Miksi paniikkihäiriö syntyy elimistöön?
Onko ihminen silloin liian kovilla jatkuvasti, niin kovilla että joutuu ylikierroksille?
Ihmettelen ja Haluan tietää.
tv. Ellen
Onko ihminen silloin liian kovilla jatkuvasti, niin kovilla että joutuu ylikierroksille?
Ihmettelen ja Haluan tietää.
tv. Ellen
Vastaukset 30
Vanhimmat
aieenvaihduntahäiriö, googleta aiheesta, tietoa löytyy vaikka kuinka.
Ei, ei ole kyse mistään ylikierroksista.
T.alan am.
Etkö viitsis selittää ihan omin sanoin?
Osaan toki kuuklettaa, mutta haluaisin keskustella aiheesta, joka mua kiinnostaa.
Googlen kanssa ei oikein synny juttuja....
Eli johtuu todellakin aivojen kemiallisesta häiriöstä..jonka aiheuttaa pitkään kestänyt stressitilanne.
Hänelle jää päälle ns.pakoreaktio,halu paeta tilanteesta,paniikki..niinkuin jossakin todellisessa vaaratilanteessa tapahtuu.
se on sellasta tuntematonta kauhua,silmitöntä ja selittämätöntä.
esim.kaupan kassajonossa tulee kauhu..sydän tykyttää ja haluaisi vain paeta.Ihmisen elimistö on kovin herkkä.,ja paniikkihäiriö on tämän kovan ja kiireisen maailman myötä vain lisääntynyt.
Mitähän ne aivot sitten kehittelee?
Mitä se Stressi saa aikaan ???
Mitä sitten ihmiselle tapahtuu ????
Vaikea sanoa,kun en ole lääkäri.Tiedän vain jotakin tästä häiriötilasta..ja sen tiedän,että pitkään jatkunut stressi voi saada vaikka mitä tauteja aikaseksi,ihan syöpääkin jopa.
Paniikkihäiriötilassa aivojen serotoniinit sekoilee..
Nykyisin on olemassa hyviä lääkkeitä tuohonkin inhottavan vaivaan..onneksi.
poissa?
Uusiutuuko se herkästi, jos jättää lääkityksen pois?
Olen kärsinyt paniikista/kohtauksista yli 20v ja olen nyt menossa psykiatrille.Olen käynyt terapeutilla 10v ja tuloksena ,et pysyn jotenki kasassa ja alan hahmottamaan,kuka olen.Itse raakasiltaan arvioin,että sairastuin 17vuotiaana yksinkertaisesti siitä,kun elin lapsuuden alkoholistiperheessä/ olin koulukiusattu,eli mieletön stressi pienellä ihmisellä ja sitten yksi isompi vastoinkäyminen laukaisi paniikkikohtaukset/ns.niska murtui henkisesti.Eli multa loppui aivot,usko huomiseen,usko itseensä,kuin olisi kuollut.Raja kulkee jossain ihmisellä.Toivon lääkitystä itselle,rauhoitusta aivoille.Järki sanoo,ettei hätää,mutta*jokin*juoksuttaa pakoon.Tietoa paniikista saa mielenterveyststo:sta ja netistäkin.Itse olen onnekas,pääsen ammattilaisen käsiin saamaan tietoa.Uskon,että mä löydyn vielä tän taudin alta.
terapia yhdistettynä oikeaan lääkitykseen on apuna enemmistölle paniikkihäiröstä kärsiviä.
aikaa siitä toipuminen ottaa,todella kauan.
mutta oireet lievittyy.huomaat että uskallat elää.
psykiatri on alansa ammattilainen tässä tapauksessa .kuitenkaan väheksymättä terapiaa. sekä mtt.tä.
kuitenkin toivon että saat apua kyseiseen kiusalliseen häiriöösi.
älä kutenkaan lannistu.aikaa paranemisprosessi ottaa.
kuitenkin kaikki on kiinni sinusta itsestäsi,etenkin siitä haluatko parantua, vai annatko periksi elämällesi:)
tulee olemaan edessä.Tiedän,että hoitona panikointiin on se *pahaan*meneminen eli pelkojen kohtaaminen.Se onkin sitten sellainen asia,että hirvittää.en tiedä,mihin kykenen.Tiedän senkin,että asioita otetaan hyvin pieninä askelina ja se antaa toivoa.Odottamista,odottamista,kärsivällisyyttä,itsensä likoon panemista..uuteen syntymiseen:)
Mielenkiintoista Matkaa Minuuteesi.
ainakin niin toivon.sillä se on osana paranemisprosessia ,menemällä menneisyyteen .käymällä läpi ne seikat mitkä omalta osaltaan ,ehkä on vaikuttanut paniikkihäiriön syntyyn.
ole kuitenkin rohkea,avoin,ja ennen kaikkea älä anna periksi niiden huonojen päivien sattuessa.
vaan muista halusi parantua.
aikaa se tosiaan tulee ottamaan.ehkä useita vuosia.
eihän paniikkihäiriökään hetkessä tullut,vaikka niin usein siltä tuntuu.
häiriö serotoiinin takaisin otossa eli serotoiinin on yksi aivojen välittäjä aine.kun kyseisen aineen takaisin otossa esiintyy häiriötä. on usein kyseessä paniikki häirö, mutta myös serotoiinin takaisin otossa olevaa häiriötä voidaan kutsua nimellä masennus;
en kuitenkaan tarkoita tällä sitä että masennus on sama asia kun paniikkihäiriö.
ja paniikkiHäiriö usein käsiKädessä?
"takana" on aina lievä depressio, sellainen jota ei itsekään ole huomannut.
lyhyesti sanottuna;masentunut ihminen usein oireilee samalla tavalla kun paniikkihäiriöstä kärsivä.oireiden voimistuttua,ihminen alkaa ns. panikoimaan.sen verran sinä varmaan tiedätkin niistä paniikkihäiriön oireista, etten käy niitä tässä erikseen luettelemaan.
samaa voidaan sanoa myös paniikkihäiriöstä: ihminen alkaa eristäytymään muusta maailmasta häiriöiden takia ja näin ollen voi sairastua masennukseen,depressioon.
en kai kyselis
jos tietäisin.
ensiksi.täysin terve ihminen voi sairastua paniikkihäiriöön,yllättäen ilman minkäänlaista ennakko oiretta.
mutta eri ihmisillä oireet ovat erilaisia:
sanotaan vaikka,ihminen käy kaupassa.yhtä-äkkiä hänestä alkaa tuntumman että sydän alkaa lyödä nopeasti.happi alkaa loppumaan.on huimaava olo.tulee tunne että äkkiä pois kaupasta.
päästessään kaupasta ulos saattaa oireet jo helpottua.
kuitenkin ihminen miettii mielessään ,mikä sai aikaan epämääräisen olon?
unohtaa koko tapahtuneen.ehkä pitkäksi aikaa.
kunnes kuluu esim vaikka viikko sama ihminen käy esim pankissa asioimassa jossa on paljon muitakin ihmisiä.
alkaa taas tuntumaan oudolta.sydän hakkaa.tuntuu että happi loppuu.nyt on päästä äkkiä ulos.
näin tapahtuu useita kertoja eripaikoissa. viimein ihminen alkaa miettimään niin sanotusti kuulostelemaan itseään miltä tuntuu kun menee taas johonkin paikkaan onko samoja oireita,välillä niitä on,välillä ei.
oravan pyörä on valmis,aletaan kartella paikkoja jossa outo olo on tullut.
kuuntelemman itseään,tarkkailemaan.
myös muuallakin esim kotona.
ensin voi olla että se koti on niitä paikoja missä ei oireita tule,
mutta pikkuhiljaa niitä alkaa ilmetä myös kotona.
ihminen eristäytyy,kun aina tulee huono,epämääräinen olo.
näin ollen hakeudutaan lääkäriin joka tietysti määrää verikokeita ym kokeita.pois sulkeakseen muut sairaudet.
yleensä ne ovat normaalit.
kuitenkin huonot olot jatkuvat lisääntyvät,
hakeudutaan uudelleen ehkä yleislääkärille,kuitenkin hän on usein voimaton koska ei ole erikoistunut psykiatriaan.hän laittaa usein lähetteen erikoislääkärille esimpsykiatrille, joka on heti tietoinen mikä ihmisellä on vaivana.
tietysti kun ihminen kertoo oireistaan,mitä hänellä on.
psykiatri määrää usein paniikkihäiriö lääkettä,
terapiaa.
tänäpäivänä noita mieliala lääkkeitä on niin monenlaisia.toisile auttaa miedommat toiselle vahvemmat.
mutta lääkitys on kokeilua,koska ei ole samanlaisia ihmisiä.
vielä lyhyesti ne oireet:huimaus.sydämmen tykytys,
hyperventilaatio..eli tunne että happi loppuu.
erilaiset lihas kivut,jotka ei välttämättä ole aitoja vaan on tunne että esim niskaa särkee.
pistely esim kasvoissa.uodot olet jota ei ihminen osaa kertoa.
ennen kaikkea erilaiset pelot ja kuoleman pelko siinä suurena osana.
karttelu julkisia paikkoja,ahtaita paikkoja myös aukeiden paikkojan pelko.
ahdistuneisuus ja masentuneisuus,unihäiriöt.
mutta kaikesta selviää,jos itsellä on halua parantua.sillä kaikki lähtee sinusta itsestäsi.
yhdessä terapian .läkityksen kanssa.
aikaa se ottaa voi mennä kk.vuosia.
se voi myös uusiutua.
lääkitys on useita vuosia kestävää.
usein kun ihminen tuntee olonsa terveeksi niin ikävä kyllä lääkitys lopetetaan.
tuli pitkä tarina.mutta toivon että tästä on edes jotain apua sinulle:)
serotoniinia..ja se löi yli, eli tarkoittaa,etten nukkunut,touhusin vain kokoajan jotain..Lääke lopetettiin ja olen ollut ilman mitään 5vuotta nyt.Mun kohdalla onkin mielenkiintoista,että kuinka siinä niin kävi.Masennusta,panikointia,periaatteessa lääkkeen olisi pitänyt auttaa.Muuten olisin halunnut pitää lääkkeen,mutta se unitouhu:(.Niin pahasti olen tähän sairastunut,että mulla on sydänlääkkeet,sain 31v infarktiin viittavia oireita verikokeet näytti arvojen nousua,siis jännitin niin paljon ja niin kauan,ettei pumppu kestänyt.Siis tämä on todellakin vakava sairaus,ainakin mulle.Verenpaineeni kohoaa pilviin kohtauksissa ja se lisää pelkoa.Ja nyt odotan innolla,mitä kaikkea mulle erakoituneelle ihmiselle löytyy.(kunhan paranen).olen elänyt niin piilossa kuin mahdollista kaikelta..Pelkään ihmisiä tosi paljon...Onneksi on netti,täällä voin olla panikoimatta.
Eli Paniikkihäiriöstä voi selviytyä;
itsestä on kiinni , kuinka nopeasti.
Lääkitys ja Terapia auttaa.
on hyvä jos olet saanut tätä kautta rohkeutta edes jollain tavalla elämääsi.
osaat kirjoittaa elämästäsi tänne edes .täällä ei tarvitse pelätä ketään.kukaan ei tuomitse sinua, mehän ollaan vaan ja ainoastaa nickejä.mutta nickien takana on kuitenkin ihminen.
oikeassa olet paniikki nostaa verenpainetta.usein huippulukemiin ja samalla sydänlihas rasittuu.usein (paniikkiin)sydämmen tykytyksiin määrätäänkin osaltaa lääkettä..esim propral..tai muu vastaava.
mutta eihän propral yksin ole paniikkihäiriö lääke..ei todellakaan.vaan yhteis käytössä esim cipralexin. sepramin tms kanssa saadaan siitä hyviä hoitotuloksia...
se että olet tullut toimeen ilman paniikkihäiriö lääkettä on omalta osaltaan osana paranemisprosessia.
älä kuitenkaan pelkää ihmisiä kun menet ulos.
ole rohkea.kyllä sinä selviät voittajana,olemalla oma itsesi;)
toivotaan että siitä oli edes jotain apua sinulle;)
Lähdin terapiaan uskossa,että kaikki mulle pahaa haluaa.En siihen enään onneksi usko,mutta siinä on taiteilu,että osaa luovia ihmisten parissa.Miettii,että miten pää kestää,kun olen yliherkkä.Musta tuntuu,ettei musta ole tuonne *maailmalle*.Mutta munkin on aika ruveta ryvettyyn siellä ja elämään..Sen on terapeuttikin sanonut,että kaiken mun kokeman jälkeen on ihme,että näinkin selvä olen,etten sairaalaa tarvi ja ole täysin seonnut:)),vaan pärjään kotona.Jotenkin kyllä helpottaa kertoa asiasta täällä ja kiitos sinulle,kun kuuntelit.Hyvää Syksyä!
josta lähteä eteenpäin.. * hymy *
Toinen mielenkiintoinen asia, joka kiinnostaisi on depressio.
usein he saavat ihmeitä aikaan tukemalla kuuntelemalla,ennen kaikkea potkimalla peppuun.
kannustamalla sinua ulos ihmisten ilmoille ja kohta huomaatkin, miten tärkeää on päästä oravan pyörästä ulos.
huomaatkin että sinulla on muutakin ajateltavaa ,kuin oma itsesi.
paniikkihäiriössä usein vaan harrastetaan usein oman itsensä ns kuuntelua.miltä minusta nyt tuntuu?
onko outo olo ,huimaako,särkeekö.ym.
ja kohta huimaakin. niin se vaan on.
en kuitenkaan millään tavalla halua väheksyä ihmisiä jotka ovat sairastuneet paniikkihäiriöön.
mutta sinulle haluan sanoa vielä.
kyllä sinä paranet.aikaa se ottaa vaikka kuinka paljon.etenet askel askeleelta.välilä otat takapakkia.taas nouset isoin harppauksin ylöspäin. viimein huomaat olevasi ihan tavallinen ihminen.omine huoline ja murheineen.
mutta osaat myöskin nauttia elämästä.
sillä sinulla on elämää vielä pitkälti jäljellä..
älä lannistu.
hyvää syksyä myös sinulle ja ennen kaikkea tsemppiä:)
vain hyvänpäiväntoivotus-tuttuja( mielenterveyststo:n työntekijöitä..ohjaajia yms).Penskana koulukiusattuna olin melkein aina yksin,sit jos joltai puuttu kaveri,mä kelpasin hetkex ja en sitten osannu olla ,kun olin tottunut oleen yksin.Olin aina risasis likasis kamppeis ja meille ei voinu kutsuu ketää.jouduin sairaan tätini(skitsof.)luo välillä muualle,kun äiti katosi juomaan jonnekkin.Uudetkin lapset kaikkos päivän päästä,sen kuulin,et olin oikeesti tyhmä/naiivi.Ja teini-iän vietin(ja lopulta18v)toisen sairaan kans,eli mieheni.Asuttii syrjässä jne..kaks pehmee päätä.Ei meil käyny ku *pakkosukua*.Eikä mies sallinu ihmisiä..koska pelkäs.Mitenkähän mä löysinki toisen samanlaisen(:D?)Siel me elettii piilossa.No,hän sai hoitoo ja on ok nykysin...itse sit eron jälkeen alan havahtua elämälle,kun pitäisi sopeutua yhteiskuntaan.On mua yrittänyt lähestyä muutama ihminen..mutta en osaa olla ja pitää yhteyttä..en keksi sanomista tms..olen ihan puupökkelö.Hirveesti kaipaa sellasta puhumista muidenki kans ku terapeutin.Mutta hänen ansiostaan olen kuitenkin ihmisten kirjoissa.Onhan se haikeeta,kun elämä menee niin yksin ohi.Ois mukava käydä lenkil jne jonkun kans,,eix aina yksin.Mut pääasia,et käyn ulkona.Terapeutilla meni kaks vuotta saaha muhun toimiva yhteys....hitto,että voikin olla vaikeeta,mutta nenu ylös...mussa täytyy olla paljon hyvää..ne löytyy viel:)
no usein sanotaan että puhuminen on vaikeampaa.kun kirjoittelu.
mut kun menet psykiatrille ole reipas.kokoa itsesi ennekö menet ja sanot kaikki mitä mieltäsi painaa. niin on helpompi aloittaa.koska sanotan näin jos hän joutuu lypsää sulta tietoja niin teidän kanssa käyminen venyy ja venyy.ettekä pääse välttämättä puuta pidemmälle.
mut oon sitä mieltä että jos hän määrää sulle jotain mieliala lääkettä niin ota vaan.koska se auttaa sua elämän alkuun.
mut ei kannata ottaa mitään mihin sä jäät koukkuun.niistä on niin vaikeaa päästä eroon.
xanori on yksi niistä,mut luulen että hän ei ensimmäisenä edes sitä sinulle määrää.
kyllä olet läpi käynnyt helvetin.anteeksi vaan mut jos niin voi sanoa.ei ole helppoa ollut sinulla ei.
mut kuitenkin oot päässy voittajana eroon kaikesta siitä. niin se on hieno suoritus..vaikka se ehkä on jättäny traumoja sinun elämääsi ja ne ei koskaan lähde pois.
aika tosin kultaa ne huonot asiat,mut kauan se kestää.
mut jos haluut niin voit kirjoittaa mulle privana,mun sähkäri os.on mun nickissä.
koska täällä on niin vaikeaa keskustella.muuta kun yleisitä asioista.tai ihan miten sä haluut?
mut kuitenkin olet hyvässä vaiheesa paranemista..se on suuri asia ja myös se että haluut parantua.
on paljon vapaampaa olla ja kirjoittaa.Ei häiritse mikään,eikä kukaan hauku.Sä olet ystävällinen,sulle uskaltaa kertoa.Mun elo muuttui,kun netin hommasin....olen jutellut täällä laidasta laitaan ja huomannu,että oisin mä varmasti ihan ookookin live-elämässä,kun en pelkäis ihmisii.Joo,ei tääl enää viitsi kirjoittaa..menee nii syvälle...
oikeassa olet,täällä on hyvä esiintyä nobodynä.ei ole pelkoa et tulee leimatuksi,tai joku haukkuu.mut niistäkään ei tarvitse välittää.oonhan myös mä saanu kaikenlaista pasaa niskaan. useamman kerran siis täältä,,tai tuolta mp puolelta..mut mitäs siitä..ei välitetä:)
mut mä kyllä kirjoitan henk,koht.aina omalla nickillä.ei oo mitään mieltä olla nickitön jos sellaisen omistaa;)
mut on tosi kiva jos oot saanu apua sun ongelmaan edes jollain tavalla sekin auttaa ihmistä eteenpäin etenkin jos palaute on asiallista.toisen ihmisen tukemista..ym.. mut sen kun sä muistat aina.neuvoja on niin monenlaisia.. kun on neuvojiakin.
mut kait sä huomaat kirjoittelijasta sen kuka on tosissaan kuka ei ole.
niin huomathan myös sen että mä itse kirjoittelen välillä mitä sattuu. no se on tietysti aihe minkä valkkaan ja onks se asia pitoinen vai ei ole.
mut kuitenkin kivaa viikonloppua sulle.
PIDÄ ITSESTÄSI HUOLTA:)
*lämminhalitus*
1nkertaista ole. Toiset ne vaan kestää enempi ja toiset vähempi. Ja lanttuhan meillä kaikilla on täynnä kemikaaleja ynnä sähköisiä impulsseja ymym. Ni näiden kaikkien sekametelisoppa eli tasapaino ratkaisee päänupin ja samalla rakkaan järkikultamme hyvästivoinnin. Ja siinnä se pointti onki. Ei oo kukaan viä ollu niin viisas et olis osannu lääkitä ihan nappiin. Kylä lääkkeitä on. Ja lääkäreitä. Mut ehkä se tohtori housu sieltä töllöstä heittää oikeen riaknoossin...