Kaipaisin mielipiteitä ja keskustelua kyseisestä näytelmästä. Kävin tässä hiljattain katsomassa sen ja menin hieman hämilleni - tällaiseksikö se oli tarkoitettu? Näytelmä oli mielestäni hyvin rasittava, Eskon ylinäyteltyyn hysteriaan turtui, eivätkä näyttelijäsuoritukset olleet muutenkaan päätähuimaavia. Monet asiat jäivät askarruttamaan, mutta koska en ole nähnyt muita versioita Nummisuutareista, vertailu on vaikeaa. Haluan kuitenkin uskoa, että vika ei ole Kivessä. Ainakaan lukemani perusteella sen ei pitänyt mennä näin...
Kansallisteatterin Nummisuutarit
hämillään
2331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...Suomessa tosiaan näyttelevät"yli"siten, että se on lähinnä kiusallista katsottavaa.En ole kuitenkaan nähnyt Nummisuutareita, joten en voi ottaa kyseiseen näytelmään kantaa.
Kuulun Nummisuutarien faneihin. Siis nimenomaan näytelmän, Kansiksen monien haukkumaa esitystä en ole nähnyt, joten siitä ei tässä sen enempää.
Nummisuutarit on poikkeuksellisen hieno ja monisyinen teksti. Joskus jokin näytelmä nousee muihin nähden asemaan, joka eroaa muista ja suomalaisessa kirjallisuudessa se on juuri Nummisuutarit. Ahneen suutariperheen yksinkertaisen esikoispojan epäonninen kosioretki on huvittanut katsojia jo monen sukupolven ajan, eikä tahti laannu.
Näin viime kesänä Tampereen Teatterikesässä vierailleen Kajaanin Kaupunginteatterin version Nummisuutareista, Samuli Reunasen ohjauksena, joka tuuletti teosta varsin mielenkiintoisella tavalla. Tämä ei ollut sellaista kansalliskirjailijalle uskollista epookkia, kuten Ryhmiksen tulkinta Suomenlinnassa joitakin vuosia sitten. Tapahtumia on sekoitettu, kohtauksia viety yksittäisten henkilöiden päänsisäiseksi toiminnaksi jne. Johannes Korpijaakon Eskon henki pyörii välillä pitkin taivaan napaa ja Kari Suhosen Topias ja Elina Hurmeen Martta antavat kerrankin toisilleen kunnolla vastusta. Tämä Topias ei ole tohvelisankari, mutta myös luonnevikaiseen Marttaan on löydetty inhimillistä särmää, jota siinä oikeastaan ei Aleksis Kiven jäljiltä ole juuri lainkaan.
Todellinen oivallus on ollut lukkari Sepeteuksen yleensä besserwisser-äijänä nähdyn roolin antaminen Leena Suomulle. Ja koko Kajaanin tiimi ansaitsee erikoismaininnan yhteenpelaamisestaan. Smedsin ja Reunasen aikakausi Kajaanissa on totisesti tuottanut jo nyt, runsaan vuoden jatkuttuaan, useampia mielenkiintoisia juttuja ja tahti on toivottavasti vasta alussa. Kuulkaa korpeimme kuiskintaa...
Helsingin ja Kajaanin lisäksi Nummisuutarit on ohjelmistossa tulevana kesänä Nurmijärven Kivi-juhlilla, jossa sen ohjaa Paavo Liski (kuten muutamana edellisenäkin vuonna). Vertailu kannattaa varmasti.