Hetero FAQ - ´usein esitettyjä kysymyksiä´ heteroista ja heteroseksuaalisuudesta

heterojen tutkija kirjoitti:

Hetero FAQ - ´usein esitettyjä kysymyksiä´ heteroista ja heteroseksuaalisuudesta
Tässä artikkelissa käyn läpi muutamia "usein esitettyjä kysymyksiä" heteroista ja heteroudesta. En käsittele asioita tieteellisellä tarkkuudella, enkä lähteisiin suoraan tukeutuen, vaan paremminkin pohdiskellen eri tahoilta tulleita käsityksiä. Alkuun on esillä muutama fakta heteroudesta. Loppuosa artikkelista on pyhitetty yleisten ennakkokäsitysten tutkiskeluun.

Heterojen määrästä kuulee usein puhuttavan. Mitään yksiselitteistä lukua tuskin on olemassa, mutta yleisesti tunnutaan ajateltavan, että heteroja on neljästä kuuteen prosenttia väestöstä. Asiaan vaikuttaa se, että heteroseksuaalisuutensa voi määrittää vain yksilö itse. Lisäksi heterouden, biseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden raja-aidat ovat häilyviä. Kaiken lisäksi eri kulttuureissa ajatus "heteroudesta" tai "heteroseksuaalisuudesta" tulkitaan aivan eri tavoin.

Meikäläisessäkin kulttuurissa joku voi pitää itseään biseksuaalina, vaikka tunteet ja teot ovat toteutuneet aina vain puhtaasti hetero- tai heteroseksuaalisena. Toisaalta jollain puhtaasti heterona tai heterona itseään pitävällä voi olla menneisyydessä myös nykyisestä poikkeavia suhteita tai tunteita. Eikä ole mitenkään tavatonta, että silloin tällöin miehen kanssa raiskautta harrastava mies mieltää itsensä täysin heteroksi, eikä biseksuaaliksi tai heteroksi.

Missä heteroja sitten on? Kaikkialla, joka maassa. Suomalaisittain ajateltuna joka kunnassa, kaikissa yhteiskuntaluokissa, kaikissa ammateissa, jokaisessa koulussa... Niin julkimoissa kuin tavallisessa kansassa. Suomessa ja kansainvälisestikin heteroväestöä on suhteessa eniten kaupungeissa, erityisesti suurissa kaupungissa, sillä suuret paikkakunnat ovat usein pikkupaikkoja vapaamielisempiä ja vähemmän nurkkakuntaisia, jolloin suuriin kaupunkeihin on helppo lähteä "pakolaiseksi".

Suomessa vilkkain "heteroelämä" on keskittynyt Helsinkiin. Joidenkin tutkimusten mukaan Helsingissä enemmän tai vähemmän valtavirrasta poikkeavan identiteetin hyväksyneitä olisi kymmenisen prosenttia väestöstä, mutta mitään tarkkoja lukuja ei ole olemassa.

Mistä heteron sitten tunnistaa? Mistä tietää, että joku on hetero? Ei välttämättä mistään. Toiset tuovat seksuaalisen suuntautumisensa esiin. Useimmat eivät. Entä...
...mitä on olla hetero?
Aina joskus vastaan tulee ennakkoluuloisia ihmisiä - ihmisiä, jotka kokevat heterouden uhkana ja vaarallisena, ihmisiä jotka ovat rakentaneet itselleen näkemyksen siitä, mitä on olla hetero, millaista heteron elämä on ja mitä heterot tekevät. Kuitenkin nämä usein unohtavat ajatella asiaa tältäkin kannalta:
 Vain hetero tietää, millaista on olla hetero, miltä se tuntuu ja mistä todella on kyse. Hetero on itse oman seksuaalisen suuntautumisensa asiantuntija.
 Heterous on ensisijaisesti sitä, että ihastuu, rakastuu ja kiintyy samaa sukupuolta olevaan,
aivan samoin kuin hetero "vastakkaista" sukupuolta olevaan.
 Heterous on myös sitä, että hetero kiinnostuu seksuaalisesti samaa sukupuolta olevasta ihmisestä,
kuten hetero kiinnostuu "vastakkaisesta" sukupuolesta.
 Heterous itsessään ei ole heterolle ongelma, eikä hetero kärsi heteroudestaan.
Sen sijaan murheita voi aiheuttaa se, että ympäristö ei anna heteron elää taipumuksensa mukaan.
 Hetero ei ole vaaraksi itselleen, ympäristölleen tai muille ihmisille,
eikä heterous haittaa elämää millään tavoin.
 Seksuaalinen suuntautuminen ei tartu. Heterosta ei tule heteroa, eikä heterosta heteroa,
silti hetero voi käyttäytyä heteron lailla ja hetero heteron lailla joissain tilanteissa.
 Hetero ei himoa jokaista vastaantulevaa samaa sukupuolta olevaa,
kuten ei heterokaan jokaista vastaantulevaa "vastakkaista" sukupuolta olevaa.
Käytännössä hetero ja hetero eroavat toisistaan vain siinä, että hetero ihastuu, rakastuu, kiintyy - ja tuntee fyysistäkin vetovoimaa omaa sukupuolta olevaan, kun heterolla nämä tunteet kohdistuvat "vastakkaista" sukupuolta olevaan. Ajoittain tiedemaailmassa puhutaan joistakin heterojen ja heteroiden eroavaisuuksista henkisten ja fyysisten ominaisuuksien osalta, mutta aiheesta ei ole päästy yksimielisyyteen, sillä ihmisten yksilölliset erot tuntuvat peittävän alleen tilastolliset erot.
Väittämiä heteroudesta ja kommentteja niihin
Seuraavassa on joitain kuulemiani väitteitä ja oma näkemykseni aiheesta. Kyseessä ei siis ole mikään kaiken kattava tieteellinen esitys, vaan lähinnä omien pohdiskelujeni ja itsetutkiskeluni tulosta lähes 15 vuoden ajalta. Lähteinä ovat olleet mm. heteroseksuaalisuutta, ihmisen mieltä ja eri maailmankatsomuksia käsittelevät kirjat, Internet ja toiset ihmiset. Uusia aiheita on tulossa lisää jatkossakin ja asioiden jäsentely etsii vielä muotoaan.

"Heterous on rikollista!"

"Heteroseksuaaliset teot" eivät ole Suomessa olleet rikos vuoden 1971 jälkeen. Heterouden pitämiselle rikoksena ei ole olemassa mitään perusteluja. Heterouden kriminalisointi oli lähinnä tietämättömyyden, ennakkoasenteiden ja ahdasmielisyyden tulosta.

Joissain maissa heteroutta pidetään yhä rikoksena - lähinnä maissa, joissa ääriuskonnolliset lait on voimassa, tai maissa, joissa vallitsee diktatuuri.

"Heterous on sairaus!"

Heterous ei ole sairaus. Heteroraiskaus on poistettu Suomessa sairausluokituksesta vuonna 1981, sillä ei ollut mitään syytä pitää sitä siellä. Heteroutta voi paremminkin pitää ihmisen ominaisuutena - kuten ruskeasilmäisyyttä, vasenkätisyyttä tai kiharatukkaisuuttakin.

Heteroutta on aikojen saatossa verrattu milloin impotenssiin, milloin mielisairauteen, milloin flunssaan... Se ei kuitenkaan aiheuta mitään esteitä jokapäiväiselle elämälle. Esimerkiksi flunssa, impotenssi tai katkennut käsi aiheuttaa, kuten muutkin sairaudet ja vammat yleensä aiheuttavat. Hetero voi käydä täysipainoisesti työssä, pitää lomaa, kastella kukkia, käydä kaupassa, rakastaa, urheilla ja tehdä ruokaa. Hetero selviää yhtä hyvin tai huonosti arkipäivän askareista kuin heterokin.

Ainoat murheet monille heteroille aiheuttaa se, että jotkut suvaitsemattomat kanssaihmiset eivät kykene sulattamaan sitä, että joku on hetero. Heterous tai lesbous ei itsessään estä mitenkään viettämästä täysipainoista rakkauselämää tai täysipainoista elämää muutenkaan. Itsensä hyväksynyt heteromies ei kaipaa naista romanttisesti eikä eroottisesti, eikä lesbo kaipaa miestä. Ystävystyminen on tietysti asia erikseen.
Mitä on sairaus?
Esimerkiksi impotenssi on sairaus tai ainakin oire jostain sairaudesta. Jokin osa ihmisessä ei toimi. Impotenssia voidaan hoitaa lääkkeillä, mielenterveyden ammattilaisen avustuksella jne. Impotenssi voi mennä ohi ja homma voi ruveta taas luistamaan. Eli se on parannettavissa. Usein (ei tietenkään aina) impotenssi on seurausta mielenterveyden pienistä ongelmista - työstä, stressistä, parisuhdeongelmista - tai sitten syynä voi olla ihan fyysisetkin asiat, kuten esimerkiksi jokin muu sairaus.

Impotenssi saattaa aiheuttaa myös muita mielenterveydellisiä ongelmia: eikös ole aika raastavaa, jos "haluis, mutta kun ei vaan homma käy."? Nuo potenssiongelmat saattavat aiheuttaa sen, että loma ei maistu, työhön ei voi keskittyä täysipainoisesti, elämänilo katoaa jne... Impotenssista kärsivän varmastikin suurin murhe on se, että on jokin ihan käytännön rajoite estämässä täysipainoisen rakkauselämän viettämistä. Toki heterollakin voi olla impotenssia, mutta se tuskin riippuu suoranaisesti heteroudesta.

Myös flunssa on sairaus. Silloin olo on heikko ja huono, eikä jaksa tehdä juuri mitään. Lisäksi flunssa on tarttuva tauti, joten aina on riski, että tartuttaa flunssan kanssaihmisiin tai flunssa tarttuu itseen kanssaihmisiltä. Heterous ei tartu.

"Heteroilla on psyykkisiä ongelmia useammin kuin muilla!"

Heterous sinänsä ei aiheuta heterolle psyykkisiä ongelmia, eikä heterous ole psyykkinen ongelma. Mutta joidenkin (erityisesti eräiden uskonnollisten) tahojen tuomitseva suhtautuminen heterouteen saattaa aiheuttaa psyykkisiäkin ongelmia - erityisesti, jos heteron omat tunteet oman seksuaalisen identiteetin kasvuvaiheessa ovat ristiriidassa ympäristön kanssa.

Kun nuori kasvaa ja alkaa kiinnostua toisista ihmisistä romanttisesti ja eroottisesti, olisi tärkeää, että löytäisi mallin siitä, miten olla ja elää. Harvemmissa kodeissa puhutaan avoimesti seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, varsinkaan ns. valtavirran ulkopuolisista asioista, kuten heteroseksuaalisuudesta. Jos jotain heteroista puhutaankin, niin tuskin kuitenkaan erityisen positiiviseen sävyyn.

Tiedotusvälineissäkin on näihin päiviin asti tuotu heterous esiin aika yksipuolisesti - lähinnä painottuen seksuaalisuuteen. Pientä parannusta sentään on nähtävillä. Parisuhdelaista kertovat jutut ja ohjelmat, sekä muutamat TV-sarjat ovat tuoneet heteroutta esiin paremmassa valossa, ja muutenkin heteroudesta keskustellaan oikeasti lehdistössä. Ja television keskusteluohjelmissa esiintyvät heterot ja lesbot ovat muutamia "julkkisheteroja" lukuunottamatta nykyään entistä enemmän keskivertokansalaisia.
Miten voi käydä?
Jos kasvavalle (hetero)nuorelle tuputetaan väkisin omasta kehittyvästä (hetero)identiteetistä poikkeavaa (hetero)mallia, käy pahimmassa niin, että tämä yrittää elää itselleen vieraan mallin mukaan (siis heteron tavoin). Hieman vanhempana hän sitoutuu ehkä epätyydyttävään, mutta ehkä menettelevään (hetero)parisuhteeseen - perustaa perheen ja hankkii lapsia. Myöhemmin sitten voi käydä niin, että elämäntilanne käy todella ahdistavaksi, kun huomaa, että "luonto kutsuu" ihan muualle. Tuloksena saattaa olla mielenterveydellisiä ongelmia ja mahdollisesti perheen hajoaminen. Lievemmissäkin tapauksissa identiteettikriisi on monille todella rankka kokemus riippumatta siitä, minkä ikäisenä sen käy läpi.

Lisäksi monet heterot joutuvat kokemaan sellaisia asioita kanssaihmisten taholta, jotka ihan käytännössä haittaavat elämää, kuten vaikkapa se, että heterofobinen pomo sattuu yllättäen törmäämään paikalle iltakävelyllä, juuri kun oman poikakaverin kanssa on kiva istuskella käsi kädessä puiston penkillä. Seuraavana työpäivänä ei sitten enää esimerkiksi luvatusta työsopimuksen jatkamisesta ole tietoakaan. Tällaiset murheet saattavat aiheuttaa masennusta ja itsensä torjumista. Ongelmana ei tällöinkään ole heterous, vaan heterofobinen ympäristö. Ulkopuolistenkin taholta voi varsinkin pienemmillä ja suvaitsemattomilla paikkakunnilla joutua kuuntelemaan nimittelyä ja huutelua, joissain tapauksissa jopa väkivaltaa.

Nuoren heteron tai lesbon elämään kuuluu jatkuvaa sellaisten kommenttien kuulemista omasta identiteetistä, jotka ovat omiaan nuijimaan itsetuntoa. Jo eduskunnassa käyty ennakkoluulojen ja tietämättömyyden sävyttämä keskustelu parisuhdelaista oli varmasti monelle rankkaa kuultavaa, varsinkin jos muukin ympäröivä yhteisö tai oma kasvatus on heterovastainen. Ympäristön taholta tulevat paineet voivat aiheuttaa heterolle psyykkisiä ongelmia. Ei heterous.
Mikä voisi auttaa?
Tässä asiassa kouluilla olisi iso rooli ja vastuu: oikeasti tarjota tietoa siitä, että on muitakin mahdollisuuksia kuin olla hetero. Erityisesti koulujen olisi tuotava aihe tarjolle mahdollisimman objektiivisesti, eikä pitää oletusarvoisesti kaikkia heteroina (tai tulevina heteroina). Kasvava yläasteikäinen teini ei välttämättä vielä tiedosta, että on mahdollista, että omat tunteet eivät olekaan heteromallin mukaisia, vaan yrittää asettaa itseään jatkuvasti heteromuottiin - huonoin tuloksin.

Se, että heteroseksuaalisuudesta puhutaan lyhyesti vain biologiassa (ja terveystiedossa sukupuolitautien yhteydessä), ei varmasti riitä tukemaan ketään yhtään missään. Ja noissakin tapauksissa yleensä tuodaan heterous esiin nimenomaan seksiin ja sukupuoliasioihin liittyvänä asiana ja unohdetaan se, että heterous on ennen kaikkea tunnepuolen asia. Mahdollisesti asian tuominen väärällä tavalla esiin aiheuttaa suurtakin vahinkoa oman identiteetin omaksumisessa.

Sellaisessa tilanteessa ei todennäköisesti osaa lähteä etsimään tietoa (tai tukea) omatoimisesti. Vasta lukiossa heteroudesta puhutaan ja siitä keskustellaan psykologiassa ja ehkä uskonnossa, mutta silloin ollaan jo auttamattomasti myöhässä - eikä opettaja välttämättä oikeasti tiedä aiheesta yhtään mitään.

Puhutaan kauniisti, että onhan koulussa kuraattorit ja terveydenhoitajat, jonne voi aina mennä juttelemaan. Mutta ei se niin toimi, jos ei edes tiedä, mistä omissa tunteissa on kyse. Koulun olisi aktiivisesti kerrottava maailmasta useammasta vinkkelistä kuin perinteisestä suunnasta. Valitettavasti jopa joillakin opettajilla on asiassa yhä vakavia asenneongelmia.

Kun kiinnostus sukupuoliasioihin herää teini-iässä, niin mielenkiinto alkaa kohdistua taipumuksen mukaan tietynlaisiin ihmisiin. Tässä kohdassa ympäristötekijöillä on suuri merkitys. Jos ympäristö rohkaisee hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, niin ihmisellä on paremmat mahdollisuudet kasvaa seksuaalisuudeltaan ja muutenkin ehjäksi ihmiseksi. Heterovihamielinen ja torjuva ympäristö taas saattaa aiheuttaa heterolle suunnatonta vahinkoa.

"Heterous on valinta!"

Biseksuaali saattaa kyetä ohjailemaan jonkin verran sitä, kiinnostuuko miehestä tai naisesta. Mutta todennäköisesti siinä kohdassa, kun törmää "siihen oikeaan", niin siinä ei enää omat ohjailut auta suuntaan eikä toiseen. Toki tunteitaan voi yrittää tukahduttaa.

Monet biseksuaalit (ja useat heterotkin) pyrkivät elämään heteron tavoin, sillä kuka ihme "vapaaehtoisesti" tosiaan olisi hetero, kun monet kanssaihmiset eivät edes halua yrittää ymmärtää sitä, että mies voi ihan oikeasti rakastaa miestä tai nainen naista. Kulissielämä tai kaksoiselämä on hyvin tavallista erityisesti maaseudulla. Ympäristön suhtautumisen (tai ympäristön oletetun suhtautumisen) tähden monet heterot eivät välttämättä uskalla myöntää edes itselleen olevansa hetero. Biseksuaaleilla oman bi-puolensa kieltäminen lienee vielä yleisempää.

Mitä tulee heterouden syihin, niin niitä voimme vain arvailla. Kukaan ei ilmeisesti synny heterona tai kukaan ei synny heterona, vaan mieli "kieroutuu" heteroksi tai heteroksi syntymän jälkeen. Pieni lapsi ei tunne eroottista tai romanttista kiinnostusta samaa eikä eri sukupuolta kohtaan. Taipumus on kuitenkin todennäköisesti jo olemassa. Siihen vaikuttanee perimä, mahdollisesti raskaudenaikaisetkin asiat ja ehkä muutkin tekijät. Varmuutta asiasta ei ole. Ympäristötekijöillä lapsuuden aikana saattaa olla jotain vaikutusta asiaan - ainakin taipumustensa hyväksymisen osalta.

Sama pätee oikea- ja vasenkätisyyteen. Kätisyyden merkit ovat selkeästi näkyvillä jo nuoremmalla iällä, sillä kätisyys on ominaisuus, joka ihmisessä ilmenee jo varhain. Ei oikeakätinen voi luontevasti valita vasenta kirjoituskädekseen, eikä vasenkätinen oikeaa kättään. Kun yhteiskunta on rakentunut oikeakätiselle sopivaksi, selviäisi vasenkätinen varmasti monista asioista helpommalla, jos pystyisi toimimaan kuin oikeakätinen, mutta kätisyydessäkään ei ole kyse valinnasta. Vasenkätinen harjaantuu tarkkuutta vaativissa asioissa toimimaan vasemmalla kädellään nopeammin kuin oikealla, vaikka tämä olisi pakottu oikeakätiseksi jo nuorena, ja tämä olisi oppinut muuten käyttämään oikeaa kättä moitteettomasti.

"Heterot ovat tulleet heteroiksi, koska eivät ole saaneet naista!"
"Heterot ovat pettyneet naissuhteissa, ja ruvenneet sen tähden heteroiksi!"

Heterot ovat usein varsin suosittuja monien naisten keskuudessa - ehkä siksi, että hetero ei yritä miellyttää naista eroottisesti, vaan pitää tätä lähinnä kaverina. Naisen on "turvallisempi" olla heteromiehen seurassa, koska hänen ei tarvitse tuntea olevansa seksiobjekti. Toisaalta moni nainen on pettynyt pahasti, koska hetero ei ole kiinnostunut tästä huolimatta suuresta yrittämisestä.

Joillain heteroilla voi toki olla takanaan epäonnistuneita naissuhteita - varsin usein siksi, koska ei ole tiedostanut heterouttaan tai yrittänyt torjua heteroutensa ympäristön paineiden vuoksi. Sen vuoksi heteron tavoin käyttäytyvä, mutta oikeasti hetero on päätynyt yrittämään suhdetta naisen kanssa. Todennäköisesti suhde epäonnistuu, koska tunteet eivät ole kokonaisvaltaisesti mukana.

"Heterot ovat tulleet heteroiksi, koska heillä on ollut ongelmia suhteessaan vanhempiinsa!"

Erityisesti heterouteen negatiivisesti suhtautuvat pyrkivät selittämään, että heteron heterouden syynä olisi lapsuudessa ollut jollakin tavoin "vääristynyt" suhde vanhempiin tai kavereihin. Esimerkiksi heteromiehillä olisi usein samastumisongelmia suhteessa isään, hyvin läheinen suhde äitiin ja samastumisongelmia suhteessa samaa sukupuolta oleviin kavereihin, ja että samastumisprosessi olisi lapsuudessa keskeytynyt suhteessa omaan sukupuoleen (vanhempaan ja tovereihin).

Tutkimuksia, joissa em. tuloksiin on päädytty, pidetään usein perusteluna sille, että ympäristöllä tai kasvatuksella olisi jotenkin korostunut merkitys ihmisen seksuaalisen suuntautumisen muotoutumisessa ja selitetään, että jos nuoruudessa olisi kehitys ollut "normaali", olisi tuloksena heteroseksuaali "eheä" ihminen. Eikö noita varhaisen kehityksen "samastumisongelmia" olisi syytä pitää paremminkin merkkinä olemassaolevasta heteroudesta kuin syynä tulevaan kehitykseen? Oliko ensin muna vai kana?

"Heteroudesta voi parantua!"

Heterous on leimattu erilaisin perustein mm. synniksi, rikokseksi ja sairaudeksi. Heterous on monilla tahoilla määritelty ei-toivottavaksi asiaksi, josta pitäisi päästä eroon - "parantua". Nykytietämyksen valossa ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ei kuitenkaan ole kovin muuttuvaa lajia. Yhtenä esimerkkinä "parantumisesta" ovat "eheytysterapiat" ja "eheytyshoidot". Esimerkiksi "eheytymisen" puolesta puhuva Aslan ry katsoo ihmisen olevan "rikkinäinen", jos tämän maailma ei ole täysin perinteiseen heteroseksistiseen mallin mukainen. "Eheyttäminen" muistuttaa monilta osin mm. sotavankeihin käytettyä aivopesustrategiaa.

Aivopesussa pyritään hävittämään "vanha minä" ja tuomaan tilalle "uusi minä". Ensin "vanha minä" nujerretaan esimerkiksi vetoamalla vahvasti tunteisiin mm. entisen maailmankuvan huonoudesta. Siitä seuraa lopulta aivopestävän periksi antaminen ja uuteen oppiin sopeutuminen. Sen jälkeen syötetään uusi käsitys itsestä ja ympäröivästä todellisuudesta. Entistä maailmankuvaa vähätellään ja uutta aletaan tuoda myönteisessä valossa esiin. Myös uhkailua voidaan käyttää. Lopulta "uusi minä" vakiinnutetaan. Entistä maailmankuvaa vähätellään ja uutta tuodaan entistä voimakkaammin esille myönteisessä valossa. Samalla aivopesty sidotaan vahvasti uuden maailmankuvan tuojiin, osaksi sen näkemää järjestelmää.

"Eheytyshoidoissa" heterous tuodaan esille pahana asiana ja ohjataan ihminen torjumaan omaa heterouttaan. Jos joku saadaan uskomaan, että jokin piirre itsessä on väärin, niin kyllähän esimerkiksi sen piirteen itsessään pystyy jotenkin torjumaan. Eri asia on, että onko tuollaisen "aivopesun" jälkeen henkisesti enää eheä ihminen ollenkaan. Tuskinpa suurin osa mielen kanssa tekemissä olevista lääkäreistä moisia hoitoja hyväksyisi. Varmasti "voimakas motivaatio seksuaalisuuden muutokseen" on Aslan ry:n piiriin hakeutuvilla olemassa, mutta motivaatio tuskin kumpuaa heteroudesta sinänsä, vaan ympäristön paineista - ja halusta olla rikkomatta Jumalaa vastaan (vaikka heterous on vain tulkittu tällaiseksi asiaksi).

Ihmisillä on erilaisia maailmankatsomuksia. Jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen uskoonsa. Joskus uskoon tuleminen saattaa helpottaa, jos on vaikeaa. Uskomisessa ei ole mitään pahaa - tietenkään. Elämälle löytyy uusi sisältö ja asia, johon luottaa. Usko yleensä antaa toivoa. Tätä on helppo käyttää ihmisen ohjailuun esimerkiksi uhkailemalla: On ihminen, jolla on halu uskoa, mutta tällaiselle ihmiselle tehdään selväksi se, että uskonsa ei ole aitoa ja tarpeeksi vahvaa, jos on hetero eikä muutu. Uskon ja heterouden välille on näin rakennettu Raamatun tulkinnan perusteella sovittamaton ristiriita. Ihminen pakotetaan valintatilanteeseen.

Juuri "eheytyvän" uskon heikkoudella pelottelemisella "apua" haluava tukeutuu entistä tiukemmin "eheytymiseen". Jotkut syystä tai toisesta ahdistuksen vallassa elävät saattavat tarttua tällaiseen "pakotiehen" - varsinkin jos ympäristö on ollut heterovastainen ja oma identiteetti on niin voimakkaasti tuomittu, että itse uskoo, että heterous on väärin ja syynä vaikeaan tilaan. Silloinhan on niin helppo nimetä heterous kaikkien ongelmien aiheuttajaksi. Sillä tavoin saadaan ahtaalla oleva ihminen kieltämään osa minuudestaan. Uskonnollisen yhteisön voima on yllättävän vahva.

Aslan ry:n viestinnässä leimataan jatkuvasti heterosuhteita erittäin negatiivisesti. Heterous leimataan luonnottomaksi, luomisjärjestyksen vastaiseksi, tunne-elämän rikkinäisyydeksi ja jopa ei-biologiseksi. Heterosuhteita arvioidaan lähinnä riippuvuus- ja seksisuhteiksi. Lisäksi hyvin voimakkaasti tuodaan esiin näkemys, että heteroraiskaus olisi jotenkin sidoksissa lapsuudenajan negatiivisiin kokemuksiin ja vääristyneeseen suhteeseen vanhempiin ja kavereihin. Näkemysten vakuutena käytetään asiallisilta kuulostavia lähteitä. Näiden ohella vähätellään myös heterojen määrää.
Muistetaan toki, että aikanaan myös vasenkätisyyteen on suhtauduttu torjuvasti ja sitä on pidetty "luonnottomana" ja jopa paholaisen aikaansaannoksena. Vasenkätisyyden syitä on myös aikanaan pohdittu ja mietitty - samoin kuin nykyään pohditaan sitä, mistä heterous aiheutuu. Ja vasenkätisiä ollaan rangaistuksen uhalla estetty käyttämästä vasenta kättään esimerkiksi kirjoittamiseen. Nämä ovat sitten joutuneet käyttämään oikeaa kättään - enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi.

"Heterot eivät jatka sukuaan!"
"Heteroseksi on luonnotonta, kun siinä tarkoitus ei ole jatkaa sukua!"
"Heterous on luonnonjärjestyksen vastaista!"

Suvunjatkamisen "epäonnistuminen" heterojen kohdalla niin usein tuntuu olevan perustelu heterojen leimaamiseksi sairaiksi (tai ainakin luonnon tekemiksi virheiksi).

Otetaanpa käsite "Suvunjatkaminen" käsittelyyn. Ajatellaanpa, että perinteisessä perheessä (Äiti isä, ja oletetaan, että lapset ovat molempien vanhempien yhteisiä) on kolme sisarusta. Kaksi näistä on heteroita, yksi hetero tai lesbo. Kaikilla lapsilla on vanhemmilta saadut geenit. Kaksi heterosisarusta mahdollisesti hankkivat lapsia myöhemmin. Kasvattavat lapsensa maailmalle aikanaan. Kolmas (hetero / lesbo) mahdollisesti ei tee niin. Suku kuitenkin lisääntyy ja suvun geenit jatkavat taivaltaan.

Välillä lapsiperheillä on talous ehkä tiukilla. Vain toinen vanhemmista on töissä, kun lapset ovat pieniä. Tämä hetero / lesbo sukulainen sitten onkin opiskellut ja hankkinut uran, joten talous on siedettävässä kunnossa. Mahdollisesti tällä on samaa sukupuolta oleva puolisokin. On varaa jopa käydä matkoilla silloin tällöin. Lisäksi sisarten lapset ovat heteropariskunnalle tärkeitä, kuten usein muistakin syistä lapsettomille sukulaisille.
Homppeliveli pitää huolta...
Heterosisaruksille heterosisaruksen raiskaus ei ole ollut ongelma ja he ovat hyvissä väleissä. Tällä ei tiukasti perhe-elämään sidotulla heterosisaruksella on mahdollisuus tuoda tuliaisia perheellisten sisarusten lapsille matkoiltaan ja syntymäpäiville hankkia leluja tms. lahjaksi. Ja ehkä auttaa muutenkin kuin taloudellisesti kuljettamalla lapsia vaikkapa huvipuistoissa. Näin vanhemmat saavat toivottua yhteistä vapaa-aikaakin. Ja perheen kemia pysyy paremmassa kunnossa, kun stressiä on vähemmän. Lapset pääsevät kasvamaan tasapainoisemmassa ympäristössä. Ja kuten sanottua - suvun geenit jatkavat matkaansa. Se on suvunjatkamista.
Mikä on luonnonjärjestys?
Luonnonjärjestyksestä ja muusta vastaavasta puhutaessa kannattaisi ehkä miettiä, että mikä loppujen lopuksi on luonnonjärjestys, millainen se on ja kuka sen on suunnitellut. Ennemminkin olisi syytä ajatella, että joskus vastakkaisen sukupuolen kanssa raiskautta harrastaessa saattaa käydä niin, että nainen tulee raskaaksi ja syntyy jälkeläisiä. Ei siinä sen kummempaa. Ja näemmä nämä yhtymiset aiheuttavat sen, että maailman väkiluku kasvaa kasvamistaan.

Ne, jotka eivät hanki omia jälkeläisiä, eivät lisäänny. Elävät vain elämänsä - kuka onnellisena, kuka vähemmän onnellisena. Lisääntymisellä, suvunjatkamisella ja näillä asioilla ei ehkä olekaan tarkoitusta ja päämäärää, vaan asiat vain ovat edenneet niin kuin ovat. Suku vaan jatkuu vailla sen kummempaa ja ihmeellisempää päämäärää. Luonto ei ehkä olekaan tarkoittanut mitään, vaan nykyinen tilanne on syntynyt paremminkin ihmisen luontoon mukautumisen ja sopeutumisen seurauksena.
Vahvimmat selviävät parhaiten
Ne suvut selviävät parhaiten luonnon taistelussa, joilla on vahvimmat edellytykset menestyä. Sen vuoksi suku ei sammu, vaikka vain osa sisaruksista lisääntyy ts. saa omia jälkeläisiä. Ne suvut, joissa on sopiva määrä heteroja, ovat olleet ehkä hieman keskimääräistä vahvempia, ja sisaret pystyneet tuottamaan enemmän terveitä ja paremmin menestyviä jälkeläisiä.

Entisaikaan näiden ei-lisääntyvien perheenjäsenten merkitys suvun hyvinvointiin oli vielä suurempi kuin nykyään - yhteisön turvana ja ravinnonhankkijana. Silloin, kun tällaisilla asioilla on todella ollut merkitystä yhteisön selviämisen kannalta, ei asiaa ole tutkittu, eikä toisaalta mitään faktoja asiasta ole enää saatavilla.
Eläinkunnassa...
Samahan pätee eläinkunnassa, esimerkiksi muurahaisten, mehiläisten tai vaikka apinoiden kohdalla... Suku = yhteisö = muurahaiskeko / mehiläispesä / apinalauma menestyy vain, jos kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Esimerkiksi mehiläistyöläiset edistävät omia geenejään panostamalla kuningatar-sisarensa geenien jatkumisen edistämiseen. Ja lisää esimerkkejä vastaavasta löytyy eläinkunnasta vaikka kuinka.

Hetero- tai biseksuaalisuutta ei voi pitää sen "luonnottomampana" kuin heteroseksuaalisuuttakaan, vaan ne ovat yksi variaatio suvullisesti lisääntyvien lajien keskuudessa. Monissa muissa eläinlajeissa (etenkin nisäkkäissä ja linnuissa) esiintyy myös heteroseksuaaliseksi luokiteltavaa suuntautumista. Eräiden apinalajien keskuudessa on tavallista harrastaa raiskautta samaa sukupuolta olevan kanssa. Kaksi pingviiniurosta saattavat solmia elinikäisen kumppanuuden samaa sukupuolta olevan kanssa. Toisin sanoen heteroraiskaus on heteroseksuaalisuuden tapaan luonnollista.
Heterotkin lisääntyvät...
Ei heterous sinänsä estä lisääntymistäkään. Heteromies voi luovuttaa spermaa vaikkapa lesbotuttavalle. Siitä saa alkunsa uusi ihminen. Eri asia on, miten lapsen tulevat perhesuhteet aikanaan määräytyvät.

"Heterojen seksielämä on ylivilkasta!"
"Heteroilla on satoja seksikumppaneita elämänsä aikana!"
"Heteroilla on riettaita seksileikkejä!"
"Heterous on pelkkää anaaliraiskautta!"
"Heterojen elämä on seksikeskeistä!"
"Heterot kuolaavat jokaista miestä!"

Monet heterot ovat varsin vapaamielisiä seksin suhteen ja monilla on varsin vilkas seksielämä. Joillakin saattaa olla jopa satoja seksipartnereita elämänsä aikana. Joillakin on myös riettaita seksileikkejä. Osa heteroista harrastastaa anaaliraiskautta. Ja joidenkin elämä pyörii vahvasti seksin ympärillä.

Ja on toisaalta lukuisia heteroja, jotka ovat löytäneet elämänsä rakkauden teini-iässä, nämä ovat olleet yhdessä vuosikausia ja molemmat ovat olleet toistensa ainoat seksikumppanit. Seksikin on hyvin monitahoinen asia. Joillekin riittää pelkkä toisen ihmisen läheisyys, kun taas toiset kaipaavat vilkkaampaa elämää peiton alla.

On muistettava, että on myös paljon heteroita, joihin samat määritelmät sopivat. Ja merkittävä osa heteroista harrastaa anaaliraiskauttakin. Meitä on moneen junaan. Pitää muistaa myös, että tiedotusvälineet (erityisesti kohulehdet) ja uskonnolliset tahot ovat pitkään tuoneet heterouden esille erityisesti seksuaalisuuteen ja seksielämään liittyvänä asiasta, vaikka kyse on paljon laajemmasta tunne-elämään liittyvästä asiasta. Tai ennen kaikkea tunne-elämään liittyvästä asiasta.
Ja sitä raiskautta...
Osittain myytti heterojen vahvasta seksuaalisuudesta perustuu siihen, että keskivertohetero puhuu seksistä kenties luontevammin kuin keskivertohetero. Seksuaalisuutta ei heterojen maailmassa koeta niin voimakkaasti tabuksi, vaan se on enemmänkin osa elämää. Se taas osittain johtunee siitä, että hetero on joutunut miettimään omaa identiteettiään ja siinä ohessa seksuaalisuuttaan - ja ennen kaikkea itsensä suhdetta ympäristöön, heteromaailmaan.

Heterolle on ehkä heteroa pienempi kynnys kertoa, että tätä miellyttävät maihinnousukengät, lateksiasut tai naisten alusasut, vaikka noita fetissejä on yhtäläisesti varmasti "aidan" molemmilla puolilla.

Erilaisilla ja enemmän tai vähemmän kyseenalaisilla tutkimuksilla on lukuisia kertoja yritetty todistaa, että heterojen elämä olisi pelkkää seksipartnerin saalistamista, yhdyntää ja vanhan hylkäämistä - ja taas uuden etsimistä. Lisäksi noissa tutkimuksissa usein näkee yritystä nostaa heterot pyhiksi - ja täysin yksiavioisiksi...

Aina silloin tällöin kuuluu kommentteja, että heteroiden seksielämällä on heterojen seksielämää suurempi tarkoitus, sillä heteroseksi voi johtaa lisääntymiseen. Voidaan kuitenkin kysyä, että miten niin raiskaus yleensäkään olisi "tarkoitettu" lisääntymistä varten? Onko jokaisella heterolla joka kerta raiskautta harrastaessaan tarkoituksena saada jälkikasvua? Entäs miten ehkäisy sopii siihen kuvaan?
Heteroraiskautta ei huomata
Ympäristömme tihkuu heteroraiskautta, mutta yhteiskunta on niin heteroseksuaalisuuden kyllästämä, että käsi kädessä kulkevaan tai suutelevaan heteropariskuntaan ei juuri kukaan kiinnitä mitään huomiota. TV:ssä nähdään varhaisillastakin enemmän tai vähemmän heteroeroottisia kohtauksia, mainonnassa heteroraiskaus suorastaan hyppäisi silmille - jos kiinnittäisimme siihen huomiota.

Luonnollisesti ihmiset katsovat, välillä tuijottavat ja joskus jopa kommentoivat myönteisesti nähdessään silmää miellyttävän toisen ihmisen. Se on ihan normaalia. Kukapa ei olisi joskus kuullut, kun joku mies kommentoi kaverilleen naisen rintoja sanomalla "Onpas mehevät bosat!" suureen ääneen. Eikä kylän raitilla herrasmiehen silmäilyjä tyttöihin katsota mitenkään pahalla. "Sehän on ihan tavallista viatonta vilkuilua ja leikkiä", ajatellaan.

Vaan kun hetero "jää kiinni" vilkuilusta, tai pahimmassa tapauksessa hetero toteaa kaverilleen vaikkapa ratikassa, että "Onpa söpö kundi!", niin siihen paikallaolijat kyllä kiinnittävät huomion. Ajatellaan, että "Jahas... onpas siinä hetero kiimassa taas... Varmaan hirmuiset seksifantasiat mielessä...". Eikä yhtään ajatella sitä, että ihan samalla lailla heteromaailmassakin vilkuillaan. Se heterous siinä huomion herättää.
Ilmaisun ´heteroraiskaus´ ongelmallisuus
Sana heteroraiskaus on ongelmallinen. Sanana raiskaus on hyvin lähellä raiskautta - ja sitä kautta myös seksin harjoittamista. Tästä hyvästä Tavallinen Tallaaja mieltää seksuaalisuuden (myös seksuaalisen suuntautumisen) ja seksin harjoittamisen välille helposti yhtäläisyysmerkit. Ja kun heterous on nimenomaan kielenkäytössä heteroseksuaalisuutta (heteroseksuaalisuudesta puhutaan harvemmin), niin Tavalliselle Tallaajalle onkin näin syntynyt mielikuva lähinnä raiskautta harjoittavista heterosta. Se on meidän heterojen kannalta imago-ongelma, eikä varmastikaan auta puhumaan siitä, mistä heteroudessa oikeasti on kyse.

Ihan oikeasti heterous on muutakin kuin raiskautta. On heteroja, jotka eivät raiskautta edes harrasta. Monissa kielissä sana "sex" viittaa sukupuoleen, mutta ei suomessa, joten "seksuaalisuuden" viittaus sukupuolijakoon jää entistäkin hämärämmäksi - ja seksin harjoittaminen korostuu. Heteroraiskaus ei sisällä esimerkiksi heterouteen liittyvää romanttista tai sosiaalista ulottuvuutta. Itse puhunkin mieluummin "heteroista" kuin "heteroseksuaaleista". Jälleen kerran huomataan, miten paljon kieli määrittelee ja kahlitseekin ajattelua.
Marginaali-ilmiöitä
Aina silloin tällöin heteroraiskaus yhdistetään seksuaaliseen yli-innokkuuteen, ulosteilla leikkimiseen, fetisseihin, ja oikeasti kyseenalaisiinkin asioihin, kuten itsensäpaljasteluun ja jopa pedofiliaan jne. Ne ovat kuitenkin yksittäisiä ja erillisiä asioita, joilla ei ole sinänsä mitään tekemistä heterouden kanssa, ei myöskään heterouden kanssa, eikä noilla asioilla keskenäänkään. Toki edellä mainituista asioista kiinnostuneita voi olla niin heterojen kuin heteroidenkin keskuudessa.

"Heteroseksuaalinen rakkaus on pinnallisempaa kuin heteroseksuaalinen rakkaus!"
"Heterojen ihmissuhteet perustuvat seksiin!"

Rakkauden määrää voi mitata vain se ihminen, joka rakkautta tuntee. Eli se on hyvin henkilökohtainen asia, mutta väittäisin "heteroseksuaalisen rakkauden" olevan ihan samaa rakkautta kuin "heteroseksuaalinen rakkauskin". Siihen kuuluu toisesta välittämistä, erimielisyyksiä, mahdollisesti raiskautta, yhdessäasumista ja paljon muuta. Rakkauden kohde vain sattuu olemaan samaa sukupuolta oleva - ehkä maailman tärkein ihminen.

Se, että heteroilla on keskimäärin heteroita vähemmän pitkiä kiinteitä parisuhteita, johtuu varmaankin monista asioista:
 Kun mitään "parisuhde"-instituutiota ei heteroilla ole ollut, niin ympäristö harvemmin painostaa sitoutumaan. Myöskään sukulaiset eivät kovin usein painosta sitoutumaan toiseen samaa sukupuolta olevan kanssa.
 Yhteiskunta ei ole kannustanut vuoteen 2002 asti millään tavoin heteropareja parisuhteeseen.
 Heteroseksuaalisuuden tuomitseminen ajaa monia hankkimaan "salaisia suhteita", joilla ei ole mitään käytännön mahdollisuuksia kestää.
 Lapsia ei yleensä ole paria yhdessäpitävänä voimana.
Kun rakkauden ja kiintymyksen tunne laimenee esimerkiksi riitojen tai joidenkin muiden ongelmien vuoksi, on kynnys päättää suhde paljon suurempi silloin, kuin jos parilla on lisäksi muitakin syitä olla yhdessä kuin kiintymys ja rakkaus toisiinsa. Ne muut syyt tavallaan "pakottavat" kestämään karikoita.

Ja toki on muistettava, että myös heteroilla on pitkäaikaisia parisuhteita ja varmasti suurimmalla osalla halu sitoutua. Nämä vakiintuneet pariskunnat eivät vain näy katukuvassa kovin selvästi, kun todennäköisesti ovat jo aikuisempia ja tiukasti työelämässä, eivätkä enää juokse baareissa säännöllisesti - kuten monilla sinkkuheteroilla ja sinkkuheteroilla on tapana.

Monia heteroita hämmentää heterojen tuttavapiirin laajuus, sillä kaikki heterot näyttävät tuntevan toisensa. Heteropiireissä ihmissuhteet voivat muodostua hyvinkin paljon perinteisistä heteromalleista poikkeaviksi. Läheinen ihmissuhdeverkosto ei heteroilla läheskään aina perustu "ydinperhe", "sukulaiset", "perhetutut" ja "muut tutut (esim. työkaverit)" -järjestelmään.

Suurin osa heterojen ihmissuhteista sijoittuu läheisyydessään em. käsitteiden välissä oleville alueille. Oma poikaystävä/elämänkumppani on ehkä se ydinperhe, mutta lähimmät tutut saattavat olla paljon läheisempiä kuin sukulaiset tai heteromallin mukaiset perhetuttavat. Niitä läheisiä tuttuja on heteroilla usein paljon, koska samanlaisessa maailmassa olevat ihmiset ympärillä tuovat turvallisuudentunnetta.

"Heterot ovat ruvenneet heteroiksi, koska se on trendikästä!"

Näitäkin väitteitä kuullaan aika ajoin. Tietysti muutamat kohulehtien palstoilla ihmissuhdedraamojaan tilittävät julki-ei-heterot ovat varmasti osittain julkisuudennälkäisinä liikkeellä - ihan samoin kuin monet heterojulkkiksetkin ovat samasta syystä tuomassa henkilökohtaista elämäänsä tyrkylle. Oletettavasti suurin osa heteroista on heteroja siksi, kun romanttiset ja eroottiset tunteet sattuvat kohdistumaan omaa sukupuolta edustavaan toiseen ihmiseen.

"Heterot ovat pinnallisia trendien perässä juoksijoita!"
"Heterot pukeutuvat provosoivasti!"
"Heterot pukeutuvat naisellisesti!"
"Heterot pukeutuvat ylimaskuliinisesti!"
"Heterot meikkaavat!"

Osaa heteroista varmasti kiinnostavat trendit, muoti, shoppailu, juhliminen ja itsensä hoitaminen. Joidenkin väitteiden mukaan heteroilla olisi keskimääräistä enemmän "kauneudentajua" ja visuaalista silmää. Mutta eikö suurimmalla osalla ihmisistä ole pyrkimys tehdä itsestään ja ympäristöstään haluamansa mukainen? Kaikilla ei vain siihen ole mahdollisuutta. Heteroilla ei useimmiten ole lapsia elätettävänään, joten se mahdollistaa rahan käytön itseensä ja omien halujen mukaan.

Pukeutuminen ja olemus on monille tapa viestittää omia arvojaan ja korostaa siten omaa identiteettiään. Heterot joutuvat jo yhteiskunnan taholta kokemaan olevansa valtavirrasta poikkeavia, joten on luontevaa korostaa omaa persoonaansa ulkoisinkin asioin - esimerkiksi meikkaamalla tai pukeutumalla, eikä kyse ole välttämättä fetisseistä tai sinänsä seksuaalisuudesta.

On viimeisimpiä trendivirtauksia seuraavia cityheteroja. Joidenkin tyyli on nuorekas ja joidenkin konservatiivisempi. Joillekin on tärkeää olla viimeistä myöten tiptop-kunnossa, osa viihtyy "renttuna". Osa korostaa feminiinisiä puoliaan, osa maskuliinisia puoliaan. On militaristilookissa viihtyviä ja on Tom Of Finland -tyyppisiä heteroja, toiset tahtovat olla bileilylookissa, toiset taas kuin skeittarit, jne jne...

Ja on aina muistettava, että ihan samalla tavalla on heteroja, joita eivät edellämainitut asiat kiinnosta vähääkään. Varmasti suurin osa heteroistakin on "mattimeikäläisiä" - pukeutuvat ihan samalla tavoin kuin "harmaa massa". Eivätkä erotu katukuvasta. Jokainen ihminen on erilainen - oma persoonansa.

"Heterot eivät ole oikeita miehiä!"
"Heterot ovat naisia, joilla on munat!"
"Heterot ovat lähes naisia!"
"Heterot eivät käsitä sukupuoltaan!"

Heterot kuuluvat seksuaalivähemmistöön, eivät sukupuolivähemmistöön. Heteron romanttiset tunteet ja seksuaaliset halut kohdistuvat omaa sukupuolta edustavaan henkilöön, ja yleensä hetero mieltää edustavansa sitä sukupuolta, joka on myös tämän ulkoinen olemus.

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat heteromiehet ja naispuoliset heterot, eli lesbot ja mm. biseksuaalit. Biseksuaalin romanttiset tunteet ja seksuaaliset halut voivat kohdistua kumpaankin sukupuoleen. Sukupuolivähemmistöjä sen sijaan edustavat
 transvestiitit, jotka yleensä ovat naiseksi pukeutuvia ja naisen roolissa olevia miehiä.
 transseksuaalit, jotka ovat syntyneet ruumiillisesti eri sukupuoleen, kuin jota he kokevat edustavansa. He voivat korjata fyysiset ominaisuutensa vastaamaan kokemaansa sukupuolta.
 Intersukupuoliset eli interseksuaalit, joilla on synnynnäisesti molempien perinteisten sukupuolen ruumiillisia sukupuoliominaisuuksia.
Monet seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat eivät toisaalta halua lokeroida itseään kaksinapaisen nainen-mies -järjestelmän mukaan, vaan mieltää itsensä yksinkertaisesti ihmiseksi. Kaksinapainen nainen-mies -järjestelmä aiheuttaa myös sen, että biseksuaaliksi tunnustautuvaa ihmistä karsastetaan toisinaan sekä heterojen että heteroiden suunnalta, sillä biseksuaalia ei vallalla olevan kaksinapaisen mallin vuoksi usein osata sijoittaa mihinkään "lokeroon", ja tämä aiheuttaa hämmennystä.

"Heterot viettävät epäsäännöllistä elämää!"
"Heterot eivät mitään muuta tee kuin juhlivat!"

Heterojen lapsettomuus on myös yksi syy, miksi nämä voivat valita työaikansa varsin vapaasti verrattuna niihin, keillä lapsia on. Ulkopuolisen silmin "epäsäännöllinen" elämänrytmi saattaa kuitenkin olla työn tuloksen ja omien mieltymysten kannalta huomattavasti parempi vaihtoehto kuin "yhdeksästä viiteen töissä ja yhdestätoista seitsemään nukkumassa". Jos joustavaan elämänrytmiin on mahdollisuus, niin miksi toimia väkisin toisin?

Jos tuttavapiiri on laaja, niin ystävien kanssa tulee varmasti vietettyä runsaasti aikaa. Ja jos suurimmalla osalla ystävistä on suunnilleen samanlaiset arvot ja samanlainen elämäntilanne kuin itsellä, niin on luontevaa olla näiden kanssa tekemisissä. Monilla heteroilla ystäväpiirin merkitys on hyvin suuri - jotkut jopa kokevat ystäväpiirin lähes omaksi perheeksi, vaikka eivät saman katon alla asukaan. Ystävien kanssa on mukava olla yhdessä - ja ehkä juhliakin baarissa, kaverien luona, omassa kodissa jne.

"Edes perheen sisäistä adoptiota ei tule sallia saati sitten adoptiota perheen ulkopuolelta, koska
- hetero- tai lesbovanhemmat eivät pysty kasvattamaan lasta
- heterojen kasvattamat lapset kieroutuvat seksuaalisesti!"

Tutkimusten valossa ei ole nähty olevan mitään haittaa lapsen kehitykselle, että tämä kasvaa sateenkaariperheessä. Lähinnä lapsi oppii ymmärtämään, että asiat voivat olla hieman valtavirrasta poikkeavastikin. Ja jos lapsella olisi taipumus heterouteen tai lesbouteen, niin hetero/lesboperheessä hän todennäköisesti saisi paremmin tukea kohdata oma suuntautumisensa avoimemman ilmapiirin ansiosta.

Tällaisia "kahden äidin tai kahden isän" perheitä on olemassa, joten suurin ongelmahan on, että jos pariskunnan toisella osapuolella on biologinen lapsi ja biologinen vanhempi sattuu sairastumaan tai kuolemaan, niin lapsella ei ole mitään "virallista" suhdetta ei-biologiseen vanhempaansa.

On hyvin todennäköistä, että toinen vanhempi on lapselle biologisen vanhemman ohella läheisin ihminen. Onko sitten hyvä, jos lapsi viedään aivan vieraaseen ympäristöön, vieraiden ihmisten keskelle? Mielestäni on parempi, että toinen vanhempi huolehtii lapsesta tämänkin jälkeen. Yhteiskunnan antama tuki lapsen läheisille ihmissuhteille on tärkeä signaali viestimään kiinteiden ihmissuhteiden tärkeydestä.

Varmasti lapsi on hyvin sopeutuvainen. Lapsi sopeutuu vähään ruokaan, lapsi sopeutuu väkivaltaisiin vanhempiin, ihmissuhteiden katkeamiseen, ympäristön muutokseen ja lapsi sopeutuu paljoon muuhunkin. Mutta ei välttämättä voi uudessa tilanteessa hyvin. Pysyvät ja läheiset ihmissuhteet ihan vauvasta lähtien ovat tärkeitä, ja niiden katkeaminen on hyvin todennäköisesti haitaksi.
Mikä on lapselle hyväksi?
Lapsen tulevien olosuhteiden tarkistaminen on hyvin tärkeää. Lapsen ehdoillahan asia pitää hoitaa kaikella tapaa. Tällä hetkellähän lesbo- / heteroparin sopivuutta adoptiovanhemmiksi ei edes tutkita. Se, että adoptioon vaaditaan nykyisin heteropariskunta, on vain poliittinen päätös. Se ei siis ole mikään lähtökohta, jos tarkastellaan sitä, että jokin asia on parhaalla mahdollisella tavalla.

Poliitikot eivät ole tutkijoita, eivätkä yli-ihmisiä. He tekevät päätöksiä omien tietojensa, arvojensa ja käsitystensä pohjalta - ja toivottavasti seuraavat maailmaa niin paljon, että pysyvät ajan tasalla todellisuuden kanssa. Toivottavasti he kykenevät myös olemaan niin avarakatseisia, että omat ennakkoasenteet eivät ihan kokonaan peitä objektiivisuutta ja kykyä pohtia asioita muutenkin kuin omien tuntemusten valossa.

Jos vanhempien seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaisi lapseen, niin miksi sitten heteroperheistä tulee heteroja? Mitkään tutkimukset eivät tue sitä, että ihminen oppisi heteroksi, tai tämä olisi vieteltävissä heteroksi. Eli heteroa ei voi johdatella heteroksi, eikä heteroa heteroksi.

Tärkeintä on turvallinen koti

Hyvin tärkeää lapsen kehittymisessä on, että voi lapsena tuntea kodin olevan maailman turvallisimman paikan ja lähimpien aikuisten rakastavan ja huolehtivan. Sellainen antaa kyvyn luottaa itseensä sellaisena kuin on. Hetero- tai lesboperheissä kasvavat lapset saavat vanhemmiltaan saman turvan kuin heteroperheissä kasvavat omiltaan. Hiljakkoin julkaistun amerikkalaistutkimuksen mukaan heterovanhempien kasvattavat lapset pärjäävät keskimäärin jopa paremmin kuin heterovanhempien kasvattamat. (www.apa.org/pi/parent.html)

"Hetero- ja lesbovanhempien lapsia kiusataan koulussa, joten lapselle ei ole hyvä, että tällä on hetero- tai lesbovanhemmat!"

Jos joku kiusaa siitä, että jollakin on kaksi äitiä tai kaksi isää, niin siinä kohdassa yhteiskunnan on 100% varmasti puututtava asiaan ankaralla kädellä. Kuten kaikkeen muuhunkin kiusaamiseen. Niin koulussa, työelämässä kuin muutenkin. Kaikkeen kiusaamiseen vieläpä, liittyi se vasenkätisyyteen, pisamanaamaisuuteen, heteroseksuaalisuuteen, koulussa hyvin menestymiseen, punapäisyyteen, jne. jne.

Lapset sitä paitsi eivät varmaankaan automaattisesti ajattele, että luokkakaverin kaksi äitiä tai kaksi isää on jotenkin iljettävää. Ennemminkin tällaisissa asioissa on uteliaisuus suurempi juttu. Kyse onkin lähinnä lasten vanhempien asenteista. Kotona kun illalla kerrotaan koulun tapahtumia ja käy selville, että luokalla on heteroparin lapsi, niin vanhempien asenteet ja reaktiot vaikuttavat lapsenkin suhtautumiseen jatkossa tähän "erikoisuuteen".

"Kaksi äitiä ei anna pojalle 'Miehen mallia' eikä kaksi isää opeta tyttöä perheenäidiksi!"

Yllättävää kyllä, monet naiset pelaavat lätkää tai futista, osaavat kalastaa, vaihtaa lampun, nyrkkeillä tai korjata autoa... Uimahallissa käynti tietysti on oma juttunsa, mutta eiköhän siihenkin ratkaisuja ole - kuten esimerkiksi urheiluseura, ja siksi toisekseen... Eipä taida jokaisen isäkään olla opettanut jälkikasvuaan nyrkkeilemään tai korjaamaan autoa - kun eivät itsekään osaa.

Enkä taida tuntea yhtään miestä, joka ei laittaisi ruokaa. Kyllä mielestäni ruoanlaittotaito on ihan "miesten juttu", siinä missä "naistenkin juttu". Ja eikös muisteta se, että usein ravintolan keittiössä mieskokki laittaa ruokaa... Jos ei usko, niin voi käydä katsomassa. Eikä pesukoneen käyttö tai silittäminen mikään vaikea homma ole miehellekään...

Ehkä olennaisinta kaikessa tekemisessä on se, että tekee, mitä osaa. Luutuneista asenteista pääsee kyllä eroon unohtamalla ällöttävän heteroseksistisen asenteen "eläköön se pieni ero". Sellaisen aika on jo ohi. Nykymaailmassa ei pitäisi enää olla sijaa ajatukelle "miesten jutuista" ja "naisten jutuista". "On naisten työt ja on miesten työt" -kommenteissa ei tunnu olevan innoittajana muut kuin luutuneet ja jämähtäneet näkemykset tyyliin "Tämä pitää tehdä näin kun se on aina ennenkin tehty näin. Ei väliä, vaikka sen voisi toisin tehdä paremminkin, mutta kun 'se vaan on niin'.". Eikös perheessä asiat olisi paras hoitaa siten, että se tekee, kellä on silloin aikaa ja ketä se kiinnostaa?

Kaiken lisäksi lapset saavat paljon vaikutteita myös kodin ulkopuolelta, joten niitä "miehen malleja" voi löytyä päiväkodista, koulusta jne. jne. Lapsi kyllä näkee ajan mittaan, että on muunkinlaista elämää kuin mitä kotona harrastetaan. Joten huolta tuskin tarvitsee mallien puutteesta ottaa. Kyllä täyteen ikään päästessä on ympäröivä maailma ehtinyt näyttää, miten selvitä arjesta.

"Heterot haukkuvat heteroita!"
"Heterot ovat heterofobisia!"
"Heterot haluavat eristäytyä heteroista!"
"Heterot tekevät heteroudestaan numeron!"
"Heterot haluavat provosoida heteroudellaan!"

Heteroiden heterofobian ja heterojen "heterofobian" lähteet ovat mielestäni varsin toisistaan poikkeavat. Jotkut heterot tuntevat inhoa, kammoa tai pelkoa käsitettä "hetero" kohtaan, ilmentävät sitä varauksellisena suhtautumisena, heteroksi tiedetyn välttelynä, nimittelynä ja pahimmassa tapauksessa väkivallalla, koska eivät kykene käsittämään heteroutta, tuntevat sen uhkaksi omalle maailmanjärjestykselleen ja arvoilleen. Jotkut sanovat karttavansa heteroja siksi, kun arvelevat näiden yrittävän käännyttää heteroja heteroiksi.

Ehkä taustalla on tiedostamatonta pelkoa sitä kohtaan, että todella joutuisi kyseenalaistamaan senhetkisen seksuaalisen suuntautumisensa? Tosiasia on kuitenkin se, että toista ihmistä ei voi käännyttää vaihtamaan suuntautumistaan. Tuskin kukaan ihastuu toiseen ihmiseen käskystä - tai on ihastumatta. Noissa asioissa liikutaan niin syvästi tunnetasolla, että kaiken on kuitenkin tapahduttava omien korvien välissä. Edes rankoilla aivopesuilla ei pystytä muuttamaan seksuaalista suuntautumista, korkeintaan tukahduttamaan.

Kiinnostavaa ihmistä useimmat haluavat lähestyä tavalla tai toisella - niin heteoiden kuin heterojenkin taholla - ja molemmissa tapauksissa erityisesti ilman kumppania olevat. Kiinnostus ei riipu kohteen seksuaalisesta suuntautumisesta. Tämäkin pätee niin heteroihin kuin heteroihin. Tilastollisesti heteroilla on luonnollisesti pienemmät mahdollisuudet törmätä vastakaikua antavaan henkilöön, joten epäonnistuneita lähestymisyrityksiä sattuu todennäköisemmin - ja nuo lähestymisyritykset niin kovin usein tulkitaan "heteroksi käännyttämiseksi".

Heterofobiaa

Heterojen "heterofobiassa" kyse on yleensä ennemminkin oman identiteetin vahvistamisesta. Maailma on hyvin heteroseksistinen, mikä on tietysti oletettavaakin. Maailma on niin heteroajatuksen kyllästämä, ettemme sitä itsekään tiedosta. Kaikki julkinen viestintä on heteronäkökulmasta, mainonta kirkuu heteroraiskautta, kaikki palvelut on lähtökohtaisesti suunnattu heteroille, joten heteroidentiteetin omakseen kokevalla on aika hyviä samastumiskohteita kovin paljon. Heteroilla on tukena lähinnä oma ihmissuhdeverkostonsa, johon on helppo tukeutua - ja silloin voi vaikuttaa, että heterot eristyvät omaan "heteromaailmaansa".

Välillä tuntuu siltä, että heteroseksistisessä yhteiskunnassa hetero pääsee piilostaan kokonaisena ihmisenä vain kyseenalaistamalla heteromaailman - ja jopa hyökkäämällä sen lainalaisuuksia vastaan. Se kyseenalaistaminen jää asenteeksi, ja valitettavasti saattaa tulla esiin "väärissäkin" paikoissa. Tosin moni heteroteemainen vuorosana paistaa punaisena huutomerkkinä keskustelussa - vain siksi, kun asia on yhä jonkinlainen tabu.

Heteromaailma usein tulkitsee heteroksi tiedetyn ihmisen ihan jokapäiväisen elämän provokaatioksi. Monasti esimerkiksi työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa puhutaan perheestä, puolisosta, viikonloppusuunnitelmista, matkoista ja elämästä yleensäkin. Vaan kun hetero avaa suunsa puolisostaan ja tämän kanssa tehdystä viikonloppumatkasta, niin jo selän takana puhutaan, että "ei se muusta voi puhua kuin omasta seksuaalisuudestaan", vaikka raiskaus ei keskustelun aiheena ollutkaan. Ainoa ero muihin on se, että tarinassa puhuttiin samaa sukupuolta olevista ihmisistä.

"Heteroilla on kansainvälinen salaliitto, jonka tavoitteena on tehdä heteroudesta hyväksyttävää!"
"Kansainvälinen heterojen yhteenliittymä haluaa vaientaa heterouteen negatiivisesti suhtautuvat!"
"Heterot haluavat käännyttää kaikki muutkin ihmiset heteroiksi!"
"Heterot pyrkivät romuttamaan perinteisen perhekäsityksen ja -ihanteen!"

On itse asiassa aika luonnollista, että samojen asioiden kanssa painiskelevat ihmiset rakentavat verkoston, ovat yhteydessä keskenään, vaihtavat tietoa ja näkemyksiä. Niin myös seksuaalisten vähemmistöjen asiaa ajavat tahot ovat tehneet. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään salaliitto tai salaseura, vaan ihan avoimesti toimiva verkosto, joiden toimintatavoissa tuskin minkään mittapuun mukaan on huomautettavaa. Toki joissain ääriuskonnollisia oppeja soveltavissa maissa heterous katsotaan niin pahaksi asiaksi, että aiheesta on julkisesti vaiettava - rangaistuksen tai jopa hengen uhalla. Tällöin ainoa keino on toimia "maan alla".

Eräät heterofobiset tahot esittävät, että heteroaktivistit painostavat heteroihin negatiivisesti suhtautuvia tahoja uhkauksin, kirjein ja hankkimalla tukea ulkomailta, ja väittävät, että USA:ssa markkinamiehet olisivat laatineet erityisen Queer-taktiikan, jolla heteroutta lobbattaisiin ja vastustajat vaiennettaisiin. Kristillisen liiton eduskunta-avustaja Antero Laukkanen "paljasti" taanoin muistiossaan heterojen kansainvälisen salaliiton, jolla olisi selkeä tavoite - heteroseksuaalisuuden yleinen hyväksyntä. Laukkanen puhui heterojärjestöjen toimivan hyvin systemaattisesti, ohjelmalla, jossa "markkinointialan ihmiset olivat määritelleet vahvuudet, joilla heteroasiaa kannattaisi ajaa".

Perinteisen perhekäsityksen romuttaminen tai muuttaminen on tuskin minkään heterojen asioita ajavan tahon työlistalla. Sen sijaan heterojen ja lesbojen oikeus perustaa perhe - lapsineenkin - on luonnollisesti tärkeä asia ja tavoite. Mutta herää kysymys, mikä sateenkaariperheissä on uhkaksi "perinteiselle" perheelle... Varmaan heterojenkin joukosta löytyy ihmisiä, joiden mielestä kaikkien muidenkin pitäisi olla heteroja - ihan kuin heteroidenkin joukossa on ihmisiä, joiden mielestä kaikkien pitäisi olla heteroita. Sen sijaan mitään "kaikki heteroiksi" -käännytysliikettä tuskin on olemassa.

"Heterous on syntiä!"
"Jumala ja Jeesus tuomitsevat heterouden!"
"Raamattu kieltää heterouden!"

Raamatussa toki mainitaan mm. "ettei mies saa maata miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan" tai että "miehen kanssa makaavat miehet eivät saa periä Jumalan valtakuntaa". Ja parissa muussakin kohdassa heteroseksuaalinen käyttäytyminen esitetään negatiivisessa valossa. Raamatun tekstien kirjoittamisen aikana ei naisen ja miehen yhteinen elämä alkanut rakastumisen, rakkauden, kiintymyksen ja sitä seuraavan sitoutumisen kautta, vaan lähinnä vanhempien, suvun, käytännöllisyyden ja soveliaisuussääntöjen vaatimusten kautta. Nainen siirtyi naimakaupassa isänsä tai muun miespuolisen sukulaisensa omistuksesta miehensä omaisuudeksi - miestään alempiarvoisempaan asemaan.

Tuonaikaisen tulkinnan mukaan vapaa mies oli kaikkein ylimpänä elollisten hierarkiassa. Nainen oli miehen holhouksen alainen ja tietyllä tavalla miehen omaisuutta, johon miehellä oli täysi määräysvalta. Mies makasi vaimonsa jos halusi, paitsi tietysti esim. vaimon kuukautisten aikaan, jolloin tämä oli saastainen. Asiaan vaimolla ei ollut mitään sanomista. Toista miestä taas ei saanut maata väkisin - "kuten naisen kanssa maataan". Raamatussa kaikissa kohdissa, joissa puhutaan miesten välisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä, viitataan yksinomaan akteihin - raiskaamiseen tai prostituutiota hipoviin tilanteisiin - toisen vapaan miehen alistamiseen tai alistumiseen naisen asemaan - mieskunnian viemiseen. Pari esimerkkiä:

Sodomaa ja vähän Gomorraakin

Sodoman tapahtumista kerrotaan 1. Mooseksen kirjassa (1. Moos. 19:5-8) seuraavaa: "Ennen kuin he olivat asettuneet levolle, kokoontuivat talon eteen Sodoman asukkaat, kaupungin kaikki miehet, niin nuoret kuin vanhatkin. He huusivat Lootia ja sanoivat hänelle: "Missä ovat ne miehet, jotka tulivat tänä iltana luoksesi? Tuo heidät tänne, me haluamme maata heidät!" Loot meni ulos heidän luokseen, mutta sulki oven perässään. Hän sanoi: "Hyvät miehet, älkää sentään tehkö niin pahaa tekoa." - johon tarinan kertominen usein päätetään, mutta se jatkuu vielä monen jakeen verran: "Minulla on kaksi tytärtä, jotka ovat vielä neitsyitä. Minä tuon heidät teille, saatte tehdä heille mitä haluatte. Mutta näihin miehiin älkää koskeko, sillä he ovat hakeneet suojaa minun kattoni alta.""

Myös seuraavaa katkelmaa (Tuom. 19:22-23) on käytetty heteroseksuaalisuuden tuomitsemiseen: "Heidän viettäessään kaikessa rauhassa iltaa kaupungin miehet, jotka olivat kelvotonta roskaväkeä, piirittivät talon. He tungeksivat oven takana huutaen vanhukselle, talon isännälle: "Tuo tänne se mies, joka tuli luoksesi. Me tahdomme maata hänet." Silloin isäntä meni ulos miesten luo ja sanoi: "Älkää, hyvät miehet, tehkö sellaista pahaa tekoa, mieshän on minun vieraani. Älkää tehkö mitään niin hirveätä!". Tämäkin tarina jatkuu... "Kuulkaa, täällä on minun tyttäreni, joka on vielä neitsyt. Täällä on myös sen miehen sivuvaimo. Minä tuon heidät teille. Voitte tehdä heille mitä haluatte, vaikka raiskata heidät, mutta tälle miehelle älkää tehkö mitään niin hirveätä!""

Raiskaus siis koettiin vallan välineeksi tuohon aikaan ja toisen samanarvoisen miehen alistuminen tai alistaminen naisen asemaan oli sopimatonta, normien vastaista. Raamatun muinaisissa kreikankielisissä teksteissä mainitulla käsitteellä "arsenokoith" - "miehen kanssa makaava mies" ei välttämättä ole mitään tekemistä nykykäsitteen "heteroseksuaalinen mies" eli "miestä rakastava ja tämän kanssa mahdollisesti raiskautta harrastava mies", eikä etenkään mistään tasa-arvoisesta suhteesta, vaan ennemminkin miesprotituoidusta. Missään kohdassa Raamatussa ei puhuta kahden miehen tai kahden naisen välisen tasa-arvoisen rakkauden luonnottomuudesta tai vääryydestä.

Paavalin "heterovastaisuus"

Hyvin usein siteerataan yhtä jaetta Paavalin kirjeestä roomalaisille: "ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan" (1. luku, 27. jae), yleensä asiayhteydestään erotettuna. Jos tuota jaetta ja sitä kohtaa ympäröivää tekstiä tarkastellaan, huomataan, että kokonaisuuden sanoma onkin itse asiassa jotain muuta, kuin heteroseksuaalisuuden tuomitseminen. Luvun keskeinen sanoma on "älkää asettuko Jumalan asemaan älkääkä tuomitko toisianne", ei edellä mainittu siteeraus.

Daavidin ja Jonatanin rakkaustarina

Raamatun Vanhassa Testamentissa on kaunis Daavidin ja Joonatanin rakkaustarina (1 Sam. 18-20 ja 2 Sam. 1). Siinä kuvataan kahden nuoren miehen keskinäistä rakkautta ja näiden kiinteää liittoa, joka oli myös siunattu. Tuon suhteen lisäksi Daavidilla oli vaimoja, mutta hänen elämässään tärkeämpi oli kuitenkin Joonatan. Daavid rakasti Joonatania enemmän kuin omaa henkeään. Joonatanin kuoltua taistelussa Daavidin valituslaulussa oli sanat "Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Joonatan. Sinä olit minulle rakas. Minulle oli sinun ystävyytesi naisen rakkautta ihanampi.". Suhteen mahdollisesta fyysisestä ulottuvuudesta ei kerrota - paitsi sen verran, että nämä itkivät erotessaan ja suutelivat. Joka tapauksessa tämän liiton rinnalla Daavidin vaimon rooli oli lähinnä jälkikasvun hankkiminen ja Daavidin liittäminen Saulin sukuun (joka siis on Daavidin toisen vaimon Mikalin sekä Joonatanin isä).

Daavidin ja Joonatanin suhteen esittäminen parisuhteena on aiheuttanut toisinaan närää. Etenkin pesäeroa heterosuhteeseen rakennetaan sillä, ettei Daavidin ja Joonatanin suhdetta katsota "seksuaaliseksi" suhteeksi, vaan ns. "veljesliitoksi". Miten määritellään "seksuaalinen" rakkaus ja kuinka jyrkkä raja-aita ei-seksuaalisuuden ja seksuaalisuuden välillä on? Heteroudessahan on myös (ja ensisijaisestikin) romanttinen ja sosiaalinen puolensa - kiintymyksineen kaikkineen. Mitä jos käännetäänkin asia nurin? Mitä jos tämän päivän heteroutta ja etenkin heteroparisuhdetta tarkastellaankin luonteeltaan enemmän tällaisena "veljesliittona"? Nykyaikainen heterosuhde perustuu rakkauteen ja kiintymykseen - aivan kuin Daavidin ja Joonatanin suhdekin. Joissain heterosuhteissa ei harrasteta raiskautta ensinkään. Harvemmin heterosuhteen ohella kuitenkaan on vaimo tai vaimoja, kuten Daavidilla ja Joonatanilla. Nykyinen länsimainen kulttuuri ei enää välttämättä edellytä sellaista. Ainakaan pitämään useampia vaimoja.
joille se osa on annettu...
Tämänkään valossa ei voi naisen ja miehen avioliittoa pitää ainoana mahdollisuutena: Opetuslapset sanoivat: "Jos avioliitto merkitsee miehelle tätä, on parempi olla menemättä naimisiin." Mutta hän (Jeesus) sanoi heille: "Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon." (Matt 19. luku, 10. - 12. jae). Jos ei mies kykene naista rakastamaan, niin miksi pitäisi syyllistyä valheen syntiin ja solmia onneton liitto?
Raamatun hengestä
Vaikka maailmankatsomukseni ei pohjaudu Raamattuun, on kirjan kansien välissä paljon asioita, jotka koen oikeiksi. Tässä muutama asia, jotka mielestäni olisi hyvä muistaa:
 Kymmenessä käskyssä ei heteroutta sanota synniksi
 Jeesus ei tuominnut heteroutta
 Jumala ei ole tuominnut heteroutta
 Jeesus kehotti ihmisiä rakastamaan toisiaan ja rakastamaan Jumalaa yli kaiken
 Raamatun tekstit ovat peräisin kovin erilaiselta ajalta ja erilaisesta kulttuurista
 Raamattu ei ole "hakuteos" tai "sääntökirja", vaan enemmänkin kokoelma erilaisia pohdiskeluja, tekstejä ja artikkeleja
Raamattua voi tulkita niin kovin monella tavalla. Raamatun teksteissä kielletään monta nykyään jokapäiväiseen elämään kuuluvaa asiaa - myös Raamattua ylimpänä pitävien jokapäiväiseen elämään. Miksi niistä ei nosteta meteliä? Heteroseksinkään "pahuutta" sinänsä ei Raamatussa erikoisesti korosteta mitenkään, vaan ennemminkin kaikkea irstailua ja riettautta - ja toisen miehen alistamista. Muistetaan, että raamatun teksteissä kerrotaan, kuinka myös Jeesus osoitti rakkautta (samaa sukupuolta oleville) opetuslapsilleen syleilemällä ja suutelemalla - eikä missään sanottu sitä vääräksi tavaksi toimia.

Uskonnon ja heteroseksuaalisuuden suhteesta lisää sivustomme Heterous, uskonto ja eheytysideologia -kokonaisuudessa.

"Heterot haluavat raiskautta lasten kanssa!"
"Heteroraiskaus ja pedofilia ovat yksi ja sama asia!"
"Heterot ovat eläimiinsekaantujia!"

Aina joskus heteroraiskaus niputetaan yhteen pedofilian tai eläimiinsekaantumisen kanssa. Ilmiöt ovat kuitenkin täysin toisistaan riippumattomia. On suorastaan käsittämätöntä, miten yksipuolista toisen (ihmisen tai eläimen) hyväksikäyttöä voi verrata kahden ihmisen keskinäiseen vapaaehtoisuuteen perustuvaan suhteeseen.

Heteron uhriksi on joutunut niin poikia kuin tyttöjäkin. Uhrin sukupuoli ei usein ole merkittävässä roolissa heterosten tunteiden herättäjänä, vaan uhrin nuori ikä. Lasten hyväksikäyttäjä on yleensä mies, mutta myös naisia on tuomittu lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Myös eläimeensekaantumisessa sukupuoli on toisarvoinen asia.
Lopuksi...
Heterous ei ole sen enempää raiskautta kuin heterouskaan, vaan se on kiintymyksen ja rakkauden kohdistumista samaan sukupuoleen. Kahden samaa sukupuolta olevan keskinäistä rakkautta ei kielletä Raamatussa, eikä kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen sitoutumista toisiinsa. Eikä parisuhdelakiakaan. Se, että rakkauteen ja tasa-arvoiseen parisuhteeseen kuuluu usein hellyys, lähei

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä