seurustellut, kuvitellut olevani rakastunut. Itkenyt ensirakkauteni perään, kuvitellut ettei samanlaista "rakkautta" koskaan tule. Nykyään oksettaa ajatus ensirakkaudestani, joka vain petti ja itse roikuin perässä vuosia ja masennuin pahasti kaikista hänen tempuistaan. Joskus mietin, että ehkä sillä olikin tarkoitus. Kun en koskaan antanut tilaisuutta niille jälkeenpäin tulleille miehille. Pohdin joskus, oliko kaikki kohtaloa?
Koska sitten tapasin sen ihmisen, johon rakastuin heti. Kuitenkin useamman kuukauden olin epävarma. Kun tunteet olivat niin suuret ja vaikka olin onnellinen, ei sitä halunnut pudota korkealta ja kovaa. Hidastelin, pohdin asioita tarkkaan. Hassua oli, että aikaisemmin olin hypännyt aina suhteisiin hirveällä kiireellä: paniikinomaisesti takertuen ihmiseen, ettei tarvitsisi olla yksin. Kai ensimmäistä kertaa elämässäni halusin olla tietyn ihmisen kanssa, en vain kokea rakastumisen tunnetta.
Ja niinpä nyt sitten olen ollut jo vuosia rakkaani kanssa. Jotenkin rakkaus sai minut rauhoittumaan, en ole enää levoton. Kaikki loksahti paikoilleen, ymmärsin mitä elämältäni haluan ja kenen kanssa sen haluan viettää. Aikaisemmissa suhteissani ei ollut tätä tunnetta. Tietynlainen sisäinen rauha puuttui, vaikka muistan kyllä entisiä kumppaneita lämmöllä ja osa on vielä ystäviäni.
Joskus ihmettelen, kuinka asiat ovat näin hyvin järjestyneet. Neljä vuotta sitten olin vielä masentunut, pompin ihmissuhteesta toiseen vailla mitään ajatusta siitä, mitä elämältäni haluan. Nyt sitten lähellä mies ja tytär ja elämä hymyilee.
Koska sitten tapasin sen ihmisen, johon rakastuin heti. Kuitenkin useamman kuukauden olin epävarma. Kun tunteet olivat niin suuret ja vaikka olin onnellinen, ei sitä halunnut pudota korkealta ja kovaa. Hidastelin, pohdin asioita tarkkaan. Hassua oli, että aikaisemmin olin hypännyt aina suhteisiin hirveällä kiireellä: paniikinomaisesti takertuen ihmiseen, ettei tarvitsisi olla yksin. Kai ensimmäistä kertaa elämässäni halusin olla tietyn ihmisen kanssa, en vain kokea rakastumisen tunnetta.
Ja niinpä nyt sitten olen ollut jo vuosia rakkaani kanssa. Jotenkin rakkaus sai minut rauhoittumaan, en ole enää levoton. Kaikki loksahti paikoilleen, ymmärsin mitä elämältäni haluan ja kenen kanssa sen haluan viettää. Aikaisemmissa suhteissani ei ollut tätä tunnetta. Tietynlainen sisäinen rauha puuttui, vaikka muistan kyllä entisiä kumppaneita lämmöllä ja osa on vielä ystäviäni.
Joskus ihmettelen, kuinka asiat ovat näin hyvin järjestyneet. Neljä vuotta sitten olin vielä masentunut, pompin ihmissuhteesta toiseen vailla mitään ajatusta siitä, mitä elämältäni haluan. Nyt sitten lähellä mies ja tytär ja elämä hymyilee.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihana juttu. Onnea teille!