toivottavasti!
Olotila aaltoilee taas tuskan äärirajoilla, vaikka aikaakin on jo kulunut.
Välillä hetken jo mietin että otan yhteyttä, mutta mitä se auttaa.
Miksei toi mun pieni tallottu sydämeni voi jo uskoa, ettei sinua kannata kaivata!!!
Sä tuskin mua edes muistat, ethän sä mitään tuntenut, olin vain ohikiitävä...
En arvannut tän olevan näin vaikeeta. Loppuis jo, en jaksais enää!
Mua täällä onneksi lohduttaa Juha Tapio biisillään "kelpaat kelle vaan". Pakko vaan jaksaa uskoa että tää joskus loppuu.
Tää oli siis naiselta miehelle.
Olotila aaltoilee taas tuskan äärirajoilla, vaikka aikaakin on jo kulunut.
Välillä hetken jo mietin että otan yhteyttä, mutta mitä se auttaa.
Miksei toi mun pieni tallottu sydämeni voi jo uskoa, ettei sinua kannata kaivata!!!
Sä tuskin mua edes muistat, ethän sä mitään tuntenut, olin vain ohikiitävä...
En arvannut tän olevan näin vaikeeta. Loppuis jo, en jaksais enää!
Mua täällä onneksi lohduttaa Juha Tapio biisillään "kelpaat kelle vaan". Pakko vaan jaksaa uskoa että tää joskus loppuu.
Tää oli siis naiselta miehelle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
samaa mietin minä...mutta eihän se rakkauskaan ollut pysyvää vaan ohimenevää, niin toivotaan samaa ikävälle :)
Kerrot heti.Enkä kysy muuten vain.
Minä rakastuin, hän ei.
Oli vaan pakko lopettaa, sattui.
Se päätös oli järkipäätös, ja ne tunteet vaan jatkaa omaa elämäänsä, repii riekaleiksi.
Poissa silmistä, poissa mielestä - ei pidä paikkaansa!
ikävä on aika kestävää :/