Kysymys esikoislestadiolaisille ja rauhansanalaisille.
Käytättekö usein syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä ihan arkielämässä, eli kun tulee esimerkiksi puolison välillä tai lasten välillä riitaa niin sovitteko asioita Jeesuksen Kristuksen veren avulla?
Entä julistavatko teidän lapsenne teille syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä?
Minulla on siitä ihana tilanne että lapseni tulevat illalla aina kaulaan ja antavat minulle synnit anteeksi ja pyytävät itse anteeksiantamusta. Ja muistan itse lapsuudestani että Jumalan armoa viljeltiin paljon, ei säästelty.
Millaisia kokemuksia teillä omasta lapsuudestanne, entä omien lastenne kanssa?
Käytättekö usein syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä ihan arkielämässä, eli kun tulee esimerkiksi puolison välillä tai lasten välillä riitaa niin sovitteko asioita Jeesuksen Kristuksen veren avulla?
Entä julistavatko teidän lapsenne teille syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä?
Minulla on siitä ihana tilanne että lapseni tulevat illalla aina kaulaan ja antavat minulle synnit anteeksi ja pyytävät itse anteeksiantamusta. Ja muistan itse lapsuudestani että Jumalan armoa viljeltiin paljon, ei säästelty.
Millaisia kokemuksia teillä omasta lapsuudestanne, entä omien lastenne kanssa?
Vastaukset 51
Vanhimmat
Toivottavasti et ole niitä, jotka vain tavan vuoksi saarnaavat iltaisin lapsilleen syntien anteeksiantamuksen. Tälläiset lapset ovat kauhistus kouluelämässä.
Ajattele hieman, ennen kuin päästät itsekehuasi ilmoille.
Siinä ei ole kyse tavasta vaan halusta uskoa henkilökohtaisesti syntinsä anteeksi Jeesuksen Kristuksen ansion tähden.
Kun lapsi tulee pyytämään syntejään anteeksi, niin pitäisikö olla antamatta, sehän on kauhistus jos ei antaisi!
Ja kun lapselle on se asia niin tärkeä että hän tulee minun jo lähes nukahdettua luokseni ja saarnaa syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin kyllä on turvallista nukahtaa.
Mitä tarkoitat tuolla että olisin kehunut itseäni? Jaa sitä että olen niin syntinen että haluan syntini anteeksi??????? Todellista kehumista!
Itse muistan myöskin omasta lapsuudestani miten oli niin turvallista kun sai käydä armoistuimen luokse aina kun oli rikkonut ja vielä iltaisinkin.
Lapsi lyö koulussa kaveriaan nenään ja illalla äiti saarnaa synnin anteeksi. Täysin väärin. Jos syntien anteeksisaarnaaminen on vain tapa, se johtaa kauhistuttaviin lopputuloksiin. Valitettavaa, mutta juuri niiden perheiden lapset, joilla on kotona tämä "iltasiunaus" -tapa, kokevat vähiten omantunnontuskia tehtyään väärin muualla kuin kotona. Jos lyö kaveria nenuun, on pyydettävä anteeksi kaverilta, vaikka tämä olisikin epäuskoisesta perheestä. Muuten koko ripin olemus vääristyy.
Tässä lisää siitä, kuinka näille tavanvuoksi siunatuille lapsille lopulta käy:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020401770
Kyse ei ole siitä, etteikö synnin tuntoon tulleelle tulisi saarnata anteeksi, vaan kysymys on siitä, onko tämä vain isien perinnäistapa.
Jumalan poika Jeesus Kristus antoi käskyn ja vallan ihmiselle antaa synnit anteeksi. Se ei todellakaan ole mikään isien perinnäistapa.
Jos lapsi lyö koulussa kaveriaan nenään, niin pitäähän hänen sopia rikkomus kaverinsa kanssa, oli sitten kristitystä tai ei-kristitystä kodista.
Mutta Jumalan edessä tulemme ja pysymme puhtaina kun uskomme sen, mitä meille Pyhän Hengen omaava sanoo, eli synteinpäästön Jeesuksen nimeen.
Kun uskoo syntinsä anteeksi, niin kyllä silloin on paljon herkemmällä mielellä myös sopimaan rikkomuksia kodin ulkopuolella.
Minä olen sitä mieltä että kristitty perheenisä tai äiti kyllä pitää pyhimmän asian eli syntien anteeksi saamisen armon kertomisen niin tärkeänä että haluaa lapsilleen tätä suurta armoa jakaa.
Tuolla asiasta vähän lisää:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020229758
Siis millä tavalla onnistunut ja omahyväinen?
Kun minulla on synnintunto ja epäilyksiä niin haluan uskoa syntini anteeksi, ei kai se ole "onnistumista ja omahyväisyyttä"?
Johan Jesajan kirjassa kirjoitetaan ettei sen kansan keskuudessa kenenkään tarvitse tuntea heikkoutta, koska heillä on syntein päästö. Jeesus Kristus antoi omillensa vallan antaa synnit anteeksi Hänen nimessään. Ei kai Jeesuksen veren korjaamista kutsuta onnistumiseksi ja omahyväisyydeksi?
Jos Pyhä Henki opettaa lastani pyytämään syntejään anteeksi ja vieläpä saarnaa minulle synnit anteeksi, niin miten ihmeessä se liittyisi onnistumiseen tai omahyväisyyteen?
Mutta minua tosiaan kiinnostaisi teidän esikoislestadiolaisten ja rauhansanalaisten kokemukset, sillä ainakin me vl-kristityt uskomme että jokaisella lapsella on Pyhä Henki ja siten valta antaa syntejä anteeksi, kuului hän sitten meihin tai esikoisiin tai ortodokseihin tai katolilaisiin tai mihin tahansa yhteisöön.
Minun kotini siis oli es-lest ja joka ilta lapsena menin vanhemmilta anomaan anteeksi ja he todistivat juuri noilla sanoilla, sekä pyysivät itse myös minulta anteeksi.
Samalla tavalla meneteltiin omien lasten kanssa, muistaakseni ei kuitenkaan joka ilta, mutta kaikki arjen kiukustumiset anottiin ja saatiin anteeksi.
En mitenkään voi ymmärtää tuon asian olevan tekopyhyyttä tms. Voiko ihanampaa olla, kun saa Jeesuksen sovintoveren voimasta matkaa tehdä?
Jeesus Kristus sanoisi tuohon sinulle kuten aikoinaan Pietarille (Matteus 16:17):
'Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.'
Pyhä Henki teitä tuohon ohjasi.
Vaikka kristillisyydessämme tapahtui hajaannus reilu sata vuotta sitten (esikoiset / vanhoilliset), niin kyllä siellä on elävän uskon omaavia kummassakin joukossa. Ja varsinkin lapsissa!
Kun uskoo syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä henkilökohtaisesti, niin kyllä se on ainoa asia jonka varassa tätä matkaa tehdään. Aivan kuten kirjoitit, se ei todellakaan ole tekopyhyyttä, päinvastoin!
Vaikka kristillisyydessämme tapahtui hajaannus reilu sata vuotta sitten (esikoiset / vanhoilliset), niin kyllä siellä on elävän uskon omaavia kummassakin joukossa. Ja varsinkin lapsissa!
Olet jossakin määrissä oikeassa, siis vl-joukossa ovat lapset oikeassa uskossa siihen asti kunnes vl-vanhimmat ja vl-saarnamiehet johdattavat heidät pois lapsen viattomuudentilasta lihalliseen omaanvanhurskauteen.
"Vaikka kristillisyydessämme tapahtui hajaannus reilu sata vuotta sitten (esikoiset / vanhoilliset), niin kyllä siellä on elävän uskon omaavia kummassakin joukossa. Ja varsinkin lapsissa! "
Minä en uskalla alkaa sanomaan, että ulkopuolella Jumalan valtakunnan on elävää uskoa. Eikä käsitykseni mukaan edes vl:usko opeta näin, kuten sanoit.
Lapset on luonnollisesti uskovaisia, siihen asti kun he ymmärtävät hyvän ja pahan.
Mutta sitten on jo asia toinen.
Mutta on eri asia, josta Jeesus sanoo, että minulla on myö muita lapmpaita, jotka minun tulee tähän lammashuoneeseen saattaa. Ja on oleva yksi paimen ja yksi lauma. (Omin sanoin Raamatusta kerrottuna.)
Se tarkoittaa sitä, että he tulevat parannuksen kautta Jumalan valtakuntaan.
"Oikeassa ja kuitenkin niin väärässä
Kirjoittanut: Einar Kuoma 15.10.2006 klo 16.20
Vaikka kristillisyydessämme tapahtui hajaannus reilu sata vuotta sitten (esikoiset / vanhoilliset), niin kyllä siellä on elävän uskon omaavia kummassakin joukossa. Ja varsinkin lapsissa!"
Einar Kuoma vastaa:
"Olet jossakin määrissä oikeassa, siis vl-joukossa ovat lapset oikeassa uskossa siihen asti kunnes vl-vanhimmat ja vl-saarnamiehet johdattavat heidät pois lapsen viattomuudentilasta lihalliseen omaanvanhurskauteen. "
Oma vastaukseni:
Kirjoitinkin tuohon viestisi alle jo oman vastaukseni. Taitaa jäädä nyt tämän viestin alle. Vähän kyllä pelkäsin vastata, ja kiusaukset alkoi saartaa, että kumpi nyt on väärässä ja kumpi oikeassa. Kunnes huomasin kirjoituksesi ja huokasin helpotuksesta.;)
Mutta muistan miten seuroissa on opetettu ja vastasin sen mukaan, koska se vastas sydämmessä oikealta.
Sehän on hengellistä huoruutta jos hyväksyy eriseurasen ja hänen opetukset oikeina Raamatun mukaan.
"Olet jossakin määrissä oikeassa, siis vl-joukossa ovat lapset oikeassa uskossa siihen asti kunnes vl-vanhimmat ja vl-saarnamiehet johdattavat heidät pois lapsen viattomuudentilasta lihalliseen omaanvanhurskauteen."
Tai toisnpäin. Luin väärin kirjoituskesi ja otan takasin sanani. Luulin, että olet vl.
En halua yhtyä mielipiteeseesi. Mutta en myöskänä vl-kristityn kaikilta osin. Mutta toivon, että tuo mitä hän kirjoitti oli vaan lipsahdus ja kirjoitusvirhe.
"Minä en uskalla alkaa sanomaan, että ulkopuolella Jumalan valtakunnan on elävää uskoa. Eikä käsitykseni mukaan edes vl:usko opeta näin, kuten sanoit"
Näinhän se on, Jumala johdattaa kaikki lampaansa lammashuoneeseen, jonka seiniä ei voi piirtää yhdistysten tai rukoushuoneiden ulkoseiniä myöten.
Ihmettelen suuresti hyökkäyksiä, joita avauksesi sai.
Asia on ihan keskustelemisen arvoinen. Pyysit vain tietää muiden kokemuksista. Ja samalla toit omat kokemuksesi julki. Siitähän pitäisi syntyä rakentavaa keskustelua.
Itselläni muuten on samankaltaisia lapsuuden kokemuksia. Ja se on ollut varmasti siunauksellista. Itse kuitenkaan en tunne, että olisin asiassa onnistunut vanhempieni lailla. Mutta syytä varmasti on myös ajatella, että kaikki ei tapahtuisi tavan vuoksi. Ja lapsille olisi myös hyvä selvittää, että synnit eivät ole anteeksi minun anomiseni vuoksi, vaan Jeesuksen tähden.
Uskovallahan on toki synnit aina ja koko ajan anteeksi annetut. Mutta aika ajoin saattaa äänellinen synninpäästö olla tarpeen uskon vahvistukseksi. Ja uskova koti on siihen varsin sopiva paikka.
Joo, on hyvä kertoa Jeesuksen sovitustyöstä ja että Hän jätti syntien anteeksi antamisen vallan tänne aikaan. Ei se oma anominen ole pelastus.
Eikä synteinpäästö ole mikään mantra tai taikaloitsu jonka lausumalla usko siirtyy toiseen simsalabim, vaan synteinpäästö on uskottava omalle kohdalleen.
Tässä on sotkettu sekaisin monta asiaa.
- Jumalan ja ihmisen välinen suhde.
- Ihmisen suhde toiseen ihmiseen.
- Jumalan sanalle kuuluva valta.
- Uskonvanhurskaus
- Tekoihin perustuva vanhurskaus
Joo, niin on, mutta tämähän on kaikkien lestadiolaisten palsta. Jos kysyy esikoisten ja rauhansanalaisten kokemuksia, niin kysyisinkö niitä vl-palstalla?
Mutta mielenkiintoista että miten tuossa avauksessani on sotkettu nuo asiat jotka luettelet?
Kirjoituksessani oli vain uskonvanhurskauteen liittyvää asiaa. Syntiensä anteeksi uskominen Jeesuksen ansion tähdenhän on uskonvanhurkautta. Tekoihin perustuvasta vanhurskaudesta en kirjoittanut mitään, vain uskonvanhurskaudesta.
kysyn minä, el-kristitty?
Kyllä olen ymmärtänyt, että katuvalle syntiselle kuuluu nämä sanat: usko kaikki anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Ei se ole siinä ihmisen tekemisessä, vaan Hänen, joka kuoli, että meillä rauha olisi.
Olen sitä mieltä, että niin esikoisissa, kuin vanhoillisissakin on elävällä uskolla matkaa tekeviä.
Molemissa joukoissa on tienausoppisia, lainalaisia ihmisiä. Tämän huomaa, kun näitä palstoja lukee.
Ikävää, että epäluulo on istutettu jo äidin maidossa heidän ja meidän välille.
Aivan niin.
Raamatustahan me saamme lukea Jeesuksen Kristuksen sanat siitä ettei Jumalan valtakunta tule niin että sen voisi nähdä. Jumalan valtakunnan muodostavat ne ihmiset joilla on elävä usko. Ei johonkin maalliseen yhteisöön kuuluminen ketään pelasta.
Vain elävä usko Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisena syntien sovittajana pelastaa.
Meidän kaikkien kristittyjen kannattaa muistaa Pyhän Hengen pyhyys, ettemme koskaan ryhdy väittämään Saatanan hengen toiminnaksi kenenkään Kristuksen tunnustavan toimintaa. Me emme tiedä onko joku Pyhän Hengen omistava vai ei. Voimme vain uskoa armon omalle kohdalle. Muistakaa Jeesuksen sanat, kun hänen lähettämänsä opetuslapset palasivat takaisin iloiten siitä että moni oli ottanut uskon vastaan, hän sanoi että iloitkaa enemmän siitä että omat nimenne ovat elämän kirjassa.
Jeesus Kristus on kuollut että me saamme elää.
usko ei pelasta. Sydämiä tutkii vain Jumala. Ihminen, joka erottelee ja tuomitsee, ottaa valtaa, joka kuuluu Jumalalle.
"Olen sitä mieltä, että niin esikoisissa, kuin vanhoillisissakin on elävällä uskolla matkaa tekeviä". (edell.viestistä)
Olen sitä mieltä, että vl:n joukossa ei ole eläviä uskovia kun jätetään lapset pois.
Olen sitä mieltä että el:n joukossa on eläviä uskovia sekä pimeydessä vaeltavia uskovia, jotka saavat omalla ajalla oikean valkeuden.
Oh hoh!
Onhan tosi että kun hajaannuimme eri joukoiksi noin sata vuotta sitten, oli siinä tosiaaan vahvat persoonat vastakkain. Pääasiallinen eron syyhän oli se että esikoiset loivat ns. esikoisten seurakunnan, Raamatun vastaisesti, ja ne lestadiolaiskristityt jotka eivät kokeneet että tällainen esikoisten seurakunta jolle annetaan hengellinen valta, olisi Raamatun mukainen, eivät siinä halunneet olla osallisia. Näin sitten esikoisten seurakunnan kannattajat ja sen vastustajat jakaantuivat eri joukkoihin.
Edelleenkään ei vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä anneta millekään seurakunnalle esikoisten seurakunnan valtaa. Jopa maallisen organisaatiomme SRK:n johto kertoo ettei SRK:lla ole mitään hengellistä valtaa.
Mutta ajatteletko tosiaan, että kristitty joka on uskonut Pyhän Hengen omaavan ihmisen julistamana (Jeesuksen Kristuksen opetuksen ja Hänen antaman voiman mukaan) omalle kohdalleen syntinsä anteeksi Hänen ansionsa tähden, olisi kuollut uskova?
Olen ihan tosissani huolissani sinun tilastasi: ajattelehan asiaa, jos Jumalan Pyhän Hengen omaava on julistanut toiselle (esim. vl:lle tai el:lle) synnit anteeksi Jeesuksen nimessä, ja synninpäästön kuuleva on sen uskonut, niin ajatteletko todellakin, ettei se Pyhän Hengen voima ole ollut pätevä?
Ajattelehan, kuten itsekin kirjoitat, että lapset vl:ien (kuten toki kaikkien joukossa) ovat eläviä uskovia, niin hylkäätkö tässä kuitenkin sen mitä kirjoitit: uskotko siis niin, että vaikka lapset ovat pelastettuja ja Pyhästä Hengestä osallisia, niin heillä ei ole valtaa antaa syntejä anteeksi (vaikka Jeesus itse kytkee Pyhän Hengen ja syntien anteeksiantamisen vallan toisiinsa).
Näinhän sinä väität, kun kirjoitat ettei vl:ien joukossa ole eläviä uskovia, lapsia lukuunottamatta. Tiedän toki että samaa saattavat sanoa vanhoillisetkin, ettei esikoisten ja rauhansanalaisten jne. joukossa ole elävää uskoa. Mutta siinähän ei olla puhumassa oikein: kristillisyydessämme on aina puhuttu siitä, ettei mikään yhteisö ratkaise Jumalan valtakunnan osallisuutta, vaan ainoastaan se että henkilökohtaisesti uskoo Jeesuksen Kristuksen sovitustyön omalle kohdalleen, Pyhän Hengen omaavan ihmisen siitä kerrottua. Emmehän me Raamatustakaan löydä mitään muuta vanhurskautumista kuin äänellisen evankeliumin kautta tapahtuneen.
Jatkanet tätä listaa myös kaikkiin muihin hengellisyyksiin? Kohta väittänet ettei edes metodistien joukossa ole elävää uskoa, ja ettei herrnhutilaisten joukossa ole, vaikka juuri näiden joukossa on elävä evankeliumi kulkenut uskosta uskoon aina meidän päiviimme asti, ja näiden joukosta on jopa oppi-isällemme Lestadiukselle annettu synninpäästö, ja näiden kanssa hän piti hengenyhteyttä.
On vaikea päästä kuitenkin tuonne sadan vuoden päähän. Se on selkeämmin tiedossa, että esimerkiksi rauhansanalaisten ja vanhoillislestadiolaisten yhteyden torpedoi surullisen kuuluisa Heikki Saari, joka sittemmin, valitettavasti vasta -79 erotettiin puhujan tehtävistä. Saari katui sitten syntejään ja hänelle julistettiin synteinpäästö.
Synnin jäljet eivät kuitenkaan häivy, ja siihen saakka hän kuitenkin oli saanut aikaan paljon tuhoa kristittyjen piirissä. Moni on saattanut kuulla näistä hoitokokouksista. Hoitokokouksethan ovat aivan Raamatun mukaisia, ei se ole ongelma. Ongelma oli se että eräät ryhtyivät raatelemaan lampaita mitä rankimmalla tavalla.
Yleisesti ottaen 60-luvun pappiseriseuraa, 60-luvun Suomen ja Ruotsin vanhoillisten eroa (Suomi lähetti Ruotsiin nootin että tv on täällä sitten Jumalan valtakunnan päätöksellä kielletty, ja myös teillä Ruotsissa, josta ero) ja 70-luvun alun Amerikan eriseuraa (jossa myöskin Saari oli hajoittajamiehenä), sekä 70-luvulla vanhoillislestadiolaisia kristittyjä vainonnutta "puhdistusoperaatiota" pidetään yhden ihmisen masinoimana harhaoppina. Voi kumpa pystyisimme erottamaan mahdolliset psykopaatit! Jumalan armosta keskuudessamme löytyi uskallusta lopulta torjua nuo väärät opit.
1987 Erkki Reinikainen piti vl-papeille alustuksen jossa hän kertoi miten 70-luvulla oli joukossamme vaikuttamassa useita harhaoppeja, mm. julkirippioppi, Jumalan huoneenhallitusoppi, henkioppi jne.
Joka tapauksessa, vaikka vanhoillislestadiolaisia yritti eräät henkilöt raadella 70-luvulla mitä raaimmalla tavalla, niin silti minäkin olen tämän kristillisyyden kautta saanut tulla omistamaan Jeesuksen Kristuksen lahjoittaman armon, ja olen saanut uskoa omat syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Josta olen saanut sydämeeni rauhan ja pelastusvarmuuden.
Eivät pahan vallat onnistuneet musertamaan 70-luvulla Jumalan valtakuntaa, eivätkä ne onnistu nytkään: Jokainen joka on elävän uskon kantaja, ja joka uskoo syntinsä anteeksi Jeesuksen ansion tähden ja hänen nimessään, sellaisen julistamana, joka on itse Jeesuksen Kristuksen ansion tähden armahdettu ja siten Pyhän Hengen omaava, aikuinen tai kuka tahansa lapsi, saa olla omistamassa jo täällä ajassa tätä valtakuntaa, jossa Jumalan poika Jeesus Kristus on luvannut elämän loppuun saakka olla kanssamme.
Jos joku lukijoista kokee ettei ole tästä armosta osallinen, niin ylennä sydämesi uskomaan Jeesuksen Kristuksen lahjoittama vanhurskaus: usko epäuskosi ja kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, ja ole tervetullut vapaiden armolasten valtakuntaan.
Ja sinä syntinen, epäilevä taikka mahdottoman tuntoinen kristitty, jää uskomaan kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Älä katso itseäsi vaan Herraa Jeesusta Kristusta joka verisenä täytti lain puolestasi ja on sinut pelastanut täydellisesti, riippumatta sinun ponnisteluistasi tai teoistasi.
Ja sinulle joka epäilet että onko se tämä joukko sittenkään oikea, oli se sitten el, vl, rs tai muu, ja et löydä vastausta, niin muistathan että Jeesus Kristus on asettanut lapsen uskon esikuvaksi. Ja kuten olemme aina opettaneet, on lapsi Jumalalle kelpaava, Pyhän Hengen omaava ja siten myös Pyhän Hengen pappi.
Niin jos tällaisia ajatuksia käy mielessä, ja haluat arkana varmistaa että olet varmasti oikealla tiellä, niin nöyryytä sydämesi ja käy pyytämässä lapseltasi, jos hänelle on opetettu Jeesuksen Kristuksen sovintotyöstä ja syntienanteeksiantamuksesta, syntejäsi anteeksi, ja usko se kun hän saarnaa sinulle sovinnon sanan.
Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, hyvän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kanssanne nyt ja aina.
Väität eron johtuneen siitä, että esikoiset loivat ns.esikoisten seurakunnan. Se ei pidä paikkaansa. Seurakunta oli jo ennen sitä hajonnot kolmeen osaan. Vanhoillislestadiolaisten nimi on otettu myöhemmin käyttöön.
"Esikoislestadiolaisuuden synty ja tämänhetkinen tilanne
Esikoislestadiolaisuus syntyi 1800-luvun lopulla lestadiolaisuudessa tapahtuneiden suurten hajannusten yhteydessä. Lestadiolaisuuteen syntyi kolme ryhmää: vanhoillislestadiolaisuus, uusheräys ja esikoislestadiolaisuus. Pohjois-Ruotsissa lestadiolaisuus hajosi kahteen ryhmään ns. länsiläisiin (esikoislestadiolaiset) ja ns. itäläisiin (vanhoillislestadiolaiset). Esikoislestadiolaisuuden kannatus rajoittui aluksi Jellivaaran, Jukkasjärven, Vittangin ja Jokkmokkin seurakuntiin ja Pajalan seurakunnan läntisiin kyliin. Överkalixissa, Kalixissa sekä Luulajan seudulla se oli pieni vähemmistö. Hajaannus Pohjois-Ruotsissa tapahtui lopullisesti vuonna 1900, jolloin Svappavaaran kylässä pidettiin samanaikaisesti kahdet erilliset seurat. Seuraavana vuonna pidettiin vielä tulokseton sovintokokous Jellivaaran kirkonkylässä.
Yhdeksi esikoislestadiolaisuuden muista lestadiolaissuunnista erottavaksi tekijäksi nousi kysymys "esikoisten seurakunnan" arvovallasta. Juhani Raattamaa oli 1870-luvulta alkanut kirjeissään korostaa alkuherätyksen syrjäistä aluetta ja käsitettä "esikoisten seurakunta". Tämän käsitteen raamatullinen lähtökohta (Hebr. 12:22-24) pyrittiin tulkitsemaan myös sosiologisesti ja maantieteellisesti. "Esikoisten seurakunnalla" tarkoitettiin alkuheräyksen aluetta Ruotsin Lapissa. Sen vanhimmilla katsottiin olevan johtoasema koko liikkeessä. Käsite oli saanut keskeisen merkityksen laajenevan herätysliikkeen sisäisessä kehityksessä, kun Amerikan ja Pohjois-Norjan lestadiolaiskiistoissa vedottiin Lapin vanhimpiin. Sillä oli ykseyttä luova funktio, koska kuuluminen Ruotsin Lapista alkaneeseen kristillisyyteen tiedostettiin liikkeen syrjäisimmissäkin yhteisöissä." (http://lestadiolaisuus.info/suuntaukset/esikoisuus/)
Lestadiolaisuuden nimi muutettiin rauhanyhdistykseksi, kunnian tähden. Joku sanoikin, että emme ole mitään laisia emmekä läisiä. Ei kestetty maailman pilkkaa. Parannustakaan ei saanut enää saarnata. Parannussaarnaajat saivat rääsysaarnaajien nimen ja heiltä estetiin pääsy saarnatuoliin. Ne jotka saivat saarnata, pyysivät anteeksi, jos tekstissä oli joku sana parannukseksi.
Tämän lihallisen vapauden vastapainoksi tuli omavanhurkaus, joka ei antanut syntejä anteeksi, vaan vaati syvempää katumusta. Tässä sekavassa tilanteessa, loppui monelta järjen valo ja joutuivat mielisairaalaan.
Vanhoillisuus on sen jälkeen kiristänyt otettaan, erottanut joukkoja ja yksityisiä ihmisiä. Hyväksyt hoitokokoukset raamatullisina. Millä perusteella?
Mainitset Laestadiuksen oppi-isäksi. Miksi vahoilliset eivät kuitenkaan lue kokouksissaan tämän etsikkoajan ensimmäisen ja parhaan työntekijän saarnoja? Niistä näkee, ollaanko oikein työtä tekemässä. Kyllä Laestadiuksen saarnat on vieläkin ajankohtaisia. Ne on olleet kantava voima esikoisuudessa ja niiden puute on muuttanut vanhoillisuutta milloin löysemmäksi ja milloin kireämmäksi.
"Edelleenkään ei vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä anneta millekään seurakunnalle esikoisten seurakunnan valtaa. Jopa maallisen organisaatiomme SRK:n johto kertoo ettei SRK:lla ole mitään hengellistä valtaa." (vl-kristitty)
Tätä kohtaa en ymmärrä. Eikö srk:ta muka johdeta Oulusta? Kirjoititkin johdosta. On kuitenkin niin, että apostolinen seurakunta perustetiin Jerusalemissa ja sieltä sitä myös johdettiin. Tämän viimeisen ajan seurakunta on perustettu Ruotsin Lapissa, joten sitä myös johdetaan sieltä. Kun 1800-luvun lopulla ei lähetystoimi ollut kunnossa ja alettiin tekemään työtä oman mielen mukaan, niin seuraukset ovat näkösällä.
Taitaa olla tuo sana: Rauhanyhdistys vähän vanhempi.
Pääkaupunkiseudulle on kai perustettu Rauhanyhdistys 1888, joten se taitaa kumminkin olla se alkuperäinen nimitys paikallisille ryhmille. Ottamatta kantaa teologisiin asioihin. Näin käsitän myös olleen Turussa Luostarinkadulla yhteinenn rukoushuone oli Rauhanyhdistyksen nimellä.
Kyllä oli lapsellinen ja turha kirjoitus.
Keskityn nykytilanteeseen.
SRK harjoittaa ja opettaa kovaa ja härskiä valtaa. Sitä vanhoillisuus on.
Esikoisissa se on vasta lappiuskon myötä tulossa.
Syy on siinä, että esikoisissa on paikallistasolla ollut liikkumavaraa, nyt ollaan siis tulossa Oulun linjalle.
Hajaannuksen syyt. Kyllä, seurakuntaoppi ja asusterkristillisyys.
aivan varmasti v-ällien joukossa on sydämen uskossa olevia, kuten meillä esikoisissakin. Myös muita, kuin lapsia. En halua alkaa tuomaroimaan. Sen tiedän, etteivät kaikki esikoisetkaan ole ansiottoman armon varassa, vaan vaativat itseltään ja etenkin toisilta lain tekoja ym. Onko niin varmaa, että nykyään tuo jällivaaran vatikaan on siunaukseksi? Lain töihin armon sijaan taitaa vetää. Palvonta, jota suomalaiset harjoittavat, on huolestuttavaa. Eikö pitäisi olla Jumala ja Hänen Pyhä sanansa aina ja ainoa?
Hyvä analyysi.
Esikoisuus on mennyt todella syvälle. Vanhimpien käsityksiä vastaan ei uskalla yksikään saarnata, koska se tietää viran menetystä. Ihmispelko on asettunut jumalanpelon edelle.
Esikoisuus on eroamassa kirkosta hinnalla millä hyvänsä. Siitä kertoo ehtoollis"ongelma", joka on pelkkä kupla. Monet lahjakkaat kristityt ja saarnaajat ovat sen todenneet, heidän mielipiteensä ei vanhimpia kiinnosta. He ovat niin korkealla.
Tämä on mahdollista siksi, että suuri massa ei ymmärrä opista yhtään mitään. Tähän joukkoon kuuluu 99 % paikallissaarnaajista.
Tilanne on sama kuin Jeesuksen ajan Palestiinassa.
ollaan sitten tuomitsemassa muita uskovia. Hekö sitten näkevät v-ällän tai kenen muun tahansa, sydämeen? Itse ovat täysin sokeita lapin miesten palvonnassaan ja ansiottoman armon hylkäämisessään.
Pahalta tuntuu tuo arvio, että vain 1% paikallispuhujista olisi vapaa vatikaanista.
Eikö nyt voisi alkaa herätyksen tuulet puhaltamaan, kun tuo ehtoollisen omiin käsiin otto on niin räikeä
ja väärä vaatimus. Rukoillaan, että Jumala armossaan antaisi silmävoidetta.
1. Uusheräykseen kuului tuo ettei saarnata parannusta eikä saarnata syntejä anteeksi vaan haetaan syvempää katumusta, ei vanhoillislestadiolaisuuteen.
2. Vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä syntejä anteeksi pyytävälle julistetaan ehdoton anteeksianto Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Synteinpäästön antaja ei tutkaile parannusta tekevän katumuksen tilaa, vaan julistaa ehdottoman synteinpäästön.
3. Vanhoillislestadiolaisuutta pidetään evankelisena liikkeenä, ei lakiliikkeenä. Vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan uskomaan henkilökohtaisesti syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tällöin saa Pyhän Hengen, joka ohjaa välttämään syntiä ja panemaan sitä pois aina uudelleen uskomalla synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen ansion tähden. Lain kolmatta käyttöä ei hyväksytä.
4. SRK:lla ei ole vanhoillislestadiolaisuudessa minkäänlaista hengellistä valtaa. SRK on ajallinen organisaatio jolla organisoidaan lähetystyötä.
5. Vanhoillislestadiolaisuuden joukossa oli 70-luvulla joitakin vahvoja vaikuttajia jotka opettivat lukuisia harhaoppeja. Mm. henkiparannusoppi, julkirippioppi, kollektiivisen omantunnon oppi ja Jumalan huoneenhallitus -oppi. He ehtivät jonkin aikaa vaikuttaa mutta onneksi heidät saatiin pysäytettyä. Merkittävä käännekohta oli kun voimakkaimpiin harhaoppien opettajiin kuulunut Heikki Saari irtisanottiin puhujan tehtävästä.
6. Peruste hoitokokouksille (siis ei noille kohdan 4 harhaopeille, vaan hoitokokouksille) on Jumalan sanassa Jeesuksen käskynä: Matteus 18:15-18:
15 "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. 16 Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. 17 Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. 18 Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.
7. Lestadiuksen saarnojen lukemisesta: vanhoillislestadiolaisten seuroissa keskitytään opettamaan Raamatun pohjalta, ei toisten kristittyjen saarnojen pohjalta. Välillä toki saatetaan ottaa esimerkiksi Lutherin saarnoista tai Lestadiuksen saarnoista kohtia, mutta Raamattu on se mistä luetaan. Ei Lestadiuksen saarnojen lukeminen ole mikään autuuden ehto.
jolla perustelet hoitokokouksia, ei anna oikeutta pois potkia ja saatanan haltuun toivottaa katumatonta ihmistä. Se sotii rakkauden käskyä vastaan. Ensinnäkin täytyy olla julkisyntinen, ketä voi nuhdella rakkauden hengessä. Toisekseen, kun luet vähän eteenpäin, siellä tulee vertaus armottomasta palvelijasta. Jokainen, joka tuntee, että hän on Jumalan suuresta armosta saanut veriruskeat syntinsä anteeksi, on armollinen ja laupias toista veljeä kohtaan.
Jos mennään seurakunnasta erottamisen tielle, pitää olla näyttöä esim vakavasta oman joukon keräämisestä ja väärästä opetuksesta.
Rakkaus ajattelee aina tuon toisen uskoa, eikä tee
sille vahinkoa hylkäämisellä. Teon voi tuomita, mutta ei ihmistä.
Aivan näin. Hirvittävintä oli kun hoitokokouksissa ei kuulma edes katuvillekaan saarnattu syntejä anteeksi, vaan annettiin saatanan haltuun katuvatkin kristityt!
Alla olevassa linkissä on aikalaisten kertomana SRK:n hoitokokouksista:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=68&a=1708
Armollinen ja laupias, toden totta, eli jokaiselle joka haluaa uskoa syntinsä anteeksi, on ne annettava anteeksi, niin usein kuin armoa tarvitaan.
Hoitamisessahan on kyse siitä ettei tämä hoidettava halua uskoa syntejään anteeksi.
Jos kristitty käy nuhtelemassa toista julkisynnistä (esim. huoruus tai varkaus) tai väärästä opetuksesta (esim. ettei anneta syntejä anteeksi vaikka syntiin langennut pyytää), niin kyllä se on Kristuksen käskyn mukaista hoitaa häntä.
Itse asiassa myöskin saatanan haltuun jättäminen on Raamatun mukaista. Kristus itse käskee, että jos syntiä tekevä ei tee parannusta, niin lopuksi asia viedään seurakunnan eteen ja jos hän ei vieläkään käsitä syntiään, niin kyllä silloin sitomista käytetään.
Paavali myös kertoo jättäneensä saatanan haltuun julkisynnissä eläviä, kun eivät halunneet uskoa syntejään anteeksi.
Jumalan armo ei opeta lihalliseen vapauteen.
Tekstikohdan jatkossa voimme lukea miten tämä palvelija itse sai velkansa anteeksi mutta vaati toisen maksamaan velkansa, sen sijaan että olisi armahtanut häntä. Tämän käsitän vertauksena siitä että tämä palvelija sai syntinsä anteeksi mutta hän ei halunnut antaa toisille anteeksi. Hoitamisessa Kristuksen käskyn mukaisesti taas ei ole kyse siitä ettei suostuta antamaan syntejä anteeksi, vaan siihenhän nimenomaisesti tähdätään, jotta hoidettava käsittää tilansa ja haluaa syntinsä anteeksi.
Nyt täytyy muistaa se että vl-kristillisyyteen kuuluu se että katuvalle saarnataan aina synnit anteeksi.
70-luvulla vl-kristillisyyden joukossa oli väärinopettavia ja harhaoppisia vaikutusvaltaisia ihmisiä, joista tunnetuin oli tämä Heikki Saari. Heikki Saari vaikuttaa olleen uudenheräyksen hengen mukaisesti toimimassa: hän halusi puhdistaa seurakunnan ja vaati kaikkia kääntymään. Yhä uusia syntejä keksittiin, mm. puolison televisio, koulutv, kirkossa käyminen, kirkkokuorot, ei-konservatiivisten puolueiden äänestäminen jne. Kerrotaan että hän jopa otti mukaan bussilastillisen omaa joukkoaan kun meni pitämään hoitokokouksia, jotta saadaan varmistettua hänen mielensä mukaiset päätökset. Kun hänet irtisanottiin puhujan virasta niin tuo uudenheräyksen mukainen toiminta loppui.
Hoitokokoukset eivät ole loppuneet, edelleenkin niitä järjestetään tarpeen mukaan.
Sen sijaan tuo dokumentti kertoo nimenomaisesti näistä harhaopettajien toiminnasta, ei vl-kristillisyydestä.
Kirjoitin, että vanhoillislestadiolaisen nimi otettiin myöhemmin käyttöön. Lestadiolaisen nimi oli jo aikaisemmin käynnyt kunnialle ja muutettu rauhanyhdistykseksi.
Kun alkuperäinen lestadiolainen oppi ei enään rauhanyhdistyksessä kelvannut, esim. Helsingissä jouduttiin kesken seuroja etsimään uusi kokoustila, kun yhteiseltä rukoushuoneelta ajettiin pois, niin pois ajetut ottivat nimeksi Vanha lestadiolais kristillinen yhdistys, eli VLKY, jonka kotipaikaksi tuli Lahti. Ehkä tästä syystä rauhanyhdistys otti myöhemmin käyttöönsä vanhoillislestadiolaisuuden nimen, joka on tuonnut paljon sekaannusta. VLKY onkin aikojen saatossa muuttunut esikoislestadiolaisuudeksi.
Rauhanyhdistys mainitaan jo vuonna 1889 erään paikkakunnan Rauhanyhdistyksen kirjanpidossa. Tästä on mustaa valkoisella eikä mutua, niin kuin tuo jälkimmäinen. Sekin perustuu erään aikalaisen muistelmiin. 1889 ja 1902 välinen aika siinä oli mukana niin Esikoisuuteen kuin nekin jotka jäivät vanhoillisuuteen.
1902 oli murros aikaa siinä vanhoilliset jäivät raunioille soittelamaan kitaraansa, esikoiset alkoivat kokoontua siitä lähtien omissa kokoustiloissaan lapinmaan seurakunnan hoidossa. Tämä koituikin Esikoisten onneksi ja siunaukseksi. Tampereella vanhoillisuuteen jäi niin vähän väkeä etteivät tahtoneet saada vuokriaan maksetuksi. Helsingissä vanhoilliset hakivat kadulta irtolaisia saadakseen itselleen enimmistön äänestettäessä seuratalon omistuksesta.
Tietääkseni ensin ilmaantui Uudestiheränneet ja näistä uudestiheränneistä alkoi osa nimittää itseään vanhoillis-lestadiolaisiksi. Uudestiheränneet taisivat olla körttitautaisia.
Jaa olet sitä mieltä, onko Kristuksen päässä kiinnitetty kaksi ruumista.
Getsemaneen ja Golgatalle.
Mutta se on läpeensä omanvanhurskaudenoppi.
Vai on sinun mielestäsi lapsellinen ja turha kirjoitus kun korostetaan Jeesuksen Kristuksen antamaa lahjavanhurskautta.
SRK:n johtajat itse kertovat ettei SRK:lla ole mitään hengellistä valtaa. Ja joka on myös käytännössä todistettavaa. Että se siitä.
Vanhoillislestadiolaiskristillisyydessä opetetaan, että Jeesus Kristus on kuollut meidän syntiemme pelastukseksi, ja joka sen uskoo, pelastuu.
Historiankirjoituksen mukaan hajaannuksen syyt olivat tosiaan se että osa lestadiolaiskristityistä korotti Jällivaaran seurakunnan Jumalan huoneen hallitukseksi (josta jakaantui esikoislestadiolaiset), ja osa pitäytyi siinä ettei tällainen harhaoppi ole Raamatun mukainen (josta vanhollislestadiolaiset), ja osa alkoi vaatia että koko kristillisyyden on uudestisynnyttävä ts. että kristityt ovat kaikki poikenneet pois elävästä uskosta ja pitää parannuksen kautta tulla uudelleen kristityksi (uusheräys)
Asustekristillisyydellä tarkoitat ilmeisesti esikoislestadiolaisten hajaannuksen aikoihin ilmennyttä tapaa korostaa vaatimusta ulkoisen olemuksen yksinkertaisuudesta.
Viipurissa esikoiset hankkivat oman rukoushuoneen. Rauhanyhdistysläiset kehtasivat pyytää heitä kattotalkoisiin, kun eivät saaneet itse kattoa korjattua.
"Ensimmäiset rauhanyhdistykset perustettiin vuonna 1888 Helsinkiin, Turkuun ja Tornioon." http://fi.wikipedia.org/wiki/Rauhanyhdistys
Yhdysvalloissa lestadiolaisuus hajosi vanhoillisiin ja esikoisiin vuonna 1892 kun Johan Takkinen syrjäytettiin papinvaalista ja hän yhdessä joidenkin muiden esikoisten kanssa sitten perusti oman kirkon, Old Apostolic Lutheran Churchin. 1906 Amerikan esikoiset sitten jakaantuivat kahtia iso- ja pikkuesikoisiin, joista pikkuesikoiset liittyivät parin vuoden päästä takaisin vanhoillislestadiolaisiin.
Suomessa Raattamaan kuoltua lestadiolaisuus hajosi vanhoillislestadiolaisiin, esikoislestadiolaisiin ja uuteen heräykseen (Kittilän suunta).
Ensin siis ei tullut uusheräys josta olisi erkaantunut vanhoillislestadiolaisuus, vaan lestadiolaisuus hajosi kolmeen osaan.
"SRK:n johtajat itse kertovat ettei SRK:lla ole mitään hengellistä valtaa. Ja joka on myös käytännössä todistettavaa. Että se siitä. "
Enpä vanhoillisena hirveästi ilkeäisi kehuskella SRK:n toimia. Kyllä se aito usko löytyy sieltä ruohonjuuritasolta, ei Oulun työvaliokunnasta. Niin paljon he 70-luvulla pilasivat uskovaisten mainetta ja saivat monet aidosti elävää uskoa etsivät kääntämään katseensa muualle.
Eipä tässä kehuskellakaan SRK:n toimia. SRK ei ole, eikä sitä pidetä, ns. esikoisten seurakuntana. SRK toimii ajallisten yhdistysten keskusyhdistyksenä, eikä sillä ole mitään hengellistä valtaa.
Sanoisinpa että ei pitäisi olla.
Historia osoittaa hieman muuta. Se on ottanut välillä itselleen sen vallan, jota sillä ei pitäisi olla.
Totta on, että SRK:n pitäisi toimia vain maallisten asioiden parissa. Tavallinen rivivanhoillinen uskoo juuri niin kuin sanoit, että SRK toimii vain ajallisten yhdistysten keskusyhdistyksenä. Kulissien takana on kuitenkin vähän väliä käynnissä valtataisteluita.
Esikoisten esimerkin takia ei kuitenkaan uskalleta nostaa ketään henkilöä muiden yläpuolelle Oulun vanhimmaksi, mutta 70 -luvun oppi Jumalan huoneenhallituksesta ei paljon eroa esikoisten seurakunnan vanhimmista.
Totta, onneksi Pyhä Henki ohjasi niin että 70-luvulla riehuneet harhaopit, kuten Jumalan huoneenhallitus -oppi julistettiin harhaopiksi, samaan syssyyn julkirippiopin, henkiparannusopin ja kollektiivisen omantunnon harhaopin kanssa.
"Ensin siis ei tullut uusheräys josta olisi erkaantunut vanhoillislestadiolaisuus, vaan lestadiolaisuus hajosi kolmeen osaan".
Vanhoilliset polveutuu juuri uudestiheränneiden joukosta. Heille kaikille oli yhteistä että he olivat alkaneet harjoittamaan lihallista vapautta. Olivat vieraantuneet uskosta tekojen oppiin katumukseen takerruttiin oli liikaa tai liian vähän.
Heille kävi niin kuin raamatussa on kirjoitettu.
Matt.12:43 Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljejksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eikä löydä.
Matt.12:44 Silloin se sanoo: Minä palaan huoneeseeni josta lähdin. Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna.
Juuri näin on käynyt niille, jotka lähtivät omille teilleen hajaannusten aikana. Eivät he menneet julki suruttomuuteen vaan väärään jumalisuuteen jossa ei ollut enään seurakunnan herraa Jeesusta mukana. He valitsivat väljemmän ja helpomman tien.
Piilotettu paavin istuin joka on riviuskovilta piilotettu. Sieltä lähtevät komennot hoitokokouksien järjestämiseksi.
Sinä valehtelet.
Ota selvää historiasta niin löydät tuohon asiaan totuuden.
1. Uusheräys takertui tekojen oppiin ja katumuksen määrän tarkkailuun.
2. Vanhoillislestadiolaisuus ei takertunut, eikä polveutunut uusheräyksestä, vaan siellä julistettiin evankeliumia Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä ja sen vapaasta uskomisesta. Vanhoillisuuttahan jopa on syytetty siitä että saarnaamme "seiniä myöten, ja voi kun ei olisi noita seiniäkään" jokaiselle katuvalle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
3. Vanhoillisuus ei erkaantunut esikoisuudesta, ei myöskään uusheräys. Vanhoillisuus, esikoisuus ja uusheräys jakaantuivat lestadiolaisuudesta, pikkuesikoisuus Suomessa vanhoillisuudesta.
4. Esikoislestadiolaisten oppi Jällivaarassa sijaitsevasta esikoisten seurakunnasta ei ole Raamatun mukainen. Silti niin esikoisten kuin vanhoillisten keskuudessa on eläviä kristittyjä.
5. Vanhoillislestadiolaisuus on todellakin "väljempi ja helpompi tie" kun sitä tarkastellaan Jumalan sanan valossa: meillähän opetetaan että jokainen joka sydämessään katuu syntejään, saa uskoa Jumalan valtakunnasta saarnattavan evankeliumin Jeesuksen Kristuksen ansiotyön tähden saatavasta syntien anteeksiantamuksesta juuri omalle kohdalleen. Mikäs sen helpompaa ja väljempää: ei tekojen tietä töillä vanhurskautta ansaitakseen, eikä synnin luvallisuutta, vaan vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä.
6. Vanhoillislestadiolaisuus EI OLE UUSHERÄYKSESTÄ ERKAANTUNUT JOUKKO! Tämän voit varmistaa kaikista lestadiolaisuudesta tehtävistä tutkimuksista, ja jos olet tarkistanut, niin sinähän valehtelet.
Kyllä te olette Uudestiheränneiden jälkeläisiä, jotka eivät hyväksyneet uudestiheränneitä johtajikseen, vaan halusivat itse olla johtajia Vanhoillisuudessaan. Ettekä halunneet olla olla edes Jumalan sanallekaan alamaiset vaan uskoitte lihallisia johtajianne.
Teillä on huonot historian tiedot kerrassaan.
Ette totuutta usko, ettekä ole koskaan uskoneetkaan. Valhetta te olette pitäneet totuutena.
Eli siis kävitkö tosiaan tutustumassa kristillisyyden historiaan ja sitten edelleenkin jatkat valehtelemista!
Oletko niin sanottu provoilija, ja haluat vain solvata esikoislestadiolaisia käytännössä esittäytymällä esikoislestadiolaisena, ja jatkat vain valehtelua?
Vai oletko vain jättänyt tutustumatta historiaan?
Miten viitsit valehdella, kirjoituksestasi käy ilmi, että olisit käytännössä historiaan perehtynyt, ja silti valehtelet!
Käy nyt ihmeessä tutustumassa historiaan niin toteat:
1. Vanhoillislestadiolaisuus ei polvelutunut todellakaan uusheräyksestä.
2. Vanhoillislestadiolaisuudessa ei kunnioiteta lihallisia johtajia, vrt. esikoisten seurakunta, vaan Jumalan antamaa Pyhää Henkeä.
En ole koskaan törmännyt tuollaiseen väitteeseen että vl-kristillisyys olisi polveutunut uusheräyksestä. Yhdessäkään lestadiolaisuudesta tehdyssä tutkimuksessa ei tuollaista esitetä. Ajattele, ei yhdessäkään. Ei esikoisen eikä vanhoillisen tekemässä. Uusheränneitä nyt juuri ei olekaan.