Mun puolisolle tulee kesä joka vuosi,joskus jo keväällä, mutta aina viimeistään juhannukseen mennessä. Tarkoittaa, että alkaa juoda putkeen,ajaa taksilla kuppilasta kuppilaan ja ei nuku montaakaan tuntia vuorokaudessa, juoksee vieraissa sen minkä ehtii. Tätä kestää useita kuukausia, sanoo lopettavansa, ja on ehkä kaksi päivää, pinna kiristyy ja lähtee taas, voi olla reisussa lähes viikon ja käy kotona vaan pyykit vaihtamassa. Aiempina vuosina yleensä kävi töissä, mutta ei selvinpäin siis voinut olla, nykyään tahtoo tulla puolet ajasta rokulia.... Tätä kestää sitten muutaman kuukauden ja sitten pikkuhiljaa alkaa rauhoittua, nytkin on käynyt tietääkseni töissä päivittäin, paitsi nyt perjantaina, kun torstai-iltana jäi kiinni valehtelusta, painoi kännykästä virrat pois ja katosi, edelleen samalla reissulla.
Juhannuksesta kuukausi pari pahinta aikaa, ensin ajattelin että muu seuraa juomisesta sitten että juominen seuraa jostakin muusta ja nyt en tiedä, mikä ajaa mihin. Ei ole mitään itsesuojeluvaistoa ja muutenkin ihan arvaamaton. Puheet muuttuu omituiseksi ja suoraan sanottuna pelottaa minua. Kesällä esimerkiksi alkoi selittämään minulle, että hänellä on kolme gepardia, jotka vetää kurkut auki, olisi halunnut näyttää veitset, joilla voi, lähdin lasten kanssa yöksi pois. Selvempänä päivänä tämän jälkeen oli puhetta, miksi lähdin ja kerroin, sanoi, ettei minun tarvitse niistä mitään tietää. Takana on kokemuksia mm. siitä, kun veti kädet mun silmille moottoritiellä, kun ajoin 120 km tunnissa, ei ottanut pois, eli pysäytin sokkona. Tai myöhästyttyämme junasta meni radalla seisomaan kädet harallaan, pysähtyi, kun sai pysähtymään heti aseman jälkeen, kumma juttu, kyytiin emme päässeet.
Sitten kun lopullisesti tulee talvi, nykyään yleensä marraskuussa viimeistään, niin miestä ei saa ylös sohvanpohjalta millään, työssä käy, mutta muuten aika kuluu torkkuessa, telkkaria tuijotellessa ja hesarin kanssa ehkä. Itse ei koe ei myönnä, että mitään ongelmia on, tai ne ovat minulla hänen mukaansa. Kuitenkin joka vuosi esim raha-asioiden saattaminen ajantasalle kestää jouluun asti ihan vaan laskujen osalta, tiedä kaikista veloistaan selviääkö siihenkään mennessä.
Onko kellään kokemusta, millä toiset jaksaa. Minusta tämä pahenee vuosi vuodelta ja meillä on yhteensä 7 lasta, iltatähdet 6 ja 8,sitten 14 (joka asuu äitinsä kanssa) ja loput jo isoja, itse ollaan jo lähellä 50. Minusta tuntuu, että mun oma jaksaminen on plus miinus nolla.Mä en kohta enää tiedä kumpi meistä on "hullumpi". Ollaan aviossa ja asuttu yhdessä 11 vuotta.Missä pääsisi yhteyteen muiden samaa eläneiden kanssa? Onko mitään valoa missään tunnelin päässä, vai onko se eroaminen ainoa ratkaisu. Itse vaan niin maassa, ettei jaksa mitään....
Juhannuksesta kuukausi pari pahinta aikaa, ensin ajattelin että muu seuraa juomisesta sitten että juominen seuraa jostakin muusta ja nyt en tiedä, mikä ajaa mihin. Ei ole mitään itsesuojeluvaistoa ja muutenkin ihan arvaamaton. Puheet muuttuu omituiseksi ja suoraan sanottuna pelottaa minua. Kesällä esimerkiksi alkoi selittämään minulle, että hänellä on kolme gepardia, jotka vetää kurkut auki, olisi halunnut näyttää veitset, joilla voi, lähdin lasten kanssa yöksi pois. Selvempänä päivänä tämän jälkeen oli puhetta, miksi lähdin ja kerroin, sanoi, ettei minun tarvitse niistä mitään tietää. Takana on kokemuksia mm. siitä, kun veti kädet mun silmille moottoritiellä, kun ajoin 120 km tunnissa, ei ottanut pois, eli pysäytin sokkona. Tai myöhästyttyämme junasta meni radalla seisomaan kädet harallaan, pysähtyi, kun sai pysähtymään heti aseman jälkeen, kumma juttu, kyytiin emme päässeet.
Sitten kun lopullisesti tulee talvi, nykyään yleensä marraskuussa viimeistään, niin miestä ei saa ylös sohvanpohjalta millään, työssä käy, mutta muuten aika kuluu torkkuessa, telkkaria tuijotellessa ja hesarin kanssa ehkä. Itse ei koe ei myönnä, että mitään ongelmia on, tai ne ovat minulla hänen mukaansa. Kuitenkin joka vuosi esim raha-asioiden saattaminen ajantasalle kestää jouluun asti ihan vaan laskujen osalta, tiedä kaikista veloistaan selviääkö siihenkään mennessä.
Onko kellään kokemusta, millä toiset jaksaa. Minusta tämä pahenee vuosi vuodelta ja meillä on yhteensä 7 lasta, iltatähdet 6 ja 8,sitten 14 (joka asuu äitinsä kanssa) ja loput jo isoja, itse ollaan jo lähellä 50. Minusta tuntuu, että mun oma jaksaminen on plus miinus nolla.Mä en kohta enää tiedä kumpi meistä on "hullumpi". Ollaan aviossa ja asuttu yhdessä 11 vuotta.Missä pääsisi yhteyteen muiden samaa eläneiden kanssa? Onko mitään valoa missään tunnelin päässä, vai onko se eroaminen ainoa ratkaisu. Itse vaan niin maassa, ettei jaksa mitään....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaksisuuntaiselta mielialahäiriöltä eli bipolaarisuudelta tuo vuosirytmin puolesta vaikuttaa.
Edellinen ei ole koko totuus, koska toinen diagnoosi mitä ilmeisemmin on alkoholismi.
Bipolaarisuus ja alkoholismi on vaikeasti hoidettavissa oleva oireyhtymä eli ns. kaksoisdiagnoosi.
Mahdotonta onnistuminen ei tietenkään ole. Potilaan oma motivaatio ja alkoholinkäytön lopettaminen ovat avainasemassa. Kaksoisdiagnooseihin erikoistuneita asiantuntijoita ja hoitolaitoksia on käytettävissä.
tätä kautta voi löytää oman alueen tukipilarin
Mun puolisolla puhkesi vuosi sitten kaksisuuntainen, ja nyt elokuun puolessa välistä asti on taas akuutiksi uusinu.
Hän juo tolkuttomasti putkeen, ja kulkee siellä täällä, on rauhaton ja erittäin ärtyisä omassa maailmassa oleva. Taruilee niitä näitä ja kirjelmöi. Minua vihaa kuin ruttoa, ja sanoo minun olevan sairas. Minut uhkailee tuhota ja mun työ urani.