Kysymys ?

Nimim. "miettijä." kysyy:
>>Kun tunnustaa olevansa alkoholisti,alkaa toimia juopon oikeudella.
Eli saa oikeuden olla juoppo,eikä tällöin "normaali-ihmisen" etiikka päde. Olisiko joskus näin?>>

Suattaapi se noinnii olla, mutta ihan oikeasti:

1) Kun ihan oikeasti tunnustaa/myöntää olevansa alkoholisti, ei oikein enää voi toimia "juopon oikeudella".

2) Mikäli tarkoitat "normaalilla ihmisellä" ei - alkoholistia, niin hänen etiikkansa ja moraalinsa vaihtelee suurestikin. Mutta alkoholistilla on niin korkea moraali ja eettiset arvot, ettei yllä niihin, ei niihin yllä kyllä taviksetkaan. Alkoholisti joutuu ottamaan alkoholia yrittääkseen päästä täästä ristiriidasta.

On myös totta, että alkoholisti tarvitsee syyn juomiseensa, kun sitä ei tavallinen alkoholinkäyttäjä välttämättä tarvitse.

Mutta kaikki kääntyy lopulta alkoholistia itseään vastaan. Kauna, katkeruus yhdistettynä henkiseen pakkomielteeseen ja fyysiseen allergiaan tappavat alkoholistin lopulta, jos juomista ei lopeta kokonaan.

Jatketaan pähkäilyä. Ilman päihteitä:)

Hyvä, että esität kysymyksiä. Se toimii juuri päinvastoin, eli silloin kun ITSE tajuaa olevansa, sanotaanko hienosti, bifurgaatiopisteessä, vaihtoehtoja ei ole kuin kaksi; alkoholismin kautta ennenaikaiseen hautaan, tai sitten elää täysimääräisesti se, mikä on annettu.
Valitse siitä...

velvollisuus ajatella ja tehdä sitten johtopäätökset. On ainakin kaksi valinnanmahdollisuutta. Voi jatkaa juomista, kuten tein jonkin aikaa tunnustettuani olevani alkoholisti. Voi lopettaa juomisen kuten tein sitten myöhemmin löydettyäni oman pohjani. Et silleen siis niinku vaa......

Voidaan olla montaa mieltä siitä onko silloin myöntänyt olevansa alkoholisti. Itselläni alkoholismi oli jonkin aikaa eräänlainen tekosyy jatkaa juomista.

Jos kuitenkin myöntää olevansa sairastunut alkoholismiin, kai luonnollinen seuraus olisi lähteä hakemaan apua sairauteen - niinkuin syöpäpotilaskin hakee apua syöpään.

Joku voi esim. ajatella olevansa niin alkoholisoitunut, ettei ole mahdollista raitistua. Juovan alkoholistin mieli ei toimi kovin kirkkaasti ja aivojen sähkökemia on sekaisin. Esimerkiksi masennus voisi olla syynä tällaiseen ajatteluun.

Joku taas voi olla alkoholisti ja myöntää sen. Ja ajatella niin että juo itsensä hautaan asti.

Oma pohja pitää löytää. Siis se piste, josta ei halua enää vajota alemmas. Jostain on myös saatava toipumisusko. Jos itse haluaa raitistua ja on valmis tekemään sen edestä mitä tahansa, uskon että jokainen voi raitistua. Työtä se vaatii.