pistäkäähän

Oon jo aika moneen kertaan täällä synnytystarinani kertonu mut jaanpa sen nyt vielä sunkin kanssa.
Mun tarina on yks niistä "hyvistä". Olen siis yhden vasta synnyttäny, synnytys kesti 6h ja ponnistin 15min. Synnytys alkoi käynnistyksellä rv 41 5 ja vauva syntyi siitä seuraavana päivänä.
Kun synnytys lähti kunnolla käyntiin kivut oli tosi kovat ja kätilö tyrkytti epiduraalia mutta en sitä huolinu koska pelkäsin sen laiton sattuvan (olen neulakammoinen ja tipan laitto kämmenselkään sattui todella paljon), no sitte kun kivut kävi sietämättömiksi vihdoin oli voitettava se pelko ja otettava se epiduraali joka oli paras päätös mitä olen ikinä tehny, vei kaiken tunnon ja pystyin torkahtamaan ja keräämään voimia ponnistukseen, muutaman tunnin päästä alko kivut tulla takas ja epiduraalia lisättiin vähän ja taas kivut hävis, sitte tuli vähän ajan päästä kova paineen tuntu takapuolessa ja sain luvan ponnistaa ja 15 min. myöhemmin sain pojan syliin. Ilokaasusta sen verran että teki vaan mulle tosi pahan olon.
Siitä epiduraalista vielä, sen laitto ei tuntunu yhtään miltään ja vaikutus oli taivaallinen, kiva kattoa vaan monitorista että hurjat supistukset meneillään mutta ite et tunne yhtään mitään :-)
Ponnistusvaiheesta se vei kivut mutta ei sitä ponnistamisen tarvetta joka on hyvä asia että tiedät milloin ponnistaa ja se supistus antaa voimaa ponnistukseen.
Mulle tehtiin episiotomia joka ei tuntunu sekään miltään kun epiduraali vaikutti vielä vähän ja kätilö antoi vielä varmuudeksi paikallispuudutuksen.
Hetken pidin poikaa sylissä ja sitte poika vietiin pesulle ja ite nousin jalkeille ja kävelin suihkuun ja olo oli mahtava.
Kuuleehan niitä pelottaviakin synnytystarinoita mutta kannattaa lähtä sinne sillä mielin että ei pelkää pahinta eikä odota mitään liian helppoa ettei pety, lähet sillä mielin että annat virran viedä ja luotat ammattitaitoiseen kätilöön.
Kaiken muun lisäksi mulla oli ihana kätilö, on paljolti hänen ansiotaan että mun synnytys oli niin hyvä kuin se oli.
Jos tän kakkosen synnytys on edes lähelle mitä esikoisen, olen tytyväinen :-)
Onnea matkaan ja no worries!

Mun esikoinen syntyi 1994 olin sillon 18v. Synnytys lähti käyntiin yöllä joskus 4 aikaan supistuksilla jotka tuntui vain aika kovana kipuna ristiselässä ja jouduin nousta sängystä ylös kävelemään. Ja jossakin vaihessa limatulppa tuli housuihin.

Soitin mun äidille joka oli yövuorossa sairaalassa valvomassa ja kerroin sille asiasta. Äiti rauhoitteli käski soittaa taxin ja mennä laitokselle. Mä soitin ensin mun siskolle, joka oli lähdössä mukaan synnytykseen, mutta siskopa olikin ravintolassa, kun ei oltu osattu odottaa että näin aikasin, jo vauva tulossa maailmaan rv oli 36 4. Laitokselle päästyä sisko soitti sitten sinne ja kätilö sanoi hänelle että voi vielä mennä nukkumaan, minä soitan sitten kun tosi on kyseessä.

Kätilö sanoi minulle että supistukset niin harvoin että tuskin syntyy vielä, kun limatulppa voi irrota 2 viikkoa ennen kun vauva syntyy. Mä sit itsekseni ajattelin juma turhaan tänne sit raahauduttiin. Sisätutkimuksen tehtyään kätilö sanoi että joo ei enään kotiin lähdetä 4cm auki, joten kyllä se vaan nyt sit syntyy. Pääsin sit osastolle odottelee että synnytys etenisi. Supistuksia tuli edelleen aika harvakseen ja lääkäri tuli arvioimaan vauvan kokoa ja sanoi että ihan hyvän kokonen vauva antaa syntyä vain ja puhkaistaan kalvot. Pääsin sitten synnytys saliin ja olin kauhuissani,kun en ollut edes synnytys valmennukseen kerinnyt. Kätilö siellä sano että kyllä me pärjätään ilman niitä valmennuksiakin.

Kalvot puhkaistiin ja aika pian sen jälkeen alkoivat todella kipeät supistukset, jotka tuntuivat todella kipeinä ristiselän särkynä. Sain särkyyn ensin ne rakkulat jotka pistetään ristiselkään nahkan alle. Ei ollut mitään apua kirveli vain kauheesti se niiden laittaminen. Kohdunkaulan puudutetta ne yrittivät tarjota, mutta ei mua oikeen innostanut se. Sain sitten epiduraalin, joka auttoi todella hyvin. Eikä sen laitto sattunut ja anestesialääkäri puuduttaa ensin sen ihon ennekuin pistää.

Apu tuli niihin kauheisiin kipuihin. Synnytys eteni ihan hyvin. Terve tyttö 3060g ja 48cm syntyi 8 min ponnistusvaiheen jälkeen. Ponnistusvaihessa en tuntenut kipua, kamala ponnistamisen tarve vain. Joka on niin kuin samantapainen,kun kauhee kakkahätä ja wc;tä ei lähellä, kun ei saa ponnistaa. Minulla ei leikattu välilihaa, mutta repesi jostakin sisempää ja sain 3 tikkiä. Tikkien laitto ei tuntunut missään, kun epiduraali vaikutti vielä. Synnytykseen meni kaiken kaikkiaan 8½ tuntia.

Toinen synnytys 2003; Olin laitoksella viikon sisällä ennekuin vauva syntyi. Mulla oli rv 33 5 kun lapsivesiä lähti tihkumaan, menin laitokselle tarkistuttamaan tilanteen. Lääkäri sanoi joo on lapsivettä ja tällä on jo 2cm auki. Synnytys ei käynnistynyt heti itsestään. Lääkäri sanoi että vuotaa varmaankin jostakin ylhäältä ja silloin synnytys ei aina itsestään käynnisty. Jouduin jäämään sisälle sairaalaan. Sain siellä antibiottia suoraan suoneen, kun on tulehdusriski, niin suuri. Kortisooni piikit pistettiin kankkuun, että vauvan keuhkot kehittyisivät nopeammin. Ja joka aamu ja ilta sen viikon ajan käytiin ottaa verikokeita ja seurattiin niistä tulehdus arvoja. Mutta tulehdukseen viittavaa ei löytynyt ja raskaus annettiin vain jatkua.

Osaston lääkäri olisi käynnistänyt synnytyksen mun oltua siellä 3 päivää,mutta ylilääkäri oli erimieltä. Joten ei muuta kuin odoteltiin lisää. Rv 34 5 vauva päätti sitten että, nyt riittää ja alkoi supistukset yöllä 4 aikaa, jotka taas tuntui vain aika kovina ristiselkä särkyinä. Kävin sanomassa asiasta kätilölle, joka sit vaan kysyi että kovettuuko minulla kohtu.Sanoin että ei kovetu ja en muista että ensimäisessäkään synnytyksessä olis kovettunut. Kätilön mielestä ei ole supistuksia,kun kohtu ei kovetu ja antoi mulle selkäsärkyyn särkylääkettä ja käski mennä vain takasin nukkumaan.

Minä menin sit takasin huoneeseen siellä kävelin ympäri ja menin kuumaan suihkuun. Ei nukkumisesta mitään tullut. Aamulla sanoin kätilölle että voisko katsastaa kohdunkaulan tilanteen, kun koko ajan särkee. Kätilösanoi että ei, kun minulla rv niin vähän ja synnytys voi vaan käynnistyä siitä. Olin aika äimänä, kun kukaan ei oikeen kuuntele potilasta ja kaipa sitä potilas itse tietää miltä tuntuu parhaiten. Jonkun ajan päästä menin sit vaan sanomaan kätilölle, että mä haluan sen lääkärin tänne. Kätilö sanoi ottavansa yhteyttä lääkäriin ja kysyy mielipidettä. No tulihan se lääkäri sitten ja teki sisätutkimuksen ja sanoi on reilu 4cm auki. Ei muuta kuin nyt odotellaan että synnytys etenis. Joskus klo.16 mä menin sit valittaa kätilölle että sattuu jo aika paljon. Kätilö tuli sit tutkimaan ja sanoi että reilu 5cm auki ja vien sut nyt synnytys saliin.

Saliin päästyä jonku ajan päästä supistukset rupesi harvenemaan. Ja kätilö kysyi lääkäriltä mitä tehdään. Sanoin lääkärille että ekassa synnytyksessä synnytys eteni kunnolla vasta, kun kalvot oli puhkaistu. Joten ne kalvot sit puhkaistiin ja synnytys lähti etenemään hyvää vauhtia. Taas alkoi ne kauheat ristiselän säryt ja nyt pyysin suoraan epiduraalin. Kohdunsuu oli auki sillon 7cm. Epiduraalin laiton jälkeen pystyin taas olla kivasti, mutta nyt se ei vienyt kaikkia kipuja pois, niin kuin ekalla kerralla. Tunsin supistuskipuja, mutta se kauhea kipuhuippu oli poissa.

Kätilö sanoi että noin 2 tuntia vielä. Mutta epiduraalin laiton jälkeen joku 45min mulla tuli aivan kauhea ponnistamisen tarve ja huusin apua, kun tuntui että vauva tulee just nyt ulos. Kätilö kysyi mikä on ja sanoi että ei tarvitse pelätä. Sanoin että en pelkää, mutta ponnistuttaa aivan sairaasti. Kätilö käski läähättää ja veti kauhella kiirellä hanskat käteen. Tutki kohdunkaulan tilanteen ja sanoi että on 10cm auki. Ponnista mutta älä kovaa. Olisinko kerinnyt 2 kertaa ponnistaa, kun vauva oli ulkona. Ei leikattu välilihaa ja tällä kertaa ei revennyt mistään, joitakin pieniä nirhaumia tuli. Ne kirveli pissatessa, mutta käsisuihku oli hyvä apu. Koko synnytys kesti 11½ tuntia, ponnistusvaihe kesti ½min. Helppo oli tämäkin synnytys.

Kolmas synnytys 1kk sitten.Rv 38 2. Koko yillan särki ristiselkää ja yöllä tuntui joskus 4 aikaan, että jotakin olis poksahtanut alapässä ja vihlaisi. Sanoin ääneen auts! Ja ukko heräsi siihen ja kysyi tuleeko vauva nyt? Sanoin hänelle että ei tule mene vain nukkumaan takasin ja yritin itsekin nukkua. Nousin wc;n pissalle ja matkalla sinne lapsivedet valahti lattialle. Huusin ukolle että kohta lähdetään synyttää.

Kävin suhkussa, supistuksia tuli vajaan 10 min välein, soitin suihkun jälkeen laitokselle ja sain sieltä ojeet että kävellä ja istua ei enään saa,kun ei ole tietoa onko vauvan pää kiinnittynyt. Jos ei ole vauvan pää kiinnittynyt niin napanuora voi luiskahtaa ulos. Ja ambulanssilla sinne tultava.

Laitokselle päästyä kätilö tutki oli vain ½cm auki ja ½ tunnin päästä kun tutki oli jo reilu 3cm auki. Joku 2 tuntia laitoksella oltua supistukset alkoivat olee vajaan 5 min välein ja todella kipeitä. Kätilö ehdotti kohdunkaulanpuudutusta,mutta en sitä taaskaan huolinut. Kohdunkaula oli reilun 4cm auki. Sain epiduraalin joka sit jouduttiin pistää 2 kertaa, kun ensimäinen meni liika ylös eikä ollut apua. Se auttoi taas eikä sattunut laittaminen.

Melkeen samantien kun se epiduraali oli laitettu, mulle tuli kauhea ponnistamisen tarve ja hälytin kätilön luokseni. Kätilö tutki ja sanoi että on reilu 9cm auki pieni reuna vain jäljellä. Saat ponnistaa ja mähän ponnistin. Terve tyttö syntyi oli 3670g ja 50cm. Ei leikattu välilihaa ja joitakin pieniä nirhaumia taas vain sain. Istukkaa kätilö on aina joutunut painellla irti ja supistusta lisäävää tiputettu suoneen. Suihkuun olen itse mennyt. Koko synnytys kesti 4½h ja ponnistusvaihe 1 min. Synnytyksen jälkeen jonkun muutaman päivän päästä, mun jalat ovat turvonneet ihan muodottomiksi, joka sit on noin viikon sisällä laskeutunut. Ne kohdat selässä mihin epiduraali on pistetty on särkenyt muutaman päivän ajan.

Mulla ollut helpot synnytykset vaikka ne supistuskivut aivan kauheita, mutta olen kyllä valmis tekee kaiken uudestaan. Mies ollut mukana kahdessa viimisessä synnytyksessä ja minusta ollut hyvä apu supistus kivuissa, kun on hieronut ristiselkää.

Uskallusta sulle synnytykseen!!:o)

juu elikkä mulla syntyi esikoinen viikolla 35 ihan odottamatta.eli siis ei enakko supistuksia tai mitään..synnytys käynnistyi lapsivesien menolla mistä n.tunti alkoi supistukset(ihan siedettävät vielä tässä vaiheessa)limatulppa irtosi siinä samassa hötäkässä.soitin sairaalaan josta sanottiin ettei ole tarvetta tulla.törötin n.viisi tuntia kotona pihalla kun lumiukko kunnes ymmärsin lähteä käymään terveyskeskuksessa.lääkäri totesi kohdunsuun olevan 5senttiä auki ja passitti kovaa vauhtia sairaalaan vitsaillen että "nopeasti nyt ettei tien poskelle synny" sairaalaan päästyäni oli kipu jo kova,jalat menivät alta.pääsin suoraan synnytys saliin missä 20minuuttia ponnistettuani sain pienen pojan! eli synnytys kesti n.7tuntia yhteensä,kivunlievitystä en saanut mutta jälkeenpäin mietittynä olisi ollut turhaa.synnytys sujui todella hyvin,muutaman tikin sain alapäähän ja ihanan poikavauvan=) joulukuussa olisi sitten toisen hetki tulla.toivottavasti saan yhtä mukavan synnytys kokemuksen kuin esikoiseltakin=)