Lyhyt Pietarin

matkakertomus kirjoitti:

Priviet, lukijat!
Sain täältä kivasti vinkkejä matkalle, joten kirjoitan tämän vastineeksi. Mukavaa lukuhetkeä!



Matkakertomus ryhmämatka Pietariin = ryhmä oli 3 henkilöä 5.-8.10.

Matka monipuolisessa Pietarissa seitsemässäkymmenessäseitsemässä tunnissa!
1.   päivä

Klo 15.57 Repin Helsingistä. Venäläiseen tunnelmaan pääsin Helsingissä kun
odotimme Repinin varttitunnin, jonka juna oli myöhässä. Hyttiin istahti lisäkseni yksi työmatkalainen ja matkakeskustelut olivat pienet ja kohteliaat. Nautimme tunnelmasta. Kouvolasta saimme seuraksi kolmannen hyttiimme. Edelleen keräsimme voimia ja verkkaisesti toimimme, jopa uneliaasti. Kävin onneksi tutustumassa ravintolavaunuun, joka olikin viimeistä pöytää myöten täynnä ja varasin pöydän loppumatkaksi, kunhan ryhmä koossa. Jouduin myös tilaamaan ruuat: valinta oli kalaseljankaa, Kiovan kanaa, salaattia, samppanjaa yms. juomaa. (Myöhemmin totesin tehneeni oivat valinnat) Vihdoinkin raja lähestyi ja vilkastutti toimintoja; Vainikkalasta sain ryhmämme kaksi jäsentä. Otin heidät vastaan ruusuin ja samppanjain! Nyt rajamuodollisuudet menivät kuulumisia vaihdellen. Tulliselvitystä ei otettu ollenkaan, vilkaisivat vain. Hotellipaperi palautettiin leiman kera. Heti Viipurin jälkeen ravintolavaunuun ja siellä olikin pöytä valmiina ja herkulliset annokset tuotiin tuotapikaa. Tarjoilija oli ammattitaitoinen ja näppärä! Ennätimme juuri ennen saapumista takaisin matkustushyttiimme.
•Klo 22.40 Repin Pietarissa. Kuljettaja oli vastassa asemalla pikkubussin kanssa. Kuljetus hotellille. Kirjautuminen sisään ja pienenpieni lepo ja respasta jo soittivat ja muistuttivat retkestä. Lähdimme Klo 00.45 hotelliaulaan, jossa odotti meidän matkamme opas Lena. Nousimme hänen pikku autoonsa ja hurautimme Nevan rantaan. Meillä oli keskisuuri vene, poutasää ja viisi muuta matkaajaa ja opas ja pari töissä baarissa. Ihmettelimme vilkuttajia, joita kerääntyi rannalle, kun lähdimme toisen sillan kupeesta, kadun toisella puolen Eremitaasia. Joimme teetä ja nautimme kaikesta näkemästämme. Laivassa oli lämmin sisätila, josta oli mukava ihailla upeasti valaistua Nevan siltojen nostoa. Sillat nousevat kukin erilailla ja eri aikaan! Hotellilla olimme heti kolmen jälkeen.

2. päivä
Aamulla oli saunominen, porevaltailu ja uimaharjoittelu isossa altaassa. Sen jälkeen maistui kansainvälinen aamiainen tietty paikallisin baakelsein lisättynä. Namnam! Ostoksille meno kävellen, löysimme Stockmannin siitä Kazanin kirkon vierestä. Mutta tavoittelemamme meikkiosasto oli olematon, joten kaksi lähti opastuksen mukaan ulkokautta etsimään kohdetta. Ei sitä löytynyt, mutta tavoitimme JääBaarin; ovet avoinna, takkien jako menossa ja meille viides ja kuudes takki päälle ja ovi aukeni meille. Ennätimme kuvata, katsoa ja ihailla; kun meille ilmoitettiin, että vain paikka on ryhmille avoinna. Ok se sopi meille! Mutta tietty sisäänpääsystä (sis. paukun) piti maksaa, ja siitä sovimme, että lähtiessä hoidamme. Sitä ennen jäälasista naukkasimme ginit ja tanssimme samalla sattuman kunniaksi. (Paukku maksoi kolmesataa r. sis. sisäänpääsyn!) Palasimme iloisina ryhmämme kolmannen jäsenen luokse hän odotti tyytyväisenä tarkkailemassa ihmisiä tavaratalon kahvilassa. Teimme pienet ostokset, otimme taksin hotellille.
klo 13.00 Sightseeing -kierros alkoi pikkubussilla Lena-oppaan kanssa. Kiertelimme kaupunkia, otimme kuvia suoraan autonikkunasta nousematta autosta. Vaskiratsastaja jne. Rosta-patsailla teimme kävelylenkin ja heti kauppiaat löysivät meidät: suomenkielinen Pietari-kirja ostettiin. x- palatsissa piipahdettiin votkapaukuilla ja kahveilla ja tietty venäläiseen matkamuistomyymälään (berioskaan) oli meidät viety. Kokemus hyvä, sanoi Pietarissa eka kertaa oleva ryhmämme jäsen. Matka jatkui. Kunstkammer-museoon menimme takakautta sisään ja tutustumaan kummallisuuksiin erikoistuneeseen museoon. Minä herkkä ihminen, jouduin katsomaan kengänkärkiäni ja lattiaa, kun huimasi lääketieteellisellä osastolla. Museossa on ainutlaatuiset kokoelmat matkamuistoja satojen vuosien saatosta! Meillä oli venäjänkielinen opas ja tulkki. Paluumatkalla teimme mutkan ihailemaan Verikirkkoa ja kaunista mosaiikkityötä ulkopäin, tällä kertaa, sillä lounas ja iltariento odotti. Pikainen kierros hotellin läheisyyden ravintoloihin ja kahviloihin ja valitsimme Bistron, joka oli hyvä valinta. Annos saatiin heti valinnan jälkeen tarjottimelle ja jokainen sai haluamaansa! Ruoka maistui kaikille, söimme lautaset tyhjiksi. Joimme hyvät kakkukahvit päälle.
Pienen päikkäreiden jälkeen lähdimme Mariinski-teatteriin taksilla, jonka oppaamme oli tilannut meille. Ihailimme rakennusta ja yleisöä. Samalle penkkiriville tuli nuorukainen ja hän sanoi, että ahaa puhutte suomea. Kävi ilmi, että hän esiintyy toisessa ja kolmannessa osassa oopperaa. Huomasimme kaikki hänet heti toisessa osassa lavalla. Näin me saimme yhden kiinnekohdan vielä loistavaan esitykseen: Lucia de la Mermur. Valtavat suosionosoituksien kera esiintyjät saivat valtavat kukkakimput ja sopraano kymmenittäin kukkapuskia. Ooppera oli matkan kohokohta, sanoi yksi ryhmän jäsen!
Otimme kansantaksin ja palasimme tihkusateessa hotelliin ja yökerhoon – tähtiä katsomaan!

3. päivä
Pietarinhoviin matka alkoi kolme varttia myöhässä, koska meillä meni saunassa, hieronnassa yms. aamutoimissa aikaa. Opas soitteli huoneeseemme ja oli huolissaan, kun emme vastanneet, mutta mepä tupsahdimme aamupalalta aulaan ja tehtiin aikatauluun muutos. No, kuljettaja oli sama, kuin asemalta tultaessa ja opas tietty Lena. Pikkubussi oli mukava. Sää oli pilvinen, mutta pouta. Myöhemmin aurinko paistoi. Matkalla katsoimme tulevaan kiinalaisten rakentamaan lähiöön, presidentin kesäresidenssiin, raitiovaunuja ja liikennettä. Maisemia ja kuuntelimme opastusta. Ehkä pienet torkutkin tuli otettua. Tunnin kuluttua olimme jo Pietarinhovin pihalla ihailemassa suihkulähteitä, patsaita, puistoja, palatseja. Suihkulähteet toiminnassa, koska oli lämmintä, vaikka oli jo lokakuu. Pääsimme jonottamatta palatsiin tutustumaan, miten loistokasta käsityötä. Niin kaunista, ehkä tiedätkin! •Yksi ryhmän jäsenistä jäi kahvilaan juomaan teetä ja votkaa, muut suunnistivat kohti rantapaviljonkia, shakkivesiputouksen kautta. Ja se pikku suihkulähde hurmasi kaikki lapset, kun lähestyt penkkiä, saat vesisuihkun niskaasi! Suomenlahden rannalta näimme Pietariin ja Kronstadiin. Todellinen kesäparatiisi! Palasimme yläpuistoon kanavan viertä kävellen. Tilasimme vielä kahvilassa kaikille votkat ja nyökkäilimme tyytyväisinä näkemällemme. Yläpuiston kautta palasimme pikkubussille, matkalla kuvasimme kirkon kupoleita ja patsaita, siellä oli rauhallinen ja seesteinen ilmapiiri, liekö siksi, että vain muuta henkilö oli siellä.
Ostimme paluumatkalla kukkia. (Mukana oli jo suklaata ja pikkulahja) Kävimme vaihtamassa vaatteet hotellilla. Korkokengät jalkaan ja huulipunat huuliin ja matka jatkui samalla pikkubussilla ystävän syntymäpäiville. Juhlissa pöytä notkui herkkuja, erikoisinta oli tummanpunainen samppanja! Meille opetettiin, pari tapaa, milloin kilistetään laseja ja milloin ei. Miten vain, lasi kerralla tyhjäksi! Joimme, söimme, tanssiakin ennätimme. Onneksi meidän osamme oli olla vain vähän aikaa juhlissa sillä Folklore-show liput oli valmiina Nikolai-palatsiin. Muutaman minuutin myöhässä, mutta hyvässä vauhdissa heti nautimme folklorelaisten vauhdikkaasta esityksestä, kauniista puvuista ja musiikista! Väliajalla tapasimme toisen suomalaisen ryhmän, jossa oli yli kaksikymmentä. Saimme kutsun jatkoille, paikkaa ei vain kukaan kertonut. Paluu hotellille alkoi sateisessa ja pimeässä säässä. Juuri kun tuntui toivottomalta, keksimme mennä kadun toiselle puolelle ja saimme kyydin, mutta vain kahdelle – ei käynyt meille. No, minuutin kuluttua pääsimme kaikki kolme kyytiin. Joimme hotellin aulassa teetä ja yhden paukun. kahdeksansataa ruplaa. (Ei ollut säästöä, ei!!) Menimme iltapuhteelle ja nukkumaan!


4. päivä
Aamutoimet kestivät aina vain kauemmin; pitempään saunassa (sama mies taas sekasaunassa!!) porealtaassa hieronnassa aamiaisella. Piipahdimme myös kaupassa ennen kaupungilla käyntiä. Oikeastaan minä olin samassa kaupassa jo toistamiseen ja meitä kohdeltiin todella hyvin ja saimme roimat alennukset, ihan kuin olisivat muistaneet minut!! Hississä tapasimme turistimiehen Uudesta-Seelannista, ja hän oikein kiitti, kun emme jääneet hänen kerroksessa pois hissistä. `(Ihan pientä mukavaa sattui muutoinkin matkan varrella)
Klo 11.30 Opas Lena tutustutti meidät Eremitaasiin. Sisäänpääsyä ei tarvinnut meidän jonottaa, koska oli opas mukana. Upeaa, haluan joka reissulla käydä ihailemassa taideaarteita, nyt Rembrandtin ja Van Goghin työt olivat toisessa kerroksessa hyvin esillä. (Kuninkaallisia vaunuja Eremitaasissa ei ollut eka huoneessa? Minuun ne tekivät aikoinaan eka kerralla syvän vaikutuksen.) Lounas Bistrossa, jossa paikallisetkin käyvät syömässä. Hyvää ruokaa. Annos kolmesta viiteen euroon. Ja kakkukahvit euron. (Ensi kerralla maistan päivän keittoa, joka olisi ollut kaalisoppaa ja leipää ja voita sekä juoma. Sataviisikymmentä r.) Me käytiin siis toistamiseen samassa ruokapaikassa. Miksi vaihtaa, kun takuuvarmasti saa hyvää ruokaa yhdestä paikasta ja ruokailun tuli sujua tunnissa.
Klo 15.30 oli lähtö hotellilta asemalle pikkubussilla. Asemalta ostimme viimeiset tuliaiset. Sain yllätyksekseni muilta ryhmän jäseniltä tummanpunaiset neilikat matkajärjestelyistä kiitokseksi! (Ne kukkivat vieläkin keittiön pöydällä) Kotimatka torkuttiin ja kerrattiin tapahtumia! Meillä oli tosi hyvä opas, Lena! Matkajärjestelyistä voisi ensi kerralla jättää ostosaikaa reilummin, mutta se sitten ensi kerralla. Retket ja sisäänpääsyt sisältyivät matkan hintaan, mutta ehdottomasti kannatti etukäteen suunnitella. Matka oli hintansa väärti!
Eka kertaa Pietarissa tällä matkalla ollut sanoi: ” Tänne täytyy tulla uudelleen” ja ” Nyt ovat matkakokemukset kerällä – kotona niitä sitten puran ajan kanssa.”

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä