nyt nää nössöt ei osaa kepittää.
ennen riitti 250hp
kun oli kuskeja
284643
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tokihan meistä jokainen osaa kepittää, jos alle sattuu tuon teholuokan kiitäjä (ainakin Stenvallilla oli vielä hiljattain 260hv-Mersuja autojenkuljetuksessa)
Ei vaan taitaisi olla taloudellisesti järkevää (eikä edes laillista)
yksi kaakki. Sillä tuli pöllit metästä keikkuen, eikä tarvinnu ees tietä olla. Ennen oli kaikki niin SAATANAN hyvin, sinne tahdon takaisin...
tukkikuorma esim. 84 hv:n diesel Fargolla. Tai lastamaan pokaralla rekkalasti puita jotka ovat viemäriojan takana.
ja kun esim.iberian reissun n.6000 km ajaa kantavuuskuormalla mennen tullen,ja autona vaikka 400 hp kanja tai vinkkeli ni isolla moottorilla joka päivä sun parkit 40-50 km pitemmällä kuin pikkumoottorilla,keskinopeus isolla koneella reilusti yli 80km/h. kun se pienellä jää alle 80km/h.
ja,sit voi vielä verrata ajatko max 80km/h vai rajoitinta vasten,ni rupeaa tulemaan reisun kestossa jo 1-2 vrk eroa.
semmonen merkittävä asia kaupan kannalta ku tavara suomessa 1-2-vrk:tta tuoreempana.
pokasahalla sawotat hoiti!!!
koko päivä jalassa!mä ainakin tykkään ajaa sukkasillaan ei haise jalkahiki!
Iskä teki joskus 50 luvulta lähtien elämäntyönsä pöllinajossa ja lavettihommia,kyllä ukko kyseli voimaa autoihin,oli arkipäiväistä että voima ei riittänyt niin toinen auto työnsi pahimmat nyppylät."aikansa kutakin"
Isäsi ei tiennyt, että ykkösllä ja kaasua saa kaikkien autojen pyörät pyörimään tyhjää, vaikka takaa vetisi Teräsmies vastaan.
ja voi kartaaniputkikin spiraaliksi mennä.älyukko siinä vaiheesa vetoapua pyytää.
Jumala suojelkoon liikennöitsijöitä ettei tarvitse turvautua kaltaisesi autonkuljettajilta.Tässä tapauksessa kävisi vanha sanonta"1 markanmies tekee 2 markan vahingon"Tuonko olisi aikoinaan tiennyt että pientä pesään ja kaasua niin saa pyörät sutimaan niin auto lähtee vittuilematta ja vielä ehjänä,onkohan sulla pyörähtänyt jotain muuta kuin renkaat.
Sulla on ajatus jäänyt Korkeajännityksen ja Jallun väliin. Leikit rekkamiestä, vaikka onanoida voi kotonakin ja nuuskia äidin alupöksyä. Kun tukkikuorma muka tarvii mielettömästi voimaa, niin mihin, jos ei akselit kestä?
Mamin pikkareilla ei ole mitään tekemistä autojen tehojen kasvussa,käytä järkeä jos moottorin tehot nousee kehittyy myös voimansiirto jne.
Järjen käyttö on sallittua. Taitava kuski ei tarvitse niin paljon "apuvoimia". Töissä minulla on nelikakskymppinen alla täysillä painoilla eikä tehokkaammasta olisi juuri muuta iloa kuin suurempi kulutus, sillä auto on optimaalinen työtään varten. Ja mitä olen tässä seuraillut paikallisten pöllimiesten autoja, niin eipä ole enään huipputehoisia juurikaan näkynyt, tietty poikkeuksiakin löytyy. Naftan kalleus ja rahdin heikkous sanelee.
Kesä 1969 meni lavettihommissa. Siimetin lavetti, nimelliskantavuus 32 tonnia. Suurimmat ajetut kuormat olivat H-sarjan kasipillari (33 tonnia) -- sähkölaitoksen muuntaja (~35 tonnia).
Veturi oli Scania-Vabis L 75 vm. 1960. Ei Super, vaan vapaastiläähättävä. Nimellisteho vaatimattomat 165 hv. Yksi vetävä akseli, puikkoperä, nouseva teli. Oli ollut aikaisemmin säiliötäysperän veturina.
Väärähän tuo vekotin lavetin veturiksi oli, ilman muuta! Eipähän kuitenkaan ollut minun valintani eikä minun rahoillani hankittu.
Pieni ykkönen oli joskus ihan oikeasti liian iso. Kesäkelissä voima yksinkertaisesti vain saattoi loppua kesken - ja talvella taas pito! Taisipa pari kertaa vetarikin napsahtaa tuon auton lavettiveturihistorian aikana (ei kuitenkaan sattunut minun kohdalleni). Kuormien perillesaanti teetti joskus pikku temppuja!
Tuo lavetti oli hankittu varsinaisesti maansiirtofirman omien koneiden siirtoihin, mutta tottahan sillä muidenkin koneita nakeltiin minkä ehdittiin. Sen ajan ammatikseen siirtävillä lavettifirmoilla oli vastaavien yhdistelmien vetokalustona turboahdistettuja vehkeitä, joista löytyi tehoa satakunta pollea enemmän (~270 hv). Ynnä teliveto.
Tuona kesänä 1969 minun ajeluni yhdistelmän ratissa alkoivat ja suunnilleen päättyivätkin. Kesällä 1972 pistäydyin lyhyen aikaa Scania LBS 76:n ratissa, mutta sen jälkeisten 34 vuoden aikana en ole raskaiden yhdistelmien kanssa ollut tekemisissä lainkaan! A BE CE -kortti on taskussani todellakin tyhjän panttina. Viime kesinä olen kepittänyt 3-akselista mökkilelua ZiL 157K, mutta aina ilman perävaunua eivätkä ajetut kuormat ole montakaan tonnia painaneet.
saman jutun aina tänne uudelleen, tän saman jutun oon varmasti lukenut sen kymmenen kertaa, oikeasti vitun wannabe rahtari lopeta tämä toistaminen!
Kyllä minä jaksan kirjoittaa ihan uudelleen ja uudelleenkin, joka kerta eri sanoilla. Tokko minä edes osaisin mitään copypastantamisia sun muita hienoja juttuja?
Mukava että teksteilläni on noinkin hartaita ihailijoita! Että peräti kymmenen kertaa olet jaksanut samaa höpinää lukea? En minä niin huono kirjoittaja taida sitten ollakaan...
Wannabe-rahtari? Tuollaisen tittelin näen itselleni sovitettuna ensimmäistä kertaa! Pitäisiköhän tässä vanhoilla päivillään ihan oikeasti innostua ja lähteä kyselemään, josko joku isäntä tohtisi ottaa meikäläisen töihin?
Yhteen firman 420 heppaseen autoon ruuvattiin kaakkeja lisää, johonkin viidensadan paikkeille. Itsellä tippui tämän jälkeen viikon keskikulutus tällä autolla, vakiolenkillä vähän reilu kolme litraa. Vajaa puolet ajetaan painon puolesta lähes tyhjänä, loput on sitten nuppiajoa ja täyteen lastatun yhdistelmän kokonaispainokaan on todella harvoin edes 45 tonnia. Kun kuulin ruuvauksesta, epäilin ettei kulutus muuta kuin kasvaisi. Olin oikein kovasti yllättänyt noinkin isosta pudotuksesta kun kuitenkin noin kevyillä painoilla ajetaan.
ruotsalainen scania420 pienempää syömäriä ei oo tehtykkää
Se oli aikaa, jolloin vielä nostettiin kättä ja vilkkua väläyteltiin pimeässä. Nämä nykypösilöt eivät tiedä siitä ajasta mitään. Harrastavat vain sooloseksiä hytissä. Siihen niiden kädet riittävät eipä juuri muuhun.
Se oli aikaa, jolloin vielä nostettiin kättä ja vilkkua väläyteltiin pimeässä. Nämä nykypösilöt eivät tiedä siitä ajasta mitään. Harrastavat vain sooloseksiä hytissä. Siihen niiden kädet riittävät eipä juuri muuhun.
Muistattekos kun firmaan hankittiin ensimmäinen 142-Scania? Ei meinannut paikat kestää tuota tehomäärää, mutta toisaalta eivät mäetkään tuntuneet missään!
Siitä ei ole kauaakaan, mutta huonona pilana pitäisimme, jos nyt pitäisi urakoida 388-hevosvoimaisella...
143 scania,kaks akselinen.Ja todella 143.
Siinä on teho kohdillaan
Paljonko tällaisissa sisustajien autoissa oli moottoritehoa?
http://www.vetku.fi/sisu/kuvat/000040.jpg
Ihan kiitettävästi kuormaa! Tuskin kulkisi enää tuolla akselimäärällä laillisesti. Ja lisää akseleita -> lisää omapainoa -> vähemmän hyötykuormaa - vai kuinka se oikein meneekään?
Olihan ne silloin voimiltaan sieltä kärjestä,hevosvoimia yli 300 ja painoahan tossa arvelen olevan 6-70 tonnia,siis kokonaispainoa.
Eikös Rolls-Roycessa olisi RR-merkki keulassa?
Olisiko 260hv Leyland. Eli täysin kilpailukykyinen satakympin Scanian kanssa...
Näkyy olevan 320 hv:n Rolssi. Laillinen kok. paino 42 t. Todellinen ehkä n. 10-15 t. enemmän.
Jyry-Sisu R-142 vm 70, Rolls-Royce 305 hv. Päättelin,näistä peilinvarret,kojelaudan vaalea väri ja rekisteri kilpi mustalla pohjalla. Painoista en osaa sanoa kuin että tarpeeksi,vaikea sanoa.
Scania 110 Super eli 11 litran turbokone. Sillä ajettiin tukkikuormat eikä jalkoihin jääty. Eikä tarvinnut edes yöllä olla kuormaamassa.