että näille masennuspalstoille tulevat nuo jeesushihhulit häiriköimään.
Masennus on masennus ja uskonasiat kuuluvat muihin kategorioihin. En muutenkaan uskon tyrkyttämisestä pidä - vähän tuntuu kuin nämä hihhulit yrittäisivät käyttää "heikommassa" tilassa olevevia hyväksi.
Näinkö iso musta kirja opetti?
Masennus on masennus ja uskonasiat kuuluvat muihin kategorioihin. En muutenkaan uskon tyrkyttämisestä pidä - vähän tuntuu kuin nämä hihhulit yrittäisivät käyttää "heikommassa" tilassa olevevia hyväksi.
Näinkö iso musta kirja opetti?
Vastaukset 26
Vanhimmat
sillä minä olen käynyt itse syvemmän masennuksen läpi, kuin voit edes kuvitella ja olen saanut parantua siitä hetkessä, niin lääkärien, kuin hoitohenkilöidenkin suureksi kummastukseksi.
Minä todistelen täällä usein Jeesuksesta, enkä ole hihhuli, enkä yritä käyttää heikommassa tilassa olevia hyväksi, vaan halua heidän saavan tiedon voimasta, joka voi hetkessä tehdä terveeksi ja vapaaksi.
no miksei se sitten tee... onko sinun uskosi parempaa kuin minun? onko sinun uhrisi arvokaampi kuin minun? miksen kelpaa?
olet kyllä juuri niitä hihhuleita, joiden "todistelu" minua loukkaa.
Hoidetaan uskon asiat erikseen ja mielenterveyden ongelmat erikseen.
Ei täällä käy muidenkaan uskontokuntien tai aatteiden kannattajia "uskoaan" tyrkyttämässä.
Näköjään nämä evankelilaisluterilaiset ovat siinäkin mielessä parempaa väkeä...yksi ja ainoa usko joka pelastaa ja auttaa joka paikassa. Oli sitten masentunut tai vaikka vain silmäpako sukassa.
Pysykää uskovaisten palstoilla kiitos; jos täältä joku hengellistä apua tarvitsee, niin eiköhän löydä sinne!
ettemme me normaalit ihmiset halua sinun apuasi. Hyvä jos olet mielestäsi parantunut jeesuksesi avulla, mutta ei ole sinun huolesi tyrkyttää sitä muille. Kukaan ei ole pyytänyt apuasi ja kaikkia ärsyttää vaan tuollainen tuputtaminen. Ymmärrätkö?! Sinä et auta ketään vaan ärsytät kaikkia! Mikset voi pitää sitä jeesusteluasi omana tietonasi?! Kyllä minuakin auttaa nuo lääkkeet, mutten silti ole niitä kaikille tyrkyttämässä, koska tiedän ettei ne sovi kaikille! Se on helppo netissä tyrkyttää tuota soopaa, kun normaalielämässä et uskalla, koska saisit nyrkistä hyvinkin pian päin näköä! Sen verran ärsyttävää tuo on, etkö tajua senkin ääliö!!?!
aivan h*lvetin paljon tuo "sillä minä olen käynyt itse syvemmän masennuksen läpi, kuin voit edes kuvitella".. "Sillä minä olen" "kuin voit edes kuvitella".. Saatana sentään miten törkeää vähätellä toisten kokemuksia tuolla tavoin. Vittuakos sinä toisten kokemuksista mitään tiedät.. Ihan kuin masennus olisi joku kilpailu, kuka on sairain. Minä olen käynyt todella pohjalla, ja siltikin osaan kyllä kuvitella miten paljon huonommaksi tilani olisi voinut vielä mennä. Niin että sinä ja kaikki muutkin jotka ovat "kärsineet niin paljon enemmän kuin kukaan muu" ja ovat "kokeneet jotain mitä muut eivät kykene edes kuvittelemaan" .. haistakaa vittu >:(
ja kaikki kunnossa, kun olet tullut uskoon. Minä itse olen sekä tiedän MONTA muuta, jotka olemme olleet psyykkisesti vaivaisia ja tulleet jossakin vaiheessa elämäämme uskoon, eikä se "simbsalabim! auta. Monella alkaa kyllä PALJON AIEMPAA ELÄMÄÄ PAREMPI elämä ja hyvää TOIVOA täynnä oleva prosessi kohti parempaa, kohti tervehtymistä. Mutta ei kaikilla. Monilla sairaus jatkuu, saattaa pahentuakin välillä. Riippuu sentään myös psyykkisen vaivan ja sairauden SYISTÄ!
Joku voi parantua kokonaan ja nopeasti, kuten Sinä, mutta MONET kokevat vain hidasta eheytymistä. Sitten on monia, jotka kokevat uskosta Jeesukseen "vain" SUUREN AVUN elää sairaanloisuutensa kanssa; saa elää uskossa ja jatkuvassa yhteydessä Jumalaan, Luojaansa, sekä Vapahtajaansa Jeesukseen, JOKA EI KOSKAAN HYLKÄÄ EIKÄ JÄTÄ. Se on suuri, APUA ANTAVA juttu, myös sairastaessa. Yhtälailla uskoon tulleilla saattavat sairaalakeikat jatkua eli huonompiakin vaiheita olla.
Kyllä siis myös uskoon tullut ihminen voi jatkaa sairastelua, millä tahansa tavalla, myös ruumiillisella. Sinulle, uskoon tullut ja nopeasti parantunut sanon: "tutkimattomat ovat Herran tiet" (Raamatusta). Ei ole yhtä kaavaa. Elämä on vaikeaa ja haasteellista, myös iloa ON, oltiin uskossa tai ei. Uskohan on ennen kaikkea pelastumiskysymys. Samaa ihmisen elämää me kaikki kuitenkin joudumme elämään.
Ymmärrän, että olet innokas jakamaan omaa parantumiskokemustasi, mikä monelle taatusti onkin kannustavaa. Pelkästään epäitsekkäästi hyvää Sinä sillä tahdot, tiedän. Mutta ei se ole koko totuus ihmiselämästä ja uskosta. Ei!
*Hei vain! Yöllä miettii: vuosikymmenet uskossa Jeesukseen elänyt persoonallisuushäiriöinen, masennus-ahdistus-oireinen keski-ikäinen tyyppi.
mietteesi ovat syvällisiä ja hienoja. Ehkäpä ihminen, joka on hetkessä parannettu, on Jumalan tahdosta lähetetty tuomaan toivottomille toivoa. Hänet on varmasti siksi parannettukin erikoisella tavalla.
Taisit olla tuota viestiä kirjoittaessasi todella pahalla tuulella.
Huomaatko, että tämän osion nimi on muutettu ja siinä puhutaan myös henkisestä hyvinvoinnista. Eikö se anna oikeuden puhua jopa uskosta.
Sinä et kyllä näyttäisi ainakaan tässä viestissäsi sitä vastaan käyvänkään.
Minun ainakin on hieman vaikea olla puhumatta uskostani, sillä se oli minulle ainoa tepsivät lääke. Kemialliset lääkkeet eivät jostakin syystä kyenneet minua auttamaan.
Olemme aikaisemmin joskus keskustelleet yhteisymmärryksessä, mutta nyt tuo viestini sai sinut todella ärtyisäksi ja kiehuvaksi.
Kukaan, joka täällä kykenee kirjoittamaan, ei ole ollut niin syvässä masennuksessa, kuin olin aikanani, mutta onhan se tietysti mahdollista, että täällä kulkijatkin ovat jossakin vaiheessa olleet tilassa, jossa ei voinut kuvitellakaan istahtavansa netin ääreen. Siispä pyydän anteeksi, jos loukkasin sinua.
Olet todella oikeassa, että kukaan ei halua edes masennuksen olevan kilpailun siitä, kuka sen syvemmin kokee, mutta he jotka ovat sen syvältä kokeneet kykenevät ymmärtämään syviä masennustiloja ja haluaisivat tuoda jollakin konstilla, edes vähän toivoa masentuneiden elämään.
Vieläkö joudut olemaan tunteiden kanssa vuoristoradalla, vai onko tasapainoa löytynyt?
Toivon sinulle tasoittumista ja hyvää elämää.
Sekoitat nyt kaksi käsitettä henkinen hyvinvointi ja hengellisyys, ja uskon että vain meitä masentuneita kiusataksesi. Lienet niitä, jotka pitävät masennusta ja muita sairauksia jumalan rangaisuksena ei-uskoville.
Mahtaa olla kivaa kun lukijat joutuvat takiasi lisäämään lääkitystä. Jos me masentuneet haluamme puhua uskosta tai haluamme etsiä pelastusta jeesuksesta, menemme ao. foorumille ja silloin kun puhumme masennuksesta tämä on oikea paikka.
Tarkistakaa sanakirjasta, henkinen hyvinvointi ei tarkoita uskossa oloa.
Nyt ymmärrän miksi tällä kaikki hihhulit tyrkyttää uskoa meille joilla itsellämme tai läheisillämme on jokin henkinen sairaus tai muuten vaikea elämän tilanne.
En todella tahdo loukata mieltäsi ja toivon sinulle sellaista kestävyyttä, että kykenet sietämään erilaisia asioita.
En ikinä ole pitänyt masennusta tai mitään sairautta Jumalan rangaistuksena, mutta tiedän, että monet ovat saaneet avun Hänen kauttaan.
Tuo henkinen hyvinvointi voi toki tarkoittaa psyykkistäkin tasapainoa. Tarkistan sen kunhan kerkeän.
Toivon sinulle vain hyvää ja toivon sinusta tulevan rohkean ja kestävän, sillä se on sinunkin oikeutesi, koska tänne kerran on täytynyt syntyä, on meillä oltava oikeudet hyvään elämään ja uskon sinun ja kaikkien pyrkivän sen saavuttamiseen.
Ehkä minun on hivenen vaikea käsittää, että on ihmisiä, joiden on vaikea sietää meitä, joilla on erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia, koska itse olen jo lapsesta asti koulutettu sietämään ja hyväksymään kaikki mahdollinen.
Useimmiten käyn täällä lohduttamassa ilman, että puhuisin uskostani, mutta toisinaan saan tarpeen siitä puhua. Käyn useinkin tuolla ns. uskovaisten palstoillakin ja toisinaan siellä syntyy mielenkiintoisia ja hyviä keskusteluja.
Eikö olisi hyvä, jos kykenisimme hyväksymään itsemme ja toisemme sellaisina, kuin olemme. Se olisi itsellekin helpompaa, koska itsensä hyväksyminen on terveyden ehto ja lähimmäisen hyväksyminen on mielenkiintoisen ja hyvän elämän ehto.
Jos tahdot keskustella kanssani, niin olisin siitä iloinen ja lupaan, että en puhu sinulle uskonasioista aivan mitään. Olen itse käynyt syvät ahdistukset ja masennukset läpi niin, että ehkä pystyisin jollakin tavalla olemaan vertaistukenasi.
olen mitään uskonasioita vastaan. Eikä häiritse jos joku haluaa niistä palstalla kertoa, voinhan jättää lukematta jos ei yhtään sytytä. Tottahan on että jotkut saavat avun uskon kautta joten miksipä ei toimivasta keinosta saisi kertoa ihan niinkuin mistä vain muustakin keinosta.
Olin tosiaan tosi myrtsinä tuossa aiemmin, pahoittelen :) En varmasti ota kyllä tavaksi haistatella toisille, edes näin netissä. Ärsyttää vain edelleen tämä nimenomainen kohta "kuin voit edes kuvitella". Nytkin sanot "Kukaan, joka täällä kykenee kirjoittamaan, ei ole ollut niin syvässä masennuksessa, kuin olin aikanani". Se on väärä oletus koska siinähän sinäkin istut ja kirjoitat. Monet ovat varmasti käyneet melkoisessa montussa...
No mutta pyydän anteeksi purkaustani. Vedän nykyään pultit helposti jos on pikkuisenkaan vähättelyn tuntua ilmassa. Usein täysin aiheetta siis. Kyllästyttää vain niin hirveästi että jotkut eivät edelleenkään pidä masennusta sairautena vaan jonain hiton kiukuttelukautena. On muutenkin aika paljon patoutunutta vihaa sisällä ja välillä räiskähtelee..
Mieliala on vähän tasoittunut. Mutta ahdistus on kaiken aikaa huipussaan ja nykyään ovat myös harhat astuneet kehiin. Parempaan suuntaanhan tässä mennään, vaikka takapakkia tuleekin. Ymmärrän kyllä oikeastaan miksi ihmiset sinua vastaan nousevat vaikka tarkoituksesi olisikin vain auttaa. Uskontoahan käytetään usein myös väärin, omassakin lähipiirissä siihen suhtaudutaan melko negatiivisesti. Huonoja kokemuksia nääs ;) Enpähän osaa mitään rakentavaa mielipidettä asiaan antaa. Mutta hyviä jatkoja sinullekin!
muistella loukkaamisiamme, koska molemmat ne anteeksi pyydettiin.
Minä olen varmaankin viimeinen ihminen vähättelemään masennusta, sillä silloin, kun sen sairastin, en kyennyt tekemään aivan mitään, vaan olin sairaalassa turvassa itseltäni. En tiedä miten voi olla niin mahdoton tila olemassa, minkä koin, sillä en kyennyt aivan mihinkään, vaikka sitä ennen ja sen jälkeen olen kyennyt kaikkeen tarvittavaan.
Kerrot, että sinulla on huipussaan oleva ahdistus päällä ja siksi ymmärrän oikein hyvin sen, että olet kiukkuinen ja vihainen. Muistan, kun itse olin ahdistunut, oli se tila niin sietämätön, kuin jokin voi sietämätön olla. Olenkin usein ajatellut käyneeni helvetissä silloin, paremmin en sitä tilaa osaa kuvata.
Koska minäkin selvisin siitä kaaoksesta, niin minä uskon, että monet muutkin tulevat selviämään, sinäkin.
Pidin sitä tilaa, jonka koin ahdistuksen ja masennuksen muodossa, niin sietämättömänä, että olin valmis ottamaan vaikka minkälaisen ruumiillisen sairauden tilalle. Kymmenen vuoden kuluttua siitä, kun paranin tuosta vaikeasta tilasta, sainkin kokea ruumillisen vaikean sairauden, niin vaikean, että jouduin olemaan vähän aikaa tehohoidossa ja sanon, että ei sekään ollut helppoa, sillä kivut olivat sietämättömät, mutta jos nyt olisi valittava jompi kumpi noista sairauksista, niin ottaisin ruumillisen kivun.
Kerrot, että joudut sietämään myös harhoja.
Minulla ei ole niistä omakohtaista kokemusta, mutta minulla on uskonystävä, nuorehko mieshenkilö, joka on kokenut niitä ja kertonut niistä. Hänellä on myös ollut pakkoajatuksia, mutta nykyään hän on pitkähkön sairasloman jälkeen kuntoutunut työelämään ja on aikamoisen reipas. Toisinaan hän kyllä sanoo potevansa masennusta, mutta kertoo sen olevan lyhempään kestävää kuin ennen.
Olemme todella ihmisiä, jotka olemme kokeneet valtavasti, kun olemme sietäneet masennuksen. Siitä selvittyään ihmisen arvoasetelmat ovat kokonaan muuttuneet.
Minulle tärkeintä elämässä on, että saisin ja kykenisin edes vähäsen helpottamaan lähimmäisteni osaa ja olenkin täällä omalla paikkakunnallani saanut olla ja saan olla auttamassa juuri mielenterveytensä kanssa kamppailevia ja siitä olen kiitollinen, että moni on avun saanut.
Tuosta uskonnosta täällä on kyllä nyt hivenen hankala puhua, koska se on nyt rasite joillekin, mutta tuo mitä sanot, että uskontoa käytetään väärin, on niin totta, kuin olla ja voi. Sillä ahdistetaan ja pelotellaan ihmisiä nurkkaan, mutta se ei ole todellista, vapauttavaa ja rakastavaa uskoa, jonka olen saanut itselleni lahjaksi. En ikinä voisi kuvitella pelottelevani uskollani jotakin, koska minulla itsellä ei ole edes pienintäkään pelkoa, sillä olen saanut sellaisista vapautuksen.
Jaksa kaiken keskellä toivoa. Olen nähnyt niin monien paranevan tai saavan helpotuksen ja uskon, että sinäkin olet oleva heihin kuuluva.
Saisinko kysyä sinulta vielä sellaisen asian, että mistä sinä ajattelet harhojen tulevan. Tämä uskonystäväni, joka on niitä kokenut uskoo itse kehittävänsä ne mielikuvituksessaan. Oletko samaa mieltä ja jos niin on, voiko niitä itsekurin kautta hillitä. En tiedä onko tälläinen kyseleminen edes sopivaa ja toivon, että et ainakaan pahoita tästä mieltäsi.
turhaan pyytele anteeksi. Minusta tuo sinun edellinen viestisi oli aivan mainio! Kyllä silloin saa haistatella, kun tuntee että siihen on aihetta. Mikään ei ole vakuuttavampaa kuin se, kun joku normaalisti rauhallinen ihminen polttaa päreensä ja antaa tulla oikein täydeltä laidalta. Siinä hiljenee kerralla koko tupa!
että nykyinen lääkitykseni aiheuttaa harhat. Ne ovat siis kuuloharhoja lähinnä, vähän jotain valonvälähdyksiä ja mustia nopeasti liikkuvia höttöjä näkökentässä. Näitä ilmenee öisin herätessäni, kuulunut on mm. rahojen kilinää, naurua, tarinan kerrontaa, huutoa, räyhäävää musiikkia, sellaista epämääräistä viuhuvaa ääntä ja muuta sellaista.. Yöllisiä harharetkiäkin on ollut, niistä ei myöhemmin tiedä tapahtuiko vaiko ei. Yksi yö tuossa ehkä juoksentelin alasti ympäriinsä kun en tajunnut ettei ole vaatteita päällä :D Kun olen unessa, tunnen olevani täysin hereillä, ja kun olen hereillä, tunnen olevani unessa :D Tähän liittyy todella voimakkaita paniikkitiloja. En ole koskaan aiemmin kokenut niin täydellistä kauhua kuin ilmeisesti tämän lääkkeen myötä. Ja lääkkeen piti poistaa ahdistusta! Olen nyt hitaasti laskemassa lääkeannosta, jätän varmaan kokonaan pois (ilman lääkärin lupaa) hihii ;)
Saahan sitä silloin tällöin herpaantua, mutta mielestäni anteeksipyytäminen jälkeenpäin on kyllä ihan fiksua. Joskus voip muuten lähteä "paha kiertämään" niinsanotusti. Oman pahanolon siirtäminen muihin on huono juttu.. Olisin saattanut posahtaa millä vain muullakin palstalla, tästä viestiketjusta sattui vain löytymään ensimmäinen lämpöjä nostattava virke :D
sinulla, kuin jotkin huumausaineet. Kemialliset lääkket voivat olla hankaliakin ja joskus näköjään laukaista todella vaikeita tiloja.
Eikö sinun kannattaisi kuitenkin tilata pikaisesti aika lääkäriin, jospa te yhdessä miettimällä saisitte paremman lääkityksen sinulle.
Ehkäpä näissä lääkkeissä on jokin aine, joka kiihdyttää jotakin osaa aivoissa ja näin saa aistimaailman sekaisin.
Paniikkitilat ovat todella ankeita, mutta varmasti noiden harhojen takia kuka tahansa panikoisi.
Minä olen kauan auttanut ihmisiä monissa vaikeissa mielenterveysongelmissa ja olen joutunut tekemisiin ihmisten kanssa, joilla syntyy paniikkikohtauksia. Ne ovat elämää rajoittavia ja joskus jopa invalidisoivat ihmisen. On kuitenkin käynyt selväksi, että näitä paniikkeja kykenee ihminen itse hallitsemaan, kun oppii ensin tuntemaan itsensä ja taipumuksensa ja psyykkisen panikoimisalttiutensa.
Sinun tapauksessasi en tiedä, toimiiko itsekuri tuossa panikoimisasiassa, sillä tuo lääkkeiden tuoma harhaisuus tulee saada todella ensin alta poissa.
Onko sinulla koskaan ennen ollut harhoja. Liittyvätkö ne siis täysin näihin lääkkeisiin.
Paljon sinä olet joutunut sietämään ja olet varmasti jo aikamoinen asiantuntija omaan sairauteesi.
Lääkärit varmaankin ovat antaneet sairaudellesi jonkin nimen, eli diagnoosin, sehän heidän on tehtävä, vaikka olenkin saanut nähdä, että monen kohdalla se diagnoosi on ollut sitä ja tätä.
On mahtava nähdä ihminen, joka noin raskaiden kokemusten keskelläkin on säilyttänyt selkeästi oman persoonsansa, huumorintajun, herkkyyden ja räiskyvyyden. Sinulla on ehkä niin hyvät geeniperimät, että kestät muuttumatta mitä vain ja sehän tietää, että tulet tuosta sairaudestasikin toipumaan jo tuon luonteesi avulla, niin ainakin on lupa toivoa.
Onko sinulla hyviä ystäviä ja sukulaisia ja tunnetko tarvitsevasi heitä, vai oletko mielummin yksin, silloin, kun sairastaminen on pahimmillaan.
Toivon sinulle rauhaa ja uudeksi rakentumista niiltä alueilta, jotka nyt ovat sinulle rasitteena.
lääkäriaikahan on varattu mutta se on vasta ensiviikon alussa. Harhat sinänsä eivät minua säikäytä, ei minulla ole mitään sitä vastaan jos ääni kertoilee minulle jostain kultakalamaljasta. Tietysti osa äänistä tuntuu olevan aika vihamielisiäkin, eikä toisaalta kesken unien huvita herätä sellaista häiriköintiä kuuntelemaan. Pahinta siinä heräämishetkellä, kun harhoja ilmenee, on se yliherkkä tila jossa olen. En oikein osaa kuvata, tuntuu että on "hermot pinnassa". Pieninkin kuuluva kolahdus saa sydämen hyppäämään melkein suusta ulos, ma-ti välisenä yönä säikähdin omia liikkeitänikin. Silmät kun avaa, kaikki minkä näkee säikäyttää, pelkät seinät, tummat varjot.
Tuona yönä tulikin mieleen yrittää hillitä paniikkia. Heräsin nimittäin siihen että sydän hakkasi niin kovaa että se sattui. Olin täysin varma ettei sydän kestä sellaista menoa kovin pitkään. Vedin henkeä monta kertaa oikeen syvään, yritin ajatella rauhallisia ja mukavia asioita, mutta ei se mitään auttanut. Seuraavana aamuna ja vielä päivälläkin koski rintaan ja hengästytti, sydän pompotteli vieläkin melko kiivaasti. Tuollaiseen kohtaukseen herätessä tuntuu oikeastaan kuin heräisi sisälle painajaiseen, tunnelma on samanlainen. Ensimmäisellä kerralla kerkesin harkita kurkun auki leikkaamista että saisin sen tunteen loppumaan. Nyt viime kerralla ajattelin jo terveesti käydä herättämässä jonkun. Joskaan en kertaakaan ole ehtinyt tehdä mitään. Tajunta vain sammuu kuin napista painaisi. Aika jännää :D
Ennen ei ole mitään tällaista ollut. Joitakin kokemuksia tajunnan "venymisestä" on, ja tuntemuksia että leijun ilmassa, pyörin, tai vain roikun ylösalaisin. Mutta ei mitään kuulo tai näköhäikkää. Vaikka mistäs sen tietää josko joku asia elämässäni onkin vain harhaa :D Mitään todisteita siitä ei tosin ainakaan vielä ole. Diagnoosiasiassa olen törmännyt termeihin epävakaa persoona, kaksisuuntainen mielialahäiriö, vaikea masennus, joskus mainittiin myös psykoottistasoisesta masennuksesta.. mutta ääh en minä tarkkaa diagnoosia kaipaa, enkä ole sellaista saanutkaan. Tilani on aika muuttuvainen ja moniulotteinen jos näin voisi sanoa.
Aika hassua että olen mielestäsi säilyttänyt oman persoonani. Omasta mielestäni se on melkolailla hukkateillä.. Särkyi tavallaan sellainen minuuden illuusio. Nyt etsitään sitten sitä oikeaa, torjuttua minää. Kaikki tämä muu sössö tosin hidastaa minän löytymistä.. Kaipa sitä itse vielä jarruttelee etsintöjä, onhan nuo mielen monet sokkelot kammottavia paikkoja eksyä.
Luulen, että sinussa on koko ajan mukana sitä oikeaa minää, sillä sinä olet todellinen persoonallisuus.
Oletko sairastanut kauankin tuota sairauttasi. Ainakin pystyt puhumaan siitä realistisesti ja totuuden mukaisesti, eli uskottavasti ja tuntemuksella.
Vai on sinulle puhutta kultamaljasta. Mielenkiintoista siinä mielessä, että kun eräs mies kertoi yrittäneensä itsemurhaa ja sanoi menneensä jo rajan toiselle puolelle ja siellä oli tultu häntä vastaan ja sanottu, että älä enää itse täytä maljaasi, vaan anna toistenkin sitä täyttää. Kun tämä mies palasi henkiin yrityksensä jälkeen ja mietti, että tarkoitettiinko noilla sanoilla, että hänen tulisi kuunnella enemmän muitakin, eikä olla niin itsepäinen omien ajatusten ainoasta oikeassa olemisesta ja sitä hän mietti, että jospa ne hänen ajatuksensa saivatkin hänet siihen synkkään tilaan, joka johdatti hänet siihen yritykseen. Niinhän se on, omista ajatuksista kaikki saa alkunsa, mutta monien asioiden summana.
Siis hänellekin puhuttiin maljasta.
On todella ajattelemisen arvoinen asia, miten meidän tulisi sitä omaa maljaamme täyttää, että se täyttyisi oikein ja oikeista asioista.
Tuossa tilassa missä sinä jouduit sillon yöllä käymään, on todella vaikea kyetä hillitsemään panikoimista. Täytyisi olla niin raudanluja tahto ja mielellään toinenkin tahto sitä hillitsemässä, ennenkuin saisi jotakin aikaan.
Tuokin tajunnan sammuminen on aika erikoista. Mistä ajattele sen johtuvan, lääkkeistäkö vai jostakin sairauteen kuuluvasta ominaisuudesta.
Täytyy kyllä sanoa, että aika sankari olet, kun kaiken tuon keskellä olet, niin kuin jo sanoin, tuollainen karismaattinen persoonallisuus. Sellaisen kuvan sinusta saa kirjoitustesi perusteella.
Minä en voi tehdä muuta kuin yhden asian eteesi, joka todella tuo mahdollisuuden sinulle avunsaantiin ja se on rukous. Eilen illallakin olit mielessäni, varmasti ylhäältä annettuna ja muistin rukoilla puolestasi.
Ei se siis ollut kultainen malja vaan kultaKALAmalja, huomaa tuo kala kullan ja maljan välissä. No hälläköväliä mikä malja, mutta.. Ääni joka siitä kertoili oli sellainen monotoninen miesääni, tosi rasittava! En muista oikeastaan mitään tarkempaa mitä se sanoi koska yritin kovasti häätää sen tiehensä hokemalla "turpa kiinni" useampaan otteeseen, yritin myös tukkia korviani tyynyllä ja pyörittää päätäni, oli se kuitenkin sinnikäs kertoja :D
Joskus kun olin aika paljon nuorempi, meillä oli sellainen naapuri joka näki demoneita tai jotain semmoisia ökkömönkiäisiä. Silloin pelkäsin sitä miekkosta, räyhääminen ja henkien häätäminen kun saattoi alkaa keskellä yötäkin. Tänä päivänä voisi yhtä hyvin mennä avuksi, jos ne demonit tottelisi kahta paremmin. Nyt itsekin ymmärtää miten rasittavia harhat voi olla :D Voi, niin ne tapahtumat etenee.
Kyllä tajunnan sammuminen on lääkkeiten ansiota sekin. Herääminen kuin uudestaan nukahtaminenkin käy yhtä äkkiä. Silmät vain aukeaa, sitten on välissä sellainen "pätkä kauhufilmiä siirrettynä todellisuuteen" ja sitten taas pimenee. Näin kun myöhemmin ajattelee niin nuo muutamat paniikkiyöt ovat olleet kuin kohtauksia elokuvasta. Kohtausten välillä on pelkkää mustaa, silloin olen tajut kankaalla, sitten taas valot päälle ja uusi kohtaus. Todella jännittäviä kokemuksia kun tosi ja epätosi sulautuvat yhteen. Vaikka aika rankalta niillä hetkillä onkin tuntunut niin onpahan tuollaistakin koettu :) Vaikea sanoa kuinka kauan tätä kokonaisuudessaan on jatkunut, ehkä kolmas vuosi tulee pian täyteen. Tila on tosiaan ollut milloin mitäkin, harhat on nyt ihan tämä tuorein uutuus Malicen mielenterveysongelmien listalla :D Joo, kiitos rukouksesta!
vilahti, kun ei silmiini osunut. Kultainen malja on niin kaunis ja siitä puhutaan Raamatussa ja kerrotaan miten rukouksemme menevät sellaiseen maljaan ja siksi se kuuluu uskon kautta minun ajatusmaailmaani, että taisin sen takia ohittaa tuon kalan siinä välissä olevana.
Silloin, kun sairastin sen vaikea masennus- ja ahdistussairauden, monet rukoilivat puolestani ja muutamat heistä olivat saaneet varman tiedon paranemisestani, niin varman, että olivat soitelleet toisilleen ja puhuneet siitä.
Sitten, kun paranin, nämä ihanat ihmiset tulivat luokseni silmät ilosta loistaen kertomaan, että olemme tieneet, että paranet, sillä Jumala on sen meille ilmoittanut.
Mielenkiintoiseksi tämän asian tekee sekin, että nämä uskonystäväni, eivät kuuluneet samaan kotiseurakuntaan, vaan toisistaan tietämättä, he saivat saman tiedon. Varsinkin eräs vanha lestadiolaisnainen sai minut herkitymään kertoessaan, että saadessaan tiedon sairastumisestani ja sairaalaan joutumisestani, hän meni polvilleen pöydän ääreen ja itki Jumalan edessä ja pyysi minulle apua. Hän kertoi, että siinä laskettiin häneen rauha ja hän tiesi siitä hetkestä lähtien varmasti, että tulen terveeksi.
Sinä olet asiantuntija suuriin ja outoihin asioihin ja kykenet niihin suhtautumaan niin rohkeasti, kuin ihminen yleensä tuollaiseen kykenee, että uskallan kysyä sinulta, että oletko koskaan ajatellut, että sinun aistimaailmasi on vain niin herkistynyt, että sinä todella saat kuulla jostakin tulevaa todellista puhetta, tai pidätkö niitä täysin harhoina.
Sen tiedän, että vaikka se olisikin niin, että ne olisivat todellisia ne kokemukset, niin niillä ei ole valtaa tehdä mitään muuta konkreettista, kuin pelotella ja pelko on vain tunne, mutta hyvin ikävä tietenkin.
Nämä kysymykset sen takia sinulle, että sinä tiedät näistä asioista enemmän, kuin moni muu ja olet varmasti niitä miettinyt.
Jos ne ovat täysin harhoja, niin miten mielikuvitus saa puheen kuulostamaan miehen puheelta, naisen ajatusmaailman ja aistien kautti.
Tietenkin sekin on mahdollista.
Et siis pääse puhuvaa ääntä pakoon, vaikka tukit korvasi. Huh, sinnikäs puhuja ja tulee oman aistimaailman kautta.
Nämä asiat kiinnostavat jo sen takia, että kohtaan monenlaisia ihmisiä ja moniin vaikeuksiin joutuneita ja tiedän Jumalan kouluttavan meitä auttamaan heitä. Minä sain koulutuksen ahdistukseen ja masennukseen ja niissä asioissa ei niin suureen ahdistukeen ja masennukseen joutunutta ole ollut, ettenkö olisi kyennyt ymmärtämään.
Itse olin niin syvällä, että en kuukausiin kyennyt tekemään aivan mitään.
Älä ota paineita noista kysymyksistäni ja vastaa vain jos tunnet tarvetta vastata.
Toivon sinulle kaikessa hyvää.
unilahjasta. Minulle uni on ollut suoranainen lahja, kun sain sen takaisin parannuttuani.
Silloin, kun sairastin, minulla meni pari kuukautta suurimmalta osalta valvoessa tuskissani. Uni ei tullut millään. Ei ollut lääkettä, joka olisi unen tuonut.
Parin kuukauden kuluttua tapahtui sellainen muutos, että uni vain tupsahti, ilman unentunnetta ja herääminen tapahtui samoin, uni vain väistyi ja olin samassa täysin valveilla.
Oli se omituista.
Paranemisen jälkeen muistan, kuinka iloitsin valtavasti, kun minua ensimmäisen kerran nukutti. Nautin siitä tunteesta ja sinnittelin hereillä, että sain tuntea sen tunteen.
Ihmiset eivät voi edes ymmärtää, mitä kaikkea toiset joutuvat kokemaan ja jos heille kertoo tälläisenkin asian unesta, eivät he voi kuvitella, miten merkityksellinen se voikaan olla. Eivät, jos eivät itse hävitä unentunnetta.
Vieläkin, vaikka paranemisestani on reippaasti yli kaksikymmentä vuotta, minä nautin nukuttamisen tunteesta.
Sinullakin se palautuu, kunhan ensin saat muun tasapainon ja on aivan varma, että tulet siitä iloitsemaan.
Niinhän se vain on ettei ihminen kykene kaikkea ymmärtämään. Jo sekin on esteenä ettei meidän aisteillamme voi havaita läheskään kaikkea mitä ympärillä on ja tapahtuu. Se etten koe kuuluvani mihinkään uskontokuntaan, johtuu varmaan siitä että usko, oli se sitten buddhalaisuutta tai kristinuskoa, rajaisi pois eri mahdollisuuksia. Tavallaan minulla kyllä on uskonto, mutta se on vasta kehitysasteella. Jonkin suuremman voiman olen kyllä tuntenut vaikuttavan itsessäni, joskus piirtäessä ja kirjoittaessa tuntuu, etten itse tee mitään vaan jokin tekee sen puolestani.
En minä oikeastaan usko että nämä harhaäänet olisivat millään tavoin jonkun todellista puhetta, ne vain tunkevat alitajunnasta pintaan. Sitä olen kyllä miettinyt että mitä unet oikein ovat. Vaikea uskoa väitettä että unet olisivat vain jotain ajattelun ylijäämää jota aivot "poistavat" unessa, jotain tuollaisia selityksiä olen kuullut. Minulla on aina ollut todella rikas unimaailma, tapahtumat siellä ovat paljon kouriintuntuvampia kuin tosielämässä. Unissa pystyy, sanotaanko vaikka että, olemaan yhtä ympäristönsä kanssa. Tunnen jotain sellaista "suurempaa yhteyttä", en oikein tarkemmin osaa selittää. Unissa on esiintynyt jo tuhansia eri hahmoja (ei pelkästään ihmishahmoja), niillä on monesti nimet ja tiedän niiden taustoista jotain. Olen unessa kokenut jo todella paljon vaikka mitä, sellaisia asioita joita ei elävässä elämässä voi mitenkään kokea.
Niin siitä miesäänestä vielä.. Sehän ei ole lainkaan omituista että puhuja oli mies. Ei naisääniä ole tainnut ollakaan, paitsi ehkä se joka huusi. Ääniä kuullessani olen kai tavallaan hereillä mutta kuitenkin unessa ja unissahan tulee vastaan vaikka mitä väkeä. Enhän minäkään ole unessa yleensä minä itse. Saatan olla miespuoleinen ja ikäkin vaihtelee. Joskus olen eläin tai osittain eläin, saatan kutistua tai monistua. Joskus minulla ei ole minkäänlaista vartaloa, toisinaan taas olen monta eri henkilöä samaan aikaan, tai hyppään kehosta toiseen unen aikana. Yksi paniikkikohtaus kaiketi alkoi siitä, että unessa minua ei ollut lainkaan, ei missään muodossa, kun heräsin oli järkytys huomata että olen sittenkin olemassa.
Ai joo, nyt muistin miksi jotkut äänet tuntuvat olleen niin vihamielisiä. Muutaman kerran tullut jotenkin pään sisälle sellainen tunne että kyseinen ääni kuuluu saatanalle. Joskus tunsin jonkin pahan olevan läsnä huoneessani. Liekö harhaa vai jokin pirulainen luonani tosiaan käväissyt. Miten lienee..
Olen samaa mieltä, että ainakin useimmat harhat ovat valveilla olevaa unta. Harhan näkijä ei edes voi kuvitella tai uskoa nukahtaneensa osin, sillä niin valveilla hän uskoo olleensa.
Rekkamiehet, jotka tekevät ylipitkiä työaikoja, kertovat joskus, miten postilaatikotkin saavat kengät jalkaan ja tanssivat ja kävelevät.
On tietenkin muutakin olemassa, josta meillä ei niin paljon ole tietoa. Heitäkin on, jotka "saavat" tai joiden "täytyy" kuulla ja nähdä enemmän, kuin meidän tavallisten ihmisten.
Unimaailmasi on todella rikas. Minulle on opetettu, että unia on monia eri lajeja. On muistojen kautta alitajunnan syvämuistista tulevat unet, on puhdistusunet, on mielikuvitusunet ja joillakin on lahja nähdä enneunia.
Itsekin näin kerran enneunen, joka toteutui hyvin pian, mutta pyysin, että minulta otettaisiin sellainen kyky poissa ja se otettiin. Yleensähän nämä ihmiset, joilla on tuo enneunien näkemisenlahja, ovat ikään kuin valetut siihen ja he kestävät sen hyvin. Itse en tuntenut olevani tarpeeksi kestävä ja siksi en niitä halunnut nähdä.
Nuo puhdistusunet ovat yksi tärkeimmistä psyyken terveenä pysymisen keinoista.
Joka ikinen päivä tapahtuu asioita, joita muisti tallettaa, sillä muisti tallettaa aivan kaiken, osan pitkäkestoiseen ja osan lyhyeenmuistiin. Jos emme puhdistuisi jollakikaan keinolla kaiken maailman elokuvien ja mediaviestinnän ja omien ajatusten tuomista roskista ja liasta, olisimme kohta kaikki vaikeuksissa.
Vaikka kaikki jääkin muistiimme, saavat ne muistot puhdistusunien kautta oikeita mittasuhteita.
Sinäkin olet varmasti kuullut, miten ihmiset sanovat kokeneensa tai eläneensä ennenkin jonkin määrätyn asian ja sen takia uskovat sielunvaellukseen. Tästä eräs Suomen kuuluisimpiin kuuluva psykiatri, joka oli itse kauan sielunvaelluksen kannattaja ja kirjoitti useita sitä koskevia kirjoja, kirjoitti sitten myöhemmin, että hän on tullut siihen tulokseen, että ihminen, vaikka kirjastossa käydessään selaa jotakin kirjaa, tallentaa sen sanoman muistiin, tietämättä siitä tai ymmärtämättä sitä ja siitä syntyy näitä ennen elettyjä kokemuksia.
Mielikuvituksemme on oikea unimaalari, sillä se kykenee maalaamaan aivan erikoisia unia ja luulenpa, että sinulla on erityisen vilkas mielikuvitus. Onko mahdollista, että nykyinen tilasi sitoo sinulta ns. normaalia elämää ja siksi seikkailet normaalia enemmän siellä unimaailmassa.
Tuo kokemus pahan läsnäolosta on kysymys, joka useita ihmisiä tuntuu askarruttavan.
Niin, kuin olen kertonut, olen jo kauan auttanut vaikeuksissa olevia ihmisiä ja siksi minulla on kokemusta monista asioista ja tästäkin minulla on ystävieni kautta kokemusta.
Kaksi ystävääni on suorastaan saaneet koulutuksen tuollaisiin asioihin ja kertovat miten joutuivat tuntemaan pahan läsnäoloa, mutta se ei heitä pelottanut, koska he tiesivät, että hyvä on jo voittanut ja tällä pahalla ei ole muuta kykyä, kuin pelotella.
Noitumisesta haluan sanoa, että siitäkin minulla on sellainen kokemus, että tiedän sen olevan ikään kuin kutsu huuto sen pahemman hengen puoleen.
Eräs ihminen on oikein mestarinoituja ja aina, kun sattuu hyvää tai pahaa hän noituu. Hänen elämänsä on jatkuvaa kaaosta, yhdestä asiasta, kun selviää, on jo toinen kaaos odottamassa ja hän jatkaa noitumistaan.
Itse en ole koskaan noitunut, paitsi silloin, kun ahdistus oli niin sietämätön ja tuska niin suuri, enkä mistään apua saanut, kiroilin muutaman kerran, mutta niitäkin kyllä katuen anteeksi pyysin.
On olemassa hyvä voima, josta minulla on jatkuva todistus ja miksi ei siis olisi olemassa vastavoimakin. Emme todella voi kaikkea järjellä selittää ja tiedemiehet ovat monien asioiden kohdalla täysin voimattomia.
Jokaisen tulisi uskoa hyvään ja todistaa hyvästä suullaan ja näin saada hyvä aukeamaan elämässään.
Luin tuolla, kun kirjoitit tuolle itsemurhaa harkitsevalle ja olin ylpeä, että saan tuntea sinut, sillä sinulla on syvää viisautta mukanasi.
Itse en hänelle kirjoittanut, mutta rukoilin hänen puolestaan ja soitin uskonystävälleni, jolla on erikoinen rukoilijan lahja, että hänkin rukoilisi tämän vaikeuksissa olevan puolesta.
Hyvää jatkoa sinulle toivotan taasen.
Nyt kun katsoo näitä viime ajan keskustelun aloituksia, kaikkiin kampeaa joku uskova väliin tuputtamaan sanaansa, se on ÄRSYTTÄVÄÄ!!!
Lopulta koko masennuspalsta on mennyt tähän,joka keskusteluun tulee samat löpinät, se on jo häirintää. En väheksy uskontoa, mutta kun voimat ovat muutenkin vähissä, eikä mitään ylimääräistä ärsykettä kestä, on nämä liikaa.Minun mielestäni voivat "julistajat" mennä itseensä, jos heidän häiriköintinsä tällä palstalla saa näin monen masentuneen ärsyyntymään,-otatteko vastuun seurauksista????
Palstoja on moneen tarkoitukseen, tämän pitäisi lähinnä olla vertaistukipalsta, eikä käännytyspalsta, joten häiriköt pois kanavalta!!!
samaa mieltä kanssanne !!
Olen samaa mieltä siitä, että palstajakoa on noudatettava! Ja on pyrittävä juuri tuohon, mitä "Ummikkokin" sanoo, VERTAISTUKEEN. Jatkaisin lausetta 'vertaistukeen ja vertaistunnelmaan'! Vertaisuus täällä paljon kyllä toteutuukin. Minä olen pitkään 'elellyt' täällä juuri tämän otsikon 'Masennus' takia. Ymmärrän kovasti noita uskovaisia kirjoittajia, joista Ummikko hauskasti sanoo, että 'kampeavat'. He tahtovat auttaa, mutta se on vähän liian etäältä lähteä noin yht'äkkiä toista tuntematta puhumaan uskonasioista. ? Minä olen tosiaan tosi-uskovainen, mutta välillä minuakin ärsyttää. Sillä kun me, tässä tapauksessa masis-ihmiset, ollan pahassa olossa yksin kotona ja funtsataan elämäämme, enimmäkseen käytännön elämäämme, niin eihän joku voi tulla yht'äkkiä ihan toisella asialla puhumaan meille, kun ei olla aiemmin sanaakaan vaihdettu. Kuin tään nyt selittäisi, mutta varmaan jokainen ymmärtää, mitä tarkoitan?!
Sinä,Ummikko, ilmaiset tämän asian tosi hyvin ja uskoa ja uskovaisia kunnioittaen. OJENNAT ihan rakkaudella, rehellisesti ja totta puhuen. Vain toinen masis yms. ahdistunut tyyppi voi ymmärtää, mitä toinen just nyt kaipaa ehkä sanottavaksi, miten kantaa otettavaksi. Okay, joskus voi olla hyvä ehdottaa uskonasioistakin jotakin, mutta sen on tultava silloin, kun se alkuperäinen kirjoittaja edes vihjaisee sinnepäin kysymyksiänsä. TämänKIN jokainen tätä lukeva ymmärtää.
Tuli mieleen, verrataanpa: Pelastusarmeijalla ja monilla, lähetys- ja evankeliointityötä tekevillä, on MOTTONA, että "Soppaa, Saippuaa ja Sanaa", nämä kolme. Ihminen on kokonaisuus! Pistetään tämä vertauuksena tähän palstalle ja - mietitään käytäntöä! Mitähän ovatkaan soppa ja saippua !? - tämän palsta-osaston kirjoittajille, keskusteluketjussa sisintään purkaville.
Huiiii, ku väsyttää ja menee kieli solmuun... eiku sormet sikkuralle! Hyvää yötä kaikille, tälle palstalle 'kuuluville' sekä uskovaisille!
:-) Terv. Vuosikymmenet elävässä uskossa elänyt, persoonahäiriöinen tuska-masis-tyyppi, sivuraiteelta (...joka tyyppi ei mistään hinnasta ikinä uskoaan (Jeesusta) pois antaisi, mutta tällä palstalla tää tyyppi parhaiten viihtyy IHMISTEN kanssa ja löytää VERTAISTA ja kokee myötäelämistä. Rikastuu ja oppii sekä kannustaa ja neuvooKIN.