Se on nähtävästi ylivoimainen tehtävä nähdä ihmisolennon sisään. Vaikka kiusaltaan joku haluaakin nähdä sisälläni pahuutta tai jopa kovuutta, niin en millään muotoa peittele herkkyyttäni ja yksinäisyyden tuomaa kipua. Ehkä joku haluaa muodollisuuttaan pitää hetken seuraa, mutta en voi olla huomaamtta perheitä ja pareja kaduilla. Minulla ei ole kuin tyyny ja peitto josta hakea lämpöä ja turvaa. Muista ihmisistä en lämpö taikka turvaa saa. Minulle tullaan tekemään jotkin hyvin erikoista ja rohkeaa. Joku ihmittelee miksi annan tehdä itselleni jotakin sen kaltaista. Miksi en antaisi, on olemassa rohkeampikin vaihtoehto, jättää huomiseen tuska kokematta. Ehkä jätänkin.
Näin se
Maailma makaa
2366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkäpä et ole etsinyt niitä ystäviä vaan tarpeeksi ahkerasti. Netti vaan ilmoituksia täyteen, juttelemaan työ/koulukavereille, anna tänne sähköpostiosoitteesi, tutustu ihmisiin harrastusten kautta...jne
Sinulla on varmasti rankkaa, mutta tiedätkö mitä? Joka kerta kun säälit itseäsi (esim. nähtyäsi pareja tai perheitä liikenteessä), ala koota itseäsi ylös. Mieti, mitä kaikkea hyvää sinussa on. Kuulostaa niin naiivilta, mutta se on todella turmiollista, jos päivä päivältä aivopesee itseään uskomaan "ettei kelpaa kenellekään". Aivopese itseäsi toiseen suuntaan. Voin sanoa kokemuksesta, että aivopesu voi tapahtua onnistuneesti jo parissa kuukaudessa! Ihmiset yleensä vähättelevät sitä vaikutusta, mikä on sillä, jos hokee joitakin lauseita päähänsä. Kun hokee sata kertaa päivässä jonkun tietyn lauseen päähän, aluksi tietenkään sitä uskomatta, kuukauden -tai viimeistään kahden- kuluttua vaikutus on ilmeinen. Itseään saa sääliä, kunhan muistaa myös sen jälkeen "peruuttaa toiminnon" (aivopestä itseään positiivisilla ajatuksilla). Itsesääli on eräänlaista aivopesua. Vaikutuksissa se myöhemmin näkyy, että tuli pesseeksi omat aivonsa.