Mun mitat on 169/51. Eli olenko liian laiha? Minulle huomautellaan päivittäin laihuudestani, joka on alkanut ottaa päähän. Mielestäni olen ihan sopivan kokoinen ja toisaalta itseeni tyytyväinen, mutta joskus en.
Elikkä joskus on vaiheita, kun syön normaalisti, joskus vaiheita kun syön paljon kaikkea makeaa, ja joskus en syö oikein mitään.
Tunnen itseni ajoittain lihavaksi siaksi ruumaksi turhaksi ihmiseksi. Muuten tunnen itseni ihan hyväksi ja nätiksi.
Olen vasta 16vee niin onko tää vaan jotain ohimeneviä teini juttuja tai onkohan mulla joku syömishäiriö?
Tän päiväiset ajatukset on ne, että tänään syön vain 2 leipää ja vähän lasangea, illalla 200 vatsalihasta. Ja tätä jatkuu viikon eli perjantaina saan syödä.
(teen tämän siksi, koska pelkään lihoavani)
Mulla on perheessä hieman asiat huonosti ja joudun kärsimään äitini takia. Silloin kun äiti on ihan ok niin syön normaalisti, kun taas äiti sekoaa niin en syö normaalisti, niin kuin tälläkin hetkellä on. Joskus mulla on myös itsetuhoisia ajatuksia, kerran menin vessaan ja viilsin jalkaan veitsellä pitkän haavan, tuli sillainen tunne, että oon ansainnu tän, ja se tuntui ns. hyvältä.
Myöhemmin kun ajattelee niin mielestäni oon naurettava!!
Kaikki pitää mua älykkäänä ja vastuuntuntoisena. Olen se joka kuuntelee muiden murheet ja lohdutan.
Kukaan ei tiedä mun omista ongelmista: suurimman osan ongelmistani aiheuttaa perhe ja osa on omaa tyhmyyttäni, rankaisen myös itseäni tyhmyydestä syömättömyydellä, joka on myös typerä keino, joten etsin lisää keinoja rankaista itseäni...
Elikkä onko mulla jonkinlainen mielenterveyshäiriö??
itse olen sitä miettiny usein ja tullut siihen tulokseen, että tämä ei ole normaalia, sehän on hyvä että ymmärrän asian itse.
Meillä on suvussa vakavaa depressiota, ja mulla on tosi korkea riski sairastua siihen, mun oman äidin käytöksen takia. Mun isäni on myös masentunut ja sairas eläkkeellä sen takia ollut jo 5 vuotta. Isäni takia en silti joudu kärsimään, mutta tuntojani en voi hänelle purkaa.
Enkä haluaisi puhua asioista muille perheen jäsenille, koska tunnen itseni äärimmäisen tyhmäksi ja naurettavaksi.
Oli hyvä purkaa tänne tuntojani ja kiitos jos jaksoitte lukea vuodatukseni loppuun.
Olisi kiva jos joku voisi antaa vähän neuvoja miten helpottaisin tätä tilannetta?
Elikkä joskus on vaiheita, kun syön normaalisti, joskus vaiheita kun syön paljon kaikkea makeaa, ja joskus en syö oikein mitään.
Tunnen itseni ajoittain lihavaksi siaksi ruumaksi turhaksi ihmiseksi. Muuten tunnen itseni ihan hyväksi ja nätiksi.
Olen vasta 16vee niin onko tää vaan jotain ohimeneviä teini juttuja tai onkohan mulla joku syömishäiriö?
Tän päiväiset ajatukset on ne, että tänään syön vain 2 leipää ja vähän lasangea, illalla 200 vatsalihasta. Ja tätä jatkuu viikon eli perjantaina saan syödä.
(teen tämän siksi, koska pelkään lihoavani)
Mulla on perheessä hieman asiat huonosti ja joudun kärsimään äitini takia. Silloin kun äiti on ihan ok niin syön normaalisti, kun taas äiti sekoaa niin en syö normaalisti, niin kuin tälläkin hetkellä on. Joskus mulla on myös itsetuhoisia ajatuksia, kerran menin vessaan ja viilsin jalkaan veitsellä pitkän haavan, tuli sillainen tunne, että oon ansainnu tän, ja se tuntui ns. hyvältä.
Myöhemmin kun ajattelee niin mielestäni oon naurettava!!
Kaikki pitää mua älykkäänä ja vastuuntuntoisena. Olen se joka kuuntelee muiden murheet ja lohdutan.
Kukaan ei tiedä mun omista ongelmista: suurimman osan ongelmistani aiheuttaa perhe ja osa on omaa tyhmyyttäni, rankaisen myös itseäni tyhmyydestä syömättömyydellä, joka on myös typerä keino, joten etsin lisää keinoja rankaista itseäni...
Elikkä onko mulla jonkinlainen mielenterveyshäiriö??
itse olen sitä miettiny usein ja tullut siihen tulokseen, että tämä ei ole normaalia, sehän on hyvä että ymmärrän asian itse.
Meillä on suvussa vakavaa depressiota, ja mulla on tosi korkea riski sairastua siihen, mun oman äidin käytöksen takia. Mun isäni on myös masentunut ja sairas eläkkeellä sen takia ollut jo 5 vuotta. Isäni takia en silti joudu kärsimään, mutta tuntojani en voi hänelle purkaa.
Enkä haluaisi puhua asioista muille perheen jäsenille, koska tunnen itseni äärimmäisen tyhmäksi ja naurettavaksi.
Oli hyvä purkaa tänne tuntojani ja kiitos jos jaksoitte lukea vuodatukseni loppuun.
Olisi kiva jos joku voisi antaa vähän neuvoja miten helpottaisin tätä tilannetta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
..hakemaan apua!Luin vain pikaisesti tekstisi läpi mutta ehdottomasti apua hakemaan,
vaikka koulun terkkarilta aluksi.
Ei ole normaalia viillellä itseään.Vaikeudet kotona käännät itseesi syömättömyydellä ja viiltelyllä, joista onkin vahinkoa vain itsellesi.
Tsemppiä.
moi, mun tilanne on aika lähellä sun tilannetta, olisi tosi kiva vaihtaa ajatuksia ja jutella..
mailaa:
[email protected]
olet 17..