Nimim. ”Vanhempi maallikkosaarnaaja” kirjoitti toiseen ketjuun varoituksen sanat:
”Tänne nettiin ei kannata kuitenkaan ryhtyä perustamaan jonkinlaista samanmielisten hengellistä yhteisöä, koska sellainen olisi suuri harha.”
Olen itse toista mieltä. Netti tarjoaa paljon mahdollisuuksia myös oman hengellisen yhteisön toimintaan ja tiedonvälitykseen. Monilla eri suunnilla on netissä omat yhteisöt, jonne pääsee rekisteröitymällä. Olen jo pitemmän aikaa toivonut, että SRK:n sivustoon liitettäisiin keskustelufoorumi. Miksi sinä, hyvä Vanhempi maallikkosaarnaaja, sinä et näe tässä mahdollisuuksia?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020434373
”Tänne nettiin ei kannata kuitenkaan ryhtyä perustamaan jonkinlaista samanmielisten hengellistä yhteisöä, koska sellainen olisi suuri harha.”
Olen itse toista mieltä. Netti tarjoaa paljon mahdollisuuksia myös oman hengellisen yhteisön toimintaan ja tiedonvälitykseen. Monilla eri suunnilla on netissä omat yhteisöt, jonne pääsee rekisteröitymällä. Olen jo pitemmän aikaa toivonut, että SRK:n sivustoon liitettäisiin keskustelufoorumi. Miksi sinä, hyvä Vanhempi maallikkosaarnaaja, sinä et näe tässä mahdollisuuksia?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020434373
Vastaukset 86
Vanhimmat
tämän huhun todenperäisyyttä en tiedä joku voinee ehkä kertoa mistä se on kotoisin itse en sen alkuperää tiedä....
Jonkinlainen keskustelupalsta on ilmeisesti ollut mutta se mikä nousu tälläisen palstan esteeksi oli se että "nuoriso" kyseli erittäin vaikeita asioita...
Eli tämän huhun mukaan tällämä yhteisö/keskustelupalsta haluttiin vaientaa siksi ettei opillinen pohdinta ja asioitten kriittinen tutkiminen leviäisi laajamitaisesti "vl-nuorison" keskuuteen.
Itse uskon että suurin este tälläiselle yhteisölle on juuri se että vastaan tulee vaikeita kysymyksiä joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta => ehdoton oikeassa olemisen murtuminen?
Kaikkin asioihin ei ole vaan patenttilääkettä.
Tuotko sinä juorna täne julki kaikki huhut,mitä kuulet, vaikka et ole edes tarkistanut niiden todenperäisyyttä.
Kestää niitten kaikkien juorujen perässä juosta.
ainakin 7-8 vuotta vanha ja sen olen kuullut ihan muualta kuin täältä....
Silloin kun siitä kuulin yritin sitä netistä porkata sillä seurauksella että ehdin käydä ko yhteisössä pikaisesti 2 kertaa ja sen jälkeen se suljettiin... Ihan juorusta siis ei ole kyse...
Ja nyt kysynkin sinulta että tiedätkö mistä olin kyse? Kuka sivuja piti? Ja mihin se katosi?
Ei asia ole kuin toit esille! vl-nuoriso kyselee ja keskustelee asioista nykyisin paljon vapaammin ja rehellisemmin kuin joskus aikaisemmin. Tiedän että nuoret puhuvat keskenään ja sellaisissa nettipalstoissa joissa on vl-uskovaisia pääsääntöisesti enemmistö
" Kiusallisia" kysymyksiä ei ole kuin täällä, heillä jotka arvostelevalla ja kiusamielellä yrittävät tuoda sellaisia asioita esille jotka eivät oletodellisuudessa vl-uskovaisille ole olennaisia asioita.
""Itse uskon että suurin este tälläiselle yhteisölle on juuri se että vastaan tulee vaikeita kysymyksiä joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta => ehdoton oikeassa olemisen murtuminen?""
Kyllä Jumalansanasta löytyy tämänajan uskovaisille vastaus kaikkiin kysymyksiin,ja Pyhä henki uskovaisen sydämessä kyllä kirkastaa mikä on oikein ja mikä ei.
Huhuja tulee ja huhuja menee, mutta niillä ei ole mitään merkitystä heille,jotka haluavat uskossa kilvoitella ja Jumalaan luottaen päästä Taivaaseen.
"Kyllä Jumalansanasta löytyy tämänajan uskovaisille vastaus kaikkiin kysymyksiin,ja Pyhä henki uskovaisen sydämessä kyllä kirkastaa mikä on oikein ja mikä ei. "
tästä täytyy todeta ettei selitykset aian pysy Jumalan sanassa => Ei edes vl kanssa keskusteltaessa =>
huhu ei ole täysin urbaanilegenda..... vaan olen "nähnyt" yhteisön omalla koneellani olen todennut sen suljetuksi ja syyksi olen kuullut tämän huhun....
Toisten uskovaisten kanssa korvaa kyllä tämän virtuaalitodellisuuden. Täällä on helppo heittää herjaa ja puhua läpiä päähänsä kenen vain. En luottaisi ainakaan tämän palstan neuvoihin ja myöskään niihin arvosteluihin,mitä täällä saa päivästä päivään lukea.
Mutta missä kaksi tai kolme jumalanlasta on koolla siellä on itse Vapahtaja läsnä. Eilen koin mitä merkitsee uskovaisten ystävien kohtaaminen ihan konkreettisesti, vaikka heidän kanssaan olemme myös nettiyhteydessä. Kasvokkain keskustelu on aina rohkaisevaa ja uskoa vahvistavaa!
vaan jos aidon yhteisön este on se että "painostuksen" edessä se suljetaan siksi ettei vaikeiden asioitten pohtiminen suuremmalla tai pienemmällä porukalla muuten kuin livenä ole suotavaa niin miten haluat minun ymmärtäväni sen?
Kun muitakin asioita on tullut keskusteltua erinäköisissä "yhteisöissä" mm siksi ettei minulla olisi mitään mahdollisuutta tavata näitä ihmisä muuten kuin netin kautta on vaikea ymmärtää tättä täyskielteistä asennetta...
IRL keskustelussa on myös se ongelma että sielä vahvat persoonat vievät äänen heikkojen kustannuksella => IRL keskukstelun johtopäätökset ja mielipiteet noudattee niiden mielipiteitä jotka syystä tai toisesta "johtavat" porukkaa
>> IRL keskustelussa on myös se ongelma että sielä vahvat persoonat vievät äänen heikkojen kustannuksella >>
Jos yhteisössä on riittävän turvallinen ilmapiiri, kaikki eri mieltäkin olevat ja heikotkin uskaltavat tuoda ajatuksensa esiin.
Mistä johtuu että on niin paljon PELKOA?
Mitä pelättävää meillä on toisissamme??
Jos eläisimme raamatun mukaan niin mitään pelättävää ei oisi. Mutta jokainen tietää että näin ei ole.
Puhtaasti inhimillisesti katsottuna yksikään yhteisö ei ole (ehkä perhettä lukuunottamatta) niin turvallinen että kaikki voisivat sanoa mitä ajattelevat.
Monesti poden luottamuspulaa täysin aihelllisesti. Aiheelliseksi sen tekee se ettei sisaret ja veljet ole niitä suljettuja astioita mitä olettaisi.... Riittävä määrä inhimillisesti katsottuna huonoja kokemuksia tekee kenestä vaan varovaisen ja ennakkoluuloisen... toisinaan toki aiheetta.
Anteeski pyytäminen ja antaminen ei korjaa sitä tosiasiaa että luottamus on menetetty useinmiten lopullisesti.
Mitä pelättävää meillä on toisissamme ainakin seuraavat asiat:
- kovuus
- ylimielisyys
- tarve loukata toista
- toisen tunteiden mitätöinti
-...
Onko kummakaan, jos sinun kanssasi ei asioista keskustella, kun asenteesi on mikä on. Montako kertaa olet kirjoittanut tuttujesi asioista arveluja? Montako kertaa olet esittänyt arveluja omasta Siionistasi? Montako kertaa olet esittänyt kantojasi kuin ne olisivat koko Siionia koskettavia?
Lisää listaasi vielä
-pahantahtoisuus
-ennakkoluulo
-juoruilu
-väärän todistuksen antaminen jne.
siinä etten suinkaan ole rikeetön tässä asiassa...Oletko sinä?
Siinä olen kuitenkin ehdoton etten kerro eteenpäin asioita joita haltuuni on uskottu, eikä juoruilu kuulu helmasynteihini....
Helmasyntini sen sijaan on IRL puhua suu puhtaaksi silloin kun sen aika on eikä naputtaa seläntakana...
mutta olisi hyvä muistaa omakin osuus asiaan. Ei synny luottamuksellisia keskusteluja, jos ne tunnin päästä saa lukea nettipalstalla!
vaikka ymmärsinkin pointtisi....
Eivätkä kritisoimani asiat ole yksittäisiä tapauksia ja asioita, valitettavasti....
Siinäkin erehdyt että vaikka olen suora ihminen ja sanon suoraan sen mitä ajattelen myös IRL aina on riittänyt juttukavereita...
Itse olen vain kriittinen siinä että ihmiset joilla on tapana puhua kaikki mitä kylillä on kuullut eteenpäin ihmettelemättä lainkaan juttujen sisältöä eivät herät luottamusta siinä määrin että jakaisin heidän kansaan omia asioitani....
"Miksi sinä, hyvä Vanhempi maallikkosaarnaaja, sinä et näe tässä mahdollisuuksia? "
Oletko Vl-teologi kuullut, että vanhaa koira ei opi istumaan. Tai jotakin tämän tapaista.
Se on niin, että kaikki vanhat ei ymmärrä tietokoneen tuomia helpotuksia. Ja kaikki ei ymmärrä ollenkaan koko tietokoneesta mitän.
Sen vuoksi heiltä saa tällaiset vastaukset. Koska he ovat itse välinpitämättömiä, koska ei ymmärrä asioita. Ja se ei ole heille tärkeää.
Tai uusi asia, jota ei tunne, voi oll a myös vaikea ja tuoda tullessaan pelkoa.
Mutta jos odottaa, että kaikki ymmärtää, niin mistään uudistuksista, eikä uusista asioista tule mitään.
On olemassa vanhempia ihmisiä, jotka ovat ns. vanhan kansan ihmisiä, ja joiden mielestä he haluavat pitää sen vanhan, tutun ja turvallisen johon on tottuneet.
Antaa heidän pitää se. Mutta ei siitä kaikesta tarvi nuorempien pitää kiinni, miten he ajattlevat näistä palsta-asioista.
Kunhan uskomme samalla tavlla.
olen jyrkästi eri mieltä Puhujan kanssa.
Minulle jotkut tämän palstan uskovaiset kirjoittajat ovat alkaneet merkitä aivan olennaista hengellisen virvoittumisen väylää.
Saan näistä samaa sielun hoitoa ja Jumalan sanan "rieskaa" kuin parhaista Siioniin Lähetyslehden kirjoituksista. Täältä saa myös tietoa elävän kristillisyyden historiasta, kun jotkut kirjoittajat ovat siteeranneet vanhoja kirjoja tänne. Herätyksen alkuajoilta.
Ei pitäisi esittää toisen kirjoittajan ajatuksia asiayhteydestä irroitettuna. "Vanhempi maallikkosaarnaaja" vastasi keskustelussa Marialle. Maria kirjoitti:
"Mutta emme voi keskustella vapaasti juuri oman ystäväpiirimme ulkopuolella. Vai mikä se foorumi on? Tämä palsta ei tietenkään ole hengellinen yhteisö (vaikka täällä kyllä välillä sielu aivan ihmeesti virvoittuukin). Mutta tämä on hyvin käyttökelpoinen avoimen keskustelun paikka, jossa voimme tavoittaa suuren joukon ihmisiä. Minusta siis sekä merkittävä, että toistaiseksi ainoa tällainen mahdollisuus."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020390405
Minä olen kokenut aivan taämän saman, josta Maria kirjoitti:
"... emme voi keskustella vapaasti juuri oman ystäväpiirimme ulkopuolella"
Kyllä se on ihana hetki kun saa käydä keskustelemaan kasvokkain rakakiden ystävien kanssa. "Tiestä ja matkasta!" Mutta näiden luotettuejn ihmisten lisäksi ei voi julkisesti seurakunnassa lainkaan käydä keskutelua niisät "kipukohdista" joista mauri Kinnunen kirjoitti Kalevassa.
Milloin siihen keskusteluun käymme yhdessä?
Sillä nyt on juuri sama tilanne rauhanyhdistyksessä kuin mikä on Venäjällä.
keskustelun tilanne on nyt vl-liikkeessä sen kaltainen, että tämän raa'alla tavalla murhatun Anna Politkovskajan viimeiset sanat kuvaavat myös meidän yhteisömme henkistä ilmapiiriä:
”Olemme syöksymässä takaisin neuvostoaikojen kuiluun, informaatiotyhjiöön, jossa oma tietämättömyytemme johtaa meidät tuhoon. Meillä on jäljellä ainoastaan internet, josta tietoa on yhä vapaasti saataville. Muiden, jotka haluavat jatkaa työtään venäläisenä journalistina, on pysyttävä täydellisesti Putinin talutushihnassa. Muuten edessä on kuolema, ja sen suhteen päätöksen sopivasta tavasta tekevät Putinin vahtikoirat, erikoisjoukot."
Meitä uhkaavat yhä samat hoitokokoukset ja keskinäisestä rakkaudesta ulossulkemiset jos jotkut alkaisivat niistä ja niiden käsittelystä kysellä.
Voimme täysin perustellusti kysyä: MISSÄ on KESKUSTELEMISEN ja SANANVAPAUS rauhanyhdistyksessä ja SRK:ssa?
Ainakaan meidän oma lehdisto ei edusta sananvapautta. Niihin ei yksikään kirjoitus pääse ilman ennakkosensuuria. Niissä ei ole edes lukijoiden kirjeitä -osastoa! Se olisi ainakin saatava.
Muutoinkin on ollut ikäviä merkkejä ilmassa. Hiljattain juuri Päivämiehen toimittaja sensuroi ja muunteli tosiasioita raportoidessaan uskovaisten muusikoiden kokouksessa käytyä keskustelua.
On tunnettua että Sanoma-WSOY:n toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen on meikäläisiä. Hän antoi viime viikolla lehtihaastattelun, jossa hän voimakkain sanoin vaatii laajaa sananvapautta Venäjälle. Toivotaan että hän osoittaa saman vaatimuksen myös tänne meidän SRK:nkin suuntaan. Tilanne on käymässä kestämättömäksi.
Suomessa. Onko SRK:lla Venäjän lait?
Suomessa ei taida ilmestyä yhtään lehteä, joka ei harrastaisi ennakkosensuuria jossakin määrin.
Ajattelepa ite! Jos ei mitään ennakkosensuuria olisi, joutuisivat lehdet käräjille tuon tuostakin, kyllä niihin sen verran on tyrkyllä kaikenlaista.
päättää täysin itsenäisesti lehden sisällöstä. Esim. yleisönosastojen kohdalla lehti päättää, mitä kirjoituksia se julkaisee. Edelleen lehti voi lyhentää yleisönosastokirjoituksia yms. Tämä on aivan normaalia ja sallittua. Tottakai tiedotusväline itse päättää sisällöstään, koska se myöskin vastaa mahdollisista ylilyönneistä.
Se, mihin sinä viittaat, tarkoittaa mm. sitä, että jokainen Suomen kansalainen voi ilman minkään viranomaisen suorittamaa ennakkosensuuria julkaista erilaista tietoa tietokoneen, lentolehtisten, oman lehden jne. kautta. Jos hän syyllistyy tässä toiminnassa lainvastaisuuksiin, niin seuraamukset tulevat perästä käsin. Esim. joku voi tehdä poliisille tutkintapyynnön kunnianloukkauksesta tms.
Olen sitä mieltä, että todelliset keskustelut, joiden sisällöllä on merkitystä käydään aina kasvokkain niin, että keskustelijat tuntevat toisensa sydämestä sydämeen.
Vl-kristillisyys onkin "sydämen kristillisyyttä" niin kuin usein todetaan.
Tällaisilla "nimettömillä" viesteillä on vaarana se, että haetaan lupaa "synnin teille".
johon tiedän monien yhtyvän. Tiedän että näin on todellisessa elämässä uskovaisten nuorten ja vanhempien kohdalla. Kasvokkain voimme asioista puhua, omakohtainen kokemus eiliseltä päivältä :)
Tuohan on aivan paskaa tai kauniimmin sanottuna kakkaa.
Jos joku normaali seurakuntalainen haluaa puhua asioista niin ei hän uskalla kenenkään silmäätekevän mielipiteitä vastustaa. Keskustelu menee pelkäksi yksipuoliseksi mielistelyksi.
Kaikki lahkot ja niitten johtajat pelkäävät nettiä, koska täällä saa ilmaista asiansa ilman pelkoa siitä että joutuu johtoportaan hampaisiin.
Käykäähän katsomassa muut uskonnolliset palstat. Esim jehovantodistajat, mormonit, ym ym. Jokapaikassa tuomitaan netti turmiollisena paikkana. Se on sitä johtajien pelkoa valtansa menettämisestä.
Uskovaisten kesken uskaltaa keskustella ihan VAPAASTI pelkäämättä ja evakeliumia on aina tarjolla sitä haluavalle!
paras ratkaisu; Siis että annettais meille vl-ihmisille vapaus, eikä alettais vetää liian paljon, ei oikelle eikä vasemmalle. Kummallakin puolella vaanii omat vaarat. Puhumattakaan siitä, että yritettäis täällä antaa kaikkiin asioihin valmiit vastaukset. Koska kaikkiin asiohin ei varmaan ole valmiita vastuksia. Ja jos olis, niin olisko silloin omatunto turha?
Uskovainen on keskitien kulkija. Ja eihän meidän tarvi toisten puolesta täällä ajatella ja vastailla. Riittää kun otamme itse sen linjan mikä meille itse kellekin sopii parhaiten. Jos se ei sodi omaa uskoa vastaan.
keskustele vapaasti, todetaan yhdessä olevasi väärässä, tarjoillaan evankeliumi epäilijälle. Avointa ja rohkaisevaa keskustelua?
samoin kuin täällä, että olit jonku panemassa pois täältä ihmisten puheiden vuoksi. Vaikka et itse edes ole tarkistanut asiaa että se oli oikea. Ja se ei kuitenkaan ollut kaikkien mielipide?
Jos joku väärin tekee, jonku toisen mielestä eihän se saa olla perusteluna,että pannaan palstalta ulos. Kuka osaa tehdä kaikki oikein?
Etkö sinä tosiaan usko, että ihmiset ovat joutuneet painostutetuiksi ja heitä on uhattu erottamisella mielipiteidensä tähden. Näin se vaan kuule on.
ovat juuri sellaisia,että kasvokkain uskovaisten ystävien kanssa missä päin Suomea tahansa, voi vapaasti puhua "tiestä ja matkasta"
Siitä on kokemuksia pitkältä ajalta. Oman Siionin porukan kanssa samoin, ja he tuntevat kyllä napin altakin minut:) Turvallisuutta olen kokenut ja yhteistä rakkauden mieltä!
ja etukäteen kirjoitettu loppuyhteenveto (keskustelun suunnasta riippumatta) ovat siis mainostamaasi vl-keskustelua?
Hohhoijaa, että osaatte olla aivopestyjä!
Sydämeni yhtyy siihen.
Oli mukava, kun sain lukea tuon kirjoituksen. Olen myös vakuuttunut siitä, että hän myös minua lähestyi taannoin, kun otin kantaa SRK:n ja Päivämiehen kritisointiin.
Edelleen tähän voi lyhyesti mainita, että kritiikkiä pitää olla, mutta terveellistä sellaista. Tätä terveellistä kritiikkiä saa oppia vaikkapa tämän rakkaan maallikkosaarnajan kautta.
Olisin iloinen, jos "vanhempi maallikkosaarnaaja" ottaisit yhteyttä, sillä haluaisin kysyä muutamia asioita. Sähköpostini on profiilissani. (Jos nyt edes luet tämän viestin).
Tarkoitin siis koko hänen viestiään ja kopioin linkinkin tähän, sillä niin oli lämmittävä kirjoitus.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020434373
sanakääntein,jos em minä sinulta kasvotusten kysyn tai sanon televisio ei mielestäni ole synti,tai konsertissa käynti ei ole synti,mitä minulle vastaat.
Kysymyshän onkin siitä,me kaikki emme ymmärrä sitä tosiasiaa että joidenkin mielestä mainitut asiat on syntiä,vaikka se ei niin olekaan,miksi kaikkien pitää pitää syntinä samaa asiaa jonkun pahentujan takia,kerroppa se.
Uskoppa vain että kasvotusten ei voi puhua suoraan olemalla samaa mieltäja omaavansa saman syntikäsityksen kuin em sinä ja laisesi.
En millään muotoa halua epäillä olet varmasti uskomassa,mutta niin on yös ne jotka näitä tapasäännöksiä vastaan hyökkäävät.
Tiedät varmaan itsekin,jos otat puheeksi em seurakunta illassa kyseiset asiat yksi ainut pahentuja voi tukkia suusi ja varmaan sen jälkeen et puhu enää mitäät,koska nämä pahentujat eivät voi edes maltillisesti puhua vaan heti ovat epäilemässä uskon asiaasi.
"9 Vaan katsokaat, ettei tämä teidän vapautenne tulisi heikoille pahennukseksi;
10 Sillä jos joku näkee sinun, jolla tieto on, atrioitsevan epäjumalain huoneissa, eikö siitä omatunto, joka heikko on, yllytetä epäjumalain uhria syömään?
11 Ja niin sinun tietos kautta sinun veljes hukkaantuu, joka heikko on, jonka tähden Kristus on kuollut.
12 Mutta kuin te niin syntiä teette veljiänne vastaan ja särjette heidän heikon omantuntonsa, niin te Kristusta vastaan syntiä teette"
Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa.
Televesiokanta on elämäntapakysymys, johon ei tarvitse yhtyä omantunnon tähden, mutta aikanaan television myötä nähtiin niin paljon murheellista ja huolestuttavaa piirrettä, että yhteisen rakkauden vuoksi on otettu tällainen kanta. Minä en siis tiedä tuon kannan "virallista" perustelua, mutta ajatus siinä on varmasti tämä.
Televisio itsessään ei siis ole synti.
Pajon täällä puhutaan inhimillisestä puolesta, mutta ei se tunnu näkyvän tähän suuntaan. Ne heikot Jumalan lapset nähdään mielellään vain lakivanhurskaina ja farisealaista henkeä ajavana. Tällaisessa lähtökohdassa on oma itsekkyys ja ymmärrys ajaneet ohi Jumalan valtakunnan ymmärryksen.
TV-kannasta tuskin luovutaan koskaan, kun ohjelmatarjonta näyttää pysyvän vähintäänkin yhtä jumalattomana vuodesta toiseen. Ei ole tarvetta, vaikka TV tulisikin tietokoneen, kännykän jne. kautta arkipäiväiseksi. Tässä on vain valvomisen paikka, sillä tietokoneeseen ja internettiin sekä kännykkään liittyy kuitenkin paljon enemmän sellaisiakin hyviä puolia, mitä ei esim. TV tarjoa laisinkaan.
"Ne heikot Jumalan lapset nähdään mielellään vain lakivanhurskaina ja farisealaista henkeä ajavana."
Mitä heikkoa siinä on, jos nämä ihmiset naama punaisina vaahtoavat toiselle "heikolle Jumalan lapselle", että tämä on täysin pimeä ja syntinen, kun ei ole heidän kanssaan samaa mieltä klassisen musiikin konserttien vaarallisuudesta? Mitä lähimmäisen rakkautta siitä löytyy?
Että ontuu. Jumalan sanaa en kuitenkaan halua ylönkatsoa vaan pysyä siinä opissa, jota Paavalikin on opettanut ja useat kristillisyytemme paimenet, jotka ovat halunneet Paavalin tavoin korostaa yhteistä rakkautta eikä tietoa.
Ei oikea oppi ole "tietoa". Eivätkä ne kiihkomieliset elämäntapojen kyttääjät ole mitenkään "heikkoja Jumalan lapsia". Paavali opetti, että elämäntapoja ei saa hengellistää, joten mikä on sinun puolustuksesi tässä asiassa?
viestissä oli oikea asia.
Täysin.
itse juuri olet täällä moittinut nikittä kirjoittajia. Eikö samat säännöt koske sinua itseäsi? Miksi itse huutelet puskasta?
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
jotka Jeesuksen sanojen mukaan "sitoivat ihmisten harteille raskaita taakkoja".
Koska avauksen pohjana oli minulle osoitettu kirjoitus, kommentoin sitä omasta puolestani tähän ketjuun.
Kuten avaajakin, osoitan minäkin kirjoitukseni vanhemmalle maallikkosaarnaajalle, mutta muutkin voivat luonnollisesti osallistua keskusteluun ihan vapaasti.
Minusta tässä viestissä, kuten välillä muissakin viesteissä, sekoittuu kaksi asiaa. Kirjoitat maallikkosaarnaaja rakkaudesta anteeksiantavana ja armahtavana voimana ja se on aivan oikein. Juuri siihen Raamattu kehottaa, rakastamaan lähimmäistään kuin itseään. Se peittää lähimmäisen viat ja saa ajattelemaan hänestä parhain päin.
Se ei kuitenkaan tarkoita synnin hyväksymistä.
Siinäkin olet oikeassa, että emme koskaan tule pääsemään eroon inhimillisestä olemuksestame. Samoja asioita vastaan ollaan taisteltu alkuseurakunnasta lähtien, kuten kirjoitat.
Mutta: nimenomaan taisteltu.
Ei Jeesuskaan opettanut, että tehkää vaan vapaasti syntiä koska te teette sitä joka tapauksessa.
Kristittyinä meillä on velvollisuus taistella syntiä ja eksytystä vastaan. Se ei ole vastakohta rakkaudelle. Taistelu ei tietenkään ole meidän käsissämme, mutta se on kuitenkin meidän velvollisuutemme.
Jos seurakunta alkaa opettaa, että on yhdessä päätetty sallia määrättyjä vapauksia Jumalan kymmenen käskyn noudattamisessa tai on yhdessä päätetty lisätä armon ehdoiksi lista käytännön asioita, joita uskovainen ei "halua tehdä", on kysymyksessä Raamatun mukaan eksytyksen ääni. Seurakunnalla ei ole päätäntävaltaa yli tai ohi Jumalan Sanan.
Missään ei myöskään neuvota uskovaisia rakkauden nimissä hyväksymään keskeisiltä osin raamatunvastaista opetusta. Jos joku opetuksessaan väheksyy varastamista tai aviorikosta tai omien ehtojen lisäämistä armon osallisuuteen pääsemiseksi, ei ole oikeata yhteistä rakkautta hyväksyä tämä hiljaa, jotta tällaisia asioita seurakunnan yli opettavat, tai niihin muuten lihansa puolesta viehtyneet eivät pahoittaisi mieltään. Kyllä siihen tulee reagoida ja sanoa, että tämä ei ole oikein. Sen sijaan näihinkin inhimillisiin päätelmiin sortunutta lähimmäistämme meidän tulisi rakastaa kuin itseämme, armahdettua syntistä.
"Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika." (II Joh.9)
"Jokainen istutus, jota minun Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois."(Matt.15:13)
Nämä ovat ihan yhtä vakavia Raamatun varoituksia, kuin kehotus kymmenen käskyn noudattamiseen. Vl-kansankielellä puhutaan oikean ja vasemman laidan synneistä. Miksi moni täälläkin valvoo melkein korostetusti vasemman laidan synneissä mutta ei halua edes kuulla mainittavan oikean laidan synneistä? Eikö kaikki synti ole samanarvoista?
Tässä kohden kannattaa muistaa, että pidän kristilliseltä arvopohjalta käytyä keskustelua erilaisista elämänvalinnoista erittäin tärkeänä ja aina ajankohtaisena. Kehotan (itse varsin askeettista elämäntapaa mielestäni perustellusti suosivana) kaikkia suureen kriittisyyteen mielensä varjelemiseksi.
Mutta se, jos jokin käytännön yksityiskohta paalutetaan vuonna X ja sitä siitä lähtien pidetään ehdottoman välttämättömänä tilanteesta riippumatta, asia on jo muuttanut sisältöään. Lapsi on mennyt pesuveden mukana. Luther kirjoittaa, että kristityn oikeata vapautta ei ole siellä, missä käsitys tällaisten käytännön asioiden VÄLTTÄMÄTTÖMYYDESTÄ elää ja kukoistaa.
Luther määrittelee seurakunnan seuraavasti:
"Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisen säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset. Paavali näet sanoo: Yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala, joka on kaikkien Isä" jne." (Augsburgin tunnustus)
"Kirkkopa näet ei ole sellainen yhteisö, joka vain rakentuu ulkonaisten tekijöiden ja menojen varaan, kuten muut yhteisöt, vaan se on ensisijaisesti uskon ja Pyhän Hengen yhteys sydämissä. Sillä on kuitenkin ulkonaiset merkkinsä, joista se voidaan tuntea: puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoitaminen ... Se sulkee piiriinsä kaikkialle maailmaan hajaantuneet ihmiset, jotka ovat yhtä mieltä evankeliumista, joilla on sama Kristus, sama Pyhä Henki ja samat sakramentit, huolimatta siitä, ovatko heidän inhimilliset perinnäissääntönsä samanlaiset vai erilaiset." (Augsburgin tunnustuksen puolustus)
Luther kirjoittaa puhtaasta evankeliumin opetuksesta Jumalan seurakunnan tunnusmerkkinä. Eikä se ole melko painava asia? Missään ei luvata, että Pyhä Henki asuu ikuisesti vl-seurakunnan keskuudessa, opetettiinpa siellä sitten Raamatun- tai omien mieltymysten mukaisesti - sama se. Puhdas evankeliumisaarna on nimenomaan oikean seurakunnan TUNNUSMERKKI. Tätä asiaa ei pidä sekoittaa puhumalla samassa yhteydessä esimerkiksi ”puhtaaksiviljellystä Jumalan seurakunnasta”, joka on eri asia.
Itse en ainakaan uskovaisena tohtisi vähätellä tuollaisten asioiden merkitystä ja hyvään ja oikeaan pyrkimisen merkitystä, vaikka samalla tiedänkin, että en tule koskaan siihen yltämään eikä tule kukaan muukaan ihminen. Ei se ole kristitylle syy vähätellä Raamatun ilmoitusta.
Miten te, jotka kirjoituksissanne kehotatte olemaan tästä aiheesta hiljaa milloin milläkin perusteella, ajattelette siitä oikeasti? Olenko käsittänyt aivan väärin, kun ymmärrän teidän kehottavan toisia oikean laidan synninluvallisuuteen?
Juuri tästä syystä, vanhempi maallikkosaarnaaja, kirjoituksesi loppuosa peräti ihmetytti minua.
Epäilet minun antavan väärän todistuksen valtakunnasta, kun kirjoitan, että koen tämä palstan olevan toistaiseksi ainoa vapaan julkisen keskustelun foorumi vl-liikkeessä. Kysyin Sinulta kuitenkin jo edellisessa viestissäni, että mitä ne muut vastaavat ja vieläpä paremmat foorumit ovat. Minä en ainakaan tiedä sellaisia.
(Tässä yhteydessä täytyy sanavalintasi johdosta vielä korjata sen verran, että en ole koskaan huomannut täällä arvosteltavan Jumalan valtakuntaa, joka on täydellinen. Kritiikin kohteena ovat aina olleet ihmisten inhimilliset tulkinnat.)
Olen koko ajan kirjoittanut, että olen kyllä aina kokenut voivani keskustella kaikesta mieltä painavasta omien ystävieni kanssa, ihan vapaasti ja ”omilla kasvoillani”. Ja ystäviä minulle on monilla paikkakunnilla asuneena kertynyt niin paljon, että ihan homogeenisestäkään porukasta ei voida puhua. Mutta on aivan selvä ja monen todeksi kokema asia, että keskustelu julkisissa keskustelutilaisuuksissa tai yhtään erilaisten näkemysten ilmaiseminen kristillisyyden julkaisuissa ei onnistu. On vallan erikoista kutsua tuota laajasti todettua havaintoa ”vääräksi todistukseksi”.
En myöskään ole täällä ensisijaisesti antamassa vl-liikkeestä jotain ennalta suunniteltua kuvaa, tai olemassa mallina toisille kirjoittelijoille, vaan keskustelemassa yhden vl-uskovaisen äänellä, juuri niin kuin asiat koen, hyvässä ja pahassa. Sitä vartenhan koko tällainen keskustelupalsta on. On yksin Luojassa, miten esim. minun kirjoitukseni kokee joku palstalla viihtyvä, mahdollisesti etsivä sielu. Kuitenkin omalla kohdallani olen useidenkin asioiden kyseessä ollen ajatellut, että rehellisyydelle ei oikeastaan ole käypää vaihtoehtoa. Siitä on vain revittävä, minkä todeksi tietää ja uskoo.
Sitä paitsi täällä keskustelevat pääasiassa aikuiset ihmiset, jotka kyllä osaavat seuloa toisen ihmisen ajatuksia omien kokemustensa läpi. Samastumistarvetta tuskin lähtökohtaisesti paljoakaan on. Sellaisena tolkun ihmisenä kai ihan perustellusti itseäsikin pidät? Niin minäkin itseäni, enkä usko muidenkaan sen johdateltavampia olevan. Jokainen poimii osaksi ajatusmaailmaansa sen informaation, mitä pitää uskottavana.
Näihin sanoihin. Toivon Sinulle vanhempi maallikkosaarnaaja mukavia syyspäiviä ja odottelen jatkossakin näkeväni palstalla miellyttävää pohdiskeluasi.
Kommentoin aluksi muutamalla sanalla siellä ”Alarannan artikkeli osa II” –ketjussa ollutta Ma_rian kirjoitusta.
” Raamatun kirjoituksissa varoitellaan selkeästi kahdenlaisista synneistä: ns. julkisynneistä, jotka käyvät hyvin ilmi Jumalan käskyistä, sekä omavanhurskaudesta, jossa armoa yritetään omilla töillä ansaita ja vaatia samaa toisiltakin. On merkillepantavaa, että Jeesus oli julkisyntisille lempeä mutta kiivastui fariseuksille, joiden synti oli omavanhurskaus.
Tämän voisi ajatella johtuvan siitä, että julkisyntiin joutunut osaa luonnostaan katua syntejään, tuntee huonoutensa. Omavanhurskas sen sijaan on synneilleen sokea ja luulee päinvastoin tekevänsä hyvää. Hänet on hänen oma pettävä viisauden kuvitelmansa paisuttanut. ”
Vihollinen on kolmiliittoinen: oma liha, maailma ja perkele. Ei se perusta toimintaansa erilaisiin luokituksiin jonkun logiikan mukaan, vaan se menee sieltä mistä aita on matalin. Jos joudumme ns. julkisynteihin, ei ole mitenkään poissuljettuja, että se tuntuu sekä järjelle, että tunteelle mukavalta. Jos joku on kovasti kallellaan lakihenkeen päin, ei se merkitse sitä, etteikö hän voisi samaan aikaan elää lihan vapaudessa. Eihän se nyt niin mene, että vasemman laidan synneistä pääsemme eroon ’luonnollisen osaamisemme’ sekä järjen avulla ja oikean laidan synneistä kavereiden kovistelun avulla. Kaikki perustuu Jumalan armoon. Kun asumme Jumalan valtakunnassa, elämme anteeksiantamuksen osallisuudessa. Jos ihminen on tämän ulkopuolella, kuten mainitsemasi Jeesuksen ajan fariseukset, ei sisälle pääse jättämällä omavanhurskauden synnin ja rupeamalla noudattamaan käskyjä, vaan sillä tavalla, että saa kaikki synnit anteeksi.
Minun ymmärryksen mukaan uskovaiselle ei kuulu laki niin, että meidän täytyisi herkeämättä pitää kymmenen käskyä ja Lutherin mainitsemat julkisyntien välttämiset. Armo on se, joka opettaa elämään oikein, ei käskyjen rikkomisen tai syntiin joutumisen pelko. Lain ensisijainen tehtävä, siis myös kymmenen käskyn, on herättää synnintunto. Tästä puhuu melkein koko roomalaiskirje. Lutherin esipuhe siihen kirjeeseen on hyvää luettavaa.
Olet useamman kerran ilmaissut huolesi siitä, että saarnoissa ei varoiteta tarpeeksi oikean laidan synneistä. Minä olen kyllä kuullut hyviä puheita siitä monesti ja ihan lähiaikoinakin. Saarnassa eri laitojen synnistä varoittelemista tärkeämpiä ovat lain saarna synnin tuntoon tulemiseksi ja evankeliumin julistaminen. Kun saarnataan neuvon ja opetuksen sanoja ja puhutaan asioista, jotka liittyvät kilvoitukseen, ei kait merkityksellisintä ole katsoa niitä laitoja, mitä vaaroja niistä löytyy, vaan katsoa sitä, mihin olemme matkalla, ottaa kiintopiste maaliin.
Oman kokemuksen perusteella on helppo yhtyä vanhemman maallikkosaarnaajan käsityksiin Jumalan valtakunnan olemuksesta.
Tällä palstalla on paljon ruodittu toisten uskovaisten tekemisiä ja käsityksiä uskomisesta. On myös mainittu nimiä ja pohdittu, minkälaisessa hengessä he ovat. Jos puhumme siitä, että joku on eri hengessä, eikö se tarkoita, että hän on eri tavalla uskomassa? Mikä on Raamatun opetus tällaisen asian julkisesta käsittelystä? Juoru liikkeelle ja julkinen lynkkaus, siinäkö on meidän opittu toimintamalli? Kristuksen kirkkolaki opettaa toisella tavalla (Matt. 18:15-20). Tämä on hyväksi koettu menettely siitä huolimatta, vaikka asia olisi julkinen. Silloin on mahdollista puolin ja toisin keskustella, mistä loppujen lopuksi on kysymys.
Vanha sanonta kuuluu, että kun maailmalla myrskyää, laineet lyövät Jumalan valtakuntaan. Uskominen on taistelua ja kilvoittelua. Tähän on meillä monilla sellainen suuri helpotus, että yksin ei tarvitse kilvoitella eikä kaikkea kokea. ”Koetelkaat kaikki, ja pitäkäät se mikä hyvä on.
Välttäkäät kaikkea, mikä pahaksi näkyy” (1.Tess.4:21). Näistä asioista ei tarvitse olla hiljaa vaan raamattu kehottaa niitä koettelemaan, siis keskustelemaan ja jakamaan kokemuksia. Parhaat keskustelufoorumit ovat siellä, missä ”kaksi tai kolme kokoontuu minun nimeeni”(Matt.18:20). Kun keskustellaan yhdessä ja mietitään suhtautumista ajan ilmiöihin, on niistäkin neuvoja raamatussa, esimerkiksi Hebr.10:19-39.
Rehellisyys on hyvä asia, mutta repivä keskustelu ei. On hyvä miettiä sitä, mikä rakentaa.
Jos sallit.
Aluksi. Minä en kyllä löydä millään muotoa "vanhemman maallikkosaarnaajan" tekstistä sitä, että mainitsemissasi asioissa hän olisi väärin kirjoittanut.
**************
Sinunkin kirjoituksestasi sain vaikutelman, että haluat ainakin olla uskomassa ja keskustella uskonasioista, jotka mieltä painavat. Tämä on aivan oikein ja Jumalan sanan mukaista. Sitten itse tekstiin muutama kommentti.
**************
Ma_ria: "Missään ei myöskään neuvota uskovaisia rakkauden nimissä hyväksymään keskeisiltä osin raamatunvastaista opetusta. Jos joku opetuksessaan väheksyy varastamista tai aviorikosta tai omien ehtojen lisäämistä armon osallisuuteen pääsemiseksi, ei ole oikeata yhteistä rakkautta hyväksyä tämä hiljaa, jotta tällaisia asioita seurakunnan yli opettavat, tai niihin muuten lihansa puolesta viehtyneet eivät pahoittaisi mieltään. Kyllä siihen tulee reagoida ja sanoa, että tämä ei ole oikein. Sen sijaan näihinkin inhimillisiin päätelmiin sortunutta lähimmäistämme meidän tulisi rakastaa kuin itseämme, armahdettua syntistä."
Aivan oikein kirjoitat. Mielelläni kuitenkin kuulisin tarkempaa käsitystäsi "omista ehdoista". Esimerkit ovat parhaita. Minä en ole kuullut tällaisia ehtoja saarnattavan. En siis löydä tekstistäsi niitä asioita, joissa voitaisiin sanoa, että kristillisyydessämme on esim.harhaoppia liikkeellä. Ainahan on vaarana veljille, että se turmeluksen maja jättää jäkiänsä, mutta eivät he uskaltaisi edes saarnata omilleen, joa emme rakkaudella heitä hoitaisi ja he meitä. Silloin saa aivan etulahjanakin antaa anteeksi erehtymisiä jne. Kyllä sitä ajan kanssa sitten tulee esiin, jos esim.puhujaveli on uskossa väsynyt ja ei saa Hyvän Paimenen ääni enää kuulua selvästi. Sellainen kerrasta poikki mentaliteetti on farisealaista hapatusta, joka pyrkii olemaan läsnä meissä jokaisessa. Vihollinenhan saarnaa meille aina, että pitäisi onnistua ja aivan kuin teoilla tulla autuaaksi.
Esimerkkinä kerron erään puhujan, joka saarnasi tietynlaiset vaatteet synniksi. Seuraavissa seuroissa teki puhuja parannusta tästä asiasta. Siinä yhdessä iloittiin, että näin se Jumalan tahto saa tapahtua ja sana saa olla meitä jokaista rakentamassa.
Miten julmaa ja Kristuksen mielen vastaista olisi ollut, kun olisi saanut sitten esim.tällaiselta palstalta lukea, että se veli on harhaoppinen. Siis omien suusta. Siinä ei siis Kristuksen anteeksiantavainen mieli olisi ollenkaan läsnä.
******************
Itselläni menee aivan ohi ymmärryksen nämä vasemman ja oikean laidan synnit. Olisi mukava kuulla niistäkin lisää, sillä tämä saa vain aikaan ihmettelyä. Ainakin minussa.
**************
Ja kyllä minä rohkenen sanoa, että on parempi olla vaiti, jos ei asioista pystytä / rohkene oikeassa seurakuntayhteydessä puhua. Tähän olisi myös paljon Raamattua.
Sekä Sinun Biblia 1776 että Sivustaseraajan viesteissä oli monia sellaisia asioita, joita haluaisin kommentoida. Olen kuitenkin kiireisessä saumassa, joten tyydyn kiittelemään teitä molempia asiallisista ja rakentavista kommenteista sekä tarkennan vain yhden asian.
Sanot Biblia että olet aivan ihmeissäsi, mitä ne mainitsemani oikean ja vasemman laidan synnit käytännössä ovat. No vasemman laidan synnit tiedämmekin: varastaminen, valehtelu, juopottelu jne., selvästi synniksi ymmärrettävät asiat.
Oikean laidan synti on salakavalampi. Kuvittelemme tekevämme hyvää ja palvelevamme Jumalaa, mutta alammekin rakentaa autuutemme perustaa omista teoistamme. Emme jaksakaan uskoa, että olemme pelastettuja yksin Kristuksen ansion tähden. Tämä asia on koko Raamatun ilosanoman luovuttamaton ydin. Tähän syntiin joutumista näen siinä, että opetuksen pääpaino tuntuu enenevissä määrin olevan teoissamme; mitä haluamme välttää ja mitä haluamme tehdä. Monesti tuntuu, että armon ilosanoma jää aivan taka-alalle kilvoittelun yksityiskohtaisen korostamisen kustannuksella. Tämä on lisääntynyt viime aikoina esim. Päivämiehen kirjoittelussa.
Moni on ilmaissut aidon huolensa asiasta.
Kuitenkin, kuten maallikkosaarnaajakin sanoi, armoevankeliumiakin onneksi vielä kuulee ja sen voi omalle kohdalleen omistaa. Minulle se on kaiken aikaa ollut lohdutus ja turva, näköalojen kirkastaja.
Meidän tulee kuitenkin valvoa, ettei Sielunvihollinen pääse hyökkäämään ja eksyttämään sieltä, missä puolustuksemme on heikoin. Vaaran merkit ovat ilmassa. Asiasta on syytä avoimesti keskustella. Siihen tarvitsemme sekä nöyryyttä että rohkeutta.
Mukavaa tiistai-päivää teille kahdelle ja muillekin palstalaisille!
Hyvää, selkeää, ymmärrettävää ja ennen kaikkea vahvaa tekstiä. Käsitykseni sinusta vain vahvistuu. Kiitos Jumalalle, että Hän jakaa lahjojaan sinun kauttasi.
Biblialle haluaisin vielä kommentoida oikean ja vasemman puolen synneistä. Käsitän, että tässä tarkoitetaan sitä, että vaarat ovat molemmin puolin tietä. Jos ihminen on taipuvainen kiinnittämään katseensa vain tien toiselle puolelle, vihollinen takuulla hyökkää toiseltä puolelta. Nyt on se vaara olemassa, että kun lammaslaumaa ohjataan siihen suuntaan, että tulee varoa pienintäkin syntiä, unohtuu toisen puolen synti kokonaan. En kovin usein näe täällä palstalla keskustelua esimerkiksi omavanhurskaudesta, ja sen vaikutuksesta kristittyyn. Sen sijaan halkaistut hiukset halutaan vielä puolittaa sen suhteen, kuinka monta kiharaa saa olla päänahan neliösenttimetriä kohti. Se kertoo aika paljon opetuksesta ja sen painotuksesta.
Vihollinen on kokenut eksyttäjä. Se tekee juonensa juuri sieltä, mistä se parhaiten pääsee tai sitä vähiten odottaa. Ihminen on inhimillinen olento. Jos hän kuulee saarnattavan "valkeuden enkelin" aiheuttamista synneistä ja "ryöttäsynneistä" vaikkapa suhteessa 9:1, hän on taipuvainen ajattelemaan, että tuota enemmän puhuttua minun tulee enemmän varoa.
Tarkennan sen verran, että omavanhurskauden synneillä tarkoitan niitä, jotka aihettavat ihmisessä hyvyyden tuntemuksia ja olotiloja. " Olen hyvin onnistunut, ymmärrän hyvin Raamatun kirjoituksia, olen vapaa tuosta synnistä, olen seurakuntani kantava voima jne." "Ryöttäsynneillä" tarkoitan tässä huoruuden, juominkien, ylensyömisen ja senkaltaisia syntejä.
Asiat sinällään olivat aivan tuttuja minulle. Käsitteet vasemman ja oikean laidan synti eivät vain olleet sellaisenaan.
************
Aivan oikein sanot, että tuossa oikeassa laidassa riittää valvomista erityisellä tapaa. Siitä en kuitenkaan rohkene kovinkaan paljon sanoa. Oikeastaan vain tuollaisella yleisellä tasolla kuin itse tässä teet. Syvällisemmät keskustelut olisin jättämässä sinne kotisiioneihin ja kaikkiin Jumalan lasten kokoontumisiin. Tässä tulee esiin se oikean seurakuntayhteyden merkitys. Tällainen internetin kasvottomuus ja jumalattomuuskin, joka tässä kirjoitusten ympärillä rehottaa, se saa monen aran lampaan kaikkoamaan. Ja niin on hyväkin. Hyvän Paimenen ääni saa kuulua selkeästi ja kalliisti vain Jumalan seurakunnassa, erityisesti silloin, kun Jumalan lapset ovat tulleet yhdelle koolle Jumalan kasvojen eteen. Tämä ei siis poista suinkaan sitä, että Kristus olisi keskellämme silloinkin, kun me kahden kesken juttelemme tällaisella palstalla. Asiaan vain liittyy paljon sellaistakin, jota emme ymmärrä, mutta Jumalan seurakunnassa siitä kannetaan huolta ja kehotetaan aivan poissakin pysymään tällaisilta palstoilta. Ja tätäkään ei sanota käskynä vaan rakkauden neuvona, johon sisältyy paljon enemmän kuin itse kehotus poissaolosta.
************
Itse en ole kokenyt lain saarnaa Päivämiehen kirjoituksista. En tiedä, miksi näin esim.sinä olet kokenut. Itse olen monia neuvoja pitänyt vain hyvinä muistutuksina, rakkauden neuvoina. Eivät ne ole minua orjuuttaneet vaan kertoneet, että minustakin tahdotaan huolta kantaa ja saa huomata, että samoissa asioissa ne muutkin valvovat kuin itse.
Tällä en sano, että olet väärässä ja minä oikeassa. Se nuhteensana, jonka taannoin annoin koskikin kokonaisuutta ja sitä ilmiötä, jossa ei Jumalan sana ja Kristuksen mieli saanut totetua, että me rakkaudella ja alhaalta päin osaisimme toinen toistamme neuvoa, jne. Emme lähtisi siis tällaisille palstoille puhumaan veljistämme ja sisaristamme, että he ovat harhaoppisia tai harhaoppiin joutuneet.
Eli päinvastoin näistä on siis hyvä keskustella ja itsekin halusin aivan päivämiehen toimituksestakin kysellä, että onko se todella niin, että sellainen kriisikokous on pidetty, jossa on todettu, että päivämiestä kirjoitetaan kuivassa lakihengessä. Ei välttämättä juuri näillä sanoilla kuten totesitkin, mutta ajatus olisi tämä. Vastausta en ole saanut ja edelleen siksi pidän tärkeänä tässä valvoa rakkauden mielellä. Vihollinen saarnaisi mielellään eripuraa, närkästystä ja kaikkea rakkautta rikkovaa meidän kaikkien välillemme, mutta Jumalan sana kehottaa meitä selkeästi kilvoittelemaan siinä, että me toinen toisesta hyvää ajattelisimme ja toinen toistamme parempana pitäisimme.
**************
Sitä farisealaisuutta vastaan me jokainen saamme taistella sydämessämme. Tämä on totinen tosi. Tässä asiassa on kuitenkin paljon eri näkökohtia, joista haluaisin sanoa, mutta oma heikkous ja taitamattomuuden tunne pitävät minut niin ahtaalla, että soisin puhujaveljien sanovan jonkun sanan tähän, vaikka ymmärrän hyvin, jos eivät ota osaa keskusteluihin ja vain lukevat palstaa silloin tällöin.
>Emme lähtisi siis tällaisille palstoille puhumaan veljistämme ja sisaristamme, että he ovat harhaoppisia tai harhaoppiin joutuneet. >
tasoltaan lähes sama kuin lällälällieru...
Laitan sentään lälläriviesteihini oman nimimerkkini. Ja Bibilia kyllä tietää mitä minä tarkoitin. Sinä sen sijaan taidat olla se eilinen takiainen. Sinulle voisin sanoa, että on ihanaa kun on tuollaisia matkakumppaneita mukana taivaan tiellä, he pitävät jalat tiukasti maassa. Kehotan kuitenkin sinua ottamaan oman nimimerkin. Et ole vakavasti otettava keskustelukumppani ennen sitä. Se, haluatko rekisteröityä, on oma valinta. Minä olen valinnut tämän rekisteröimättömän, mutta saman nimimerkin linjan, eipähän tule kiusausta poistaa omia lipsahduksia, ne pysyvät täällä kaikkien palstalaisten näkösällä. Jos sieltä paljastuu jotakin väärää, olen valmis korjaamaan virheeni.
Miten on oma laitasi? Ainakin voit aina väittää, ettet ole palstalla ollutkaan, kun kukaan ei sinun lauseenjatkamisnimierkkejäsi voi tunnistaa. Sepä ei tosiaan ole rehellisen ihmisen tuntomerkki, ettei sanoistaan halua vastata. Mitähän luulet, puhuuko Raamattu rehellisyydestä? Kai sinä tiedät, että jos ei pysy totuudessa, siitä on tehtävä parannus. Mutta koska tässä tapauksessa kyse on sellaisesta, jota muut eivät tiedä, asia jää vain sinun ja Jumalan väliseksi asiaksi. Minulle ja muille palstalaisille sinä voit vielä puhua mitä itse parhaaksi katsot, mutta et Jumalalle.
Voin kyllä leikkiä sinun ja kaltaistesi kanssa, jos painikaveria haluatte, mutta mieluummin niin, kuten Biblia joskus sanoi: "en ole tänne tullut puhumaan autoista." Tässä olen hänen kanssaan samalla kannalla.
En ymmärrä sitä viestiäsi ja ajattelinkin kysyä, mutta sitten jäi kun ajattelin, että sitä ehkä täydennät.
Minun korvaani tuo kirjoittamasi ja lainaamani lause kuulosti korulauseelta, koska olet minulle, ja varmasti monelle muullekin kirjoittanut sellaisia sanoja, ettet edes voi pitää veljenäsi tai sisarenasi. Tämä saattaa kuulostaa hieman huomion kerjäämiseltä, mutta siitä ei ole kysymys. Jos on jokin asia, josta keskustellaan, kiivastikin, ei se tarkoita, että voi toisen julistaa Raamatun Sanan ulkopuolelle. Ja vaikka olisin väärässäkin, olen joskus sinulle maininnut, ettei sinun tule seisoa vieressä kuuntelemassa, kun minä teen rippiä. Sehän on farisealaisuutta sanoa toiselle: olet eri mieltä kanssani, olet siis väärässä, tee parannus. Minulle ovat tietyt asiat kirkastuneet eri tavoin, kuin sinulle. Monesta sellaisesta asiasta johtaa punainen lanka seurakunnan erehtymättömyyteen, ja mielestäni on vain hyvä, että siitäkin asiasta keskustellaan. Ei se ole keskustelua, että kutsutaan seurakunta koolle, ja ilmoitetaan jokin yhteinen päätös. Keskustelua on se, että ihminen saa kysyä ja vaihtaa ajatuksia häntä askarruttavista asioista. Olen myös huomannut sellaisen seikan, että moni muukin minun lisäkseni on halukas keskustelemaan asioista. Haluan vielä korostaa, että en ole missään vaiheessa kiistänyt Raamatun totuutta ja ainoaa auktoriteettia ylimpänä ohjeenamme ja Jumalan Sanana. En ole myöskään kiistänyt Jeesuksen lihaksi tulemista ja ylösnousemusta. En ole kiistänyt Pyhän Hengen olemassaoloa ja vaikutusta. Se, mistä olemme väitelleet koskee hyvin pitkälle juuri tuota seurakunnan erehtymättömyyden illuusiota. En nyt enempää tässä vaiheessa halua "täydentää" tätä asiaa, eiköhän siitä jo jotakin selviä.
Sinulla ja minulla on eri opetus liittyen ehkäisyyn ja ilmeisestikin Jumalan seurakunnan erehtymättömyyteen. Minä en opetuksestani voi luopua. En ole törmännyt vielä yhteen puhujaankaan, joka olisi toisin minulle tämän opettanut eli ehkäisyn synnin saattanut luvalliseksi tai sanonut Jumalan seurakuntaa erehtyväksi. En myöskään koe tarvetta niitä tässä enempää lähteä ruotimaan. Taitoa ei siihen ole ja voin vain rukoilla, että tässä saisimme yhteisessä ymmärryksessä ja rakkaudessa elää.
"En ole törmännyt vielä yhteen puhujaankaan, joka olisi toisin minulle tämän opettanut eli ehkäisyn synnin saattanut luvalliseksi tai sanonut Jumalan seurakuntaa erehtyväksi."
Vl-seurakunta näyttääkin eroavan esim. JOKAISESTA Raamatun kuvaamasta alkuseurakunnasta siinä, että se on erehtymätön.
Sinänsä jännä juttu, että Pyhä Henki on kirkastanut Raamatun tekstien kirjoittajille niin paljon esim. elämäntapasääntöjen vaarallisuudesta ja siitä, kuinka opetuksen raittiutta pitää aina tarkkailla. Vl-seurakuntahan ei tällaista tarvitse, oikeassa kun aina on.
Onko sinulla muita kynnyksiä, joita lähimmäisen tulee ylittää, jotta kutsut häntä veljeksesi Herrassa? Entä oletko puhujaveljien kanssa keskustellut tästä linjasta, joka ehkäisykeskustelua on seurannut. Aivan lähiaikoina oli palstalla referoituna päivämiehen kannanotot asiasta viime vuososadan puolivälistä lähtien. Ne noudattelevat kiinteästi mm. hoitokokousaikojen tiukentunutta linjaa, joka on täysin erilainen kuin sitä ennen tai sen jälkeen vallinnut. Aiotko sinä taas myötäillä seuraavaa kannanottoa yhtä kiivaasti, kuin tätä nykyistä, jos se sattuu muuttumaan?
Ajatusleikin tasolla, jos srk hyväksyisi virallisesti joskus ehkäisyn, mitä sinä sanoisit minulle? Minä nuhtelin sinua turhaan, enkä pitänyt sinua kristittynä. Miten se olisi ylipäätään korjattavissa? Entä jos sattuisin kuolemaan tätä aiemmin, ja jäisin tuohon sieluntilaan? Oletko Biblia aivan varma siitä, mihin sinun valtaoikeutesi riittävät, ja mihin eivät? Minusta sinä luet lakia ilman rakkautta, ja silloin se jää vajaaksi. Minä en ole ainoa, joka tästä ehkäisystä tulee keskustelemaan, se on selvästi nähtävissä. Ja sinäkin sen olet huomannut, koska olet kekusteluissa mukana ollut. En katso tätä minään yksittäisenä asiana kuten vaikka juopottelu. Tässä on kyseessä niin suuri määrä eri tekijöitä, jotka vaikuttavat yhdellä kertaa: seurakunnan erehtymättömyys, seurakunnan neuvojen noudattaminen, huoruus, murhan synti, aviopuolisoiden välinen yhteiselämä, seksuaalisuus, lapset, lasten oikeudet, perhe, jaksaminen, sairaudet, henkiset voimavarat, suhtautuminen lääketieteeseen. On vielä varmasti muitakin asioita, mutta nämä siis ainakin yhden sanan taakse kätkeytyneinä. Ehkäisyn.
Käykö minulle niinkuin 70-luvulla hoidetuille, etten saa anteeksi mistään hinnasta sitä, että haluan keskustella sinun ja puhujaveljien linjasta poiketen ehkäisyn hyväksymisen puolesta? Entä tiedätkö kaikkien puhujien todellisen ajatuksen, vai ainoastaan sen, jonka he sanovat virallisesti? Toki puhujan tulee olla yksimielinen seurakunnan kannan kanssa, ajattelipa sitten itse mitä tahansa. Haluan sanoa, että esimerkiksi hyväksymällä ehkäisyn vain hätätapauksesa, hyväksyt samalla leivän varastamisen nälkäkuoleman partaalla. Hyväksymällä ehkäisyn hankit leivän itse rehellisesti. Rehellisyys tuntuukin olevan asia, joka tästä keskustelusta selvästi puuttuu. Haetaan selviytymisreittiä sille, että tehtyä päätöstä ei voi historiallisista, kulttuurillisista, tai jopa seurakuntapoliittisista syistä purkaa.
Mitkä ovat minun väärinkäsitykseni hyshysin aloittamassa ketjussa, et ole vielä vastannut. Nyt sinulla näyttäisi olevan aikaa.
kysyn sinulta Biblia,mikä siinä rikkoo yhteisen rakkauden jos ei pidä syntinä asioita joita seurakunta pitää. se päätöskään ei ole yksimielinen vaan se on jonkun uskaliaan sorvaama.o
Oletko koskaan oikein ajatellut näiden ns pahentujien motiiveja,kokemukseni mukaan he ovat harvoin niitä hiljaisia uskovaisia joilla on omassa elämässä tarpeeksi valvomista,vaan he ovat liian usein henkilöitä jotka ovat tavattoman kiinnostuneita muiden asioista,tämä on aika totta.
siksi pidän kummallisena käsitystä että näiden mukaan kaikki elävät.
Ja toisekseen seurakunnan erehtymättömyys ei aina kyllä ole sitä miltä näyttää sen osoittaa tavattoman monta TV PÄÄTÖSTÄ JOTKA KAIKKI OVAT TOISISTAAN POIKKEAVIA.Em hoitokokousten aikana vedottiin siihen kun joku pyysi siunausta että seurakunta vaikeni,se vaikeni liian monta kertaa sen tähden että seurakunta katsoi kuinka edessä oleva porukka toimi jos sielläeikäsi noussut se ei noussut seurakunnallakaan.Nämä asiat jos vielä selittäisit nämähän on asioita joita ei voi ottaa puheeksi yleisissä kokouksissa.
O
Tärkein kysymys ei ehkä olekaan, mitä opetat noista asioista. Tärkeämpää on, mitä opetat ihmisestä, jolla on noista asioista erilainen ymmärrys kuin sinulla. Siis miten suhtaudut ihmiseen, joka ei koe voivansa sanoa ehkäisyn synnillisyydestä mitään yleispätevää ja joka opettaa ettei todennäköisesti ole olemassa erehtymätöntä seurakuntaa? Voisin kuvitella kolme vaihtoehtoa, miten opetat hänestä:
1) Hän on mielestäsi noissa asioissa väärässä, mutta häntä voidaan silti pitää uskonveljenä.
2) Noiden asioiden takia häntä ei saa pitää uskonveljenä, mutta silti hän voi olla Jumalan lapsi; Jumala tietää.
3) Noiden asioiden takia häntä ei saa pitää uskonveljenä, ja jokaisen on pidettävä häntä Jumalan edessä tuomittuna tai muuten on itsekin tuomittu.
Mikä on kantasi?
Miten sinun käy, jos oletkin itse väärässä?
Kiitos sivustatuesta mehem. Pelkäänpä että B on sanansa tähän asiaan tällä kertaa sanonut. Tosin hän minulle tuossa toisessa meneillään olevassa ketjussa lupasi palata, nyt ei kuulemma ehdi. Tietysti "ehtiä" voi olla myös "haluta" vapaasti suomenettuna. Luulen, etä keskusteluun kuitenkin vielä päästään, B on mm. itse ollut aktiivinen tekemään aloituksia ja ottamaan myös kantaa, joten jäädään kuulolle.
M:n kirjoituksista on ollut sanomista. En sitä sano sillä, että itse olisin kaikki osannut oikein tehdä.
Mutta nyt on kysymys toisesta asiasta ja se että ei Biblia eikä maallkkosaarnaja sanonut väärin ja väärästä asiasta, kun he tästä mainitsi.
Tilanne kyllä voi olla nyt eri kuin silloin.
olemaan ihmisiksi ja lakkaisit leikkimästä poliisia. Aina sinä jankutat tuota samaa nimimerkeistä. Miksi siitä ei huomauteta sinulle enemmän? Se on häiriköintiä. Ei ole mitään vikaa siinä, että kirjoittaa ilman nimimerkkiä, koska se on aivan palstan sääntöjen mukaista.
Kuitenkin Kicki itse moitit tuolla toisessa ketjussa nikittä kirjoittavia epärehellisiksi? Miksi itse teet kuitenkin samaa?
minkäänlaista kielitajua? Ei Kicki kirjoita tuollaista kieltä. Eikä tuollaista asiaa. Oliko tuo viestisi huuli?
Saatan hyvinkin lopettaa, jos se on sinulle keskeinen uskonkappale, että haluat minulle nimimerkittömänä herjoja heitellä. Pidä kaikin mokomin vapautesi, jos sinun uskosi sillä vahvistuu. Minä en leiki poliisia täällä, päinvastoin sinä ja kaltaisesi nimimerkittömät sitä puolta enemmän edustavat.
Minä en ole saanut yhtään huomautusta sopimattomasta kielenkäytöstä, ja olen pyrkinyt puhumaan asiasta, en asian vierestä. Olen siis ollut aivan ihmisiksi, siksi voin hyvin pitää sinun viestiäsi herjauksena. Olen perustellut oman näkemykseni moneen kertaan, että on vaivalloista pysyä selvillä kenen kanssa kirjoittaa, enkä edes ole ainoa palstalla, joka ei halua vastailla nimimerkittömille.
Olen hieman hämmästynyt siitä, että minun kirjoitteluni ylittää tällaisen "lööppikynnyksen." Ei taida sinulla olla sisältöön kommentoitavaa, kun ainoa asia, johon haluat puuttua on yksi ja sama nimimerkittömyys. Sehän sitäpaitsi lähentelee henkilöön käyvää arvostelua. Jospa sinäkin _____ sitten rupeaisit kommentoimaan keskusteluissa esiintyviin asioihin.
Kiitos sectori osuvasta kirjoituksesta. Minä eikä moni muukaan varmaan odota, että asiat muuttuisivat hetkessä. On kuitenkin huomionnarvoista, jos opetuksen painopiste noista asioista on, kuten kirjoitit, suhteessa 9:1. (Minusta kyllä tuo yksi yhdeksäsosakin tätä nykyä lähes loistaa poissaolollaan. En muista koskaan lukeneeni tai kuulleeni mistään "virallisesta lähteestä", että omatkin tapamme väärin tulkittuina voisivat olla vahingoksi.)
Kun vielä nähdään, että teoista kirjoitetaan todella paljon ja esiintyy jatkuvasti erilaisia seikkaperäisiä määritelmiä (ei katsota katsomoista käsin, kartetaan ellei kuulu opiskeluun tai työhön, tehdään jotain vain tiettyjen kuntarajojen sisäpuolella, vältetään ulkonäön kohentamista tietyiltä, tarkoin rajatuilta osin jne.) niin melkein täydellinen hiljaisuus tähän kätkeytyvistä vaaroista ei ole hyvä asia.
Muista Jobin kärsimyksiä ja jatka tyynesti eteenpäin :-)
Kiitos vastauksestasi.
Olisihan se paljon parempi, jos voisimme keskustella näistä asioista keskenämmekin, julkisesti ja vapaasti. Uskon, että sekin päivä vielä koittaa.
Omien havaintojeni mukaan vapaa keskustelu ei vl-liikkeessä toistaiseksi oikein ole ottanut tuulta purjeisiinsa.
Sen suhteen on aivan kynnyskysymys, että kuinka rohkeasti uskallamme ottaa vastaan erilaisia näkökulmia vähämerkityksisiin asioihin. Käytännössä ongelma on ollut se, että tällaisissa tilanteissa ovat puurot ja vellit bruukanneet nopeasti mennä sekaisin.
Uskomme peruskysymyksistä olemme käsitykseni mukaan olleetkin kaiken aikaa samaa mieltä, niin täällä palstalla kuin "talostellessammekin".
Vaikka tälläkin keskustelufoorumilla on omat ongelmansa, uskon sen kuitenkin osaltaan hiljalleen muokkaavan asennenilmastoa keskustelulle suopeammaksi. Minäkin olen oppinut täällä paljon toisten tavasta ajatella. Aluksi olin etenkin tiettyjen nimimerkkien kohdalla kauhusta aivan tukka pystyssä. Luulen olevani pikkuhiljaa kykenevämpi vastaaonottamaan omasta ajattelutavastani poikkeavia näkemyksiä. Ja pidän sitä yksinomaan hyvänä asiana.
Täytyy sanoa, että päivänä mutamana on hieman ollut pannu kuumana. Provosointi tehoaa näköjään minuun. Ihailen ihmisiä, joihin tällainen ei sillä tavalla tehoa. Maltin mentyksellä ei saa kylläkään mitään hyvää aikaan, joten yritän ottaa kehotuksesi vakavasti ja nöyränä. En tosin edes tiedä, onko tarkoitus saada mitään aikaan. Se ei ole varsinainen pyrkimykseni. Oma pyrkimykseni taitaa olla itsekkäästi oman uskonelämän ylläpitäminen, ja keskustelu Raamatun Sanan äärellä. Aina joskushan siihenkin asti päästään, eikö niin.
Kiitos viesteistäsi, ne kyllä rohkaisivat minua. Joskus on todellakin jonkin kirjoituksen jälkeen tunne, että jää "ilmaan roikkumaan". Se on ontto tunne. Kun joku lähimmäinen (netti- tai oikea) sitten vahvistaa hänellä olevan samanlaisia ajatuksia, se tuntuu rukousvastaukselta. Vaikka yksin synnytään ja yksin lähdetään, on hyvä joskus tuntea turvaa lähimmäisistä.
Sekaannuin hieman teidän keskusteluunne tuossa, mutta biblian "kysymysmerkki" oli niin suuri, että ajattelin siinä samalla hänenkin kysymykseensä vastata. En ajatellut, että hänelle olisivat pimeyden tai valkeuden synnit täysin outoja. Mutta se tosiasia on vaikeasti kumottavissa, että ihmiset todellakin kyselevät täällä palstalla, ja tietysti hiljaa luotetuilta ystäviltään,juuri näitä ulkoisia ja tekoihin liittyviä asioita. Kyllähän se kertoo ainakin sellaiselle, joka on edes kuullut sanan tilastotiede jo paljon. Eikä voi mitenkään mennä sen asian taakse, että palsta on vain kakaroiden leikkipaikka. Kyllä nämä asiat ihmisiä tietysti vaivaavat, mutta niin kauan kuin näitä asioita korostetaan, ja niiden ympärillä pyöritään, jäävät hengellisen kasvun vuosirenkaat kovin ohuiksi. Näin kuitenkin tulisi olla, jotta voisimme sanoa olevamme Kristuksen seuraajia.
Jatketaan, jos ei aina tyynesti, niin kuitenkin, eteenpäin. Jeesuksen torkahtaessa saattaa mielen vallata pelko, mutta onhan se niin, että yksikään joka Häneen uskoo ei huku. Hyvää yötä, Jeesus myötä.
Siinä oli jotain sellaista sanoinkuvaamatonta, jota kaipasin suustasi.
Yhdyn täysin siihen, että vapaa ja avoin keskustelu saattaa joskus olla hyvin kankean tuntuista. Näin olen itsekin kokenut. Tässä kohtaa kuitenkin uskon vahvasti Jumalan sanan pohjalta, että se on perkele, joka tämän meissä vaikuttaa. Tavalla tai toisella. Perkele on orjuuden isä, kaikkien valheiden ruhtinas ja tahtoo meidän mielemme ja sielummekin turmioon sysätä ja aivan seurapenkissäkin, jos vain mahdollista.
Ei turhaan puhuta Jumalan sota-aseista, jolla käymme perkelettä ja hänen ruman tulisia nuolia vastaan.
Asiassa on myös toinenkin puoli. Se on Pyhä Henki, joka meissä vaikuttaa. Pyhä Henki saa aikaan oikeaa Kristuksen mieltä, oikeaa arkuutta lähestyä veljiä ja sisaria ja nöyrää mieltä lähestyä erilaisia asioita ja Pyhä Henki saa meidät ennenkaikkea tuntemaan rakkautta itse Hengen lahjoittajaa kohtaan kuin myös veljiä ja sisaria kohtaan. Tällöin se omasta mielestämme kankea keskustelu ei välttämättä ole Jumalan edessä kankeaa keskustelua vaan juuri sellaista, joka on Jumalan tahdon mukaista.
Rukous voi paljon. Jos yksikin Jumalan lapsi rukoilee Isää, että Isä antaisi avoimen mielen ja oikeaa Jumalan lapsen vapautta puhua siionissa, Isä on luvannut kuulla sellaisen rukouksen.
On aivan oikein rukoilla myös rohkeutta ja voimaa, että uskaltaisi ottaa esiin kipeitä asioita, jotka ovat mm.Jumalan lasten välistä rakkautta hiertämässä. Tämä liittyy olennaisesti siihen, että elämäntapa kysymyksissä alkaisi joku tekemään siitä itselleen omantunnonkysymyksen. Tähänkin löytyy Paavalin kallis opetus, että jaksaisimme katsoa, ettei se meidän vapautemme tulisi muille pahennukseksi. Tämän palstan tuntien tässä on nyt se hyökkäyksen kohta eli haluttaisiin hyvin jyrkästi nähdä, että tässä ja tässä on oikein, mutta tässä ei.
Antakoon Jumala minulle oikeita sanoja, että osaisin tähän asiaan jotain sanoa. Kysymys on niin perustavaa laatua, että siihen vastaamiseen tulisi rauhassa istua alas asian äärelle. Sanon kuitenkin jotain tähän.
*************
Ensinnäkin me olemme kaikki omalta puoleltamme aivan kelvottomia ja ansiottomia (Room. 3:12 & 3:24). Meitä Jumalan lapsia kiusaa saatana. Joka hetki, jos vain mahdollista. Vihollinen saa meidät epäilemään, lankeamaan syntiin ja harhailemaankin. Mitä sanoo Jumala tällaiselle kiusatulle ja vaivatulle Jumalan lapselle, joka tuntee itsensä heikoksi ja uupuneeksi armokerjäläiseksi?
2. Kor. 12:9 "Ja hän sanoi minulle: tyydy minun armooni; sillä minun voimani on heikoissa väkevä. Sentähden minä mielelläni kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima minussa asuis."
**************
Vihollisen kiusausten alla saatamme siis epäillä milloin mitäkin. Käärmeen tavoin kyselemme "sanoiko Jumala todella niin ja niin". Juuri näillä sanoillahan tämä ei yleensä tapahdu vaan monella muulla tavalla ja muotoa.
Kun Jumalan lapsena alkaa epäillä, että onkohan se tämä Jumalan seurakunta sittenkin erehtyvä tai että onkohan se ehkäisy sittenkään syntiä, silloin sitä saattaa epäillä aivan ääneenkin esim.ystävien kesken tai tällaisella nettipalstallakin. Ennen tällaista aikakautta saattoivat nämä epäilykset jäädä vain oman mielen syövereihin, mutta tällaisen anonyymin mahdollisuuden kautta onkin helppo purkaa itseään julkisesti.
Sydämen taistelut saattavat olla hyvinkin kiivaita ja silloin on vaarana, että toisen Jumalan lapsen niitä tekstejä lukiessa tulee hänelle mieleen, että ei taida olla tämä minun sisareni ja veljeni, sillä puheenparsi ei ole tuttu eikä vastaa Henkeen. Sitä joutuu ymmälle ja aivan hätäilynkin alle, että mikä tässä on, kun tuo toinen sanoo olevansa minun veljeni ja sisareni ja emme kuitenkaan usko samalla tavalla. Ei välttämättä tule ajatelleeksi, että se rakas sisar tai veli on kovassa sydämen taistelussa ja nyt jos joskus tarvittaisiin tukea ja lohdutusta. Ennenkaikkea sitä lohdutusta, jota vain Jumala tarjoaa. Rakkauden neuvojakin kaivataan.
*******************
Nyt tullaan siihen, mistä mehem ja sectori ovat kirjoittaneet.
*****************
MEHEM: "Tärkeämpää on, mitä opetat ihmisestä, jolla on noista asioista erilainen ymmärrys kuin sinulla"
Jos tällaisella palstalla on jollakin eri ymmärrys kuin minulla, se ei tarkoita ollenkaan sitä, että tällainen ihminen olisi heti jumalaton/ uskoton minun tai Jumalankaan silmissä.
Tämä liittyy siis alussa olleeseen kirjoitukseeni eli emme tiedä vältämättä taustaa, miksi luemme sellaista tekstiä kuin luemme.
Asiasta tulee siis keskustella. Sectorin kanssa olemme keskustelleet ja emme löydä yhteisymmärrystä. Tämä rikkoo sitä rakkautta, jota Jumala soisi meidän välillämme olevan. Kyse on uskonopillisista asioista. Ei elämäntapa-asioista.
Olen myöskin sectorille sanonut, jotta voisin rakastaa häntä vilpittömästi veljenäni Herrassa, meidän tulisi ottaa mukaan keskusteluun puhujaveljiä, sillä Jumala on heille antanut lahjansa juuri tällaisiin sielunhoidollisiin asioihin ja me emme kerran keskenämme saa yhteisymmärrystä asiaan. Tämä ei ole hänelle käynyt. Tätä kuitenkin edelleen toivon ja rukoilen, että Jumala saisi antaa hänelle sitä mieltä, että saisimme yhdessä puhujaveljien kanssa tästä asiasta keskustella. Tämä on Jumalan sanan mukaista. Tehköön Jumala minulle niin ja niin, jos minä sanon tämä paremmuuttani tai ylemmyyttäni vaan vilpittömästi haluaisin ja itsenikin hyvin huonoksi kristityksi löytäen haluaisin kuitenkin, että tämä asia hoidettasiin niin kuin meitä on Jumalan sanassa neuvottu ja Jumalan seurakunnassakin opetettu.
***************
Sitten yleisemmin. Jos siis Jumalan sana ei saa toteutua ja ei olla kuuliaisia Jumalan sanalle, silloin ei voi olla kyse uskovaisesta ihmisestä.
Olet siis oikeassa kohdan 1) suhteen. Tästä kuitenkin puhuin enemmän tuossa edellä ja kyllä vääryydessä valvominen johtaa aina vääjäämättä ulos Jumalan valtakunnasta, jos ei halua kuunnella Jumalan seurakuntaa siinä asiassa. Jumala ei ole vääryys vaan oikeus.
Kohta 2):ssa vääristyy Jumalan sanan totuus.
Kohta 3):ssa olet lisännyt Jumalan sanaan omiasi. Se pitää paikkansa vain sen osalta, että me pidämme seurakunnalle tottelematonta pakana ja publikaanina. Emme voi pitää veljenä / sisarena Herrassa sellaista, joka ei Kristuksen opissa vaella. Yksin Jumala tuomitsee.
*******************
"Miten sinun käy, jos oletkin itse väärässä? "
Jumalan sana velvoittaa jokaista Jumalan lasta, että he pitävät sanaa esillä niin hyvinä kuin huonoina hetkinä ja toinen toistaan hoivaavat. Saakoon tuo Jumalan rakkaus meissä kaikissa sen vaikuttaa, että minuakin korjataan, jos olen väärässä. Tämä korjaaminen ei ole sitä, että tällaisella palstalla anonyymina kirjoittaa, että väärässä olet ja häipyy piiloon jonnekin. Itsekin olen ollut aina valmis kohtamaan kasvotustenkin sellaisen ihmisen, jota olen lähestynyt. Tätäkään en sano siksi, että olisin onnistunut tai hyvä kristitty vaan siksi, että jokainen rohkaistuisi olemaan avoin ja vapaalla mielellä. Erityisesti tämä toteutuu silloin, kun rohkenee ja saa avoimelle mielellä puhua omassa kotisiionissa esim.seurakuntaillassa.
Tässä siis seison enkä muuta voi. Jumala minua armahtakoon, jos väärin olen sanonut!
Lyhyesti pari sanaa. En vielä ehtinyt näitä viestejä ajatuksella lukea, teen sen parempana ajankohtana.
Mutta minua ilahdutti tuolla ylemmässä, Mehemille osoittamassasi viestissä erityisesti yksi toteamuksesi perusteluineen.
Kirjoitat, ettet automaattisesti halua leimata vähän Sinulle vieraallakaan puheenparrella keskustelevaa vl-uskovaiseksi tunnustautuvaa eriuskoiseksi. Se on kauniisti sanottu ja tärkeä asia. Minusta tuollainen ajatus on suorastaan avain kaikkeen vapaaseen keskinäiseen kanssakäymiseen. Monikaan ei nimittäin uskalla puhua mieltään painavista asioista jos reaktio on sieluntilan nopea kyseenalaistaminen.
Sinulle tällaisista kirjoituksista syntyvää tunnetta perustelet kuitenkin mielestäni hyvin ymmärrettävästi:
"Sydämen taistelut saattavat olla hyvinkin kiivaita ja silloin on vaarana, että toisen Jumalan lapsen niitä tekstejä lukiessa tulee hänelle mieleen, että ei taida olla tämä minun sisareni ja veljeni, sillä puheenparsi ei ole tuttu eikä vastaa Henkeen. Sitä joutuu ymmälle ja aivan hätäilynkin alle, että mikä tässä on, kun tuo toinen sanoo olevansa minun veljeni ja sisareni ja emme kuitenkaan usko samalla tavalla. Ei välttämättä tule ajatelleeksi, että se rakas sisar tai veli on kovassa sydämen taistelussa ja nyt jos joskus tarvittaisiin tukea ja lohdutusta. Ennenkaikkea sitä lohdutusta, jota vain Jumala tarjoaa. Rakkauden neuvojakin kaivataan."
Mukavaa syyspäivää!
Lähes kaikilla täällä kait välillä tunteet kuumenee. Aihepiiri on läheinen ja tärkeä ja herättää voimakkaita tunteita.
Toisaalta, kristinuskosta on aina kiivaastikin keskusteltu, enkä itse pidä sitä mitenkään erityisen vaarallisena. Kaikki mikä on totta, kestää kyllä arvioinnin ja vapaan keskustelun, hikeentymisenkin.
Biblian lausuntoa korjaan sen verran, että hän kirjoitti sanamuodon "oikean ja vasemman laidan synnit" olevan itselleen uusi, mutta sen mitä tuolla tarkoitetaan, hän kyllä hyvin ymmärsi. Hän siis oli vain tottunut käyttämään asiasta eri ilmaisua.
Lapsena usein kuuli maalaisisäntien saarnaavan pirttiseuroissa että "Vihollinen yrittää vasemmalta, ja se yrittää oikealta; se piirittää joka puolelta."
herjoja heitellyt, sellaista on tehnyt joku muu ihminen. En ole herjojenheittelijä. Tuon viestin kirjoitin, mihin vastasit, koska minulla kävi "pannu kuumana". Itselles sellaisen sallit, mutta et muille? Minua kiukutti, että pyrit määräilemään semmoista, mihin sinulla ei ole määräysvaltaa. Tällä palstalla on täysin sääntöjenmukaista kirjoittaa ilman nimimerkkiä, ja useimmat näyttävät haluavan niin tehdä. Se, että siitä syystä käyt toisen ihmisen kimppuun, ei ole sopivaa. Et voi luoda tänne omia sääntöjäsi. Voit vain jättää vastaamatta niihin viesteihin, joihin et halua vastata, niin muutkin täällä tekevät. Mitä siitä tulisi, jos kaikki rupeaisivat vaatimaan tänne omia sääntöjänsä?
Älä vaivaa minua enää.
Minä vastasin sinulle, en sinulta mitään vastausta pyytänyt. Vastasin, koska latelit perättömiä syytteitä. Oletit toisesta ihmisestä kaikenlaista, mistä sinulla ei ollut mitään tietoa. Onko semmoinen eettistä?
Lopetan omalta osaltani tähän, mutta jos käyt joskus minun kimppuuni nimimerkittömyyden takia, valitan sinusta ylläpitoon. Itse en sinulle koskaan vastaa.
Teen omien ajatusteni ja tulkintojeni pohjalta yhteevedon, koska katson, että tämä vastaus koskee myös minun kirjoituksiani. Sanot, että on Raamatullista keskustella asioista puhujaveljien kanssa? Vetoat ilmeisesti kohtaan jossa veli on r i k k o n u t sinua vastaan? Korjaa jos olen väärässä. En koe rikkoneeni sinua vastaan henkilökohtaisesti, ja jos olen taitamattomasti puhunut, pyydän sitä anteeksi, tässä ja nyt. Meille on syntynyt näkemysero tietyistä kysymyksistä, ja sinä katsot nyt, että olet oikeutettu toimimaan tuon Raamatunkohdan mukaisesti. Olenko kovin väärässä arvatessani, että ajattelet minun olevan sinun mielestäsi väärässä? Eiköpä olisi hyvä jättää ainakin mahdollisuus sille, että itsekin erehtyy. En sano nyt, että olet erehtynyt, mutta se mahdollisuus todellakin kannattaa jättää. En rohkene kuitenkaan sanoa, että et ole kristitty, koska käsität eri tavalla kuin minä. Sinä rohkenet, tai näin sen tulkitsen.
Minulla ei ole mitään sellaista sanottavaa, mitä en voisi täällä julkisesti sanoa sinulle tästä asiasta, mutta sinulla on selvästi jotakin. Mutähän se voisi olla? Miksi siihen tarvitaan puhujaveljiä, jotka halutessaan voivat tähän kysymykseen aivan hyvin tulla vastaamaan 24/7. Voit lähetellä sähköpostia kaikille tuntemillesi puhujaveljille, ja kertoa heille, minun suostumuksellani, tämän asian. Kerrot myös ketjun, johon he vastaavat. Itse en halua mennä kenenkään ihmisen taakse, vaan kirjoittaa mitä henki minulle ilmoittaa.
En ole itse mikään salamannopea puhujatyyppi, joka keskustelussa oivaltaa välittömästi, mistä on kyse. Ei ole ollenkaan edes liioiteltua sanoa, että usein ylimainostetussa kasvotusten keskustelussa tulee väärinymmärretyksi ja väärinymmärryksiä. Keskustelun loputtua voi hyvin olla sellainen mieli, kuin olisi selkäänsä saanut. Ketä sellainen kasvattaa? Minulla on paljon lähimmäisiä aivan oikeassa elämässä, ja tiedän, että keskustelu ei ole mikään autuuden mittari. Siinä vaaditaan tahtoa ja rakkautta aivan kuten täälläkin. rehellisyyttä tässäkin asiassa siis. kirjoituksissa on vielä sellainenkin hyöty, että se jää todellakin muistiin, eikä tule kiusausta väittää jotakin toista. Molemmin puolin.
Näen myös, että tällä palstalla käsitellään p ä i v i t t ä i n näitä molempia asioita, joista me olemme eri mieltä. Ei siis ole mitenkään huono asia saattaa näitä asioita aivan julkiseen keskusteluun. Eikö näistä lukittujen ovien kokouksista ole jo tarpeeksi kokemuksia? Näen myös, että kumpikaan asia ei ole autuuttava, vaikkakin seurakuntaopillisesti tärkeitä kysymyksiä molemmat, ja kuten aiemmin kirjoitin, koskettavat montaa elämän osa-aluetta.
Uskomme molemmat Raamattuun ja sen pelastussanomaan. Ei siis voi olla muuta kuin tulkintaeroja siitä, miksi olemme eri mieltä. Teksti on täysin samaa. Minä koen sinun tulkintasi armottomaksi, ja tekoja vaativaksi, ja sinä koet oletettavasti minun tulkintani huoruuden tai muun sellaisen hyväksyväksi lepsuiluksi. Onko se Raamatun mukaan niin, että aina se, joka on tiukimman linjan onnistunut vetämään, on ollut oikeassa? Näin ei ole. Se on juutalaista opetusta, kun lakia täytetään viimeistä piirtoa myöden. Se johtaa toivottomaan tilanteeseen, kun vastuunkantajat joutuvat selittämään epäkohtia parhain päin vain siksi, ettei lakia voi täyttää. Epäkohtia ei voi eikä tule selittää niin, että musta tulee valkoiseksi. Eikä niistä missään tapauksessa tehdä lukkoja lammashuoneen oveen.
En hyökkää henkilönä sinua kohti, enkä halua sinulle mitään pahaa, tämä sanottakoon aivan "ääneen." Haluan että asiat keskustelevat, koska tiedän varmasti, että nämä asiat ovat monelle vaikeita. Vielä kerran totean, että en ymmärrä sinun tulkintaasi siitä, millä perustein toteat tai jätät toteamatta ihmisen Jumalan lapseksi ja veljeksesi. Jätän sen sinun omatunnollesi. Itse tunnen, että minä olen kalliisti lunastettu Jumalan lapsi, ja tahdon taivaan tietä kulkea synnin poispanijana. Sinä et voi sitä minulta ottaa pois. Uskoani voit kyllä horjuttaa rakkaudettomuudellasi minua kohtaan. Silloin minun on vaikeampi käsittää se asia, että minun tulee hyväksyä sinut lähimmäisekseni ja veljekseni.
Joka aamu on armo uus
miksi huolta siis kantaa
Varjot väistyy ja vajavuus
Jesus voimansa antaa
Kiitos Herran, Hän auttaa tiellä
Meidän kanssamme nyt ja aina on
Täällä suo Isän suosion,
Kerran luonansa siellä.
"Sitten yleisemmin. Jos siis Jumalan sana ei saa toteutua ja ei olla kuuliaisia Jumalan sanalle, silloin ei voi olla kyse uskovaisesta ihmisestä.
Olet siis oikeassa kohdan 1) suhteen. Tästä kuitenkin puhuin enemmän tuossa edellä ja kyllä vääryydessä valvominen johtaa aina vääjäämättä ulos Jumalan valtakunnasta, jos ei halua kuunnella Jumalan seurakuntaa siinä asiassa. Jumala ei ole vääryys vaan oikeus.
Kohta 2):ssa vääristyy Jumalan sanan totuus.
Kohta 3):ssa olet lisännyt Jumalan sanaan omiasi. Se pitää paikkansa vain sen osalta, että me pidämme seurakunnalle tottelematonta pakana ja publikaanina. Emme voi pitää veljenä / sisarena Herrassa sellaista, joka ei Kristuksen opissa vaella. Yksin Jumala tuomitsee. "
Tuntui, että olit vastannut tosissasi ja huolellisesti. Kiitos siitä!
Mutta yllä lainaamani kohta jätti ison kysymysmerkin. Tulkitsen vastauksesi näin:
a) Ensiksi ikään kuin myönnät, että kohdan 1 mukainen tulkinta on oikea: Voit pitää uskonveljenä. Mutta sitten heti annat ymmärtää, että jos joku jatkuvasti on noissa asioissa eri mieltä kuin sinä, hän joutuu (jotenkin passiivisesti?) ulos Jumalan valtakunnasta. Valitettavasti tulkitsen näin: Tarkoitat, että hänet tullaan aktiivisesti sitomaan ennemmin tai myöhemmin. Mutta tämähän vastaa kohtaa 2 tai kohtaa 3, ei kohtaa 1.
b) Sitten heti kerrot, että kohdassa 2 vääristyy Jumalan sanan totuus. (Miksi?) Tämän perusteella et siis voi kannattaa kohtaa 2.
c) Kohdassa 3 minua hieman harmitti ilmaisusi "olet lisännyt Jumalan sanaan omiasi". Ikään kuin itse kannattaisin kohtaa 3, vaikka varmaankin arvaat jo tässä vaiheessa, etten ainakaan sitä kohtaa kannata. Mutta oli miten oli, toteat, että kohta 3 pitää paikkansa vain osittain, nimittäin että ei voida pitää Jumalan lapsena, mutta yksin Jumala tuomitsee. Mutta tämähän on juuri se, mitä sanoin alunperin kohdassa 2, minkä juuri itse edellä tuomitsit Jumalan sanan vääristelyksi.
En saa siis ollenkaan selvää, mitä ajattelet. Tulkitsen tämän niin, että olet aina samaa mieltä kuin ne, joilla on seurakunnassa henkinen valta-asema. Koet sen "seurakunnan kannaksi", jota pidät erehtymättömänä. Tulkintani voi olla väärä, ymmärrän sen, mutta päätin sen kertoa, koska näin päättelin mielessäni.
Ehkä on reilua yrittää sanoa, mitä itse ajattelen kohdista 1-3 näiden kysymysten kohdalla ja noin yleensä. Näiden kysymysten kohdalla asia on mielestäni erittäin selvä: Mitään aihetta seurakunnasta erottamiseen ei ole, jos joku ei tohdi saarnata ehkäisyä synniksi tai jos joku pitää seurakuntaa erehtyvänä. Itsekin tulisin erotetuksi, jos nuo asiat olisivat perusteena. Eli kannatan kohtaa 1. Ennemminkin voisi aihetta seurakunnasta erottamiseen olla, jos joku saarnaa, että ehkäisy on ehdottomasti syntiä ja että seurakunta on erehtymätön. Tässä kuitenkin olisin kanssasi tavallaan samoilla linjoilla: Emme voi tietää, miksi joku saarnaa noista asioista kovin tiukasti ja mitä hän oikeastaan tarkoittaa, joten ehkäpä annamme hänen saarnata, kunhan ei vaadi muita samaan.
Yleisemmin myönnän, että voi olla tilanteita, joissa jotakuta ei voida pitää uskonveljenä, eli kohta 2 voi joskus olla väistämätön. Sen sijaan kohta 3 ei milloinkaan.
Kohta 3 oli muuten yleisesti opetuksena 70-luvulla, ja minä uskoin sillä tavalla viime vuosiin asti, kunnes pohja petti. Moni uskoo sillä tavalla nykyäänkin. Jos ihan rehellisiä ollaan, jäi vielä mieleen epäilys, että sinäkin uskot itse asiassa kohdan 3 tavalla. Olen ehkä turhan epäluuloinen, ja joudut nyt epäluulojeni uhriksi, mutta elämänhistoriani kokemukset eivät annan aihetta suurempaan luottavaisuuteen.
"vasemman ja oikean laidan synneistä"?
Puhuttiin ainakin 50-60-luvuilla. Voi olla ettei enää ole ollut tarvetta, kun on tehty puhdas seurakunta 70-luvulla.
silmiäsi näkemään, mistä on kysymys.
Biblia1776:n mielestä hänen ja Sinun välillä puuttuu yhteisymmärrys "uskonopillisesti" eikä "elämäntapakysymyksissä"?
Minä "valtakunnan ulkopuolisena" olisin arvellut toisin. Johtuisiko skisma siitä, että Biblia1776 ei näe mahdolliseksi seurakunnan erehtymistä, Sinä sen sijaan näet? Sekö olisi "uskonopillinen" ero teidän välillänne?
samanlaiset "tuntemiset" kuin entisellä mummolla joka potkuriaan hiekassa työnsi. Mutta työnsi kuitenkin.
Työnnetään mekin. Ainakin siinä omat voimat hupenee. Ja sehän on ihan Sanan mukaista: meidän tulee vähetä.
Minulla on se käsitys, että kysymys on tuosta sekä lisäksi ehkäisystä. Lisäisin vielä mielelläni "omin päin" listaan hoitokokoukset, mutta siitä emme ole näin ehdottomasti väitelleet. Tämä tosin liittyy vahvasti seurakunnan erehtymättömyyteen. Vieläkin tekisi mieli listätä listaan "tämän Jumalanvaltakunnan opetus", jonka voi joku tulkita yhden maanpäällisen seurakunnan opiksi. Mutta tämäkin liittyy seurakunnan erehtymättömyyteen, ne ovat sen syvään kasvaneita juuria.
En ole Biblian uskon varassa, enkä koe hänen voivan ottaa uskoani minulta pois. En pidä Raamatullisena opetuksena sitä, ettei Kristuksen tunnustavaa lähimmäistä voi "ottaa huoneeseen." Se on omanvanhurskauden aiheuttamaa työtä, vaikka tällainen henkilö olisi oikeassakin. Rakkaus kuitenkin puuttuu. Tämä seuraava ei liity mitenkään Raamattuun, mutta tulee mieleen poliisi Javert Hugon klassikkoromaanissa "Kurjat." Hän teki lain kirjaimen mukaan, mielestään oikein, mutta unohti inhimillisyyden. Raamatullinen vertaus voisi olla esimerkiksi se, että palvelija sai isännältä kymmenentuhannen leiviskän velan anteeksi, mutta tästä pälkähästä selvittyään meni ja kiristi kurkusta palvelijaansa pienemmän velan takia. Jeesus tuli ja täytti lain, joten on turha sanoa, että autuuden eteen jotakin lihan työtä tarvittaisiin.
en uskonopillisena. Entä Sinä? Biblia1776 kyllä saattaa pitää sitäkin uskonopillisena.
oli ilmaisu, jota kuulin 80-luvulla ns. sillanpääläisten ja Ruotsin morjärveläisten tapaamisissaan käyttävän. Amerikan töröläläisiä en ole tavannut koskaan, mutta oletan heidänkin jakavan saman käsityksen.
"Armosta uskomassa" tuntui silloin terveelliseltä vastakohdalta SRK-lestadiolaisuuden elämänvanhurskaus-painotukselle. Nyt tunne on saanut vahvistuksekseen tiedon: Erkki Reinikainen ym. näkivät liikkeen olleen luisumassa fundamentalisitiseen lainomaisuuteen.
Sanaparissa "armosta uskomassa" on lestadiolaiskielellä ilmaistu lyhyesti uskonpuhdistuksen periaate: yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden.
Ja sillanpääläisyys oli muka eriseura!
samaa mieltä kanssasi. Nimenomaan tämä on se, josta olen kovimmin kiivaillut Biblian kanssa.
En muuta osaa sanoa. Murheellisena en jatka tätä keskustelua enempää.
Luulisi akateemisesti koulutetun ihmisen osaavan perustella näkökantansa. Miten ovat nämä muut palstalaiset, jotka näistä samoista asioista kyselevät? Ovatko he sinulle samanlaisia järkiopin noudattajia kuin minä? Oletko heidätkin luokitellut samoin kuin minut? Ja tuon kirjoittamasi lauseenko olisit minulle halunnut sanoa kahdenkeskisessä keskustelussa?
Rakkaudetonta oman vanhurskauden työtä, en muuta osaa sanoa. Tämä keskustelu on henkilöitynyt minuun, ja hieman jopa huvitti, miten "heitit arpaa" sielustani keskustellessasi mehemin kanssa. Aivan kuin olisin jokin esine. Taidat sittenkin paljastua lakimieheksi, jolle lain noudattaminen tuo ylimääräistä hyvää oloa. Sitä valoa vasten ei ole tarvettakaan tutkia, mitä Jumala haluaa Raamatussa meille kertoa. Kunhan lukee pykälät oikein.
Pyysin tuossa jo aiemmin anteeksi taitamattomuuttani, voisitko nyt ottaa ja kirjoittaa asian, joka sinut on pahentanut, kun ei tunnu sydän millään lämpiävän. Täytyyhän tässä jotenkin eteenpäin päästä.