http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000 000000003&conference=4500000000000490&posting=220000000 20406862
Tämän ylläolevan kirjoituksen innostamana aloin laskemaan, kuinka monta lestadiolaista omasta ja puolisoni suvusta löytyy.
Miksikähän suviseurojen väkimäärä ei enää kasva.
Kuolleisuus ei sitä selitä, sillä syntyvyys on aina enempi kuin kuolleisuus.
Selitys siihen, miksi uskovaisten lukumäärä ei kasva, on hyvin yksinkertainen.
On mahdotonta seuloa koko populaatiota, mutta hyvän otannan saa, kun tekee tutkimuksen omasta ja puolisonsa suvusta, mikä antaa riittävän luotettavan prosenttiluvun.
Näin minä tein tämän tutkimuksen.
Isäni suku: Joskus 1800 luvun loppupuolella tuli kylälle saarnamies, jonka vaikutuksesta isäni isä ja hänen sisarensa kääntyivät parannukseen. Isoisäni lapsista vain isäni pysyi uskossa.Isoisäni sisar muutti amerikkaan v. 1899 ja kääntyi siellä myöhemmin eriseuraan ja samoin heidän lapsensa. Isäni sisarukset ja heidän jälkeläisensä käsittää yli 90 henkilöä, mutta lestadiolaisuuteen heistä ei ole mennyt kukaan.
Isäni lapsista, siis meistä, on siunaantunut tähän mennessä n. 120 henkilöä käsittävä suku.
Uskon tiellä on pysynyt suurin osa, yli 80 henkeä, mutta kaikista ei voi olla varma, ovatko varmasti oikeasti uskomassa.
Mutta kaikki eivät mene naimisiin, vaan osa jää vanhoiksi poijiksi ja vanhoiksi piijoiksi.
Äitini suku: Äitini vanhemmat olivat uskossa, samoin moni heidän sisaruksistaan.
Äitini sisaruksista on uskosta luopunut lähes kaikki, vain äitini ja yksi sisar ovat pysyneet uskossa. Uskosta on myös luopuneet kaikki äidin sisarusten lapset kahta lukuunottamatta. Näiden lapsista on pysynyt uskon tiellä melkein kaikki.
Puolisoni suku: puolisoni sisaruksista on uskon tiellä pysynyt melkein kaikki. Puolisoni sisarusten lapsista on uskon tiellä pysynyt 80 %.
Puolisoni äidin sisaruksista uskossa on vain yksi ja heidän jälkeläisistään 90 %. Puolisoni isän sisaruksista on uskossa vain yksi ja heidän lapsistaan vain 10 % on jäänyt uskoon.
Kun tarkastelee useampaa sukupolvea, voi havaita, että uskoon jäävät ovat vähemmistönä.
Sukua voi seuloa niin pitkälle, kun vain tietoa riittää. Minun ja puolisoni suvun tiedossa olevien henkilöiden lukumääräksi saamme 350 henkilöä ja heistä käy seuroissa 110 henkilöä.
Prosenttiluvuksi tulee 31 %.
Vaikka uskovaisille syntyy paljon jälkeläisiä, heitä lähtee yhteisöstä pois melkoinen joukko nuoruusiän kuohunnassa.
Tässä piilee selitys sille, ettei esim. suviseurojen väkimäärä kasva, vaan on ollut pikkuisen laskusuunnassa.
Totta on, että jos kaikki olisivat pysyneet uskossa läpi elämän, olisi suviseuroissa näinä vuosina vähintään puoli miljoonaa ihmistä.
Itse kukanenkin voi tällä tavoin tarkastella omaa sukuaan ja kertoa, millaiseen lopputulokseen päätyi. Onkohan montakaan sukua, jossa uskossa pysyneiden määrä olisi lähellä sataa prosenttia.
Tämän ylläolevan kirjoituksen innostamana aloin laskemaan, kuinka monta lestadiolaista omasta ja puolisoni suvusta löytyy.
Miksikähän suviseurojen väkimäärä ei enää kasva.
Kuolleisuus ei sitä selitä, sillä syntyvyys on aina enempi kuin kuolleisuus.
Selitys siihen, miksi uskovaisten lukumäärä ei kasva, on hyvin yksinkertainen.
On mahdotonta seuloa koko populaatiota, mutta hyvän otannan saa, kun tekee tutkimuksen omasta ja puolisonsa suvusta, mikä antaa riittävän luotettavan prosenttiluvun.
Näin minä tein tämän tutkimuksen.
Isäni suku: Joskus 1800 luvun loppupuolella tuli kylälle saarnamies, jonka vaikutuksesta isäni isä ja hänen sisarensa kääntyivät parannukseen. Isoisäni lapsista vain isäni pysyi uskossa.Isoisäni sisar muutti amerikkaan v. 1899 ja kääntyi siellä myöhemmin eriseuraan ja samoin heidän lapsensa. Isäni sisarukset ja heidän jälkeläisensä käsittää yli 90 henkilöä, mutta lestadiolaisuuteen heistä ei ole mennyt kukaan.
Isäni lapsista, siis meistä, on siunaantunut tähän mennessä n. 120 henkilöä käsittävä suku.
Uskon tiellä on pysynyt suurin osa, yli 80 henkeä, mutta kaikista ei voi olla varma, ovatko varmasti oikeasti uskomassa.
Mutta kaikki eivät mene naimisiin, vaan osa jää vanhoiksi poijiksi ja vanhoiksi piijoiksi.
Äitini suku: Äitini vanhemmat olivat uskossa, samoin moni heidän sisaruksistaan.
Äitini sisaruksista on uskosta luopunut lähes kaikki, vain äitini ja yksi sisar ovat pysyneet uskossa. Uskosta on myös luopuneet kaikki äidin sisarusten lapset kahta lukuunottamatta. Näiden lapsista on pysynyt uskon tiellä melkein kaikki.
Puolisoni suku: puolisoni sisaruksista on uskon tiellä pysynyt melkein kaikki. Puolisoni sisarusten lapsista on uskon tiellä pysynyt 80 %.
Puolisoni äidin sisaruksista uskossa on vain yksi ja heidän jälkeläisistään 90 %. Puolisoni isän sisaruksista on uskossa vain yksi ja heidän lapsistaan vain 10 % on jäänyt uskoon.
Kun tarkastelee useampaa sukupolvea, voi havaita, että uskoon jäävät ovat vähemmistönä.
Sukua voi seuloa niin pitkälle, kun vain tietoa riittää. Minun ja puolisoni suvun tiedossa olevien henkilöiden lukumääräksi saamme 350 henkilöä ja heistä käy seuroissa 110 henkilöä.
Prosenttiluvuksi tulee 31 %.
Vaikka uskovaisille syntyy paljon jälkeläisiä, heitä lähtee yhteisöstä pois melkoinen joukko nuoruusiän kuohunnassa.
Tässä piilee selitys sille, ettei esim. suviseurojen väkimäärä kasva, vaan on ollut pikkuisen laskusuunnassa.
Totta on, että jos kaikki olisivat pysyneet uskossa läpi elämän, olisi suviseuroissa näinä vuosina vähintään puoli miljoonaa ihmistä.
Itse kukanenkin voi tällä tavoin tarkastella omaa sukuaan ja kertoa, millaiseen lopputulokseen päätyi. Onkohan montakaan sukua, jossa uskossa pysyneiden määrä olisi lähellä sataa prosenttia.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Olisi niin mielenkiintoista kuulla miksi ovat lähteneet pois. Kait heillä joku selitys on. Olen aavistellut lestadiolaisuuden loppuvan vähitellen kokonaan maailmasta.
Syitä on paljon ja kaikkia on mahdoton tietää
- aviopuolison hankinta Jumalan valtakunann ulkopuolelta
- avioerot
- siirtyminen toiseen hengellisyyteen
- erottaminen yhteisöstä
- television laittaminen
- oli eri mieltä uskonkäsityksistä
- ei löytänyt aviopuolisoa omasta porukasta
- väsyi uskovaiseen elämänmenoon
- katkeroitui, kun pidettiin itseään
huonompana ja toisia parempina
- jne,
Onko sellainenkin erottamisen syy että katkeroituu? Eikö se ole vain ihmisen omaa heikkoutta? Eikö sellalista pitäisi koettaa kantaa siionissa, auttaa ja tukea hän´tä löytämään valoisamman armon kokemuksen, pikkuhiljaa?
Moni on täällä sanonut ettei nykyään enää eroteta vaikka uskovainen hankkii television.
Miten tämä asia oikein on?
Television omistaminen ei ole enää riittävä syy erottamiseen, vaan henkilön katsotaan olevan vaan haksahtanut uskossaan, jolle ei oikein arvaa sanoa Jumalan tervettä.
Oikeastaan ketään ei eroteta, koska haksahtaneet osaavat itse tehdä johtopäätökset ja jäävät itse pois seurakuntayhteydestä
Onko "vieroksunta" sama asia kuin "syrjintä"?
Kun jonkun uskovaisen tiedetään tekevän jossakin asiassa toisin, kuin normaali tapa on, sitä ensinnäkin oudoksutaan ja puhutaan, et kuis se noin. Onkohan se oikeasti enää uskomassakaan? Sitten häntä aletaan karttamaan, kun syntisten kanssa ei passaa kovin läheisesti veljeillä.
Neuvomaankaan ei oikein arvaa alkaa, ettei se loukkaannu, varsinkin, jos henkilö on julkisuuden henkilö. Tavallinen pulliainen noteerataan olankohautuksella
Enää ei siis eroteta television omistamisen tähden?
Onko nämä päätökset siis vaivihkaa ja salaillen peruutettu? vai onko näistä jossain kerrottu kun en ole sellaisesta nähnyt enkä kuullut mitään?
Vuonna 1971 SRK:n vuosikokous Ruukissa päätyi siihen, että television hankkineita oli puhuteltava kerran tai kahdesti, jonka jälkeen parannukseen taipumattomia pidettiin "pakanoina ja publikaaneina".
Vuoden 1976 vuosikokouksessa Sievissä päätettiin, että "asiasta on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että tulevaisuudessa uskoa tunnustavat television hankkijat katsotaan uskonsa kieltäneeksi ja heidät välittömästi erotetaan rauhanyhdistyksen jäsenyydestä".
Näin myös toimittiin satojen uskovaisten kohdalla. Heidät erotettiin siionin rakkaudesta.
Jos nyt on peruttu nämä päätökset ja tomitaan toisella tavalal, pitäisi kaiken oikeudenmukaisuuden mukaan myös aiemmin tehdyt erottamiset peruuttaa.
Mitä eroa siinä on Raamatun mukaan, onko uskovainen hankkinut television vuonna 2006 tai 1996? Sama kohtelu siinä kuuluu olla.
Ohoh, vai tommosia uutisia.
Sssiiissh eiksh oo hirveetä.
Ihan uutta.
Eikä tällä palstallakaan oo asiasta sanaakaan puhuttu.
Kamalaa.
Eikö teidän keskuudessa ole tapana mennä asiallisesti jututtamaan ao. henkilöä? Hän ehkä osaisi itse parhaiten kertoa miksi hän toimii kuten toimii. Outoa! Te alatte heti vaan syrjiä lähimmäistänne, juttelematta häenn kanssaan! Onks toi mielestäsi kristillistä?
Tämän avauksen teemana oli lestadiolaisten vähentyminen, ei televisiota puhuminen.
Minua olisi kiinnostanut nähdä, minkälaisia laskelmia muut ovat suvuistaan saaneet.
Taitaa olla niin, ettei nykyään kehdata mennä sanomaan jollekkin, että sinä olet mennyt vikaan, vaan kuiskutellaan mieluummin takanapäin.
Ei sitä rohkene kellekkään mennä oikomaan, jos huomaa tämän olevan väärillä teillä.
Hoitokokouksista on opittu ja niitä ei haluta enää jatkaa samoilla tapaa, kuin silloin ennen.
Koko maailma tietää houreisen historian mutta asianomaiset sulkevat simänsä.
Akateemikko Paavo Haavikon sanoin."Lestadiolaisia ei tarvitse paranoida koska he tekevät sen itse".
...joku on entisessä kotisiionissani hankinut tv:n, ja häntä on joku käynyt puhuttelemassa, kuten Raamtussa neuvotaan. Hän käy kuulemma vieläkin seuroissa, vaikka yhä pitää itsellään tv:ta. Häntä ei ole siis potkittu pois "publikaanina". On vain kahden kesken puhuteltu. Ei ole toteutettu Raamatun neuvoa loppuun asti tässä asiassa. Tietenkin seuroissa voi käydä "uskottomanakin". Itse en ole enää vl, ja minulla on tv.
että ennen hoitokokouksia mentiin rehdisti puhuttelemaan. Nykyisin puhuttelu mielletään helposti lakihenkiseksi painostukseksi (eikä suotta), ja sitä tietysti arkaillaan. Tämä saa sitten aikaan epärehellisyyttä (takanapäin puhumista ja välttelyä), ja vapaata aidosti luottavaista ilmapiiriä ei ole.
ainakaan minulla. Olisikohan se syy siihen, että keskustelu menee asian vierestä?
SRK:n johdon mielen mukaan. Välillä television omistamisesta heitetään saatanalle, välillä siitä vain "vieroksutaan" mutta toisinaan se sallitaan hiljaa...
Onkohan Jumala ja Pyhä Henki ihan oikeasti tuon soutamisen ja huopaamisen takana? Vai itse sielunvihollinen?
Ja suurin syy nykyään on halu elää maailmallista elämää ikätoverien tapaan.
..puolimiljoonaa ihmistä. Ei ole niin isoja alueita. Eräs vl-pappi sanoi sanomalehden haastattelussa jotenkin näin: Olisi hyvä, jos puolet vl-perheiden lapsista jatkaa perinteitä, niin liike pysyy elinvoimaisena.
Ei usko ole perinne.
Se on henkilökohtaista luottamusta Jumalaan.
Perinteenjatkajia emme tarvitse.
..että lehtijutuissa sanomiset monesti vääristyvät, ainakin jonkin verran. Sanotaan sitten, vaikka näin: Olisi hyvä, että puolet vl-perheiden lapsista pysyisi lapsuudenuskossaan, niin vl-liike säilyy elinvoimaisena.
Suviseuroissa näyttäytyminen taitaa ollakin jonkinlainen uskossa olemisen mittari muulle yhteisölle.
...entisenä vl:na viime kesänä, koska ne olivat niin lähellä. Siellä on niin paljon tuntemattomia ihmisiä, ettei sitä voi mielestäni pitää näyttäytymisen paikkana kuin ehkä tutuille. Siis, kunhan tutut tietävät - vaikka eivät näkisikään - että olit suviseuroissa ja siten myös uskomassa?
... ja siten myös uskomassa... joopa joo
Kaipa suviseuroissa käynnistä jää seurakuntaan todistus ,että on synnin poispanija. Sehän riittää todisteeksi taivasosuudesta.
En nyt jaksa ruveta kaivamaan koko sukua läpi sadan vuoden matkalta mutta lähihistoriaa selatessani löytyy seuraavia lukuja.
perhe 8 lasta>kaikki menneet maailmaan
perhe 3 lasta>1 uskomassa 2 maailmassa
perhe 4 lasta>1 käy suviseuroissa 3 maailmassa
perhe 4 lasta>3 uskomassa 1 maailmassa
perhe 7 lasta>6 uskomassa 1 maailmassa
perhe 13 lasta>8 uskomassa 5 maailmassa
Lisäksi samasta isästä ja äidistä lähteneistä kolme perhekuntaa kokonaan maailmassa joissa 21 henkilöä.
eli tämänhetkinen tilanne yhden sukuhaaran kohdalla maailmassa 41 ja uskomassa 31.
elikkä uskottomia helvettiin menijöitä on enämpi 41 ja kaikki heistä ovat jolloinkin olleet uskovaisia. taivaaseen menijöitä on 31 miinus mädät kalat pois tästä joukosta kun kukaan uskovaisistakaan ei voi olla varma uskostaan onko mätä vai tuore kala.
...jotka eivät vanhuuttaan jaksa lähteä suviseuroihin? Tai ne vanhoillislestadiolaiset, jotka eivät käy suviseuroissa, koska väentungos tms. ahdistaa? Tunnen monia sellaisiakin. Tai sitten ne, joilla on työstä johtuva este. En tiedä, miten suuri joukko näistä tulee, mutta suinkaan kaikki vl:t eivät tule suviseuroihin. Millaiseksi arvioit "hävikin", joka näistä tulee tilastoon? Se on kyllä totta, että kävijämäärä on pysynyt vuosia samana tai laskenut.
tietenkään ole pätevä mittari, mutta veeällien lukumäärä on pysynyt suunnilleen samana vuosikymmeniä (noin 100 000), ja se kertoo jo enemmän.
17 lasta Isän isällä ---> OUT 4 kpl
Minun isällä 16 lasta ---> OUT 0 kpl
Meidän lastenlapsia 80 kpl:tta ---> OUT 0 kpl
Tässä vain suppea kuvaus tilanteestamme ....
Tänä vuonna 2006 suoritti rippikoulun n. 1700 lestadiolaisnuorta. Jos heistä jokainen menisi naimisiin viiden - kymmenen vuoden kuluessa, niin heidän jälkeläisiään pitäisi olla keskimäärin 8500 kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
Kun jokainen vuosi käy rippikoulun vähintään 1500 nuorta, niin kymmenen vuoden otannalla saamme:
1500 ; 2 = 750 x 10 lasta x 10 vuotta = 7500 x 10 = 75000. Tästä määrästä vähennetään kaikki kymmenen vuoden aikana kuolleet, uskosta luopuneet, naimattomiksi jääneet jne.. jolloin suviseurojen kävijämääräksi jää edelleen vain 75 000, pysyen näin vakiona.
Ja täytyy muistaa sekin, ettei läheskään kaikille perheille siunaannu tuota keskiarvolukua 10 lasta, mitä olen käyttänyt laskennassa optimaalilukuna.
Mummoni oli vl, mutta koko seuraava sukupolvi ei enää ollut, ei yksikään 13 lapsesta perheineen siihen oppiin jäänyt. Jumalaa ei ole hylätty, kaikki uskovaisia ja kirkkoon kuuluvia Herraa pelkääviä kansalaisia, mutta kukaan ei jäänyt vl:ksi.
Olen käynyt suvareissa, vaikken ole vl. On myös paljon muita kävijöitä sekä toimittajia, jotka ei ole vl, ja silti ne lasketaan suviseuravieraiksi lukumäärään, joka suoraan napataan mukamas vl:ksi. Se luku ei ole sama kuin vl kuin mikä suviseuravierasmäärä.
"Totta on, että jos kaikki olisivat pysyneet uskossa läpi elämän, olisi suviseuroissa näinä vuosina vähintään puoli miljoonaa ihmistä."
--------
Totta, luulen että arviosi on varovainen.
Jos kukaan ei jättäisi uskoaan, menisi muutama sata vuotta ja lestadiolaisia olisi puolet maailman väestöstä.
Moni kuitenkin kypsyy typeriin sääntöihin ja hylkää taivastien.
Onko vanhoillisten määrä nousussa vai laskussa ja millaisessa? Kuinka paljon oli esim. 10v. sitten tai 30v. sitten?
Muistaakseni oulunsalossa v. 1982 oli ennätysmäärä kävijöitä, 80 000, mutta sen jälkeen se on pysynyt vakiona ja hivenen laskusuunnassa johtuen suviseurapaikkakunnasta ja ilmoista.
Saviseuroissa nyt ei kukaan viihdy pitkään.
Historia tuntee kahdet oikein tosi märät suvi/saviseurat.
Mutta lestadiolaisten määrä on pysynyt 100 000.ssa jo ainakin kolmekymmentä vuotta.
Suviseuroihin tulee 80 % lestadiolaisista ja loput jää tulematta syystä taikka toisesta.
Niinkuin tuolla tilastonikkari jo kertoi, luopuneiden määrä vaikuttaa siihen, ettei joukkokunta kasva enää.
Lapsia kyllä syntyy, noin vajaat parituhatta joka vuosi lestadiolaisperheisiin, mutta kun he ikääntyvät, heitä tippuu tiuhaan uskon tieltä.
Myös vanhempaa polvea eroaa jonkin verran, mutta lukumääriä ei ole mistä antaa.
Linkin mukaan päivämihen levikki on ollu keskimäärin yli prosentin vuotuisessa kasvussa vuodesta -95 lähtien. Uskon tämän olevan kaikista paras mittari Lestadiolaisuuden todellisesta kannatuksesta. Toki jos kaikki säilyisivät Lestadiolaisuudessa kasvu olis vielä huomattavasti korkeampaa.
Aloittajalle huomautaan, että vaikka isoin osa hänen suvustaan on eronnut, niin kasvua on kuitenkin tapahtunut saarnamiehen kylälle tulon jälkeen.
Suviseurojen kävijämäärän laskennan on todettu jo aiemmissa keskusteluissa olleen virheellistä, joten se ei ole vertialukelpoista tietoa.
http://www.srk.fi/files/pdf/lehtien_levikki_1991-2006.pdf