kun suomalainen nainen kääntyy(tarkoituksella käytän sanaa kääntyy,koska "palata" islamiin saa minut aina repimään hiuksiani) ..islaminuskoon,
kuinka käy kristittyjen tai muiden ystävien(oletan että niitä on) ...muslimihan ei saa olla ystävä muiden kuin muslimien kanssa...kaveri korkeintaan
onko se kerrasta poikki ja goodbye?
kuinka käy kristittyjen tai muiden ystävien(oletan että niitä on) ...muslimihan ei saa olla ystävä muiden kuin muslimien kanssa...kaveri korkeintaan
onko se kerrasta poikki ja goodbye?
Vastaukset 8
Vanhimmat
televisio-ohjelman, joka koski pakkomielteitä. Sen perusteella päättelen sinun tulevan kaljuksi. Päättele itse jatkoseuraamukset!
eihän mulla hiuksia ole ollutkaan enää pariin vuoteen
on oikea henkilö vastaamaan mistä johtuu Islamin uskoon kääntyneiden Suomalaistan tyttöjen agressivisuus, kuuluko se osana tähän uuteen muslimi-imagoon ,vai mitä se on?
Ruotsissa on sama asia,Suomalaiset tytöt (käännynnäiset) ovat tunnettuja agressiivisesta käytöksestään muita kohtaan.
Minua vaan ulkopuolisena kiinnostaa mistä moinen käytös johtuuu.
Se johtuu likaisesta menneisyydestä.Eli ovat eläneet rajua elämää ja tultuaan muslimiksi he näkevät toisten yhä jatkavan likaista elämää ja tuntevat syyllisyyttä omasta menneisyydestään ja se taasen purkautuu aggressiivisuutena.
uskoon kääntynyttä tyttöä, enkä itsekään ole muslimi.
Mutta musliminaisissa ja minussa täytyy olla jotain yhtäläisyyttä kun näinkin lyhyessä ajassa olet jo toinen, joka luulee minua islamin uskoon kääntyneeksi.
Olen kiinnostunut erilaisista kulttuureista ja jo vanhempani olivat vieraita kohtaan ystävällisiä.
Ne jotka tuntevat minut, eivät pidä minua aggressiivisena, no.joo..olenhan minä kuullut jotain arvosteluja. En tiedä onko se liioiteltua vai kohtuullista agressiivisuutta.
Luulin ihan tosissaan,että olet muslimi mutta ei kai se haittaa.
ainahan väärinkäsityksiä voi oikoa.
Ystävyys jatkuu niissä puitteissa kun se on mahdollista. Toisin sanoen todellinen ystävyys jatkuu.
Ainakin minun kohdallani, 90 % nämä "ystäväni, kaverini yms" häipyivät kuvioista. Minä en ystävyyttä, kaveruutta yms. lopettanut, vaan he. Huivin käyttö oli heille liikaa. Ja kaiketi minusta tuli tylsä ihminen kun en halunnut enää ravata baareissa, kesäkaduilla terasseilla jne miehiä kyttäämässä. Noh, tiedänpähän sen, etteivät he todellisia ystäviä olleet.
Kaksi ystävää minulla silti oli ja se on paljon. Vuodet eivät ole karistaneet heitä luotani, ei muslimius, ei huivi, ei "muuttumiseni". Eikä minullakaan ole mitään syytä heitä hyljätä. Toisen olen tuntenut niin kauan kuin muistan ja toisen reilut 10v.
He tietävät millainen olin ennen kuin palasin islamiin ja he tietävät, että olen edelleen se sama ihminen, vaikka vaatetukseni on muuttunut ja olen myös kasvanut henkisesti, aivan kuten hekin ovat.