Haluaisin kuulla fiksuja mielipiteitä taekwondosta ja karatesta. Nää on ainoot lajit mitä voisin harrastaa lähialueella. Mitä nää eri karatesuunnat on? Tarkoitus olisi harrastaa ihan kuntoilumielessä, onko pakko alkaa kilpailla?
Paljon on puhetta mustelmista ja "tappomeiningistä". Uskaltaako tässä edes lähteä salille kun satun olemaan aika pienikokoinen naisihminen? En halua kuitenkaan pelätä terveyteni puolesta? Onko tällainen uhoaminen ja kovat otteet yleistä salilla? Kiitos jos viitsitte vastata!
Paljon on puhetta mustelmista ja "tappomeiningistä". Uskaltaako tässä edes lähteä salille kun satun olemaan aika pienikokoinen naisihminen? En halua kuitenkaan pelätä terveyteni puolesta? Onko tällainen uhoaminen ja kovat otteet yleistä salilla? Kiitos jos viitsitte vastata!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Netissä tapahtuvaa uhoamista ei kannata huomioida ollenkaan koska tämä tapahtuu nimettömänä ja kuka tahansa voi sanoa mitä sylki suuhun tuo ilman että tarvitsee ottaa vastuuta sanomisistaan. ´
Salin ulkopuolella tätä tapahtuu jo paljon vähemmän ja uhoojat ovat yleensä vasta alottaneita joilla on pakkomielle todistella oman lajinsa paremuudesta muihin nähden.
Salilla taas uhoomista en oo huomannut ollenkaan (tosin tämä voi olla salikohtaista).
Sinuna valitsisin lajin ja menisin alkeiskurssille. Sielä ei vielä sparrata (yleensä), vaan kohotetaan kuntoa ja opetellaan perus tekniikoita. Samalla näet millanen seura on ja jos ei mielytä, niin alkeiskurssin jälkeen voit vaihtaa seuraa.. Kovat otteet tulee myöhemmin (jos tulee ollenkaan). Kisaamaan muuten ei tarvii mennä, jos ei halua.
Kova asenne on suomessa melko harvinaista. Riippuu todella paljon vetäjästä minkälaisia harjoitukset ovat ja löytyykö sieltä ns. kovettamis treeniä jne. Yleisesti voi kuitenkin sanoa että turvallisin mielin voi mennä minkätahansa lajin alkeiskurssille pelkäämättä muuta kuin kunnon kohoamista. Alkeiskurssin päätarkoitushan on saada harrastajalle jonkin näköistä kuntopohjaa ja mielenkiintoa harrastuksen jatkamiseen alkeiskurssinkin jälkeen. Tätä mielenkiintoa ei 99% ihmisistä synny jos siellä vaan mätkittäisiin turpaan. Eli rohkeasti vain mukaan.. Ikinä ei hrjoituksissa ole tarvinnut tehdä sellaista mihin ei itse pysty!
Jos karatesta ja Taekwondosta pitäisi valita, niin ottaisin sen Taekwondon. Siis jos mielessä on pelkästään kunnon kohotus. Itse TKD harrastaneena voin sanoa että ainakin siellä kunto kasvaa johtuen runsaista hyppypotku/korkeiden potkujen harjoittelemisesta+ punnertamaankin pääsee niin paljon kuin ikinä jaksaa. Toisaalta jos mielessä on vähänkin itsepuolustus, suosittelen unohtamaan molemmat ja ottavan krav magan..
Pakko vielä sanoa uhoamisesta. Klassisten lajien harrastajat Karate/Aikido jne., he harvemmin mökäävät oman lajinsa puolesta, kun taas Thai Nyrkkeily, Shootfighting jne. ovat valmiita tarvittaessa arvostelemaan muita lajeja, ja toisaalta he ovat myös valmiita todistamaan väitteensä!
Taekwondosta ja karatesta valitsisin(/olen valinnut) taekwondon. Karatetyyppinen otteluharjoittelu on jotenkin turhanpäiväisen tuntuista kun suojia ei käytetä jolloin päähän kohdistuvat iskut pysäytetään ennen osumista. Aluksi siis on pahuksen vaikeata eikä sitä suojausta(väistöt ja torjunnat) opi samalla tavalla kuin suojien kanssa kontaktilla. Toisaalta karatessa ottelu on useammin realistisempaa koska iskukohteita ei ole rajattu mitenkään eikä kiinnitarttumista kielletty.
Liikesarjapuolella sitten karatessa on enemmän liikkeiden soveltamisharjoittelua kuin taekwondossa.
Taekwondossa on ehkä vähän enemmän kuntoilua kuin karatessa joskin tämä on hyvin paljon vetäjästä riippuva asia. Kilpailu ei ole pakollista, on täysin seurasta, ei lajista, kiinni kuinka paljon kilpailun harjoitteluun panostetaan.
Yleensä mukana on jonkin verran muitakin pienikokoisia naisihmisiä. Ei treeneissä terveytensä puolesta tarvi pelätä - jonkin verran mustelmia kyllä saattaa tulla ajanmyötä mutta harvoin mitään pahempaa.
Karatessa on toki monia suuntauksia, jonka jo tiesit. Joten valintoja on monia. Se ei kuitenkaan aloittelijoille ole ongelma, koska useimpiin niistä suuntauksista ei pääse ennenkuin on paremmalla tasolla. Esim. full contact karatea eli täyskontakti karatea (jossa iskut ja hyökkäykset tehdään loppuun asti) ei tietojeni mukaan voi harrastaa ennenkuin on mustalla vyöllä.
Mutta sitten on monia ns. "helpompia" suuntauksia, eli ihan peruskaratea, jossa pidetään kyllä rankat treenit fyysisesti mutta kuitenkaan toisia ei satuteta. Sekä sitten on mietiskelykaratea, josta itselläni ei ole sen enempää kokemus, mutta sekään ei ole kuulemma ihmiskeholle pahaksi, eli siinäkään ei viedä iskuja loppuun asti. Judoa en ole harrastanut mutta se on tietojerni mukaan enemmän painia kuin karate. (kaikella kunnioituksella judon harrastelijoille)
Itse olen harrastanut karatea 2-vuotta, mutta lopetin kun löysin aikidon. Se on siinä mielessä erilainen kamppailulaji, jonka ideana on se että käytetään vastustajan voimaa puolustuksen hyväksi. Siinä ei ole kuin muutama isku ja potku ja loput perustuu erilaisiin lukkoihin. ja koostasi voin vain sanoa sen ,että itse olen 190cm ja 100 kiloa ja harjoituksissa on suurinpiirtein juuri kokoisesi nainen joka tarpeen tullen voisi tehdä minulle sellaisen heiton,(vaikka pitäisin kaikilla voimillani vastaan) etten sen jälkeen enää pääsisi pystyyn. Se perustuu siihen ,että tekniikka on kondiksessa ja kun massan saa liikkeelle sen pysäyttäminen on helpommin sanottu kuin tehty.
Ei tartte pyydellä anteeksi tuota judo hommaa. Judohan on painia jossa on lukkoja ja kuristuksia. Lyönnit ja potkut ovat sitten ainoastaan katoissa, ja niitä ei harjoitella kovinkaan paljon. Vasta joskus kun on suorittanut mustan vyön.
"Esim. full contact karatea eli täyskontakti karatea (jossa iskut ja hyökkäykset tehdään loppuun asti) ei tietojeni mukaan voi harrastaa ennenkuin on mustalla vyöllä." Tarkoittaako tämä nyt sitä, että pitää lajissa olla musta vyö ennenkuin voi otella?? Mulla on meinaan aivan erillainen käsitys aiheesta.
Jos tällä täyskontakitilla tarkoitetaan kyokushin- tyyppistä karatea (mitä ei suomessa paljoa löydy), niin ei paljoa peruskurssia pidempään tarvitse odotella että pääsisi ottelemaan kontaktin kanssa. Mutta treenatessa pidetään aina järki mukana, eikä mustelmia pahempaa juuri pääse tapahtumaan.
Itse olen valinnut karaten. Sisältää sekä lyönti-että potkutekniikoita ( joutuu treenaamaan sekä käsiä että alakertaa ), parin kanssa tehtäviä harjoitteita, ottelua, yksin suoritettavia liikesarjoja ja itsepuolustusta. Eli monipuolista on! Itse olen 160 cm pitkä ja vähän päälle 50 kg painava enkä ole kokenut jääväni kenenkään jalkoihin. Uhoajia en ole salilla tavannut, päin vastoin usein budolajien harrastajilla ei ole tarvetta toitottaa osaamistaan kaikille ja uhota.
Tyylisuuntia on useita, niissä on pieniä eroja toisiinsa nähden. Riippuu paikkakunnasta ja seurasta minkä tyylisuunnan mukaan harjoitellaan. Kilpailemaan ei todellakaan tarvitse lähteä.