Elämä kulkee tällä hetkellä parempaan suuntaan, mutta kolme vuotta siinä kesti että masennuksen suosta ylös päästiin. Olen vaihtanut yliopistoa kahdesti, käynyt psykologeilla, opintopsykologeilla, hakemassa opinto-ohjausta... Tässä ajassa en ole saanut aikaan juuri mitään - muutaman turhan opintoviikon kaikille yhteisistä kursseista. Nyt lähtöruudussa taas, kun tajusin että valitsemani ala oli väärä. Tähtäimessä edelleen akateeminen tutkinto, mutta menettämääni aikaa en takaisin saa ja alusta joudun alkamaan. :/ Ensi syksynä haku toivomaani yliopistoon. Tiedän pääseväni, jos todella yritän.
Ja sitten sekavan viestini pointtiin. Kun nyt toivottavasti saan suoristettua selkärankani, aloitan puhtaalta pöydältä ja saan jotain suoritettuakin, miten voin selittää työnantajalle nämä täysin hukkaan heittämäni neljä vuotta? Yksityiselämästä ja masennuksesta tilittäminen tuskin on suotavaa, mutta mitä muutakaan mahdollisuutta minulla on?
Ja sitten sekavan viestini pointtiin. Kun nyt toivottavasti saan suoristettua selkärankani, aloitan puhtaalta pöydältä ja saan jotain suoritettuakin, miten voin selittää työnantajalle nämä täysin hukkaan heittämäni neljä vuotta? Yksityiselämästä ja masennuksesta tilittäminen tuskin on suotavaa, mutta mitä muutakaan mahdollisuutta minulla on?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pää pystyyn ja katse tulevaisuuteen!
tilanne, paitsi että olen hukannut enemmän vuosia. Ajattelen, ettei minun tarvitse selitellä elämääni työnantajalle; puhun vain siitä mitä olen tehnyt enkä siitä mitä en ole tehnyt.
Miten syksyllä voi muuten hakea yliopistoon?
Sori, mun moka. Siis keväällä tietenkin piti kirjoittaman. Syksyllä mahdollisesti alkaisi opinot sitten... Tuntuu että olen jo ihan ikäloppu niiden vm.88 teinien seassa siellä. o_O Mut ei sitä aikaakaan takaisinpäin saa kelattua.
haen varmaan myös nyt keväällä yliopistoon, mutta kaipa siellä meitä vanhempiakin ihmisiä on muitakin? Itse en ole ollut yliopistossa aiemmin, paitsi avoimessa.
Kaverini opiskelee nyt toista vuotta yliopistossa, ja aloittaessaan ihmetteli miten siellä on niin paljon "vanhoja". Hän tunsi itsensä outolinnuksi suoraan lukiosta tulleena, kun muut olivat käyneet lukion lisäksi kaiken maailman kansanopistojen ja avoimen yliopiston kurssit ja vielä sitä kuuluisaa "elämän kouluakin"... joten rohkeasti vaan sekaan :)
Tottakai käännät tilanteesi voitoksi; sanot työnantajalle esim. "tulipahan kokeiltua tuollaistakin alaa, joten löytyy pientä osaamispääomaa ko. alalta, mutta nyt kuitenkin opiskelen tätä toista alaa". Ihme juttu, jos työnantajaa kiinnostaa kysellä, että mitä muuta teit. Jos kysyy, niin sanot vaikka, että olit ulkomailla matkustelemassa ja näkemässä maailmaa. That's it!
Jos CV:ssä on pienikin aukko, niin aivan varmasti tentataan hyvin tarkasti, että mitä tuli tehtyä. Kannattaa miettiä vale valmiiksi, jotain puppua on ihan pakko syöttää tai jää paikat saamatta.
"That's it!"
Varmaan jossain lastentarhanhoitajan paikassa, mutta teollisuudessa pitää olla hyvin toimiva koneen pala. Muuten ei työnantajaa kiinnosta - tiedä vaikka olisi ollut vankilassa tai vain ryypännyt.
Kannattaa keksiä hyvä vale, josta ei jää kiinni. On todella naiivia väittää, ettei työnantajaa kiinnosta (mutta ihan täysi bull shit uppoaa poikkeuksetta, kummaa porukkaa ne on).
Hei.
Varmasti rehellinen kannattaa olla,valheella on lyhyet jäljet....
Varmasti "vastapelurisi" arvostaa rehellisyyttäsi,kukaan meistä ei ole täydellinen.
Tsemppiä....t.Anu P