Moi!
Olen raskaana. Olen 20 vuotias ja tein raskaustestin noin 3 päivää kuukautisten jäämisestä. Tulos oli positiivinen. Halusin itkeä mutta jostain syystä en voinut tuntea muuta kuin omituista iloa. Olen muuttamassa toiseen maahan, jossa lapsen isä myös asuu. Olemme rakastuneita. Mutta raskaus tuli todella yllätyksenä ja elämäntilanne on todella epävakaa. Meillä ei ole asuntoa. Asumme poikaystäväni vanhempien luona. Miehelläni on kyllä hyvä työ, mutta itse aloitan kaiken alusta. Pitää löytää työ ja miettiä jospa vielä kouluunkin haluaisin. Olen yrittänyt käydä kaikki vaihtoehdot läpi, jotta voisin pitää lapsen. Haluaisin pitää sen. Tai en edes tiedä enää. Mieliala vaihtelee jatkuvasti. Tiedän että lasta rakastettaisiin aivan varmasti ja sillä olisi hyvät vanhemmat. Molemmat haluamme lapsia yli kaiken, mutta kyse ei ollut niitä hankkia vielä. Taloudellista tilannetta ei voi vain sivuuttaa. Kyseinen maa on todella kallis, olen työtön ja kouluttamaton. Saisimme ehkä just ja just yksiön slummialueelta?Mitä jos juutummekin sitten siihen. Mieheni haluaa antaa lapselle kaiken mitä hän haluaa. Mutta tosi on, että emme siihen pysty. Olen myöskin miettinyt, että mitä se pieni sitten tarvitsee niin pienenä muuta kuin rakkautta. Äitini sai minut saman ikäisenä, ja minusta ihan hyvä tuli, enkä muistele lapsuuttani huonona, vaikka ei rikkaita oltukaan. Ei mekään rikkaaksi pyritä. Vain niin että oisi hyvä olla. Tiedän, että tulevaisuudessa meillä on parempia aikoja jolloin lapsellekin olisi hyvä tulla ja se olisi varmasti toivottu. Mieleni ailahtelee tosin joka päivä. Ajattelen, että haluan pitää sen ja tiedän, että jos teen abortin, tulen sitä miettimään paljon jälkeenpäin. Mieheni on abortin kannalla. Tunnen, etten voisi sitä hänellekään tehdä, ja pitää lasta. Olemme puhuneet paljon tulevaisuudesta, naimisiin menosta ja asunnon hankkimisesta. Hän vakuuttaa minulle, että meillä varmasti on ihana perhe tulevaisuudessa. Aborttiaika on varattu ja olen sitä joutunut jo pari viikkoa odottelmaan. Vielä viikko jäljellä. Kuulemma käytäntö, en saanut sitä aikasemmin. Olen todella vihainen siitä, etten ole saanut sitä tehtyä jo. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän kiinnyn lapseen, ja sitä vaikeampaa tästä tulee. Minun piti lentää mieheni luo 2 viikkoa sitten, mutta skippasin lennon. Uusi lento on varattu. Tämä on ollut todella vaikeaa puhelimitse. Riitoja on syntynyt ja väärinymmärryksiä. Ajattelen ehkä hieman väärin, että hän ei ehkä ihan ymmärrä miten vaikeaa tämä on minulle. Hän ei ole se joka on raskaana, yksin, tunne sitä joka päivä, ja joudu käymään sitä kipua ja tuskaa. Mutta olenhan minä toki kaukana. Ehkä se ei vaan ole mahdollista hänen kokea samaa surua. En tiedä. Olen todella hämilläni, vihainen, surullinen, enkä oikein tiedä mitä ajatella. Minulla on ikävä miestäni ja joka päivä olemme yhteydessä puhelimitse ja netissä. Aion luottaa kuitenkin siihen, että abortti on oikea päätös tällä hetkellä ja että minulla on vielä tulevaisuudessa iso ja onnellinen perhe. Mutta vaikeinta tämä on ollut. En tiedä edes tekeekö tämä kirjoitekseni mitään tolkkua, kunhan kirjoitan ajatuksiani. Aion siis tehdä abortin, vaikken siitä koskaan täysin varma voi olla.
Olen raskaana. Olen 20 vuotias ja tein raskaustestin noin 3 päivää kuukautisten jäämisestä. Tulos oli positiivinen. Halusin itkeä mutta jostain syystä en voinut tuntea muuta kuin omituista iloa. Olen muuttamassa toiseen maahan, jossa lapsen isä myös asuu. Olemme rakastuneita. Mutta raskaus tuli todella yllätyksenä ja elämäntilanne on todella epävakaa. Meillä ei ole asuntoa. Asumme poikaystäväni vanhempien luona. Miehelläni on kyllä hyvä työ, mutta itse aloitan kaiken alusta. Pitää löytää työ ja miettiä jospa vielä kouluunkin haluaisin. Olen yrittänyt käydä kaikki vaihtoehdot läpi, jotta voisin pitää lapsen. Haluaisin pitää sen. Tai en edes tiedä enää. Mieliala vaihtelee jatkuvasti. Tiedän että lasta rakastettaisiin aivan varmasti ja sillä olisi hyvät vanhemmat. Molemmat haluamme lapsia yli kaiken, mutta kyse ei ollut niitä hankkia vielä. Taloudellista tilannetta ei voi vain sivuuttaa. Kyseinen maa on todella kallis, olen työtön ja kouluttamaton. Saisimme ehkä just ja just yksiön slummialueelta?Mitä jos juutummekin sitten siihen. Mieheni haluaa antaa lapselle kaiken mitä hän haluaa. Mutta tosi on, että emme siihen pysty. Olen myöskin miettinyt, että mitä se pieni sitten tarvitsee niin pienenä muuta kuin rakkautta. Äitini sai minut saman ikäisenä, ja minusta ihan hyvä tuli, enkä muistele lapsuuttani huonona, vaikka ei rikkaita oltukaan. Ei mekään rikkaaksi pyritä. Vain niin että oisi hyvä olla. Tiedän, että tulevaisuudessa meillä on parempia aikoja jolloin lapsellekin olisi hyvä tulla ja se olisi varmasti toivottu. Mieleni ailahtelee tosin joka päivä. Ajattelen, että haluan pitää sen ja tiedän, että jos teen abortin, tulen sitä miettimään paljon jälkeenpäin. Mieheni on abortin kannalla. Tunnen, etten voisi sitä hänellekään tehdä, ja pitää lasta. Olemme puhuneet paljon tulevaisuudesta, naimisiin menosta ja asunnon hankkimisesta. Hän vakuuttaa minulle, että meillä varmasti on ihana perhe tulevaisuudessa. Aborttiaika on varattu ja olen sitä joutunut jo pari viikkoa odottelmaan. Vielä viikko jäljellä. Kuulemma käytäntö, en saanut sitä aikasemmin. Olen todella vihainen siitä, etten ole saanut sitä tehtyä jo. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän kiinnyn lapseen, ja sitä vaikeampaa tästä tulee. Minun piti lentää mieheni luo 2 viikkoa sitten, mutta skippasin lennon. Uusi lento on varattu. Tämä on ollut todella vaikeaa puhelimitse. Riitoja on syntynyt ja väärinymmärryksiä. Ajattelen ehkä hieman väärin, että hän ei ehkä ihan ymmärrä miten vaikeaa tämä on minulle. Hän ei ole se joka on raskaana, yksin, tunne sitä joka päivä, ja joudu käymään sitä kipua ja tuskaa. Mutta olenhan minä toki kaukana. Ehkä se ei vaan ole mahdollista hänen kokea samaa surua. En tiedä. Olen todella hämilläni, vihainen, surullinen, enkä oikein tiedä mitä ajatella. Minulla on ikävä miestäni ja joka päivä olemme yhteydessä puhelimitse ja netissä. Aion luottaa kuitenkin siihen, että abortti on oikea päätös tällä hetkellä ja että minulla on vielä tulevaisuudessa iso ja onnellinen perhe. Mutta vaikeinta tämä on ollut. En tiedä edes tekeekö tämä kirjoitekseni mitään tolkkua, kunhan kirjoitan ajatuksiani. Aion siis tehdä abortin, vaikken siitä koskaan täysin varma voi olla.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sun ei tarvi alkaa noin nuorena äidiks. Kun kerran oot selvästi päätökses tehny!! Naisen tehtävä ei oo olla lapsen tekokone vaan saa koulutauttua, edetä uralla, nähdä maailmaa... Mistä tiedät ees että tämä mies on se oikea kun oot noin nuori. Voi olla et vielä tulee paljon miehiä ja saat lapsia, niin mitä sitten jos sulla on jo valmiiks joku lapsi joka on pelkkä vahinko!
Joo joo, on se ihan ihmisen näkönen ja pienet vauvat on sulosia mut naisella on ehkä vähän muitakin tehtäviä. Toisekseen uskon et jokainen nainen tietää mikä on lapselleen parasta. Voit valita: pidät tän vauvan jota et edes suunnitellut tai seuraavan ehkä vieläkin söpömmän jolle voit ostaa kaikkea mítä haluat eikä tarvi huolehtia miten pärjätä ja muuta.
Älä vaan ala lukee näitä abortin vastustus viestejä. Hyvähän toisten on puhua kun elämän realiteetit on hukassa. Ei mitään järkee et kakskymppinen joutuu kituuttaan, rinnat roikkuu ja raskausarpia, lapselle ei voi ostaa samoja vaatteita ja leluja kun muilla ja sitten sitä kiusataan ja saa aina kärsiä kun joutuu oleen jossain ihan slummissa... Ihan turha ainakaan tuntea syyllisyyttä. Ihmisiä tapetaan joka päivä, myös niitä suloisia pikku lapsia tapetaan joka ikinen päivä ympäri maailman ihan ilman syytä joten parempi huolehtia niistä ekaks ja sit vasta miettiä jotain yksittäistä lasta... Et menetä mitään ja olet ilmeisesti päätöksen tehnyt.
Eräs abortin tehnyt tuttu selitti asian kerran osuvasti, ajattele sitä näin: Sulle toimitetaan auto, vaikka Volvo, jota et oo tilannut. Joudut maksamaan sen, ajamaan sillä päivittäin ja maksamaan kulut! Tämän takia et voikaan muutaman vuoden päästä ostaa Mersua jota varten on säästänyt koko iän. Joo joo, lapsi ei oo esine, mut tilanne on sama. Sitä ei oo haluttu (siis" tilattu") mut sen takia pitäisi laittaa elämä uusiks ja luopua kaikesta muusta. Vähän epäreilua. Kukaan abortin vastustajakaan ei suostuis jos omalle kohdalle sattuis, mut helppohan se on aina puhua... Siis älä ainakaan vastustajia kuuntele. Hyvä että miehes tukee sua aborttiasiasa.
Kiitos vastauksesta. Hiukan ulkopuolista tukea olenkin kaivannut kun tuntuu että äiti ja kaveritkin on vaan et kaikki järjestyy ja aborttia ei tarvitse tehdä. Kiitos.
eli kuuntele sitä mitä sydämesi sanoo.
Viestisi perusteella tunnut lapsen haluavan enemmän kuin mitään muuta, paitsi miehesi.
Et voi olla samaa aikaa uskollinen miehellesi ja lapsellesi, siis toisen on mentävä. Pidä kuitenkin huoli että olet uskollisin ennen kaikkea itsellesi. ei 20 vuotias ole mikään teini, kykenevä vastuuseen.
Muista että kannat vastuuta kaikkein eniten itsellesi koko lopun ikääsi. Saattaahan se miehesi vaikka muuttaakin mielensä vielä, viimeistään lapsen saamisen jälkeen.
Minä en vastusta aborttia. Vain silloin kun sen tekijä ei ole varma, se on väärin. Jos olet varma, tee niin kuin se varmuus sulle kertoo.
"Kyseinen maa on todella kallis, olen työtön ja kouluttamaton. Saisimme ehkä just ja just yksiön slummialueelta?"
"Mieheni on abortin kannalla."
Olet siis muuttamassa kouluttamattomana vieraan maan slummiin? Miehesi haluaa abortin. Jotta unelmasi eivät kokisi kolausta aiot abortoida lapsesi ja lähteä?
Mahtaisiko sinulla nyt olla syytä ottaa aikalisä ja harkita mitä olet tekemässä? Kotimaassa sinulta ja lapsesta sentään huolehditaan yheiskunnankin toimesta? Elämäsi kouluttamattomana vieraana kalliissa maassa ja omia lapsiaan aborttiin esittämän miehen vietävänä - slummissa - eivät todennäköisesti tule vastaamaan odotuksiasi.
Hae hyvä tyttö apua ja etsi elämää kokeneiden vanhempien ihmisten neuvoja.
Oma käsitykseni on: Pidä kiinni siitä mikä sinulla jo nyt varmasti on: oma nuori elämäsi ja lapsesi elämä. Älä myy tätä aarrettasi halvalla.
Oot nyt 20 vuotias, mikä tarkoittaa että oot nuori vielä 10 vuoden kuluttua myös. Saat lapsia myöhemminkin, jos oot saadaksesi.
Unelmat ulkomaille muutosta ja reissaamisesta kariutuvat ei-toivotun lapsen myötä (huom; ei-toivittu). Elä unelmaasi, ja toteuta itseäsi NYT.
teki abortin 17-vuotiaana.Nyt on 43-vuotias lapseton alkoholisoitunut ihmisraunio.Raskaaksi ei tullut enää.On matkustellut ympäri maailmaa mutta vaihtaisi milloin vain matkustelut siihen lapseen jos voisi...
En kuitenkaan tuomitse päätöstäsi,mutta mieti tarkkaan mitä teet.
Itse sain 21-vuotiaana lapseni,enkä ole katunut päivääkään.
Matkustella voi myöhemminkin,maailma odottaa,lapsi ei.
Ettei lasta saanut tuo sun kaveris sitten, jos koko elämä on jostain kakarasta kiinni. Ihmeellistä ja kummallista touhua.
Kyl se/ne lapsetkin odottavat, moni saa lapsia ihan normaalisti, vaikka ovat käyneetkin abortin tekemässä.
Toivon koko sydamestani etta loydat rohkeutta pitaa lapsen. Et varmasti tule sita katumaan!! Koita ajatella mieluummin niin, etta juuri tama oma pieni lapsesi on sinulle nyt tulossa ja tosiaan olet viela nuori.. ehdit kaymaan vaikka kuinka monet koulut viela! Elama ei todellakaan lopu lapsen saantiin.. Lapsen kanssa voi opiskella, muuttaa, matkustella, kayda ulkona ja ihan mita vaan. Mutta tama lapsi joka nyt vatsassasi kasvaa ei koskaan tule takaisin jos siita nyt luovut. Se pieni viaton elamaan tahtova oma lapsesi joka mahassasi turvassa kasvaa!
En ymmarra miksi ihmiset hokee etta ehdit viela saamaan lapsia. Lapsia ei tehda, niita saadaan. Nyt olet saamassa oman lapsesi, pida siita kiinni. Olet nyt biologisesti parhaassa iassa saada lapsi. Jokainen vuosi tasta eteenpain heikentaa sun mahdollisuuksia saada oma biologinen lapsi. Juuri sen takia nykyaan on paljon naisia jotka eivat voi saada lapsia, raha ja ura yms. menee lapsen edelle ja siina vaiheessa kun on raha-asiat ja uus talo ja muut kunnossa niin lasta ei enaan tuukkaan. Siina sita sitten ihmetellaan, et kaikkihan oli hyvin suunniteltu, mutta elamaansa ei voi niin suunnitella.
Raha on vaan rahaa, se on niin maallista. Rahaa aina menee ja sita saa AINA lisaa. Sa voit aina vaikuttaa omaan tilanteeseen, opiskella yms. vaikka sulla onkin se sun ihana oma pikkuinen. Lapset on niin paljon rahan/ asuinpaikan/ hienojen vaatteiden/ kaiken materian ylapuolella! Lapset on elaman lahja, jota ei tosta vaan tilata sillon kun itelle parhaiten sopii!! Jos nyt tuomitset taman lapsen kuolemaan, han ei koskaan sielta palaa. Saatat saada muita lapsia tulevaisuudessa, mutta tama lapsesi on aina kuollut.. han ei edes saanut mahdollisuutta elaa ja tuntea kuinka aiti minua rakastaa.
Vaikka niin sanoit, niin et vaikuttanut kovin varmalta tasta asiastasi. Miettisit viela. Miehia tulee ja miehia menee, rahaa tulee ja menee, mutta tama lapsi on aina sinun ja te kylla varmasti parjaatte yhdessa, mita sitten tapahtuukaan!! Ja olit ihan oikeassa, lapsi ei valita etta missa asutte, mita hanella on paalla, kuinka paljon teilla on rahaa, tarkein asia on etta hanella on joku joka rakastaa hanta!!
Muuttakaa Suomeen yhdessa, menkaa naimisiin ja miehesi paasee tanne perhesiteiden perusteella. Taalla teidan ei tarvitse asua slummissa. Asukaa vaikka taalla vaan sen aikaa etta opiskelette ja lapsi vahan kasvaa tms. taalla sulla ja lapsella olisi hyvat tuet ja etuudet ja voitte elaa normaalia elamaa.
Sun perheesikin toivoo etta pidat taman lapsen, hekin ovat varmasti tukenasi etta paasette alkuun ja toivovat kovasti etta annat taman lapsen syntya. Et varmasti kadu paatostasi kun ensi kerran katsot lastasi silmiin ja tama abortin pohdintakin jo tuntuu kaukaiselta ja ahdistavalta. Ratkaisuhan tietenkin on sinun ja toivon todella etta teet oikean paatokset. Ala tuomitse omaa lastasi kuolemaan. Kaikki menee kylla hyvin, huomaat sen, usko pois!!!
Kaunis... Asioilla on taipumus järjestyä... Tarkoittaen, pidä siitä kiinni mikä sinussa on.
En aio tuomita puolesta tai vastaan. Riippuu ihmisestä, joku voi olla sopiva äidiksi 20-vuotiaana, toinen ei. Taloudellisia mahdollisuuksia ja turvaverkkoja varmasti löytyy. Sinä itse tiedät, mikä on oikein sinulle itsellesi. Teetpä niin tai näin, muista, että sinun on pystyttävä elämään päätöksesi kanssa lopun elämääsi. Tee siis oikein itsellesi.
"Halusin itkeä mutta jostain syystä en voinut tuntea muuta kuin omituista iloa."
- Niin. Ehkä oma lapsi on kuitenkin ilon aihe, kaikesta muusta huolitamatta.
"Olen yrittänyt käydä kaikki vaihtoehdot läpi, jotta voisin pitää lapsen. Haluaisin pitää sen."
- Todellinen vastaus tilanteessasi yllä oleva.
"Ajattelen, että haluan pitää sen ja tiedän, että jos teen abortin, tulen sitä miettimään paljon jälkeenpäin."
- Uskon myös näin.
"Aion siis tehdä abortin, vaikken siitä koskaan täysin varma voi olla."
- Viimekädessä sinä teet päätöksen. Kuulostaa kovasti siltä, että olet nyt tekemässä sen päätöksen, jota joudut myöhemmin katumaan. Ei kuulosta siltä, että teet päätöksesi vapaasta tahdosta, vaan olosuhteiden ja miehen painostuksesta. Toivon, että sinä ja moni muukin nainen olisi samassa tilanteessa rohkeampi. Tiedän monia, jotka myöhemmin katuvat valtavasti. Jopa tilanteita, joissa abortista yhdessä on sovittu, mutta lopulta se on pilannut suhteenkin. Ja vaikka kaikki menisi muuten hyvin, saisi matkustella ja hankkia kokemuksia, niin sitten öisin tulee ainakin painajaisissa se lapsi kummittelemaan. Kuulostaa juuri siltä, että olet tekemässä hitonmoisen virheen. Ehkä kukaan ei voi sinua estääkään, mutta säälittää kovasti... Osaisit varmasti olla hyvä äiti tälle lapsellesi, jos nyt vain uskaltaisit luottaa itseesi etkä luopuisi omasta pienokaisestasi...
Nyt tuntuu siltä, että et ole ihan varma abortista. Olen sitä mieltä, että jos on pienikin epäilys siitä, että teetkö sen vai etkö, niin ÄLÄ IHMEESSÄ TEE SITÄ!
Olisiko nyt syytä harkita vaikka sellaista mahdollisuutta, että et lähtisikään nyt miehen mukaan ulkomaille, vaan olet Suomessa jossa on hyvä äitiysneuvola ja muutenkin varmaan lapsen parempi syntyä kuin siellä "slummissa" josta kerroit. Sinne ulkomaille ehtii sitten myöhemminkin. Ja jos miehesi rakastaa sinua ja haluaa kanssasi perheen, niin nyt on sen aika. Miehen pitää kantaa vastuunsa tilanteesta. Jospa lapsen isä voisikin tulla tänne kunnes lapsi on syntynyt, ja sen jälkeen koko perhe voitte vaihtaa maata ja seikkailla. Teilla on 7 vuotta aikaa ennenkuin pitää asettua aloilleen, kun lapsi aloittaa koulun.
En ole itse kokenut aborttia, mutta oletan, että siitä ei pääse yli koskaan.
jotka eivät pidä paikkansa.
"En ole itse kokenut aborttia, mutta oletan, että siitä ei pääse yli koskaan. "
Ja niin kuin itsekkin sanot, niin et tiedä asiasta yhtään mitään. Kyllä abortista pääsee yli!
Lukiessani viestiäsi minulle heräsi useita kysymyksiä. Mieti vielä hetkinen. Mitä miehesi mahtaa todella tarkoittaa, jos hän puhuu yhteisestä tulevaisuudesta ym. mutta ei vielä halua kanssasi lasta? Mitä hän oikein odottaa? Epäileekö hän? Jotenkin minulle jäi myös tunne, että haluaisit lapsen ja kaikki kääntyisi vielä hyvin kun sinulla on turvaverkko joka on luvannut pitää teistä huolta. Mieti vielä. Lapsi olisi varmasti rakas mutta abortin jälkeen miettisit vain "mitä jos olisinkin tehnyt toisin..?".
Nim. Lapseni olisi nyt 3kk