Lutherin kristillinen seurakunta on luterilaisuus. Luterilaisuus syntyi kun Luther siisti katolisen uskon oppijuttuja pois ja palasi alkukirkon oppeihin. Luther siis vertaa kokoaika luterilaista oikeaa kirkkoa katoliseen kirkkoon. Hän ei vertaa luterilaisuutta kirjoituksissaan johonkin pieneen ryhmään, mikä olisi luterilaisuuden sisällä.
Totta ihmeessä hän olisi kaikki ihmiset ohjannut tuohon pieneen ryhmään, millä on Pyhä Henki jos niin olis uskonut! Mutta hän ei halunnut järjestöjä eikä lahkoja, vaan yhden kirkon, eli luterilaisuuden.
`Minä uskon, että maanpäällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakaantumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinne. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa. Juuri tämä on siihen tulemisen alku. Ennen siihen tulemistamme me olimme kokonaan perkeleen omia, Jumalasta ja Kristuksesta kerrassaan tietämättöminä. Näin Pyhä Henki viimmeiseen päivään asti pysyy pyhän seurakunnan eli kristikunnan tykönä. Sen välityksellä hän meitä saattelee, sitä hän käyttää sanan julistamiseen ja harjoittamiseen ja tämän välityksellä hän saa aikaan ja lisää pyhitystä. Näin se päivittäin yhä kasvaa ja vahvistuu uskossa ja sen hedelmissä, jotka hän saa aikaan``
TEKSTIN SELITYS:
Tässä Luther juuri kirjoittaa siitä, että aina on kirkon piirissä ollut luterilaisittain uskovia, joilla ei ole kinaa kasteesta eikä ehtoollisesta. Nyt hän on itse löytänyt tuon luterilaisen oikean seurakunnan, itse ollut sitä puhdistamassa katolisista opeista.
Kyse ei ole mistään pienestä erityisuskovien joukosta, jotka olisivat muun luterilaisuuden keskellä jossakin piilossa.
Hän halusi että kaikki uskovat oikein, luterilaisittain ja miten kummassa hän olisi kovasti lopunaikoija odotellessaan voinut antaa suuren osan luterilaista mennä helvettiin, jos olisi uskonut että luterilaisen kirkon keskellä on joku oikein joukko. Tottakai hän olisi yrittänyt ohjata kaikki tuohon samaan joukkoon, mutta kun hän ei tuossa tekstissä viittaa mihinkään pieneen oikeaan luterilaisuuden keskellä piilossa olevaan joukkoon.
Ei hänelle ollut muuta oikeaa kuin yksi kirkko, yksi kaste, eli luterilaisuus.
Totta ihmeessä hän olisi kaikki ihmiset ohjannut tuohon pieneen ryhmään, millä on Pyhä Henki jos niin olis uskonut! Mutta hän ei halunnut järjestöjä eikä lahkoja, vaan yhden kirkon, eli luterilaisuuden.
`Minä uskon, että maanpäällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakaantumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinne. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa. Juuri tämä on siihen tulemisen alku. Ennen siihen tulemistamme me olimme kokonaan perkeleen omia, Jumalasta ja Kristuksesta kerrassaan tietämättöminä. Näin Pyhä Henki viimmeiseen päivään asti pysyy pyhän seurakunnan eli kristikunnan tykönä. Sen välityksellä hän meitä saattelee, sitä hän käyttää sanan julistamiseen ja harjoittamiseen ja tämän välityksellä hän saa aikaan ja lisää pyhitystä. Näin se päivittäin yhä kasvaa ja vahvistuu uskossa ja sen hedelmissä, jotka hän saa aikaan``
TEKSTIN SELITYS:
Tässä Luther juuri kirjoittaa siitä, että aina on kirkon piirissä ollut luterilaisittain uskovia, joilla ei ole kinaa kasteesta eikä ehtoollisesta. Nyt hän on itse löytänyt tuon luterilaisen oikean seurakunnan, itse ollut sitä puhdistamassa katolisista opeista.
Kyse ei ole mistään pienestä erityisuskovien joukosta, jotka olisivat muun luterilaisuuden keskellä jossakin piilossa.
Hän halusi että kaikki uskovat oikein, luterilaisittain ja miten kummassa hän olisi kovasti lopunaikoija odotellessaan voinut antaa suuren osan luterilaista mennä helvettiin, jos olisi uskonut että luterilaisen kirkon keskellä on joku oikein joukko. Tottakai hän olisi yrittänyt ohjata kaikki tuohon samaan joukkoon, mutta kun hän ei tuossa tekstissä viittaa mihinkään pieneen oikeaan luterilaisuuden keskellä piilossa olevaan joukkoon.
Ei hänelle ollut muuta oikeaa kuin yksi kirkko, yksi kaste, eli luterilaisuus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Haluaisin korostaa yksimielisyyttä rakkaudessa. Opillisista kysymyksistä ei mielestäni tarvitse olla aina samaa mieltä. Tärkeintä on rakkaus.
Uskon olemus on näkymätön luottamus Jumalan sanaan, jonka luottamuksen yksin Pyhä Henki voi synnyttää evankeljumin kautta. Kun "yhteiseen, näkyväiseen seurakuntaan luetaan kaikki, jotka ilman eroitusta Jumalan valtakuntaan kutsutut ovat, sitten kaikki ne, jotka ulkonaisen muodon puolesta kuulevat Jumalan sanaa ja Kristuksen asetuksen jälkeen nauttivat sakramentteja (joiden seassa kuitenkin löydetään monta pahaa, uskotointa ja ulkokullaista)" niin "itse työssä ja totuudessa ovat näkyväisen seurakunnan oikeat jäsenet ainoastansa, jotka uskon kautta Kristuksen kanssa yhdistetyt ovat, ja ei semmoiset, jotka uskon kadottaneet ovat väärän opin ja pahan elämän kautta."