Pari päivää sitten poikaystäväni sai tietää olevansa vakavasti sairas. Olin itse tällöin leirillä, joten kuulin asiasta häneltä puhelimitse. Ennen tätä en ollut edes tiennyt hänen käyneen missään tutkimuksissa. Pelkästään jo sen takia tajusin suhteessamme olevan jotain vikana. Kuitenkin tullessani leiriltä huomasin meidän etääntyneen. Kultani ei puhu enää paljoakaan. Nukkuessamme hän nukkuu sängyn toisella laidalla eikä enää lähelläni niin kuin ennen. Kun yritän puhua hänen kanssaan, hän vain murahtelee jotain ja sulkeutuu kuoreensa.
Ymmärrän kyllä, että hän pelkää, koska taudista parantumisen varmuus ei ole 100%. Haluaisin kuitenkin olla hänen tukenaan kaikessa mahdollisessa, koska hänkin on ollut minun tukenani. Hän muunmuassa sanoi, että haluaa välimatkaa muhun että muhun ei sattuisi niin paljon, jos hän kuolee. Paskapuhetta sanon minä. Enemmän muhun sattuu se, etten saa edes yrittää auttaa.
Ps. En tiiä onko tää paras mahdollinen palsta, mutta en keksinyt muutakaan.
Ymmärrän kyllä, että hän pelkää, koska taudista parantumisen varmuus ei ole 100%. Haluaisin kuitenkin olla hänen tukenaan kaikessa mahdollisessa, koska hänkin on ollut minun tukenani. Hän muunmuassa sanoi, että haluaa välimatkaa muhun että muhun ei sattuisi niin paljon, jos hän kuolee. Paskapuhetta sanon minä. Enemmän muhun sattuu se, etten saa edes yrittää auttaa.
Ps. En tiiä onko tää paras mahdollinen palsta, mutta en keksinyt muutakaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En tiedä osaanko auttaa, mutta voin yrittää..
Mun mielestä sun täytyy sanoa hänelle, että sua saattuu enemmän jos et saa yrittää auttaa ja olla hänen tukenaan kävi miten kävi.
Ymmärrän kyllä että siinä vetäytyy omaan kuoreensa ja etääntyy rakkaista koska ei halua satuttaa heitä, jos käy huonosti :/
Mä olin itse yhessä vaiheessa sairastunut masennukseen ja sairastan sitä vieläkin, mutta ei se enään oo yhtä paha kuin ennen. Aluks sulkeuduin omaan kuoreeni, kun en halunnut jakaa taakkaa kenenkään kanssa. Vaikka ympärilläni oli paljon ihmisiä jotka oisivat halunneet auttaa. Halusin vaan pitää kaiken itselläni, sillä en halunnut vaivata kenenkään päätä ongelmillani. Vaikka oikeasti oisin halunnut tukea ja apua rakkailta ihmisiltä.
Se vaan paheni pahenemistaan.. Mua ei lopuks kiinnostanut elää. Mutta annoin ystäväni juttella kanssani loppujen lopuks ja kerroin mikä mul on, koska enjaksanut enään kantaa kaikea yksin.. Itkettiin yhes ja sit se otti mut sen syleilyyn ja sano mulle et oon sille tosi tärkee ja et oon auttanut sitä monessa asiassa ja ollut sen tukena ku sil on vaikeeta ja nyt ois sen vuoro olla mun tukena.. Silloin tajusin, ystäviäni saattuu enemmän jos ajanne vaan pois enkä anna heidän auttaa. Sillä he välittävät. Muakin sattuis jos en sais autta mun ystäviäni jos heillä ois vaikeeta, vaan he ajaisivat mut pois.
Mutta Koita sä pärjäillä!
Mulla on todella hyvä jätkä ystävänä vaikka olemme tehneet samanlaisia asioita mitä seurustelevat tekevät. No ei siitä sen enempää kun meidän välejä ei kukaan ymmärrä.
Hänelle tuli masennus josta hän kertoi minulle koska huomasin hänen pahan olonsa. Tilanne oli aika paha koska hän harkitsi itsemurhaa ja muita asioita mitkä tietenkin satuttivat minua. Kysyin häneltä syitä masennukseen ja se olin minä. Minä seurustelin silloin ja hän olisi halunnut mut koska olin ainoa hyvä asia hänen elämässään. Mulle tuli vaikea tilanne ja hän huomasi sen ja alkoi sulkeutua aina vain enemmän ja enemmän... Sitten lopulta hän häipyi kokonaan mun maisemista. Yhdessä vaiheessa hän tuli takaisin mutta vaan hetkeksi koska se masennus iski taas mun seurassa.
Nyt tällä hetkellä hän on etääntynyt. Muille hän ei edes näytä masennustaan vaan ihmiset näkevät hänet onnellisena, ilopisena yms... Satuttaa kun katsoo sen nykyistä tapaa hoitaa ongelmia, juominen. :((
Mulla ei ole enään paljon mahiksia auttaa joten sano poikaystävälles nyt kun vielä on mahdollista mitä mieltä olet siitä että hän koittaa peitellä asioita.
Paljon onnea ja jaksamisia sulle ja poikaystävälläsei