Puolisollani on itsetunto olematon (pitää itseään rumana,tyhmänä,epäonnistujana..),vaikka oikeasti hän on näyttävä ja erittäin viisas nainen. Kaikki juontaa juurensa siitä hetkestä kun hänet nuorempana raiskattiin hänen ollessaan kävelyllä puistossa ja minä olin ulkomailla. Tekijää ei saatu kiinni koska hänestä ei tehty ilmoitusta,ja yhä vieläkään en tiedä kuka sen teki koska puoliso ei kerro(tietää sen että tekisin sille miehelle todella pahaa). Siitä tuli trauma,mutta en tajunnut millainen ennenkun vasta vuosien päästä. Alussa puoliso yritti jopa itsemurhaa koska häpesi itseään niin paljon. En osannut auttaa muuten kuin olemalla vierellä. Neuvokaa minua mitä tehdä? Hän ei ole koskaan suostunut puhumaan tarkemmin siitä raiskauksesta,mutta luulin että alkujärkytyksen mentyä ohi hän kyllä "palaa elämään" kunhan vaan olen tukena. Näin ei kuitenkaan ole vieläkään käynyt,ja kysynkin mitä voisin tehdä? Miten auttaa upeaa ihmistä tajuamaan itsekin että hän on upea?
Itsetunto olematon?
Miten auttaa
3307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...on ainoa konkreettinen asia miten voit naistasi auttaa, niinkuin olet ollut tähänkin asti. Olen itsekin kärsinyt huonosta itsetunnosta ja alemmuudentunteesta (syömishäiriö, paniikkihäiriöitä...)mutta silloinen avopuolisoni ei voinut haluastaan huolimatta auttaa minua muuten kuin kannustamalla hoitoon ja muutenkin päivän kerralla eteenpäin. Muutosta ei naisesi elämässä tapahdu muuten kuin hänen omasta halustaan. Hänen on itse aloitettava tilanteestaan avautuminen sinulle/ammattiauttajalle. Siten siitä selviää. Älä kuitenkaan lannistu, vaikka voitkin tuntea itsesi kykenemättömäksi auttaa, sillä luulen että naisesi kuitenkin arvostaa tukeasi vaikka ei sitä näyttäisikään. Avopuolisoni yritti saada minut tajuamaan oman "upeuteni", mutta itsetuntoni alkoi vaoimistua vasta sitten kun itse tajusin sen, riippumatta hänen vakuutteluistaan. Poikaystäväni kuitenkin yritti parhaansa ja jälkeenpäin olen tajunnut sen tuen merkityksen. Voimia teille molemmille!
ja viimeksi eilen seisoin kahden metrin päässä yhdestä heistä.
Sama juttu pääsivät kuin koirat veräjästä koska uhri ei kyennyt hakemaan itselleen oikeutta.
Meillä tuota kahdeksan vuotta sitten tapahtunutta joukkoraiskausta seurasi täydellinen henkinen romahtaminen ja vuosien sairaalakierre.
Vasta pari vuotta on ollut helpompaa ja hän on päässyt elämän syrjästä kiinni opiskelun ym merkeissä.
Jälkensä asia on jättänyt :
Seksielämämme ei ole palautunut ennalleen vieläkään terapioista huolimatta.
Se on kuin lasiesinetta käsittelisi peläten mikä laukaisee trauman ja sitten on itselläkin huono omatunto kun on edes halunnut seksiä.
No mutta ehkäpä ne haavat siitä rakkaudesta ja huolenpidosta joskus arpeutuvat.
Tiedän tekijöiden henkilöllisyyden .
Yksi paikkakuntalainen ja loput tämän muualla asuvia sukulaisia.
Että ovatko tilit selvät?
Eivät ole ,kolme tuomiota on vielä langettamatta..
Antaa pölyn laskeutua huolella...
En kehoita väkivaltaan.
Hengessä mukana.
No mercy.