Ensi rakkauden jättämistä jäljistä? Miten tästä ihmisestä pääsee eroon yleensäkkään? Tai siis tunteista? Kuinka suuria tunteita yleensä on olemassa? Voinko rakastaa ketään enemmän kuin häntä? Kuinka paljon tosiasiassa rakastan häntä?
Toivoisin että näitä asioita kanssani pohtisi joku joka todella tietää asiasta mielummin vähän vanhempi kuin minä ja auttaisi minut taas alkuun. Jättäkää sähköposti osote.
Toivoisin että näitä asioita kanssani pohtisi joku joka todella tietää asiasta mielummin vähän vanhempi kuin minä ja auttaisi minut taas alkuun. Jättäkää sähköposti osote.
Vastaukset 4
Vanhimmat
REMEMBER THAT THERES ALWAYS SOMEBODY SOMEWHERE FOR YOU.NEVER FEAR!
Mut omaan kokemusta ihan vitusti...
=)
joten... jos tahdot niin voin jutella sun kaa asiasta mielelläni... ehkä itekki pääsisin just päättyneestä suhteesta yli...
eli... [email protected]
Olen samaa mieltä... Itse olen kantapään kautta kokenut ensi rakastumisen tuskat... Mä oon ollu muutaman kuukauden yhen aivan ihanan jätkän kanssa, mutta se petti mua! Monen monta kertaa!!!
Ja typeränä annoin anteeksi!!! Kuvittele, joka kerran!!! Taas eilen sain tietää sen pettävän mua... Mut kundipa ei tiedä et mä tiedän!
(tajusitko?) Jos sua huvittais kertoo oma tarinas ja puhua mun kanssa asiasta, niin mailaa! =)
Mun osote on: [email protected]
"Ole realisti!" Se on lause joka on auttanut minua vastaavissa tilanteissa. Sain tekstistäsi sen kuvan, että sinä olet tässä tilanteessa se ns."jätetty" vaikka en mielelläni tuollaista sanaa kenestäkään käyttäisikään. Eli sinulla tunteita olisi, mutta tunne ei väreile molempiin suuntiin?? Jos näin on niin voin melkein aistia sen tuskan minkä tuollainen tunne minussa aikoinaan aiheutti. Tuossa vaiheessa minä ainakin suljin itseni, silmäni ja korvani pois kaikelta ympärillä tapahtuvalta. Haluan itse usein ajatella asiani enkä kaipaa muiden neuvoja... tai niin tein silloin. Älä sinä tee niinkuin minä tein. Tottakai pitää olla tietoinen omista ajatuksista ja fiiliksistä, mutta liika ajattelu ja turha asialla jossittelu kuitenkin usein vain pahentaa oloa. Vältä nyt liikaa eristäytymistä ja keskity asioihin jotka ovat "Hänen" lisäkseen olleet sinulle elämässä tärkeitä. Päivä päivältä huomaat kuinka olet ajatellut häntä vähemmän ja vähemmän. Jokainen hymy kasvoillasi karkoittaa pahaa oloa ja sitä kautta alat alitajuisesti etsiä taas niitä asioita elämääsi jotka sieltä vielä puuttuvat. Aika on se mikä tulee hyvien ihmissuhteiden kanssa korjaamaan kaiken. Mikäli omistat yhtä hyviä ystäviä kuin minä, anna heidän auttaa. Älä jää liian pitkäksi aikaa paikoillesi vaan anna itsellesi muuta ajateltavaa. Ehkä parin kolmen kk:n päästä voit vastata itsellesi tuohon kysymykseen "Kuinka paljon tosiasiassa rakastan häntä?" Jo tässä vaiheessa voin vastata sinulle tuntematta sinua yhtään, että tulet taatusti vielä löytämään ihmisiä johon kiinnyt vähintään yhtä paljon kuin "Häneen"!!!
Olen katsellut elämää vain 2v kauemmin kuin sinä, mutta tuosta hetkestä jossa koin menettäneeni ensimmäisen "rakkauteni" on minun kohdallani jo useampia vuosia. Siitä ajasta tähän päivään olen kerinnyt itseni keittää monessa sopassa enkä yhtä ainutta kertaa ole palannut vuosien taakse suremaan jotain mikä silloin oli.
Vaikka se tässä vaiheessa on mitätön kannustus, niin en voi olla toivottamatta sinulle jatkossa muuta kuin kaikkea hyvää! "Nurkan takana odottaa onni, mutta sinne pitää uskaltaa katsoa ennen kuin sen voi löytää" !=)