Kuinka monelle on käynyt niin että on alkanut vieraantua entisistä kavereista kun on elänyt transsukupuolisena? Ite oon poika ja mulla on vaan tyttökavereita oikeassa elämässä, ja pakko on kyllä sanoa että yksinäistä ja synkkääkin on ollut. Jopa väsyttävääkin.
Mitenköhän ennen hormooni-hoitoja sais muita miespuolisia kavereita oikeasta elämästä...
Mitenköhän ennen hormooni-hoitoja sais muita miespuolisia kavereita oikeasta elämästä...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minulta lähti pienestä kaveriporukasta suurin osa, lukuunottamatta parasta kaveria sekä muutamaa tuttua (naisia). Perhe on hyväksynyt minut omana itsenäni ja se on merkinnyt minulle todella paljon.
Tuosta en kyllä tiedä, että miten miespuolisia saisi ystäviksi ennen hoitoja. Itse en ole vielä yhtäkään yrittänyt hankkia, vaan odotan suosiolla siihen, että pääsen hoitoihin asti.
T ~FtM
kaverit tuli järkiinsä eikä halua olla tekemisissä sinunlaisen pervon kanssa. Lopeta tuo ja hae ittellesi elämä.
Samaa voisin sanoa sinulle, taneli. Ei minuakaan kiinnosta olla tekemisissä kaltaisesi pervon kanssa. Voisitko lopettaa ja hankkia itsellesi elämän, johon ei sisältyisi sairaiden ihmisten mollaaminen?
T ~FtM
No oonhan mä aika raju tyyppi joten en ihmettelisi jos ne vaikka olis kyllästyny mun juttuihin, mutta jos tarkotit pervolla transsukupuolisuutta on pakko sanoa että pervo oon, mutta transsukupuolisuudessa ei ole mitään pervoa eikä niitä voi verrata.
Kokeile enskerralla keksiä jotain vähän parempaa ja loukkaavampaa sanottavaa :D Ei oikein onnistunut tällä kertaa.
"ne...
Kirjoittanut: taneli.. 18.10.2006 klo 08.34
kaverit tuli järkiinsä eikä halua olla tekemisissä sinunlaisen pervon kanssa. Lopeta tuo ja hae ittellesi elämä."
Mitäpä jos SINÄ hankkisit itsellesi elämän? Mitäpä jos SINÄ tulisit järkiisi etkä haluaisi olla meikäläisten seurassa?
Oma ystäväpiirini on säilynyt. Aikaisemmin miehet olivat läheisempiä "kavereita", mutta kun lähdin prosessiin, suhtautuminen muuttui etäisemmäksi, ehkäpä muuttuneen "seksuaalisuuden" takia. Samasta syystä alussa naiset olivat varauksellisia, mutta nyt ovat ottaneet samanveroisena joukkoonsa.
kyllä varmaasti löydat uusia kavereita. Anna vaan mahdollisus miehille tutustua sun kans.
Miehenä minua arvosteöllaan riittämättömästä miehuudesta, en uskalla edes ajatela mitä sanoisivat tyttöilystäni. Yksin oon aina ollu, mun panosta esim. työelämässä ei olla koskaan arvostettu. Silmäkulmat ei aina todellakaan ole kuivat. Katsotaan pärjäilenkö?
Mä viihdyn ihan mukavasti yksiksenikin. Ja näytän saavani seuraa helposti. Yksin viihtyvän ihmisen seuraan on helppo liittyä, koska sellainen ihminen ei etsi epätoivoisesti partneria tai ripustaudu toisiin ihmisiin kiinni.
on yksin, on yksinäinen ja liikkuu ihmisten keskellä , yrittää vaivihkaa etsiä seuraa mutta ei löydä. Jatkan kuitenkin yrittämistä vaikkei minkäänlaista itsetuntoa oikein löydy kun on vielä hoitojen alkupäässä.
Netin kautta tavoittaa ihmisiä helpommin kuin IRL. Kokeile esim. suomi24:n transchattia, setan foorumia, #finntrans-kanavaa... on helpompi alottaa ihmisistä joille trans ei ole vieras asia
yrittänyt. Ei kovin hyvin tuloksin, mutta ei niin etteikö olisi vielä paikkoja mistä kokeilla. Pitää vaan jaksaa yrittää.
Itse olen löytänyt ihmiskontakteja omaan ja vastakkaiseen sukupuoleen osallistumalla erilaisiin harrastuksiin. Liikunta on itselleni ominainen tapa lähteä neljän seinän sisältä muiden ihmisten pariin. Ihan mukavaa on esimerkiksi ollut pelata sählyä ja lentopalloa "sekaporukassa", jossa tutustuu sekä miehiin että naisiin. Ja ihan omana itsenäni olen tullut vastaanotetuksi noissa tapahtumissa.
Jossain kansalaisopiston kurssillakin varmasti voi tavata uusia ihmisiä :)Hivenen voi kurssin aiheestakin päätellä mahtaako enemmistö opiskelijoista olla miehiä tai naisia, ja tekemisen kautta on ylipäätään helpompi tutustua uusiin ihmisiin kun on jo valmiiksi joku yhteinen aihe, josta puhua ja jonka ääressä tavata.