Tätäkö tämä nyt on, kysyn avuttomana.
Kirjottelen tänne palstalle,kun ei muutakaan ole.
Kamppailen masenukseni kanssa ja syömisongelmieni kanssa.Kaipaan niin kovasti normaalia elämää.
Nyt menee ehkä hieman kevyemmin,melkein 4 viikon masennusjakso alkaa helpottaa.
Mulla on pelko siitä,etten toivu entiselleni,aina hyvän jakson jälkeen tulee paha jakso,joka kestää ja kestää...hyvä jakso ei kestä kovinkaa kauaa.
Pelkään jo että mulla on muutakin kuin masennus. Mulla on siis diagnosoitu vaikea-asteinen masennus ja ahdistuneisuushäiriö,vuosi sitten.
Isäni on sairastanut nyt yli neljävuotta omaa masennustaan.Onko mullaki sama kohtalo?
Mun pitäs päästä lekurille ja sitä kautta työkokeiluun,mutta sekin tuntuu vain kestävän.
Pitkä ja rankka syksy...
Kirjottelen tänne palstalle,kun ei muutakaan ole.
Kamppailen masenukseni kanssa ja syömisongelmieni kanssa.Kaipaan niin kovasti normaalia elämää.
Nyt menee ehkä hieman kevyemmin,melkein 4 viikon masennusjakso alkaa helpottaa.
Mulla on pelko siitä,etten toivu entiselleni,aina hyvän jakson jälkeen tulee paha jakso,joka kestää ja kestää...hyvä jakso ei kestä kovinkaa kauaa.
Pelkään jo että mulla on muutakin kuin masennus. Mulla on siis diagnosoitu vaikea-asteinen masennus ja ahdistuneisuushäiriö,vuosi sitten.
Isäni on sairastanut nyt yli neljävuotta omaa masennustaan.Onko mullaki sama kohtalo?
Mun pitäs päästä lekurille ja sitä kautta työkokeiluun,mutta sekin tuntuu vain kestävän.
Pitkä ja rankka syksy...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei! mulla taas on sellainen ongelma, että mun isä on sairastanu tosi monta vuotta masennusta...ainoo siinä vaan on se että se ei suostu tunnistamaan itsessään sitä ja siksi ei syö lääkkeitään..siispä mun koko perhe yksitellen romahtaa masennukseen ja syö lääkkeitä ja käy juttelemassa psykologille..tämä on mielestäni niin väärin, että kaikki tuhotaan yhden ihmisen vakavan sairauden myötä, koska isäni purkaa pahaa oloaan jatkuvasti meihin muihin ja niin itsetuntoni on ajautunut täysin nollaan. olen ihan hukassa ja itken koko ajan ja syksykin tuntuu kaatuvan kovalla ryminällä niskaan..haluaisin päästä taas elämänn normaalia elämää , mutta kun tiedän että isäni tulee jatkamaan samaa rataa, se on vaikeeta. mulla on sisko jonka kanssa puhun kaikesta ja se on murrosiässään kärsinyt ihan saman vaiheen..isäni ei ole koskaan kannustanut meitä mihinkään, vaan painanut meitä koko ajan alemmas kaikessa ja vaatinut huomiota itselleen kuin pikkulapsi.musta vaan on niin väärin että muut syö lääkkeitä, koska tämä oikeasti sairastava henkilö ei niitä syö..nyt mustakin tuntuu etten enää palaa normaaliksi vaan olen aina jotenkin allapäin.en jaksa tätä ahdistusta enään..tekee mieli vaan nukua ja olla lenkillä ja se lenkillä käynti helpottaa, mutta vain sen lenkin ajaksi.
Kiitos jos jaksat lukea tämän :) HYVÄÄ SYKSYÄ JA TSEMPPIÄ SULLE!!! :))) aurinko paistaa risukasaankin kun on vaan rohkea ja hakee apua! :)
tässä se ongelma on. kaikki sairastuu yhden mukana. Miten erottautua omaksi yksikökseen perheen sisällä, niin ettei itse sairastuisi?
Jotkut viisaat neuvoo vain elämään omaa elämää ja pyrkimään pois sairaaloisesta riippuvuudesta tunnetasolla sairaasta perheenjäsenestä. Ottaa sillai "ammatilaisen" ote hommasta. Pitäis katsoa kokonais tilannetta ulkopuolisen silmin ja todeta "en halua kantaa tuota taakkaa".
Kiitos kun vastailit!
Mulla on aika paljon yhtäläisyyksiä oman isäni suhteen, siitä mitä kirjoitit.Isä kyllä syö lääkkeitä ja käy terapiassa,mutta se mikä oli samaa oli se kun mun isä purki kaiken pahan olonsa minuun. Tiedän siis miltä susta tuntuu.
Munkin isällä oli semmonen vaihe, että oli kuin pikkulapsi,en saanut puhua äidille mistään,kun isä haki huomiota ja tuli monesti keskeyttämään mun ja äidin juttelun.
Mun isä tosin ei ollut noin paha,mitä sun isä. Mutta ymmärrän sua kyllä.Meiänkin perhetilanne on siinä jamassa, että äiti ja pikkuveli käyvät terapiassa ja mä mukaan lukien ja syön lääkkeitä omaan masennukseeni.Enkä oikein tajua missä mennään...
Ikävää ettei sun isä hae apua ja suostu syömään lääkkeitä,kun hän niitä varmasti tarvitsisi.Toivon että asia kääntyy teillä parhainpäin!
Hyvä että sä olet hakemut apua ja muut teiän perheen jäsenet,muista huolehtia omasta jaksamisestasi!
Jos haluat kirjotella enempi niin laita vaan viestiä tulemaan =) Tsemppiä ja aurinkoa syyspäiviisi!