En uskaltanut antaa kaikkeni suhteessa, en luottanut toiseen, pelkäsin että hän olisi tuntenut itsensä ahdistuneeksi. Uskalsin siis kertoa tunteistani vasta kun mies jätti! Olen avoin ihminen-helpotti suunnattomasti kun vihdoinkin sain nuo kolme sanaa sanottua. Se ei varmaan ollut toisen mieliksi enää, mutta mitäs sille voi? Ymmärsin kuitenkin vihdoinkin että jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa ja olen nykyään aika ylpeä omista tunteistani, tiedän että pystyn rakastamaan ja että minulla on paljon annettavaa. Ja tiedän vuorenvarmasti että annoin kaikkeni toiselle. Ei tarvitse enää ajatella entäs jos..
Se ettei toinen enää ollut kiinnostunut tunteistani oli tietysti vaikea asia, mutta se oli oikeasti hänen asiansa, siihen minä en voinut tehdä mitään. Tajusin vasta siinä tilanteessa että pelkoni oli ollut aivan typerä, en olisi kertomalla menettänyt mitään mitä en olisi kuitenkin menettänyt myöhemmässä vaiheessa! Suhde olisi loppunut vaikkapa olisin tehnyt kaiken toisella tavalla, toinen oli jo siirtymässä eteenpäin ja suhtautui muutenkin epäröiden suhteeseemme. Muissa suhteissa olen aina voinut kertoa avoimesti tunteistani joten tunsin kai jollain tavalla ettei kaikki ollut hyvin.
Jos tein virheen niin se oli nimenomaan siinä etten tarttunut siihen hetkeen, etten kertonut tunteistani, etten nauttinut tilanteesta ja suhteesta, vaan mietin liikaa asioita.Lopputulos olisi kuitenkin ollut sama, mutta olisin voinut nauttia enemmän siitä lyhyeestä ajasta joka oli minulle suotu.
Teille kaikille: kannattaa ehdottomasti kertoa tunteista, jotta voisi nauttia suhteesta niin kauan kun suhde kestää! Eletään kuitenkin vaan tätä hetkeä, huomisesta kun ei ole tietoakaan.Ihmiset sairastuvat, kuolevat jne. Elämä on aivan liian lyhyt, kannattaa olla rehellinen itselleen ja elää täysillä.
Se ettei toinen enää ollut kiinnostunut tunteistani oli tietysti vaikea asia, mutta se oli oikeasti hänen asiansa, siihen minä en voinut tehdä mitään. Tajusin vasta siinä tilanteessa että pelkoni oli ollut aivan typerä, en olisi kertomalla menettänyt mitään mitä en olisi kuitenkin menettänyt myöhemmässä vaiheessa! Suhde olisi loppunut vaikkapa olisin tehnyt kaiken toisella tavalla, toinen oli jo siirtymässä eteenpäin ja suhtautui muutenkin epäröiden suhteeseemme. Muissa suhteissa olen aina voinut kertoa avoimesti tunteistani joten tunsin kai jollain tavalla ettei kaikki ollut hyvin.
Jos tein virheen niin se oli nimenomaan siinä etten tarttunut siihen hetkeen, etten kertonut tunteistani, etten nauttinut tilanteesta ja suhteesta, vaan mietin liikaa asioita.Lopputulos olisi kuitenkin ollut sama, mutta olisin voinut nauttia enemmän siitä lyhyeestä ajasta joka oli minulle suotu.
Teille kaikille: kannattaa ehdottomasti kertoa tunteista, jotta voisi nauttia suhteesta niin kauan kun suhde kestää! Eletään kuitenkin vaan tätä hetkeä, huomisesta kun ei ole tietoakaan.Ihmiset sairastuvat, kuolevat jne. Elämä on aivan liian lyhyt, kannattaa olla rehellinen itselleen ja elää täysillä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...sanoa täytyy.Samaa mieltä..
Joskus on parempi jättää sanomatta. Esimerkiksi kun tajuaa, että sillä vain rikkoo itseään tai aiheuttaa ongelmia itselleen ja toiselle.
Jos tietää, että toisella kiinnostaa joku muu tai ei ainakaan kiinnosta sanoja. Tai jos tietää, että toinen ahdistuu vähemmästäkin. Tai jos tietää, että saa vain toisen antipatiat päälleen.
Ja jos tietää, että ongelmien kerjääminen ei kannata. Aina ei tosiaankaan kannata kertoa tunteistaan.
Aloittajalle myös, että kun tietää jutun kaatuvan joka tapauksessa tai se on yksipuolista. Onko silloin mitään mieltä sanoa mitään? Ei sillä ainakaan mitään voita. Ehkä itsekunnioituksensa säilyttää, kun ei lähde hakemaan toisen vihoja päälleen. Ainakin minä olen säästynyt siltä suurimmaksi osaksi, vaikken kokonaan, kun olen pitänyt suuni kiinni. Mun tunteita ei heitetä mun kasvoille tai lyödä niillä mua. Mun rajat menee siinä.
Et ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitin. En tarkoittanut sitä että kannattaisi mennä kertomaan tunteistaan jos toinen on varattu, eikä ole kiinnostunut sinusta. Tarkoitin että suhteen sisällä kannattaa kertoa tunteista ja nauttia niistä. Ja en näe mitään ongelmaa siinäkään että itse sain asian sanottu vasta liian myöhään. Enhän minä aiheuttanut mitään suurta draamaa siitä, totesin vaan että olin rakastunut ja että halusin jatkaa suhteen. Miksi sellaista ei saisi sanoa vaan siitä syystä että toinen haluaa lopettaa suhteen? Miksi minulla ei olisi oikeutta edes sanoa miltäs minulta tuntuu tai kysyä jos kuitenkin olisi joku mahdollisuus? Ja tunteeni ei voi milläään aiheuttaa vaikeuksia toisellekaan-ensinnäkin sellaista täytyy voida sietää jos on lähtenyt suhteeseen mukaan ja toisaalta miksi ihmeessä minun pitäisi vaan ajatella hänen tunteitaan hetkessä missä minut on jätetty? Ja hänellähän ei olekaan enää tunteita minua kohtaan joten aivan samahan se on mitä sanon.
En missään nimessä tarkoittanut että roikkuisi toisen perässä, mutta täytyyhän kaksi aikuista jotka ovat olleet oikein läheisiä voida jutella tunteista joskus eron jälkeenkin? En pelkää enää että toinen osapuoli käyttäisi tunteitani minua vastaan, minähän olen ylpeä niistä joten kukaan ei pysty satuttamaan minua sitä kautta. Itsekunnioitus säilyy omasta mielestäni paremmin jos voin olla oma itseäni kertoa tunteistani avoimesti.
no ei siinä mitään jos sulla oli noin hyvä se tilanne, tuo on varmaan aika harvinaista. Mut ei kaikille silti voi olla, ja silloin ei vaan kannata kertoa. Minä vaan en menis ikinä sanomaan ihmiselle joka mut jättää ja haluaa musta eroon, että mulla olis tunteita sitä kohtaan. En koskaan tekis niin, ne tunteet menis rikki kyllä niin pirstaleiksi. Musta se ei ole enää mikää rakkaudentunnusten paikka, vaan viimeinen virhe mitä vaan voi tehdä. Pikemminkin vois tulla vaan viha tai niin kova pettymys itseensä ja toiseen, ettei niin vaan kävis mulle ikinä.
Tietysti on oikeus sanoa, mutta toisaalta kuten sanoit, niin nimenomaanhan se että toinen jättää tarkoittaa sitä, ettei se välitä susta eikä sun tunteista, niin sä menet vielä kertomaan sille rakkauksistasi. Mä en vaan tekis sitä koskaan.
Ehkä sikskin, et se olis vaan tehnyt ongelmia lisää ainakin mulle. En tiedä, jos olis joku täysin eri tilanne, mut harvoin ihmissuhteet päättyy kovin positiivisesti.
On niin helppo sanoa, että pitää voida jutella. Helpompi se on aina sille jättäjälle, haluaa vaan varmistaa että tosiaan nyt loppu ja perään ei huudella. Mut siinä voi olla kaikki tunteet niin pinnassa, pettymys ja viha ja raivo ja häpeä ja tietynlainen nolaushan se on aina toista kohtaan, vaikkei sille voiskaan mitään. Silti ne tunteet ja kaikki, että jos toinen haluaa keskustella muka asiallisesti niin se voi silti toiselta olla liian kova paikka. Ei sitä voi kukaan ymmärtää edes puhumalla miten kova pala se voi olla.
Sillon on vaan parempi koittaa unohtaa, eikä jäädä sotkemaan vielä lisää päivänselvää asiaa.
Sitäpaitsi jos sillä toisella ei ole sua kohtaan tunteita suhteen jälkeen kuitenkaan, niin sitä suuremmalla syyllä se käyttäis sun tunteet sua vastaan, sehän nimenomaan haluaa susta keinolla tai toisella vaan eroon.
Ei ero ollut helppo minullekaan. Päinvastoin!!! Olet oikeassa siinä että jättäjä ei yleensä halua jutella, puhumattakaan kuulla että toinen rakastaa. Niin oli meidänkin tilanteessa. Tarkoitin vaan että ymmärsin vihdoinkin että jätetyllä on oikeus saada sanoa että edelleen rakastaa ja että on onneton tilanteesta (niin kauan kun ei heittäytyy ylivaikeaksi), että se voi jopa tuntua helpotukselta kun vihdoinkin uskaltaa sanoa sen ja että jos luottaa itseensä ja tunteisiin riittävän paljon on yhtä sama vaikkapa toinen jättää ennen rakkaudentunnusta tai sen jälkeen. Elin pitkään suhteessa missä yritin kaikilla tavalla ymmärtää miten toinen ajatteli ja sopeutua siihen. Siitä syystä tunsin helpotusta kun vihdoinkin ymmärsin ettei minun tarvitse aina pelätä toista tai sen reaktiota.
En sitä paitsi edelleen voin ymmärtää miten toinen voisi käyttää sellaista minua vastaan, sehän ei ole heikkous vaan asia joka vahvistaa! Rakkaus ei kuole noin vaan vaikkapa toinen ei enää rakasta, joskus ei edes vaikkapa toinen on oikein paskamainen. Täytyy vaan katsoa ettei se rakkaus vangitsee liikaa, elämässä täytyy päästä eteenpäin ja yksi keino on olla rehellinen ja myöntää virheensä ja tunteensa. Ehkä sinun ratkaisusi on hyvä sinulle, minun sopii ainakin minulle. Kaikkea hyvää sinulle!