TARKOITUKSENMUKAISTA IHMISYYTTÄ
Olemmeko vastuussa siitä, millaisen **kuvan annamme lähimmäisellemme siitä, miten koemme Hänen olemassaolonsa?
Puukotammeko selkään tilaisuuden tullen vai kannustammeko lempein sanoin näkemään oman näkemyksemme **esillä olevasta asiasta?
Yhdessä keskustellen vaikeistakin **asioista saamme tuntumaa toisen mielipiteisiin, näkökulmiin ja voimme sanoa oman rehellisen kantamme.
Hyväksymmekö eriävät mielipiteet kokematta marttyyriutta?
Voimmeko olla ystäviä erimieltä olevan kanssa?
Haemmeko kompromisseja vai pidämmekö aina omasta kannastamme kiinni, sana- ja pilkuntarkasti, ”olemmeko aina oikeassa”?
Uskallammeko sanoa, ”olen samaa mieltä”.. joskin lisätä oman värin asiaan… ehkä?
Hyväksymmekö, että on olemassa mielipiteitä vastakkaisiakin, joista useammat ovat kuitenkin lähes tai yhtä oikeita?
Yritämmekö vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin, pyrimmekö saamaan puolellemme ihmisiä, joitakin toisinajattelevia, =meitä **vastaan ajattelevia tai Meidän kanssa **erimieltä olevia kohtaan?
Kasvatammeko toisiamme sanoilla vai teoilla?
Onnistummeko siinä odotuksiemme mukaisesti?
Mietimmekö toisistamme, millaisia **Heidän tulisi olla ihmisinä, mitä he tekevät väärin tai rumasti?
Käytämmekö aikaa oman minuutemme tarkasteluun yhtä paljon kuin tarkastelemme toisia?
Olemmeko niin täydellisiä, että voimme arvostella lähimmäisiämme mennen tullen? …>Kertoa miten heidän tulisi käyttäytyä?
Missä kulkee VieressäKulkemisen tai PäälläPolkemisen raja?
Milloin astumme toisen tontille tai varpaille?
Onko se asenne- vai elämäntapa –käyttäytymistä?
Olemmeko vastuussa siitä, millaisen **kuvan annamme lähimmäisellemme siitä, miten koemme Hänen olemassaolonsa?
Puukotammeko selkään tilaisuuden tullen vai kannustammeko lempein sanoin näkemään oman näkemyksemme **esillä olevasta asiasta?
Yhdessä keskustellen vaikeistakin **asioista saamme tuntumaa toisen mielipiteisiin, näkökulmiin ja voimme sanoa oman rehellisen kantamme.
Hyväksymmekö eriävät mielipiteet kokematta marttyyriutta?
Voimmeko olla ystäviä erimieltä olevan kanssa?
Haemmeko kompromisseja vai pidämmekö aina omasta kannastamme kiinni, sana- ja pilkuntarkasti, ”olemmeko aina oikeassa”?
Uskallammeko sanoa, ”olen samaa mieltä”.. joskin lisätä oman värin asiaan… ehkä?
Hyväksymmekö, että on olemassa mielipiteitä vastakkaisiakin, joista useammat ovat kuitenkin lähes tai yhtä oikeita?
Yritämmekö vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin, pyrimmekö saamaan puolellemme ihmisiä, joitakin toisinajattelevia, =meitä **vastaan ajattelevia tai Meidän kanssa **erimieltä olevia kohtaan?
Kasvatammeko toisiamme sanoilla vai teoilla?
Onnistummeko siinä odotuksiemme mukaisesti?
Mietimmekö toisistamme, millaisia **Heidän tulisi olla ihmisinä, mitä he tekevät väärin tai rumasti?
Käytämmekö aikaa oman minuutemme tarkasteluun yhtä paljon kuin tarkastelemme toisia?
Olemmeko niin täydellisiä, että voimme arvostella lähimmäisiämme mennen tullen? …>Kertoa miten heidän tulisi käyttäytyä?
Missä kulkee VieressäKulkemisen tai PäälläPolkemisen raja?
Milloin astumme toisen tontille tai varpaille?
Onko se asenne- vai elämäntapa –käyttäytymistä?
Vastaukset 37
Vanhimmat
"Ajattelu viittaa johonkin, tunteet vain ovat"
Tunteilla ei siis voi ajatella. Valitettavasti monet meistä tunnehtiessaan kuvittelevat ajattelevansa.
Mikä sai sinut pohtimaan esittämiäsi kysymyksiä? Yleensä kymysykset syntyvät eletyn kautta. Tapahtuiko sinulle tänään jotain, joka sai sinut kirjoittamaan kysymykset eetteriin?
Opettelisitko tiivistämään ajatuksiasi. Viestiä voi hieman hienosäätää ennen kuin sen julkaisee, koska muuten on mahdollista että aihe hukkuu sanojen tulvaan kuten tässä kävi.
Sen sijaan,
että kuvittelisimme ***vastaavamme** jollekin, Että Keskustelisimme aiheesta Hänen kanssaan...
kerrommekin .. > Hänelle omien mielipiteidemme sijaan ...
mitä ajattelemme Hänen toimintansa tai viestinsä kirjoittamisen
syistä,
tarkoitusperistä tai
jostain muusta mahdollisesta Hänen käyttäytymiseensä liittyvästä...
Tai jopa jäsennellään koko teksti UuteenUskoon tai Uskomattomuuteen,
toteamalla aiheen hävinneen sanojen sekaan...
Erittäin hyvä esimerkki,
... juuri siitä mistä aloitus kertoi.
Käännätkö kaiken päälaelleen jos sinulta kysytään jotain asiaa selventävää? olet 100% varmuudella erittäin hankala työyhteisön jäsen.
Aiheesi oli niin laaja, että olisin kaivannut siihen hieman rajaamista, yksityiskohtaisuutta, mutta sinä haluist puhua askarruttavasta aiheestasi yleisellä tasolla, erittelemättä mitä polkua lähtisimme kelaamaan. Liian laaja aihepiiri tyrehdyttää keskustelun, kuten huomaaat. Vai huomasitko?
Minä en ajatellut sen syvällisemmin mikä sinut sai aiheeseen tarttumaan, kunpa vain yritin hahmottaa, mistä päin VALTAVAA aiherypästä lähtisin sitä pilkkomaan. Vastauksesi minulle oli hyvin ilkeämielinen ja nähtävästi kaipasitkin yleismaailmallista höpötystä aloituksesi jatkoksi. Joten parempi ohittaa se näin kevyesti naurahtaen.
Kun luin näitä vastauksiasi, mietin, mistä olet kysymyksesi kopioinut, koska vastauksesi kirjoittajille olivat aivan eritasoa, etten sanoisi, kakkoslaatua ja kotoisin eri kynästä kuin aloituksesi.
Olen pahoillani,
ettet aloituksen laajuudesta huolimatta saanut vieläkään mitään varsinaiseen aiheeseen liittyvää sanotuksi vaan edelleen pureudut henkilökohtaisesti minuun.
Mielestäni Keskustelu ei ole tyrehtynyt millään muotoa, olen eri mieltä.
Näin kipeästä aiheesta löytyy monia kantoja,
Sinä olisit voinut kertoa mieleesi tulleita seikkoja; antaa oman panoksesi keskusteluun, muutenkin kuin arvostelemalla minua.
Vastaukset eivät ole aloituksia, siten aivan eri luokkaa, kuten mainitsitkin.
sinuun millään tasolla,laajudesta huolimatta tai siitä syystä
Hyvää Päivänjatkoa Sinulle
...koska tänään olen joutunut pohtimaan täsmälleen samoja asioita, vaikka tuntuisi siltä kuin olisin pohtinut niitä monta vuotta ihan tarpeeksi. Koska alustamasi aihe oli pitkä koetan vain lyhyesti todeta, että jokaikinen viestisi rivi edustaa erinomaista ja mallikasta tapaa toimia vaikkapa työyhteisössä.
Uskon kuitenkin , että tervehenkinen ryhmä täynnä normaaleja, maalaisjärkisiä ihmisiä voi elää ihan sellaisina kuin ovat ilman ihanteellisia aatteitakin. Minusta kaikkein olennaisinta on antaa vain tilaa toisilleen ja pyrkiä jonkinmoiseen avoimuuteen/rehellisyyteen niiden asioidein puitteissa, jotka ryhmää koskevat. Kaikkea pahaakin saa tehdä, jos ryhmässä osataan se kuitenkin asettaa oikealle paikalleen.
ja siihen pyrkiminen on kuitenkin mielestäni kaiken a ja o, Yhteinen pyrkimys Hyvään lopputulokseen.
.. Että Kaikki olisivat tyytyväisiä ..
Eikös?
...ja yhteisymmärrys syntyy varmaankin siitä, jos annetaan se tila toiselle...muistelen vain vanhaa työpaikkaa, jossa juoruttiin selän takana toisista mutta se myös kerrottiin juorun kohteelle (tietysti hienotunteisemmin).Koin sen helpommaksi tarttua asiaan, koska vielä hirveämpää on aavistaa olevansa juoruilun kohde tietämättä ikinä mitä on puhuttu. Ei voi korjata mokiaan, sanojaan, huonoja tekojaan tai korjata väärinkäsityksiä.
Uskon, että huono ilmapiiri on myös tietoinen valinta. Se todetaan ja sen jälkeen pelätään, ettei vaan tapahtuisi mitään mullistavaa. Siksi on helpompaa kärsiä kuin repiä vaikea asia auki, jolloin uudet tuulet saisivat tilaa puhaltaa.
mielipiteidensä takia .. muuallakin kuin työyhteisöissä;
juorut tekevät hallaa,
AsenneOngelmat tulevat esiin vaikka naapurustossa...
Puhumattakaan tästä Venäjän tilanteesta,
kun ihminen kuolee mielipiteidensä takia.
...tämän ajatuksen allekirjoitan ehdoitta, vaikka nyt mietinkin vain ex-työpaikkaani ja sen hiillostavaa ilmapiiriä. Kaikkein pahinta tekee se, että ihmisen yksilöllisyyttä(ja myös mielipiteitä) voidaan runnoa kovallakin kädellä jos se koetaan uhaksi.Ja siitä vielä pahempaa on katsoa vieressä, jos joku ei uskalla puolustaa itseään (ja mielipiteitään) silloin kun siihen olisi aihetta.
Mutta uskaltaisin luokitella hyvävoimaista juoruilua ja pahavoimaista juoruilua, koska jos juoruilun tarkoitus on avata vaikeita asioita niin silloin se palvelee yhteiöä ja on heidän tapansa selvittää solmuja. Mutta pahavoimainen juoruilu toisen kiusaamiseksi pitäisi katkaista samoin tein, vaan eikös joku viisaus sano "yhteinen vihamies yhdistää enemmän kuin ystävyys".
Pahassa .... : hyvä tulee esiin ennemmin tai myöhemmin, jos oikeasti aletaan ottaa asioista selvää.
Hyvässä.... ; tosi hyvä mainos- ja markkinointikeino.
Joten ,,, yleismaailmallisestikin
Juorulla on positiivinen vaikutus.
yhteen vieltiin on aika paha.
Mutta tuo oli mielenkiintoinen;
"Missä kulkee VieressäKulkemisen tai PäälläPolkemisen raja?"
sitä mietin varmaan tämän illan.
Olisin toivonut, että olisit yrittänyt vastata
edes yhteen niistä 17.
Liikaa vaadittu?
Valitsin seuraavan pohdiskelun, johon kirjoitan mielipiteeni.
"Käytämmekö aikaa oman minuutemme tarkasteluun yhtä paljon kuin tarkastelemme toisia?"
Minusta olisi hyvä jos ihmiset takkailisivat niin , itseään kuin toisiakin "peili" periaatteella.
Itse teen ainakin niin, luulen että se on oikeudenmukaista. Voin oppia paljon kun vertaan toimintaani toisten toimintaan ja päinvastoin.
...seuraan teidän vastauksianne, koska olen kamppaillut samojen asioiden parissa jo pitkään ja tuntuu, että pitäisi tulostaa vastaukset ex-työpaikkaani :)
tai sen kaltaista, Oletanko oikein?
sitähän se on,,, mallioppimista, itsekritiikillä.
Ihmiset kuluttavat uskomattoman paljon aikaa toisten ihmisten tarkkailuun. Tehdään jatkuvaa analysointia siitä noudattaako, joku ihminen annettuja normeja vai onko hänen käytöksensä jotenkin poikkeavaa.
Itsetutkiskelu sen sijaan jää vähemmälle, minähän olen lähes täydellinen. Ei minussa ole mitään korjattavaa, ei vikoja, eikä puutteita.
...koska just tuo toisten tarkkailu on niin järkyttävää ja mitä tarkkaillaan perustuu pitkälle siihen miten elämää kokenut, henkisesti kehittynyt ihminen sitä tekee. Jos tarkkailija on taantunut yksinkertaiseen negatiivisuuteen, niin hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia tarkkailla oikein ja puolueettomasti.
Toisesta on paljon helpompi löytää **Ongelma** kuin itsestä,
ja kuinka ollakaan;
Toisten Ongelmiin löytyy aina ratkaisu
toisin kuin ...Omiin.
Hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia
kyseenalaistaa edes Omaa näkemystään,
sillä Se On se ainoa ja Oikea.
...että mennään jonnekin ja ruvetaan parantamaan maailmaa.
Useinmiten näissä tilaisuuksissa parannetaan toisten ihmisten ongelmia ja vielä niiden ihmisten, jotka eivät ole paikalla.
erilaiset ihmisethän on elämän rikkaus ainakin itsestäni.
mitä sitä toista selkään puukottamaan,pirskatti sehän sattuu ja hitsiti.
usein pilkka sattuu omaan nilkkaan;(
itse arvostan ihmistä ,joka osaa olla erimieltä,jopa kunnioitan häntä.
en koskaan väheksy ihmisiä en edes noita tenttuja,itsehän on elämänsä valinneet.
en sääli;koska sääli on sairautta,mutta myötä tuntua minulta löytyy.
kun katsoo ihmistä suoraan silmiin,näkee usein sen mitä ei ehkä haluaisi nähdä.epätoivon jota yritetän peitellä,kauhun,pelon,surun,ilon.
muta miksi niitä pitää peitellä,nehän on osa tunteita.
näin kirjoittaa ihminen, joka on opetellut näyttämään tunteensa sekä tuomaan sen julki.
koska vetoketju avautuu pikkuhiljaa.jos ei mene epäkuntoon,taikka hajoa matkalla;)
koskaan huomioitu, kuultu, arvostettu
saattaa kokea lähestymisen kiusaantuneena, häiritsevänä...
mutta totuttuaan vuorovaikutukseen
hän jää jopa kaipaamaan sitä.
elämä on opettelua,osaamista,ennen kaikkea hyväksymistä itsensä sellaisena kun on;)
se mitä toiset ajatelee,siitä ei ole mitään väliä.
kuitenkin tärkeintä on ihminen itse,tarpeet jotka meillä jokaisella on.
kuitenkin tulisi muistaa, elämme vain tämän yhden elämän.eletään se niin hyvin kun osataan katsomatta koskaan taaksepäin..
avoimin silmin,sillä jokaisella meillä on tietty tarkoitus tässä elämässä.
nauttikaamme siitä siis;)
sisäinen minuus, olemassaolemisen oikeutus,
siinäpä vasta elinikäinen työ.
hän jää kaipaamaan ?... eikö vuorovaikutus voi kestää läpi hänen elämänsä??
Nyt näitä kysmysmerkkejä tulee kaikilta ;) paras miettiä taas hetki, päivä tai pari.
valmiita vuorovaikutukseen hyväksyvästi tai positiivisesti ajatellen; toiset näkevät vain kapean oman tapansa hoidella asioita. Edellä mainittu tyyli ei auta ketään, etenkään yhteisissä asioissa.
keetään ei ole pakko rakastaa, mutta kaikkien kanssa tulee yrittää tulla toimeen.
Kuunteleminen ja kompromissit kuulemastaan on toivottavampi ja rakentavampi vaihtoehto, kun jyrätä aina oma tahtonsa ja mielipiteensä läpi.
Kuka meistä nyt olisi kaikki tietäviä ja osaavia?
Jokaisella on oma mielipiteensä asiaan kuin asiaan, ja siihen oikeus. Mielipiteitä ja yhteenvedosta toimivin ratkaisu. (Jessus ku toimis vaan munkin työpaikalla, ois kaikilla helpompaa, puhumalla yhdessä asiat selviää.)
E.S.
vain harvoilla;
- mielipiteitä jokaisella.
asemaan pääse ihan noin vain, ilman mitään omia ansioita, ja sitäpaitsi, ei pressakaan ole vallassa niin kauan kuin itse haluaa, hänkin on korvattavissa kuten kuka tahansa johtavassa (päättävässä) asemassa oleva. Ja oletteko tulleet ajatelleeksi että hyvä johtakin tarvitsee osaavat alaiset..
E.S.
Kun on rahaa, valtaa ja hyvät työvälineet,
ihmisiä (alaisia) riittää, eivätkä he vaihdu.
Viittaatko KultaLusikka -otsikolla omistavaan yläluokkaan?
toisiin ihmisiin nähden?
Voiko rikas ihminen hallita enemmän toisia ihmisiä ja heidän mielipiteitään?
Olemmeko vastuussa siitä, millaisen **kuvan annamme lähimmäisellemme siitä, miten koemme Hänen olemassaolonsa?
- Jokainen on vastuussa omista teoistaan.
Puukotammeko selkään tilaisuuden tullen vai kannustammeko lempein sanoin näkemään oman näkemyksemme **esillä olevasta asiasta?
- Asiallinen keskustelu aiheesta on yleisin tapa.
Yhdessä keskustellen vaikeistakin **asioista saamme tuntumaa toisen mielipiteisiin, näkökulmiin ja voimme sanoa oman rehellisen kantamme.
Hyväksymmekö eriävät mielipiteet kokematta marttyyriutta?
- Normaalisti ajatteleva ihminen hyväksyy eriävät mielipiteet.
Voimmeko olla ystäviä erimieltä olevan kanssa?
- Tietenkin. Outo ajatus, ettei voisi olla.
Haemmeko kompromisseja vai pidämmekö aina omasta kannastamme kiinni, sana- ja pilkuntarkasti, ”olemmeko aina oikeassa”?
- Normaalisti ihminen tekee kompromisseja.
Uskallammeko sanoa, ”olen samaa mieltä”.. joskin lisätä oman värin asiaan… ehkä?
- Yleensä ihminen käyttäytyy tilanteessa parhaaksikatsomalla tavalla.
Hyväksymmekö, että on olemassa mielipiteitä vastakkaisiakin, joista useammat ovat kuitenkin lähes tai yhtä oikeita?
- Normaalisti ajatteleva ihminen hyväksyy eriävät mielipiteet.
Yritämmekö vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin, pyrimmekö saamaan puolellemme ihmisiä, joitakin toisinajattelevia, =meitä **vastaan ajattelevia tai Meidän kanssa **erimieltä olevia kohtaan?
- Vaikuttaminen on osallistumista.
Kasvatammeko toisiamme sanoilla vai teoilla?
- Yksilö kasvaa omista teoistaan.
Onnistummeko siinä odotuksiemme mukaisesti?
- Sinä tiedät itsesi, onnistuitko.
Mietimmekö toisistamme, millaisia **Heidän tulisi olla ihmisinä, mitä he tekevät väärin tai rumasti?
- Sitä varten ihmisellä on oikeustaju.
Käytämmekö aikaa oman minuutemme tarkasteluun yhtä paljon kuin tarkastelemme toisia?
- Ilman itsetutkiskelua ei voi olla itsetuntoa.
Olemmeko niin täydellisiä, että voimme arvostella lähimmäisiämme mennen tullen? …>Kertoa miten heidän tulisi käyttäytyä?
- Oikein ilmaistu kritiikki on sallittua.
Missä kulkee VieressäKulkemisen tai PäälläPolkemisen raja?
- Poljetun sietokyvyssä?
Milloin astumme toisen tontille tai varpaille?
- Silloin kun toinen sallii niin tapahtuvan.
Onko se asenne- vai elämäntapa –käyttäytymistä?
- Kumpaa se on, tietää vain hän, jonka varpaisiin sattuu.
Kiitos osallistumisesta ketjuun.