Onko täällä muita maalla asuvia tai siellä ennen asuneita naisia paikalla? Kaipailisin kovasti teidän muiden kokemuksia ja näkemyksiä siitä, mikä on nykyään naisen rooli maaseudulla. Ja tokihan maaseudun miehetkin voivat kirjoittaa, mitä "emännältä" toivoisivat :)
Minulla on itselläni viljatila, jota tällä hetkellä hoidan yksin miehen keskittyessä omiin hommiinsa. Tässä kovasti mietiskelen, että mitenköhän se työnjako sitten mahtaa tulevaisuudessa luonnistua, kun toivoisin miehen kyllä auttavan mutta haluaisin pitää päävastuun itselläni. Miten esimerkiksi homma menee, jos lapsia hankitaan jne. Käydäänkö teillä muuten tilan ulkopuolella töissä, ja miten se on vaikuttanut työnjakoon?
Minulla on itselläni viljatila, jota tällä hetkellä hoidan yksin miehen keskittyessä omiin hommiinsa. Tässä kovasti mietiskelen, että mitenköhän se työnjako sitten mahtaa tulevaisuudessa luonnistua, kun toivoisin miehen kyllä auttavan mutta haluaisin pitää päävastuun itselläni. Miten esimerkiksi homma menee, jos lapsia hankitaan jne. Käydäänkö teillä muuten tilan ulkopuolella töissä, ja miten se on vaikuttanut työnjakoon?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä on ratkaistu asiat siten, että minä käyn kodin ulkopuolella töissä, koska se ammatti minulla oli ennen avioitumistamme. Osallistun navettatöihin iltaisin ja viikonloppuisin sekä lomillani. Lisäksi vastaan kaikista kirjallisista töistä, mitä karjatilalla on verokirjanpidosta lähtien.
Isäntä tekee pääasiassa peltohommat (kynnöt, kylvöt, puinnit) niihin osallistun lähinnä kivien ja kantojen keruuseen, viljakuormien kuljetuksiin sekä heinäaikoina pyöröpaalien kanteluun sekä olkipaalien kuljetuksiin. Pyrimme yhteistyöhön joka sektorilla jolla vain voimme toistamme auttaa. En osaa olla tuvassa jos miehelläni on "kädet täynnä" töitä. Tupatyöt saavat jäädä vähemmälle kiiruumpina aikoina ja isäntä auttaa sitten niissä, kun on hiljaisempaa muualla. Leipomiset ovat jääneet vuosien myötä, samoin käsityöt ja lukeminen, paitsi maatilaan kohdistuva jatkuva tietotulva.
Sellaista yksinkertaista halusin vaan teiltä kysyä että oletteko onnellisia?:)
Mulla kyllä aivan kateeksi käy, mutta mulla on yksi ainoa unelma ja se on jonain päivänä oma maatila. Ihmiset sanoo että olen hullu kun sellaisesta haaveilen.. rankkaa hommaahan se, eikä siinä hommassa taskut miljoonista täyty.
Mutta mitäs sitten? Musta se tuntuu että se on mun kohtalo, enkä voi edes kuvitella tekeväni muuta. meillähän on vaan yksi elämä, ja miksei sitä käyttäisi hyödyllisesti? Toteuttaisi unelmat ja olisi onnellinen? ei meillä toista mahdollisuutta siihen ole :)
Isäntäehdokasta ei ole vielä tulevalle maatilalle löytyny, mutta eiköhän semmonenkin jostain jossain vaiheessa löydy!
... että olen ONNELLINEN. Oman kullan kainalossa on niin hyvä olla ja kun työt on tehty yhteisesti ja sauna lämmitetty ja itsetehdyn tuvan saunanlavoilla istutaan ja mietitään menneitä ja tulevia, niin mikäs siinä on ollessa, kun työt on ajallaan tullut tehtyä.Ei se elämä parane runsaalla vapaa-ajalla vaan yhteisten hetkien nauttimisesta vaikkakin työn puitteissa. HUOM! Ilot tulevat pienistä arkisista asioista.
kyllä, olen onnellinen, koska isännän kanssa menee hyvin! Eli kun parisuhde on kunnossa, niin kaikki muukin pelaa ja toimii. Ja kyllä, töitä on paljon, mutta "oma tupa, oma lupa", voipi aina välillä levätä ja juoda vaikka kupin kahvia. 20.s vuosi tulee tammikuussa täyteen- ja huh- kaikenlaista mahtuu tähän aikaan. Kun sukupolvenvaihdos tehtiin ja muutettiin tilalle, niin siskoni olivat kateellisia,kun sain olla kotona ja olihan talokin komea. Jätin oman virkani(moni piti mua hulluna kun virkani jätin, mutta en voinut mitenkään olla enää vieraalla töissä) ja mieheni jätti oman työnsä.Ja oltiin niin onnellisia ja intoa täynnä. Mutta nyt on taas tilanne muuttumaan päin- isäntä on aina välillä(talvisaikaan)muualla töissä. Minä hoidan ruokapuolen,kodin ja lapset. Yhdessä kuitenkin hoidetaan sikalahommat. Toinen toistamme tukien elämä on elämisen arvoista; olemme avoimia tulevaisuuden suhteen.
Meillä on kaksi pientä lasta jotka minä hoidan päivisin pääosin. Navetassa olemme yhdessä, minä teen paperihommat ja mies konetyöt yhdessä isänsä kanssa. Minä autan niissä kykyjeni mukaan. Kiire aikoina hoidan lehmat itse. Illat ollaan kotosalla tai harrastusten parissa. Koska navetan välillä olen tupahommissa lasten takia niin minä vastaan ruoka- ja vaatehuollosta ja lasten kuskauksesta. Tämä tietysti muuttuu ajan myötä, lapset kasvavat tai sitten tulee se puhuttu pikku kolmonen...