Tulee niin hirveesti vastuuta ja kaikkee... Mua pelottaa että musta ei enää välitetä ja että jään yksin... Jotenki tuntuu että aikuisen elämä on niin kiirettä että ei ehdi muiden ihmisten kanssa olla ollenkaan. :o Ja pelottaa etten osaa tehdä työtä tai mitään... Mitä mieltä te olette aikuisuudesta? Onko se ihanaa kun saa muuttaa pois vai haluaisitteko olla vielä kotona vanhempien luona turvassa? Jos joku aikuinen lukee tämän, voitko kertoa millaista sinulla oli 15 vuotiaana ja mitä ajattelit aikuisuudesta? Oliko se sinusta pelottavaa?
Pelottaa kasvaa aikuiseksi
sensuroitu
143558
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Moro,
Jokainen nuori tuntee pelkoa ja epävarmuutta sinun
iässäsi.
Summa summarum; elämä on lahja johon kuuluu koko
tunteiden kirjo, masennuksesta makeisiin hetkiin...
Ilmari 37 v.
Lapsilla ei ole kykyä myötätuntoon ja he saattavat ala-asteella kiusata valitsemaansa silmätikkua aivan surutta. Ylä-asteella suunsoitolta ei voi välttyä taas yhtään kukaan... Sitten tulee pyrkimiset, ammattikouluun vai lukioon vai mihin? Pääsemiset ja epäonnistumiset. Ystäväpiirin vaihdos. Ja nyt --vasta tässä vaiheessa-- on ITSENÄISTYMINEN eli AIKUISTUMINEN. Itsellä se tapahtui heti lukion loputtua; äitini ei enää kuunellut minua ja välit viilenivät. Tajusin, että nyt täytyy itsenäistyä vanhemmista. Vielä ei ole itsenäistymisprosessi kokonaan päättynyt, mutta se on etenemässä jo hyvää vauhtia :)
15-vuotiaana en edes ajatellut mitään tuollaisia.. muistaakseni.
Hei,
Turhaan vasta 15-vuotiaana murehdit aikuisuutta, nauti niistä nuoruuden vuosista, joita sinulla on vielä edessäsi.
Nuorempana en murehtinut aikuisuutta, olin toivoa ja luottamusta täynnä. Itseasiassa nuorempana odotin aikuisuutta innolla, koska ajattelin sen merkitsevän itsenäisyyttä, itsevarmuutta, vakituista suhdetta ilman epävarmuutta, vakituista työtä, lapsia jne. Nyt 22-vuotiaana pelkään aikuistumista. Muutin pois kotoa kaksi vuotta sitten, ja nyt toivon vain, että saisin lapsuuteni takaisin. Hetkeäkään en ole aikuisuudessani ollut todella onnellinen, samaan tapaan kuin lapsuudessani. Saattaa ehkä johtua masennuksestakin, joka diagnosoitiin yli vuosi sitten. Kasvukipuja sanon minä. Ehkä kaikille aikuistuminen ei ole näin vaikeaa.
Kirjoitin runon muutama kuukausi sitten:
Saisinpa takaisin ne lapsuuteni vuodet,
jotka tuhlasin
yrittämällä olla aikuinen
Vie pois aikuisuuteni vuodet,
jotka tuhlaan
yrittämällä olla lapsi
Hanurista koko aikuistuminen!
15 vuotiaana ajattelin, että enää pari vuotta niin koulut loppuu ja sitte on helppoa, mutta nyt olen 21 ja kouluja on käyty, mutta aina vaan menee vaikeammaksi.
Ihmis elämän parasta aikaa on 0-6 vuotta, koska silloin pienet asiat viellä tekivät onnellisiksi eikä ollut vastuun raskasta taakkaa.
elämä on
itse elin elämäni parasta aikaa tähän mennessä 15-17 vuotiaana. Ystävät oli ykkössijalla elämässä,perhe ja koulu tuli vasta niiden jälkeen. Aikuisuus tuntui ehkä hieman pelottavalta.Miten selviän kaikesta sen mukanaan tuomasta vastuusta? Laskuista,verojutuista (isi auttaa..),mitä vakuutuksia tarvitsen ym...
Nyt olen 22-vuotias,omistan oman asunnon (josta tietenkin on velkaa),käyn töissä (vakipaikka) ja elämä on muutenkin mallillaan.Vanhempiin ja sisaruksiin on paremmat välit kun nuorempana.
En tiedä olenko vieläkään aikuinen,jotenkin sitä ajattelee että sitten vasta kun menee naimisiin ja saa lapsia (toivottavasti.)
Toisaalta taas aikuinen pyörittää omaa taloutta,maksaa itse laskunsa ja pesee itse pyykkinsä. Huolehtii itse itsestään. Ehkä olen aikuinen...
Kaikki sujuu yleensä omalla painollaan,älä turhaa mieti niin paljon tulevaisuutta, kyllä se sieltä tulee.Nauti nyt nuoruudestasi :)
Muutin kotoa pois 2 vuotta sitten.Ensin se tuntui pelottavalta,mutta siihen tottui nopeasti ja siitä oppi nauttimaan :) 2kk sen jälkeen kun muutin en enää olisi osannut asua vanhempieni kanssa.
Millä tavalla lastensaanti ja samassa parisuhteessa pysyminen liittyvät siihen, että ihminen on aikuinen?
Joku voi olla täysin epäitsenäinen eli ei vielä aikuinen, vaikka olisi saanut jo lapsia ja eläisi pysyvässä parisuhteessa.
Aikuisuus mitataan ihmisen psyykkeestä eikä siitä, mitä asioita hänen elämäänsä sisältyy. Joku voi vielä väliaikaisesti asua lapsuudenkodissaan, harkiten ja suunnitellen koko ajan muualle muuttamista, ja olla mieleltään täysi aikuinen (mielipiteet ja elämänpäätökset eivät mene vanhempien mukaan jne.). Joku toinen taas voi olla juuri muuttanut omilleen ja ei olla vielä lähelläkään aikuisuutta eli itsenäisyyttä.
Mielestäni kaikkein eniten "aikuisia" ovat sellaiset ihmiset, jotka eivät saa lapsia koskaan, ja kiertelevät maasta toisen esim. erilaisten työprojektien perässä, ja pärjäävät täysin omillaan.
Itsestäni vaan tuntuu siltä,että minä olen aikuinen vasta sitten kun menen naimisiin ja saan lapsia. Ehkä se juontuu siitä kun jo lapsena suunnitteli sitä omaa perhettä,"sitten kun olen aikuinen..."
En tarkoittanut yleistää että kaikki ovat vasta aikuisia kun saavat lapsia ym. Joku haluaa omistaa elämänsä itselleen,matkustella ja luoda uraa.Minä en kuulu niihin.
Jokainen elää elämänsä niinkuin haluaa,lasten kanssa tai ilman.
Elämä pyörii aikuisena lähinnä rahan ympärillä.. ihan oikeasti materiaalinen elämä on se ykkös juttu täällä länsimaissa ja sen huomaa heti kun omilleen alkaa. Aina pitää miettiä onko sitä, kuinka paljon ja mistä sitä saisi. Työelämään alkaminen opiskelun sijaan oli yksi ratkaisuistani 18-vuotiaana ja en ole katunut sitä. Olen pärjännyt suht hyvin omillani, parisuhteissa melkeinpä huonommin. Nyt olen sinkku ja ostin juuri ensiasuntoni joten joutuu velalliseksikin oikein kunnolla. No saas nähdä miten lähtee tuo vaihe elämästä käyntiin. Kunhan nyt saisi työn pidettyä tuolla palkkatasolla mihin se on noussut niin olisi pop ja rok. Mitä ajattelin 15-vuotiaana niinpä, no en varmasti ollenkaan näitä asioita mitä nyt funtsin. Silloin pyöri vain kaverit ja harrastukset mielessä, opiskelu nyt oli mitä oli. Inttiin meno saattoi tulla jossain vaiheessa mieleen ja hyvinhän sekin meni. Mitä tulee vanhempien luona asumiseen, tein sitä 21-vuotiaaksi asti ja sitten sai kyllä riittää. En voisi enää kuvitellakaan asuvani vanhempien kanssa yhdessä. Tietysti pakosta voi joskus ehkä joutuakin, eihän sitä tiedä. Mutta kyllä aikuistumisen alkaessa oman pesän rakentaminen alkaa kiinnostamaan. Kunhan vaan osaa hoitaa ne parisuhdeasiat kunnolla. Mulla ne meni vähän vasemmalla kädellä ilmeisesti kun ei niistä koskaan mitään pitkäaikaista ole tullut. Kokeillaan nyt vielä jos mahdollisuus tulee.
Puuh.
Joo, minä muutin pois kotoa 15-vuotiaana. :D Mutta en todellakaan ollut itsenäinen, enkä ole vieläkään, näin 17-vuotiaana, joulukuussa 18, minusta aikuisuus on juuri sitä, ettei tee ollenkaan lapsia, vaan panostaa itseensä. Koska sellainenhan on kuitenkin länsimaisen faust-ihmisen haavekuva, itsenäinen 'julma' ihminen, joka panostaa vain itseensä (myös lähimmäisiinsä), ja pärjää yksin. Liiankin paljon painotetaan sitä, että pitäisi pärjätä, kestää lähes rajattomasti paineita, vastoinkäymisiä, olla riippumaton, liiaksikin, ei enää arvosteta läheisten tärkeyttä ja rakkautta, "jos kosketuksia jaettaisiiin kuin leipää pelastusarmeijan jonossa, kosketusjono ulottuisi Hangosta Utsjoelle ja pohjoisemmaksikin", Tommy Tabermann. :D Eli. Ihmiset ovat kadottaneet luontaiset tarpeensa läheisyyteen, hoetaan vain kuinka pitäisi olla riippumaton ja pärjätä omillaan, kuitenkin sielu huutaa kosketusta ja lämpöä toiselta ihmiseltä.:D
Kiitti kauheesti vastauksista :) Tuli heti paljon parempi olo. Nyt kyllä aijon nauttia jokaisesta nuoruuden hetkestä mitkä mulla on vielä edessä ^^ Hyvää syksyä kaikille!
olen itse vasta 13, mutta voisinhan sanoa kantani asiaan? :)
vastuun ymmärtäminen ja vastuu itsestään kasvaa vuosivuodelta. Viimeistään lukiossa on jo pakko ottaa vastuuta omasta opiskelusta, sillä siellä ei ole ketään potkimassa sinua perseelle.
Ihminen rakentaa itse tulevaisuutensa. Pidä läheiset ihmiset lähelläsi, tulet varmasti saamaan niitä vielä lisää. en usko että jäät yksin. :) Sinulla on vielä muutama vuosi aikaa rohkaistua ja oppia vastuuta (ja minulla vielä enemmän), uskon että kaikki menee hyvin... onnea matkaan! :)
Jos kukaan ei välitä sinusta, ei sinunkaan tarvitse välittää muista. Kapinoi velvollisuuksia vastaan, kirjoita lehtiin, hauku yhteiskunta, riitele, purnaa, valita, oio, tuhoa, lyö. Kohta joku välittää!
Joo muaki pelottaa mut eniten mua pelottaa esim muuttaa omaan kotiin jos ei ookkaa rahaa tai syttyy tulipalo.