Kyselen vaan ihan mielenkiinnosta että moniko on saanut asunnon hankintaa varten vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan ns. pesämunaa ( esim. ennakkoperintöä, tonttia tms. )
Lähes kaikki tuttavapiirini samanikäiset ihmiset, siis sellaiset joiden asioista tiedän, ovat saaneet järjestäin avitusta oman elämän rakentamiseen ja nämä kaikki ovat aivan tavallisista taustoista.
Lähes kaikki tuttavapiirini samanikäiset ihmiset, siis sellaiset joiden asioista tiedän, ovat saaneet järjestäin avitusta oman elämän rakentamiseen ja nämä kaikki ovat aivan tavallisista taustoista.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Siinä tapauksessa vanhempien apu varmasti tarpeen.
Minä taas tulen suht varakkaata perheestä mutten ole koskaan saanut suurempaa taloudellista apua. Asunto, auto yms. on ostettu omilla hankkeille. Rahasta on aina hieman puutetta vaan se ei ole koskaan isommin haitannut kun on aina selvitty. Mieheni tuskailee huomattavasti enemmän raha-asioiden kanssa ja joudun häntä aina lohduttelemaan, että eletään ja katsotaan...
mä ja siskoni sekä serkkuni saatiin isoäidin kautta ennakkoperintö tämän myytyä kotitalonsa ja mentyään hoitokotiin.
Myös omat vanhempani ovat auttaneet jonkin verran taloudellisesti jotta saatiin rakennettua omakotitalo.
miehen vanhemmilta "talon ostoon", mutta elettiin vielä markka-aikaa, joten alle 2tonnia euroissa.
Äitini on antanut siskolleni 26 000 euroa asuntoon ajan mittaan. 10 000 euroa omaksi ja tuon lopun nimellisenä lainana. Nyt hän on sitä mieltä, että myös minun tulee saada tuo 10 000 ja koska meillä tuota lainaa on ihan riittävästi niin enpä moisesta taida kieltäytyäkään. Myös mieheni vanhemmat ovat antaneet miehelleni tuon samaisen 10 000 kun ostimme asunnon muutama vuosi sitten.
Ihan jännä juttu, esim koko opiskeluaikana sain äidiltäni yhdesti 50e, tosin kertaakaan en kyllä mitään pyytänyt. Tuo isosisko ollut hieman "itsekkäänpi" taisi äitiltä saada aina opiskeluaikoinaan markoissa muutaman tonnin kuussa. Heh, ehkä sitä ollaan hieman kateellisina :D
Mutta siis ihan tavallisia tallukoita tässä ollaan (miehen vanhemmat tosin keskivertoja varakkaampia), oma äitini on ollut yksinhuoltajana melkein aina ja isä ei ole kuvioissa. Itselläkin on käsitys, että moinen pesämunan antaminen on aika yleistä.
muuta mukaani kuin omat vaatteet. kaiken muun olen itse selkänahastani hankkinut, kahteen kertaan itse asiassa koska ensimmäinen avoliittoni päättyi siihen että otin vain vaatteeni mukaan ja pakenin väkivaltaista miestä.
mutta hyvin olen silti elämässä pärjännyt, mikään ei ole ollut itsestään selvää. nykyinen aviomieheni on saanut kotoaan nykyrahassa noin 8500 euron pesämunan, jonka hän halusi itse sijoittaa ostamaamme asuntoon. muuten on oltu täysin omavaraisia.
omille lapsillemme olemme syntymästä asti alkaneet kerätä ns. opiskelurahastoa. ihan sitä silmällä pitäen ettei heillä olisi yhtä kivinen tie kuin vanhemmillaan ja joutuisi syömään pelkkää makaronia viikonloppuisin ja maksamaan kallista 12%:n korolla olevaa opintolainaa vielä yli kolmekymppisenäkin...
Me emme ole saaneet asuntoa varten pesämunia. Äitini lahjoitti aikoinaan romuautonsa myynnistä saadut rahat meille (myimme auton), muistaakseni 2500mk. :)
Pieniä avustuksia kuten ruokaa, lapsille vaatteita jne. ollaan saatu matkan varrella jonkun verran. Nyt rakenteilla olevaan ok-talomme on anoppi luvannut ostaa astianpesukoneen..
Kaveripiirissämme ei juurikaan puhuta "takametsistä" tai "isin rahapusseista", mutta jotain voi päätellä vaikka siitä, että rautakaupan myyjä ja kotiäiti rakentavat lähes 200 neliöisen talon hyvälle paikalle sen jälkeen kun naisen isoäiti kuolee.. Itse olisin melko varmasti kertonut projektimme olleen mahdollinen perinnön turvin, mutta tämä perhe on halunnut antaa muiden olettaa, että rautakaupan tilillä voi rakentaa luksustaloja. :)
Sinällään minua ei häiritse jos joku saa enemmänkin rahaa vanhemmiltaan, en itsekään sylkisi tarjottuun rahaan ja ilman muuta lapsilleni antaisin pesämunia jos siihen joskus rahaa on, mutta häiritsee kyllä ihmiset, jotka rehentelevät omaisuudellaan kuin se olisi itse hankittua! Näin suoraan sanoen..
...joo, ja postimies-kotiäiti-pariskunta ostelee omakotitaloja "omalla rahalla", ja remppaa viimeisenpäälle...
ja apuhoitaja-vastavalmistunut poliisi-pariskunta rakentaa omakotitalon ruuhkasuomeen...yölisät ovat vissiin niin suuret...
...onhan näitä esimerkkejä. Ei sillä etten heille sitä soisi, mutta usein nämä esittävät kuin raha olisi itse tienattua ja pahimmassa tapauksessa arvotetaan muita ihmisiä sen mukaan onko varaa asua samaan tyyliin.
sain rakkautta, välittämistä, huolenpitoa ja neuvoja. rahaa en saanut mutta edellä mainitut ovat riittäneet valtavan hyvin minulle.
Kaikkea mainitsemaasi hyvää koitan parhaani mukaan antaa omille lapsilleni.
Toivon kuitenkin että voisin antaa heille hieman helpomman alun aikuiselämän taipaleella aineellisessa mielessä kuin mitä itse olen saanut.
saattaa!
Eli tarkoittanen tällä, että kun tässä maassamme on kaikenlaista veikkaus ym.pelejä, niin toisinaanhan joku voittaa (vissiin?) Voihan hulppean talon "rahoittaja" olla vaikkapa juuri "Onni", joka tuli lauantai-iltana...
Mutta asiaa kyllä kirjoitit, toisinaan sitä vain saattaneepi ihmetellä... ;)
Ihan vain tiedoksi, että meidän nurkilla on jopa postimies-kotiäiti pariskunta rakentanut omilla rahoillaan ISON omakotitalon ja usko tai älä, heillä on kesämökkikin. Ja ihan omalla rahalla. Meistä ihmisistä osa säästää tai muuten tulee toimeen pienemmällä rahalla jotta voi tehdä isompia hankintoja. PS. siivooja - poliisi pariskunnalla on tässä lähellä sijoitusosake, josta saavat vuokratuloa..ja sekin omilla tienesteillä hankittu!
Pienet on sinullakin murheet, jos rahoillaan rehentelevät ihmiset sinua häiritsevät.
No nyt jollain osui ja upposi pahasti, koira älähti. ;)
Olisi kiva tietää se matemaattinen yhtälö millä 350e/kk saava kotiäiti ja alta 2000e/kk tienaava postimies saavat säästettyä 250 000e taloon? Taijos ovat lähellä eläkeikää niin kai se mahdollista on.. Tai kenties he eivät syö ollenkaan, heillä ei ole puhelinta, lämmitystä, valoja ja putkivettä lainkaan? Jos ei ole mistä säästää niin miten voi säästää?
Jonkinlainen kaava olisi tosiaan kiva tietää miten tuo on mahdollista, pankkikaan kun ei myönnä tuollaista lainasummaa tuollaisilla tuloilla, joten omia säästöä pitäisi postilaatikon kolistelusta olla reippaasti! TODISTA!
Miksi ei voisi ihan reilusti myöntää, että äiti ja isi lahjoitti pesämunaa tai maksavat asumiskulut muutoin?
Juuri noin, itse meinasin samaa kysyä tässä eilen tätä lukiessa.
Joku tuossa esitti että ehkä ne ihmiset tosiaan ovat niin säästeliäitä. Hoi järki...tai kirjoittanut on kovin nuori ja asustaa vielä kotosalla eikä tiedä mitä eläminen suomessa maksaa.
äkkirikastumisen mahdollisuuden!
Onhan meillä tässä suomen maassa näitä lottovoittajia ja eihän se ole mikään mahdoton sattuma, että postimiehen rivi osuu ja uppoaa.
Mutta summa summarum, eihän se todellakaan muille kuulu, että millä rahalla asumisen tasonsa kustantaa, pääasia on, että omistaan pitää huolta ;o)
Ja myöntää ja myöntää, eihän kenenkään tarvitse selitellä mistä rahansa on saannut, ei suinkaan täällä olla tilitysvelvollisia naapurustolle? ;o|
niin esitetään leuhkaa ja rikasta ja muka "omilla" ansioilla hankittua... aika kummallista on kyllä. tiedän tosiaan parikin pariskuntaa joilla tulot tasan tarkkaan pienemmät kuin meillä ja lapsiakin yksi enemmän. ja silti tuo 250 tontun talo hommattiin. ja satavarmana tiedän että mitään säästökuuria siellä ei harrasteta jokapäiväisistä pitsa, hese ja kebab -ruokailuista päätellen ja isännällä menee sitä kaljaakin pari koppaa viikossa.
sinänsä hassua, koska vaikka mekin olemme mielestäni pienipalkkaisia, ihan kohtuullisesti kuitenkin toimeentulevia ja säästääkin osataan, niin silti ei pankki myönnä kuin korkeintaan 150 tonnia lainaa... tosin, me emme ota sitäkään koska itseä moinen velkahelvetti hirvittää yli kaiken ja se tonnin kuukausilyhenyskin on ihan mieletön. sehän vie yksinään jo lähes puolet koko kuukauden tuloista! puhumattakaan enää vesi-, sähkö-, öljy-, vakuutus ja ruokalaskuista....
Kuinka todennäköistä on, että omaan tuttavapiiriin kuuluu (yli 100te:n) lottovoittajia? Ja jos omassa tuttavapiirissä on kuitenkin 5-6 matalapalkkaista, jotka asuvat "miljoonatalossa", niin onkohan meidän piireihin osunut pääpottien suma..? Tuskin.
Kenenkään ei tarvitse mitään selitellä eikä tilittää millä elää, mutta se ei pointti ollutkaan! Minä en vain ainakaan viihdy roolia vetävien seurassa ja mitäs muuta se on kuin roolin vetämistä kun esitetään omin avuin rikkaaksi tullutta vaikka todellisuudessa rahat on isin lompakosta? Mukavampaa ja rennompaa on sellaisten seurassa jossa voi puhua asioista niin kuin ne ovat!
Se on vähän kuin lainaisi sukujuhliin Ferrarin vuokraamosta ja esittäisi, että tämä on minun oma..
Ei olla saatu pesämunaa. Eikä meillä ole koskaan sellaisista edes puhuttu. Vanhempani ovat hyvin toimeentulevia yrittäjiä, mutta rahaa ei ole jaettu koskaan. Vanhempani sanoivat aikoinaan, että omilla rahoilla on toimeentultava ja niillä sitten rakennettava sellaiset linnat kuin haluaa. No ei ole rakennettu linnoja, remontoitu kylläkin yks asunto. Minusta henk.kohtaisesti on mukavampi matkustaa ja rakentaa/remontoida ihan omilla rahoilla. Eipä tarvi olla kiitollisuudenvelassa koskaan. No auttaneet ovat toki silloin kun ei ole edes pyydetty. Lastenhoitoapua ja sellaista.
Itsekin ihmettelen, kuinka kaikki kaverit tuntuvat saavan taloudellista avustusta asuntoon. Me ei olla saatu mitään, ei edes lainan takausta. Miehen sisko kyllä sai takauksen.
Puolisoni ollessa työttömän, hän teki isänsä firmassa töitä. Ei ollut iso tienesti, mutta parempi kuin työttömyyspäiväraha. Asuntolainamme takaavat myös. Lyhytaikaisia lainoja olemme saaneet, mutta itse olen aina halunnut maksaa pian takaisin. Lastenhoitoapu on mahdollistanut meidän molempien työssäkäynnin, joten silläkin on iso taloudellinen merkitys, vaikka ei suoraan rahaa olekaan.
Minkään perinnön varaan emme ole laskeneet emmekä laske tulevaisuudessakaan. Yllättävän monet tuntuvat niin tekevän.
Vanhempani saivat ennakkoperintöjä ja avitusta opiskeluun ym.
Väritelkkareita, etelänmatkoja (huom. jo 70-luvulla) heille vanhempansa järkkäsi.
Isovanhempani olivat melko varakkaita joten oli mistä avustaakin - motiivinaan luonnollisesti koittaa tehdä lapsilleen kevyempi alku kuin itse olivat kokeneet.
Perinnettä siitä ei perheessämme tullut. Mitään merkittävää en ole saanut. Jos jotakin niin lainaksi .
Ja jos ns. aiheesta keskustelee vanhempieni kanssa niin nyt he muistavat oman menneisyytensä että "mitään ei saatu" ja "jokaisen on pärjättävä omillaan".
Todella huvittavaa!
Vanhempani ovat kyllä tarjonneet, mutta isosiskoni elämää vanhempien rahoilla elellen tarpeeksi seurattuani, en ole samaan jamaan halunnut joutua.. Olemme siis ns. sylkeneet tarjottuun rahaan!
Isosiskoni on täysin turmeltunut rahasta. Asuu isin rahoittamassa asunnossaan pienen tyttärensä kanssa. Ja kun on aina tottunut saamaan haluamansa ja sanomaan sen viimeisen sanan, niin ei riitä edes tuo.. Miehensä lemppasi pian vauvan syntymän jälkeen kun ei ukkeli toiminutkaan hänen mielensä mukaan. Lasta (alle 1v) kyllä vie auliisti hoitoon isille aina kun tekee mieli bailata tai kun on fiilis opiskella lähärin opintojaan (nekin venyneet tolkuttomasti kun ei aina "huvita"). Myös äitimme hoitaa lasta päivittäin kun pitää päästä milloin salille, milloin bailaamaan, milloin kasvohoitoon, milloin nyt mitäkin.
Oikeasti käy sääliksi siskoa kun ei osaa nauttia siitä oikeasta elämästä vaan kuvittelee materian tuovan onnen. Kaveritkin on käyneet vuosien saatossa vähiin, netissä tuntuu kuluttavan aikaa paljon. Auta armias jos tämänhemmotellun tapauksen kanssa on erimieltä! Ennen ei asia ole loppuun käsitelty ennen kuin hän on saanut viimeisen sanan! Järkyttävää..
Läheltä kun on nähnyt tälläistä materiapornoa ja hemmottelun tuloksen, ei kummasti tee mieli keneltäkään muulta kuin omalta palkanantajaltaan rahoja ottaa vastaan! Onneksi on hyvä palkanantaja :). Tosin on tämän eteen työtäkin tehty. Ja siitä olen himputin ylpeä! En haluaisi olla taloudellisesti riippuvainen kenestäkään. Itsenäisyys on hienoimpia tunteita.
mikä tulee mieleen sanasta PESÄMUNA!!!! *tirsk*tirsk*tirsk*!
Äitini, joka on leski ja vähävarainen auttaa kyllä sen minkä pystyy, esim. tarjoamalla meille viikonloppuisin ruokaa tai ostamalla vauvalle kirppikseltä vaatteita. Suunnattoman kiitollisia olemme tästä olleet. Mieheni opiskelee ja itse olen minimiäitiyspäivärahalla, joten eipä paljon ole rahaa käytössä. Miehen vanhemmilta ei olla koskaan mitään saatu, ei edes vauvalle vaatteita, vaikka miehen isällä on oma tuottava firma, 6 autoa, omakotitalo, hirsihuvila, jne.
Eipä ole kyllä ennen tullut mieleenkään, että jollekulle vanhemmat tai isovanhemmat rahoittaisivat esim. asuntoa!
"Miehen vanhemmilta ei olla koskaan mitään saatu, ei edes vauvalle vaatteita, vaikka miehen isällä on oma tuottava firma, 6 autoa, omakotitalo, hirsihuvila, jne."
Miten voi olla? Antavatko sitten muunlaista apua, esim. lapsenhoito tms.? Häpeäisivät!
Ei onnitteluja sairaalaan, eivätkä ole käyneet meillä poikaa katsomassa. Asuvat tosin toisella paikkakunnalla, matkaa yli 500 km. Kun käytiin kesällä, vaari ei suostunut edes ottamaan pojanpoikaa syliin, eikä puhunut mitään tälle! Mummo on alkoholisti, eikä pysty huolehtimaan itsestäänkään. He ovat eronneet.
Varmaan kaikki johtuu siitä, että he eivät hyväksy minua, eikä sitä että mieheni (siis heidän poikansa) ei ole jäänyt yritykseen töihin, vaan on lähtenyt opiskelemaan muualle. Yhteyttä pitävät poikaansakin n. 1-4 kertaa vuodessa, silloinkin jos ovat jotain itse vailla.
pysyisivätkin poissa, jos olisivat mun vanhemmat. Jos olisin sun mies, en vastaisi niinäkään 1-4 kertana vuodessa, jos näin on,että vaan "jotain halutessaan" ottavat yhteyttä.Oma lääke paras lääke tuohon vaivaan.
Kun olin muuttamassa '95 17-vuotiaana nykyisen mieheni kanssa yhteen, niin äitini sanoi että te ette pärjää. Nuo sanat jäi kaikumaan päähäni, että katotaanpa! Emme koskaan ole joutuneet muiden avuilla seviämään. '97 päätettiin ostaa oma asunto ja koska nollasta aloitettiin, niin muutimme 12 vuotta tyhjillään olleeseen entiseen mummolaani, jonne ei tullut vettä eikä viemäriä, lämmityksenä uuni ja ainoa mukavuus oli sähkö. Siinä me asuimme niin kauan, että saimme kasaan omarahoitusosuuden. Näin ei kenenkään tarvinnut taata lainojamme tahika lainata rahaa.
Vaikka tuo asuminen ei ollutkaan mitenkään hääviä taikka varsinkaan helppoa, niin sen jälkeen olen osannut arvostaa normaalia asumista ja kaiken lisäksi se oli ensimmäinen yhteinen projektimme, joka vahvisti yhteenkuuluvuutta aivan hirveästi!
asua saamme vanhempieni omistamassa asunnossa (perintö mutkan kautta..:)). käytännön apua on luvassa sitten, kun jatkan itse opiskeluja, eli työelämästä pois oleva lapsen mummo on luvannut tyttöä hoitaa. tuota hoitoapua pidän kyllä melkein suuremmassa arvossa kuin asumista, täällä päin on ollut ihmisillä kovin huonoja kokemuksia ihan pienten päiväkotiin viemisestä ja se kammotti itseäkin paljon.. tosin päätin jatkaa kotiäitiyttä itsekin vielä hetken. :)
meillä ei suoranaista lahjoitusta ole tullut, mutta pientä avitusta erinäisissä elämisen vaiheissa on koettu. Tosin apu on tullut vain omalta puoleltani sillä mieheni äidillä oli vielä oma asunto maksettavana ja siten varat vähissä..
Nyttemmin on sitten perinnöt jo eri muodoissa astuneet kuvaan, mutta meillä ne on ohjattu omille lapsille suoraan verotuksen takia ja kun näinkin tullaan toimeen. Joskus sieltä nostetaan johonkin isompaan hankintaan joku eukki ja se auttaa kummasti..
Tärkeämpää on ollut muu kuin rahallinen apu. Anoppi auttoi aivan riittävästi lastenhoidossa pääsääntöisesti ja joskus muussakin touhussa. Oma äiti samoin ja isäni amamttitaitoa on hyödynnetty talojen rempassa ja rakentamisessa. Nämä avut ovat kaikkia pesämunis tärkeämpiä ja isompia asioita. Takaisinkin on samalla tavalla maksettu..
Ihan teorriana heitän että jos vanhemmat ovat noita 70-luvulla asunnon ostaneita ja lapsensa aikuisiksi kasvattaneita niin kyllä heillä on taloudellinen tilanne sellainen, että tuo on aivan luonnollista. Toista tulee olemaan nykyisillä vanhemmilla, meillä jotka ostamme ja maksamme asuntomme viimeistä penniä myöden ilman inflaation avitusta yms helpotuksia ja verotuksessakin meitä muistetaan maksajina huomattavsti paremmin kuin vanhempiamme..
Juu ei rahaa olla saatu. Appivanhemmat tosin haluaisivat, että ostaisimme heidän talonsa ja kesämökkinsä "sopuhinnalla" nyt, kun minäkin olen vakituisessa työssä.
En ole yhtään kiinnostunut ostamaan niitä, koska miehelläni on kaksi siskoa, joille appiukko ei haluaisi antaa "mitään".
He kuvittelevat että mökki säilyisi em. tavalla suvun kokoontumispaikkana kuten tähänkin asti.
Minä sijoitan mieluummin omaan kesämökkiin tms. jonne saisimme kutsua ketä haluamme. Ei niin, että alan "anopin sijaiseksi" heidän sukulaistensa arvosteltaviksi.
Harmi kyllä mieheni ei oikein ymmärrä kantaani. Ilmeisesti mies joutuu teken valinnan akka tai kotitalo.
Eli ns. pesämuna olisi tavallaan tiedossa, mutta minä en sitä halua ottaa vastaan.
pesämunaa saimme kun annoin mieheni sukulaisille enemmän tai vähemmän pillua