että pidin lapsen, vaikka minulle suositeltiin aborttia. No sitten lapseni, johon olin valtavasti kiintynyt ja rakastunut, jouduttiin sijoittamaan oman loppuun uupumiseni vuoksi.
Jäljellä on nyt siis kaksi ihmisrauniota!!!!
Olipa taas aikamoisia vastauksia: Olisit hakenut ajoissa apua, olisit adoptoinut, yms, yms.
Minä hain apua koko ajan saamatta. HALOOOOO, saamatta!! Sain tukihenkilön, jolla ei itsellään ollut lapsia. Hän tarkkaili minua suunnilleen psykologian oppikirjojen mukaan ja puuttui joka pieneenkin virheeseen avun sijasta??
Yksin kannoin tuntikausia korvatulehdus-kierteessä olevaa lastani. Vanhempani olivat näes minut hyljänneet - olinhan "huora, kun sain aviottoman lapsen".
Ja lapsen synnyttyä en olisi voinut antaa häntä adoptoitavaksi. Täytyy olla todella sairas ihminen, joka 9 kuukautta lasta kannettuaan luopuu hänestä????? Hullujako olette??
En tietenkään kadu sitä että lapsi/nuori on ja elää. Suren vain meidän elämättä jäänyttä elämää?
Tämän kirjoituksen tarkoitus on se: jos mietit aborttia, sinulla ei VIELÄ ole mitään lasta, on vain TIETO tulevasta lapsesta!
Jos tuntuu, ettet tulevan lapsesi kanssa saa riittävää tukea, on se TIETO vasta, ei kiintymystä elävään LAPSEEN????
Tällöin voit sen tiedon kanssa menetellä niin, että keskeytät raskauden. Eli sinusta poistetaan kasa soluja.
Tottakai suret myös tämän ratkaisun vuoksi, mutta et sure 4-vuotiaan, nauravan, leikkivän, puhuvan, "äippä, hyvän yön suukki tule pian antamaan jo"- menettämistä!
Miten saisin tämän totuuden teidän kapeasti ajattelevien KALLOON!!!!
Menettää solumöykky vai menettää 4-vuotias? Eikö siinä ole eroja, miettikää????
Tietenkin abortti on myös raskas kokemus ja se on käsiteltävä ja surtava, sitä en kiellä. Jokainen suree omalla tavallaan.
Halusin vain valottaa asian tätäkin puolta. Jos tukea ei KERTAKAIKKIAAN RIITÄ KAIKILLE pienen lapsen hoitoon, TAI sitä ei haluta edes antaa, on yksin pärjääminen todella raskasta.
Jäljellä on nyt siis kaksi ihmisrauniota!!!!
Olipa taas aikamoisia vastauksia: Olisit hakenut ajoissa apua, olisit adoptoinut, yms, yms.
Minä hain apua koko ajan saamatta. HALOOOOO, saamatta!! Sain tukihenkilön, jolla ei itsellään ollut lapsia. Hän tarkkaili minua suunnilleen psykologian oppikirjojen mukaan ja puuttui joka pieneenkin virheeseen avun sijasta??
Yksin kannoin tuntikausia korvatulehdus-kierteessä olevaa lastani. Vanhempani olivat näes minut hyljänneet - olinhan "huora, kun sain aviottoman lapsen".
Ja lapsen synnyttyä en olisi voinut antaa häntä adoptoitavaksi. Täytyy olla todella sairas ihminen, joka 9 kuukautta lasta kannettuaan luopuu hänestä????? Hullujako olette??
En tietenkään kadu sitä että lapsi/nuori on ja elää. Suren vain meidän elämättä jäänyttä elämää?
Tämän kirjoituksen tarkoitus on se: jos mietit aborttia, sinulla ei VIELÄ ole mitään lasta, on vain TIETO tulevasta lapsesta!
Jos tuntuu, ettet tulevan lapsesi kanssa saa riittävää tukea, on se TIETO vasta, ei kiintymystä elävään LAPSEEN????
Tällöin voit sen tiedon kanssa menetellä niin, että keskeytät raskauden. Eli sinusta poistetaan kasa soluja.
Tottakai suret myös tämän ratkaisun vuoksi, mutta et sure 4-vuotiaan, nauravan, leikkivän, puhuvan, "äippä, hyvän yön suukki tule pian antamaan jo"- menettämistä!
Miten saisin tämän totuuden teidän kapeasti ajattelevien KALLOON!!!!
Menettää solumöykky vai menettää 4-vuotias? Eikö siinä ole eroja, miettikää????
Tietenkin abortti on myös raskas kokemus ja se on käsiteltävä ja surtava, sitä en kiellä. Jokainen suree omalla tavallaan.
Halusin vain valottaa asian tätäkin puolta. Jos tukea ei KERTAKAIKKIAAN RIITÄ KAIKILLE pienen lapsen hoitoon, TAI sitä ei haluta edes antaa, on yksin pärjääminen todella raskasta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
suomessa tunnetusti kokoajan lisääntyy huostaanotot sekä mielenterveysongelmat. apua ei tuosta vaan saa vaikka haluaisi! eri asia on tietenkin kultalusikka suussa syntyneet mamin ja papan kultimussukat joilla on varaa yksityiseen terapiaan ja tulevaisuudessa lastenhoitajaan, lääkäriin yms. heidänhän on helppo arvostella.
Kyllä saa kunnallistakin apua... Ja se tieto siitä et saa apua, auttaa odottamaan vaikka kuukauden tai kolmekin Jonossa. Nim.merk. Kokemusta on =)
Ja mun tapauksessakin, on lusikat ruostuneita, eivät suinkaan jalometallia.
Just, kenenkään lasta ei viedä loppuun palamisen takia pois, ehkä hetkellisesti mutta se ei TARKOITA että tilanne on pysyvä.
Ja toisekseen, abortti ei ole MENETYS, se on luovutus. Sinä olet ehkä menettänyt lapsesi, mutta jos olisit abortin tehnyt niin se olisi luovutus.
oikeaa tietoa? Pyysin lapseni kotiutusta, kun olin puoli vuotta kuntouttanut itseäni. Minulle sanottiin (valehdeltiin) että anna vielä aikaa lisää itsellesi kuntoutua ja levätä. Lapsen hoitaminen tulee olemaan kuitenkin raskasta. No, minä nuorena ja sinisilmäisenä uskoin.
Hain uutta purkua vuoden kuluttua. Sitten sanottiin, että lapsi on jo kiintynyt perheeseen ja olisi väärin hänet sieltä nyt pois siirtää. Just?
Ei törkeydellä ole huippua, kun kohteeksi saadaan nuori, sinisilmäinen yksinhuoltaja????
Arvaa, vihaanko tätä yhteiskuntaa valheineen ja kiemuroineen.
Ja siitä tuesta. Sen saaminen riippuu varmaankin paikkakunnasta, jossa asuu?
Ei minulle ainakaan ehdotettu edes muuta, kuin tämä narsistinen tukihenkilö, joka itseasiassa haki minun kauttani itselleen voimaa, ja ylemmyydentuntoa.
Isoilla paikkakunnilla saattaa tuki yksinhuoltajille jo ollakin parempaa ja odotuksia vastaavaa.
Silti, kaikilla naisilla on/on oltava oikeus itse päättää, mitä tekee raskaudelleen!
sinulla on siihen oikeus. Lapsen etu on, että pidätte yhteyksiä tukiperheeseen mutta jos et ole lastasi adoptioon antanut, ei tuohon ole kellään oikeutta.
Ellei heillä sitten ole näyttöä siitä, että todella voit olla fyysisesti vaaraksi lapsellesi.
Aika pitkä ero heppoisin perustein.
mieheni poika otettiin väliaikaisesti huostaan mieheni exältä, joka oli miel.terv.ongelmainen. tästä on nyt aikaa 7v. mieheni on koittanut hakea kokoajan huostaanoton purkua ja pojan huoltajuutta itselleen, turha toivo. meillä olisi vakaa perhe-elämä ja toimeentulo tarjota lapselle, mutta sepä ei ketään kiinnosta. KUN HUOSTAANOTTO TAPAHTUU, SE ON LOPULLINEN, SANOO KAUNIIT SANAT MITÄ TAHANSA! tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikeilla...
On niin helppo kirjoittaa asioista mistä ei tiedä tuon taivaallista.
Niin monta juttua olen myös kuullut ettei sijaisperheeseeen sijoitettua lasta ole saatu haluista huolimatta pois, että näkemys yhteiskunnasta on ihan nollassa.
Se on kumma kun parilla ihmisellä on sellainen päätösvalta:(
Hyva jos lapsia ei oo saatu pois perheist, kerta ei hyvane aika lapsia voi heitella miten sattuu ihmiselt ihmiselle ku se kiintyy yhtee ehka monta vuotta asunu perhees mika sille oikeesti perhe ja kiintyny niihin ni hyva vaan ku ei enaa anneta takas semmoselle joka ei joskus oo siita pystyny huolehtii!! Ne on vaaria tapauksia, missa lapsi asunu KAUAN sijaisperhees, ja vakisin viiaan pois.
mieheni ei koskaan ole lasta pois antanut, vaan hänen silloinen ex-avopuoliso! mieheltänihän ei mitään kysytty kuten ei isältä yleensäkään suomenmaassa... että hän saa kärsiä tilanteesta johon ei ole MILLÄÄN TAPAA syyllinen... ja sinä joka kirjoittelet opettele vittu laittaa ä ja ö-pilkut ny ollaan suomes eikä missään gambiassa.
Sanoit, että aiemmin kirjoitit tällä samaisella palstalla. Milloin se oli? Kirjoittelitko nimimerkillä "Kusessa"? Käytin palstaa aktiivisesti viime vuoden vaihteen ajan (ja sen jälkeen) kun itselläni oli aihe ajankohtainen ja kertomuksesi vaikuttaa hyvin tutulta.
Hyvää jatkoa sinulle!
Itse päädyin aborttiin kun tiesin että jäisin todennäkösesti yksin...Sain tietää olevani raskaana yllättäen..en ollut mitenkään varautunut.Olen nuori ja moni asia oli kuitenkin vielä edessä.Avomieheni ei todellakaan ollut valmis isäksi.Sen hän teki selväksi heti kun kuuli asiasta.En voinut pitää lasta jonka isä ei ole valmis.Ryyppää joka vko.nloppu ja viettää vielä nuoruuttaan.Samaan aikaan rakas ystäväni kärsii lapsettomuudesta...Hän oli hyvin katkera..meni välit poikki hetkeksi kun hän kuuli asiasta..Hän sanoi ettei pystynyt olemaan tukenani..En voinut ottaa riskiä ja menettää kaksi läheistä ihmistä.Minua pelotti aivan älyttömästi!!Nyt olen ystäväni kanssa väleissä ja suhteeni avomieheen on parantunut.Se oli kuitenkin kokemus joka jollain tavalla kuitenkin lähensi meitä.Ei uskoisi että näinkin päin voi käydä.Kumpikaan osapuoli ei ole kylmä ihminen eivätkä he pakottaneet minua siihen.Nyt on ollut myös elämässäni vaikeaa aikaa ja hirveää stressiä kaikesta.Luulen että raskauteni olisi joka tapauksessa mennyt kesken...