Kysymys!!!

Olisko kellään vinkkejä tuon luottamuksen rakentamiseen ja miten siitä saa vahvan?

Itse olen seurustellut jo yli kahdeksan vuotta ja luottamus vaimooni on erittäin hutera.Välillä turhauttaa kun se pirstoutuu ihan mitättömistäkin asioista.Suhteenhan pitäisi tässä vaiheessa olla vahva eikä tällainen.Minua on joskus petetty ja siitä syystä itsetuntoni on aivan nollissa.Ajatuksissani pyörii välillä että miksi vaimoni näkisi minussa jotain erikoista kun ei aikaisemmatkaan ole nähneet.Miksi vaimoni olisi uskollinen kun ei nuo aikaisemmatkaan ole olleet.

Olen viettänyt hänen kanssaan elämäni parhaimmat vuodet ja minua sapettaa kun tämä asia varjostaa kokoajan.Vaimoni ei ole millään tavalla aiheuttanut hallaa luottamukseen vaan päin vastoin hän on yrittänyt tukea minua asiassa.

Olen jopa miettinyt eroamista koska minusta ilman luottamusta ei voi olla suhdetta.
101369
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

voi ilman luottamustakin olla suhde. miksi ei voisi? sinä ja minä olemme siitä hyviä esimerkkejä. tosin en menis kehumaan sillä suhteella koska paskaahan se on kun ei voi luottaa, mutta eiköhän se ole suhde sekin kun kärvistelee ja seurustelee silti.

joten jatketaan samaan malliin, minkäs me itsellemme voimme. entä jos vaikka hyväksyisit itsesi nyt ihan ensiksi juuri tuollaisena, ehkä se siitä lähtee. ei kaikkea tarvitse muuttaa ja parantaa ja tehdä täydelliseksi. ole tuollainen! niin minäkin teen.

Äänestä
  • mutta ajatteleppas, miltä sinusta tuntuisi, jos itse olisit samassa tilanteessa. Itse olen menossa tyttöjen iltaan, eikä mies luota yhtään. "Hommaa lapsille hoitaja, jos meinaat ottaa. Ja sinne menet, millä menet ja tulet millä tulet... " siispä luottamuspula ja todella ikävän tuntuinen. Itse olen sanonut, että olin vaikka kuinka tukka täynna, niin kotiin on aina päästävä. Siellä on kiva heräillä oman kullan vierestä ja omassa tutussa ja turvallisessa kodissa. Mutta eipä siinä sitten minkään voi. Vaatii varmasti paljon töitä tämän luottamuksen suhteen, vaikka välillä ikävältä tuntuukin.

    Äänestä

  • Minulla taas on sellainen tunne että tässä vaiheessa,kun ollaan jo näinkin kauan oltu yhdessä,niin pitäisi olla jo vakaa ja vahva suhde.
    Juuri se tässä minua sapettaa kun tuntuu että tämä kaikki voi loppua ihan milloin vain,ja elämä voi heittää häränpyllyä hetkenä minä hyvänsä.

    Läheisyyshän meillä on kasvanut vuosien myötä ja osoitammekin sen avoimesti toisillemme.Minulla ei mitään ongelmaa ole kun vaimoni on läsnä,mutta sitten kun hän on poissa niin rupeaa päässä viiraamaan.

    Minulla on sikäli hyvin asiat että emme käy vaimoni kanssa erikseen ulkona.Hän ei edes halua lähteä ilman minua minnekkään ja vaatiikin minua aina mukaansa.Joskus kyllä kävimme erikseen ulkona mutta ei siitä mitään tullut.Vaimostani tuntui kurjalta kun minä en ollut mukana ja sama tunne minullakin aina oli.

    Äänestä

  • Jätkä!!! kirjoitti:

    Minulla taas on sellainen tunne että tässä vaiheessa,kun ollaan jo näinkin kauan oltu yhdessä,niin pitäisi olla jo vakaa ja vahva suhde.
    Juuri se tässä minua sapettaa kun tuntuu että tämä kaikki voi loppua ihan milloin vain,ja elämä voi heittää häränpyllyä hetkenä minä hyvänsä.

    Läheisyyshän meillä on kasvanut vuosien myötä ja osoitammekin sen avoimesti toisillemme.Minulla ei mitään ongelmaa ole kun vaimoni on läsnä,mutta sitten kun hän on poissa niin rupeaa päässä viiraamaan.

    Minulla on sikäli hyvin asiat että emme käy vaimoni kanssa erikseen ulkona.Hän ei edes halua lähteä ilman minua minnekkään ja vaatiikin minua aina mukaansa.Joskus kyllä kävimme erikseen ulkona mutta ei siitä mitään tullut.Vaimostani tuntui kurjalta kun minä en ollut mukana ja sama tunne minullakin aina oli.

    noi tekstisi ja huomaa sama kuin me: kaikki on SINUN pääsi sisällä, ja mikään mitä vaimosi tekee tuskin auttaa asiaa parempaan suuntaan (puhuit että päässäsi viiraa kun hän on esim poissa).
    muut ei voi tilannetta parantaa, sinun täytyy ryhdistäytyä..
    Tuntuu että otat jotenkin tunteellisesti kaikki ja olet hermostunut, ehkä jopa liian... =/

    Äänestä

  • ..... kirjoitti:

    noi tekstisi ja huomaa sama kuin me: kaikki on SINUN pääsi sisällä, ja mikään mitä vaimosi tekee tuskin auttaa asiaa parempaan suuntaan (puhuit että päässäsi viiraa kun hän on esim poissa).
    muut ei voi tilannetta parantaa, sinun täytyy ryhdistäytyä..
    Tuntuu että otat jotenkin tunteellisesti kaikki ja olet hermostunut, ehkä jopa liian... =/

    Siinä se juuri onkin!!
    Tajuan että se vika on minussa eikä missään muussa.
    En vain tiedä miten sitä luottamusta pystyisi rakentaa kun oma pääni aina tuhoaa kaiken.Välillä tekisi mieli repiä koko koppa helvettiin kun on niin idiootti.Onneksi sentään tajuan että vika on minussa eikä hänessä koska jos näin ei olisi,asia olisi varmasti ongelmallisempi.

    Äänestä

  • Jätkä!!! kirjoitti:

    Siinä se juuri onkin!!
    Tajuan että se vika on minussa eikä missään muussa.
    En vain tiedä miten sitä luottamusta pystyisi rakentaa kun oma pääni aina tuhoaa kaiken.Välillä tekisi mieli repiä koko koppa helvettiin kun on niin idiootti.Onneksi sentään tajuan että vika on minussa eikä hänessä koska jos näin ei olisi,asia olisi varmasti ongelmallisempi.

    En missään nimessä ole väkivaltainen vaimoani kohtaan.Enkä voisi kuvitellakaan tekeväni hänelle mitään pahaa.Tiedän että tällainen loukkaa häntä ja haluan että tämä loppuu.Olemme miettineet terapiaan menoa jos se auttaisi kun kaikki muu meillä on niin hyvin.

    Äänestä

  • Jätkä!!! kirjoitti:

    En missään nimessä ole väkivaltainen vaimoani kohtaan.Enkä voisi kuvitellakaan tekeväni hänelle mitään pahaa.Tiedän että tällainen loukkaa häntä ja haluan että tämä loppuu.Olemme miettineet terapiaan menoa jos se auttaisi kun kaikki muu meillä on niin hyvin.

    Menkää vaan sinne terapiaan, jos ongelma pysyy. Luottamuspulasi ei johdu selvästikään vaimostasi, vaan jostakin aikaisemmasta, ehkä pikemminkin jo lapsuudessa koetusta asiasta. Oletko kokenut lapsena hylkäämistä jossakin muodossa?
    Elämässä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, et voi elää huomisessakaan, mitä sitten, jos jotakin pahaa tapahtuisikin? Sellainen ajattelutapa vie voimia ja tuhoaa avioliittonne.
    Elä tätä päivää ja ole onnellinen vaimostasi, se lisää onneanne.

    Äänestä

  • Vaimo ja äiti kirjoitti:

    Menkää vaan sinne terapiaan, jos ongelma pysyy. Luottamuspulasi ei johdu selvästikään vaimostasi, vaan jostakin aikaisemmasta, ehkä pikemminkin jo lapsuudessa koetusta asiasta. Oletko kokenut lapsena hylkäämistä jossakin muodossa?
    Elämässä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, et voi elää huomisessakaan, mitä sitten, jos jotakin pahaa tapahtuisikin? Sellainen ajattelutapa vie voimia ja tuhoaa avioliittonne.
    Elä tätä päivää ja ole onnellinen vaimostasi, se lisää onneanne.

    Lapsuuteni on ollut erittäin traumaattinen ja olen joutunut jo lapsena kasvamaan aikuiseksi.Aikaisemmat parisuhteeni ovat myös menneet päin mäntyä.Kaikissa aikaisemmissa suhteissa olen tullut petetyksi ja tämä olisi ensimmäinen missä niin ei kävisi.

    Äänestä

  • Jätkä!!! kirjoitti:

    Lapsuuteni on ollut erittäin traumaattinen ja olen joutunut jo lapsena kasvamaan aikuiseksi.Aikaisemmat parisuhteeni ovat myös menneet päin mäntyä.Kaikissa aikaisemmissa suhteissa olen tullut petetyksi ja tämä olisi ensimmäinen missä niin ei kävisi.

    minulla on sama dilemma. lapsuus oli traumaattinen, alkoholisimia ja äiti lähti pois. jouduin kasvamaan aikuiseksi 10 vuoden iässä. parisuhteeni ovat epäonnistuneet, vaikka pitkiä ovatkin olleet, pisin 6 vuotta, vaikka olen alta 30 vuotias. yhdesti tiettävästi minut on petetty, suhde loppui heti, valehtelijoita ja häilyvästi epäluotettavia muut.. luottamus on kiven alla nykyiseeni. en usko että hän rakastaa minua tarpeeksi, että jäisi kanssani loppu elämäksi koska aina voi löytyä joku parempi. lisäksi tuntuu että ain kun hän on ulkomaailman kanssa yhteydessä niin kaikki menee päin vittua minun pään sisällä. sillon tunnen kauhua koska hän voi tavata jonkun muun, ja meidän suhde loppuu. tai sitten hän ei kerro ja valehtelee, mikä olisi yhtä paha.

    tuntuu ettei tästä ole ulospääsyä. vaikka käyn terapiassa itse. niin syvään on juurrettu minuun tuo epäilys, mustasukkaisuus ja huono itsetunto.

    voimia aloittajalle, samassa veneessä ollaan.

    Äänestä

  • mimooooosa kirjoitti:

    minulla on sama dilemma. lapsuus oli traumaattinen, alkoholisimia ja äiti lähti pois. jouduin kasvamaan aikuiseksi 10 vuoden iässä. parisuhteeni ovat epäonnistuneet, vaikka pitkiä ovatkin olleet, pisin 6 vuotta, vaikka olen alta 30 vuotias. yhdesti tiettävästi minut on petetty, suhde loppui heti, valehtelijoita ja häilyvästi epäluotettavia muut.. luottamus on kiven alla nykyiseeni. en usko että hän rakastaa minua tarpeeksi, että jäisi kanssani loppu elämäksi koska aina voi löytyä joku parempi. lisäksi tuntuu että ain kun hän on ulkomaailman kanssa yhteydessä niin kaikki menee päin vittua minun pään sisällä. sillon tunnen kauhua koska hän voi tavata jonkun muun, ja meidän suhde loppuu. tai sitten hän ei kerro ja valehtelee, mikä olisi yhtä paha.

    tuntuu ettei tästä ole ulospääsyä. vaikka käyn terapiassa itse. niin syvään on juurrettu minuun tuo epäilys, mustasukkaisuus ja huono itsetunto.

    voimia aloittajalle, samassa veneessä ollaan.

    Kiitoksia tsempeistä!!!

    Toivottavasti saat itsekin jonkinlaista helpotusta ongelmiisi.Pakko tähän on joku keino löytyä millä saa tämän kuriin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Jätkä!!!!! kirjoitti:

Olisko kellään vinkkejä tuon luottamuksen rakentamiseen ja miten siitä saa vahvan?

Itse olen seurustellut jo yli kahdeksan vuotta ja luottamus vaimooni on erittäin hutera.Välillä turhauttaa kun se pirstoutuu ihan mitättömistäkin asioista.Suhteenhan pitäisi tässä vaiheessa olla vahva eikä tällainen.Minua on joskus petetty ja siitä syystä itsetuntoni on aivan nollissa.Ajatuksissani pyörii välillä että miksi vaimoni näkisi minussa jotain erikoista kun ei aikaisemmatkaan ole nähneet.Miksi vaimoni olisi uskollinen kun ei nuo aikaisemmatkaan ole olleet.

Olen viettänyt hänen kanssaan elämäni parhaimmat vuodet ja minua sapettaa kun tämä asia varjostaa kokoajan.Vaimoni ei ole millään tavalla aiheuttanut hallaa luottamukseen vaan päin vastoin hän on yrittänyt tukea minua asiassa.

Olen jopa miettinyt eroamista koska minusta ilman luottamusta ei voi olla suhdetta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu