Miksi yksinäinen mies ei halua tutustua toiseen yksinäiseen mieheen?

Haluaa? Mutta ainakin netissä varmaan haetaan sitten sitä naista?

Terve! Minulla ainakin on syynä se etten kauheasti välitä miesten seurasta koska minulla on kuitenkin kavereita joiden kanssa juttelen usein. En kuitenkaan vietä aikaani kavereideni kanssa juuri lainkaan sillä heillä on melkein kaikilla jo tyttöystävät eikä siksi huvita tunkea väkisin mukaan. Eipä siihen juuri muuta syytä ole, naisystävää kaipaisin koska miespuolisia kavereita kuitenkin jo on. Kaikilla ei tosin ole yhtäkään kaveria, ei mies- eikä naispuolista joten heidän tilanteesta en tiedä. Jos olisin siinä tilanteessa miespuolisetkin kelpaisivat kaveriksi. Itse asiassa olen ollutkin siinä tilanteessa, mutta naisten suhteen olen ollut niin ujo ettei heihin ole tullut tutustuttua.

Esitän vastakysymyksen:
Miksi yksinäinen mies haluaa seuraa edes naisista?

Vastaus:
Ei muuten haluaisikaan, mutta kun yksinäisellä miehelläkin on sukuvietti.

Joko ymmärsit?

naisille on helpompi puhua "syvällisempiä" kuin miehille.

Yksi selkeä syy on, kun perheen ulkopuolisia ystäviä on ollut viimeksi lapsena. Opiskeluaikana oli koulukavereita, joille tuli puhuttua koulussa, mutta nyt ei ole edes kavereita. Ylipäänsä ihmiset ei ole koskaan välittänyt minun seurasta. Jos seuralliset ihmiset eivät viihdy minun seurassa, miksi joku toinen yksinäinen viihtyisi? Kaupankassaa sentään tulee vielä tervehdittyä parikertaa viikossa.

Kun tätä kysymystä miettii tulee sellainen tunne, että en osaa olla kaveri. En osaa enää olla ystävä. En osaa luottaa. Niin paljon minustakin kerrottu valheita, että en minä halua kenellekkään kertoa yksityisasioitani juoruttavaksi. Työkaveri vielä pystyn olemaan, kun puhutaan työasioista, mutta en kaveri vapaa-ajalla. Ei ole edes sellaisia harrastuksia, joista voisi puhua ummet ja lammet. Lisäksi pitää olla aina niin mielenkiintoinen, että kelpaa toisille ihmisille.

8-9 vuotta sitten kokeilin kirjeenvaihtoa naisten kanssa. Kirjoitin eräälle tytölle hyvin paljon ajatuksiani ja syvällisiä. Sitten häneltä alkoi tulla vastauksia, että kerro välillä mitä sinä olet tehnyt ja teet, älä aina ajatuksiasi. Minä olin täysin ihmeissäni, että mitä ihmettä sitä pitäisi tehdä, minulle kun ajattelu oli tekemistä. Pitäisi kai olla jatkuvasti hyppäämässä benjiitä, jotta olisi tehnyt jotain mielenkiintoista ja olisi aina uutta kerrottavaa.

Aika lapsellista ja säälittävää, mutta viikko sitten tuli outo lapsuudessa viimeksi koettu kaveruuden tunne, kun pelasin netissä. Seuraan lyöttäytyi toinen pelaaja, ja koluttiin yhdessä pelin paikkoja läpi puolipäivää. Johtunee varmaan siitä, että mentiin aina sellaisiin paikkoihin, joissa ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä, kuin tekemällä yhteistyötä.

Ehkä sitä yksinäisyydessä on oppinut selviämään ilman yhteistyötä. Kun on yksin, kavereita ei tarvita. On pakko selvitä yksin. Ja mitä kauemmin on yksin, sitä mahdottomammalta ajatus ystävistä, kavereista ja puolisosta alkaa tuntumaan.

Ainakin minulle on tullut hyvin fatalistinen tunne omasta yksinäisyydestä. Kaikki mitä minulle elämässä on tapahtunut, on ajanut minua kohti yksinäisyyttä. Se on kuin jumalan määräämä ja langettama osa. Kaikki hyvä tapahtuu muille.
Jos minulle on koskaan meinannut tapahtua jotain hyvää, jokin kirous on aina estänyt sen viime hetkellä. Ja joka ikinen kerta, kun nainen on suvainnut minulle huomiotaan, on tapahtunut jotain täysin älytöntä ja kaikki on kariutunut siihen.

Minä haluan mieluummin seksiä kuin kavereita.

Siinäpä kysymys. Ehkäpä joitakin nolottaa se juttu ja luulevat että toinen on kenties miehiin menevä. Mä laitoin joskus aikoja sitten suosikin kirjeenvaihto palstalle ilmoituksen jossa etsin samanhenkisiä naisia ja miehiä ystäväksi. Sain ison kasan kirjeitä. Ainoastaan yksi vastanneista oli mies. Kaikki muut oli naisia. No me tutustuttiin ja ystävystyttiin. Nyt ollaan tunnettu jo 11 vuotta. Eli ei mulla ainakaan ole mitään ongelmia tutustua myös miehiin.