Queen : Live In Japan 1985

Olen samaa mieltä. Ehdottomasti yksi huonoimmista virallista julkaisuista bändiltä. Äänenlaatu harmittaa minuakin, mutta musiikilliset seikat ärsyttävät ehkä vielä enmmän.

The Works -kiertue ei ollut Queenin parhaimpia, ja bändi oli muutenkin tuossa vaiheessa hajoamispisteessä. Live Aid paria kuukautta myöhemmin kuitenkin loi bändiin uutta uskoa ja käänsi Queenin uuteen nousuun. Alkuvuodesta '85 bändi oli kuitenkin varsin kyllästynyt toisiinsa ja koko touhuun, ja tämä näkyy DVD:llä.

Musiikillisista seikoista eniten ärsyttää:
1. Rogerin elektroninen rumpusetti (esim. Hammer To Fallin intro menettää kaiken voimansa). Muuten Roger on kyllä hyvässä vedossa, ja pelastaa ainakin osan keikasta. :)
2. Freddien ääni, joka meni totaalisesti jo The Works -kierueen alkupuolella. (esim. It's A Hard Lifessä Freddie joutuu säästelemään ääntään koko ajan, eikä pysty vetämään biisiä kunnolla vaan laulaa varmaan puolet säkeistä alempaa kuin levyllä)

Lisäksi settilista oli The Works -kiertueella varsin tylsä. Uusi levy oli sentään hyvin edustettuna, mutta muuten settilista oli varsin hittipainotteinen ja vanhoja kaavoja toistava. Euroopan-kiertueella '84 pojat soittivat sentään vielä mielenkiintoisen (vaikkakin lyhyen) Great King Rat/Stone Cold Crazy -medleyn, mutta Kaukoidän kiertueelta '85 tämäkin herkku jätettiin pois. Lisäksi Dragon Attack, joka kyseisenä iltana soitettiin, on jostain syystä jätetty DVD:ltä pois.

Itsellä on Japanilainen versio, joka on NTSC (625/60) 720x480 resoluutiolla ja 4:3 kuvasuhteella, 30 frame sekunnissa.

En tiedä tästä CDON versiosta, mutta epäilisin että se on ehkä suora kopio Japanilaisesta DVD:stä Ehkä CDON versio on ehkä muunnettu PAL (525/50) 25 frame sekunnissa versioksi?

Japanin versiossa kuva on kohtuullinen, ei niin hyvä kuin Wembley tai Bowl konsertit. Mutta Toronton WWRY tasoa (myös NTSC samoilla spekseillä). Äänessä on tiettyjä heikkouksia, mutta niin on WWRY dvd:lläkin.

Luulisin että jos Queen olisi virallisesti julkaissut tämän konsertin, se olisi miksattu ja leikattu uusiksi alkuperäisistä kuva/ääninauhoista kuten Milton Keynes ja Wembleyn konsertit. Sen ansiostahan niiden kuvan- ja äänenlaatu on erinomainen.

We will rock you ja Final live in Japan ei ilmeisesti ole EMI-Parlophone/Queen ltd julkaisuja vaan oikeudet on jollain muulla instanssilla.

Anyway, mitä itse konserttiin tulee, mielestäni se alkaa ja loppuu hyvin, 3 ekaa ja 4 viimeistä biisiä on hyvää menoa, välissä on vähän epätasaista. Biisilista ei ehkä toimi niin hyvin kuin Hot Space ja Magic kiertueilla. Väsynyt kuva alkaa muodostua ehkä Somebody to lovesta, koska Freddie ei tässä versiossa poistu pianon takaa biisin aikana ollenkaan kuten aiemmissa videoissa. Myös seuraava Killer Queen menee istuessa.

Ne Rogerin rummut on tosiaan hirveät muutamassa biisissä, Another on bites the dust kuulostaa varsin omituiselta sähkörummuilla. Silloinhan elettiin sähkörumpujen aikaa, mutta kuvittelisin että niiden on täytynyt kuulostaa paremmalta paikan päällä, koska jos ne oikeasti livenä kuulosti yhtä heikoilta, olisi niistä jo luovuttu kiertueen tuossa vaiheessa.

Freddien esiintymisasu oli vähän epäesteettinen, jonkinlaiset myöhäisaikojen trikoot. Milton bowlin videossa on tyylikkäät puvut, samoin kuin Wembleyllä, mutta tässä välissä jostain syystä hän halusi ihonmyötäiset housut (joista paistaa alushousut läpi) ja yläosan olkainpaitakin muistuttaa hänen 70 luvun trikoita.

Keikan loppupuolen punaset housut ei oo sen paremmat koska persvako näyttää niin tiukalta että housut ilmeisesti painuvat kankkujen väliin.

Hyviäkin puolia löytynee: Vocal improvisation on tällä videolla ehkä papras versio mitä olen siitä kuullut, Freddien laulua ja Brianin kitara soivat tässä parhaiten yhteen. Myös versio I want to break freestä on paras tällä videolla ja Love of my life on sinänsä hieno, ilmeisesti yleisö on enimmäkseen tyttöjä ja laulavat innoissaan mukana, tulee mieleen Pink Floydin Wall:in lapsikuoro.