mä olen yrittänyt jo vuosia kieltää, mulla on niin mieletön ikävä sua, mä en vieläkään käsitä miksi vaikutit muhun niin voimakkaasti, ethän sä edes ollut mulle mukava, tuntees heitteli miten sattui, niin kai munkin. Mutta mä en pääse sen yli että pelkään sua jollain lailla, sun kanssa on niin hyvä olla ja jutella, mutta ehkä se on just se että vaistosin jo alusta alkaen jotain siitä miten sitten kävikin. Kumpa tää menis jo ohi, mulla on kuitenkin niin paljon kaikkea muutakin elämää.Ja jos joskus kohdataan,olisipa se jotain ihan muuta kuin aikaisemmin, kauniimpaa ja hyvää, silleen rehellistä.
totta
tunteenikin
3860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minnepäin Suomea?
meni tuonne päin..
vastas mun ajatuksia. Ajattelin aamulla tyttöä, joka vaikutti mun elämään. Hän oli mun ensimmäinen ihastukseni. En tiedä, miten hän näin monen vuoden jälkeen taas tuli mieleeni. Tein jotain hävettävää ja pelkurimaista ja loukkaavaa mutta juttu on jo haudattu unohduksen hautaan. Mäkin muutun ja vahvistun. Silti säilytän sen muiston siitä pikkuisesta naisesta ja ensinäkemästä jonnekin tuonne sydämen kaukaisimpaan lokeroon pölyttymään. Ehkä jossain toisessa ajassa sun hymy ois ollu tarkoitettu mulle. Usko, että sun silmies loistetta en koskaan halunnut himmentää. En tahallani.Sun saparot pomppii siellä jossain. Olin iloinen, että sun elämänilo näky olevan tallella. Maailma on pieni.