Vaimoa käy sääliksi-ketjussa kirjoittaa nimimerkki Uskovainen lääk.kand näin:
"Ota aikuisen vastuu elämästäsi
Kirjoittanut: Uskovainen lääk.kand. 15.10.2006 klo 15.50
"Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia."
(1 Kor. 14:20)
Aikuisuuteen sisältyy vastuun kantaminen omasta jaksamisesta että voipitää huolen jo itselle annettujen lasten tasapainoisesta kasvusta.
On vastuutonta ja väärin pilata jo syntyneiden lasten elämä, oma avioliitto ja perhe väsyttämällä itsensä jatkuvasti toistuvilla raskauksilla."
On aivan totta että ei se mitään kunniallista ole synnyttää ja synnyttää yhä lisää lapsia, jos ei jaksa aiemmin syntyneistäkään huolta pitää. Jos alkaa olemaan väsynyt ja kyllästynyt, jne. Ei siinä silloin enää jaksa lapsia kasvattaa.
Älkää heittäytykö lapsen asteelle, että ei pitäisi ottaa vastuuta ja turvata hyvä koti jo aiemmin syntyneille vaan muka vain synnyttää lisää ja lisää. Onko se kivaa, jos äiti ja isä alkaa olemaan hermot kireellä ja keskinäinen rakkaus ja huolenpito on tipotiessään?
Kyllä sellaiset voivat synnyttää vaikka 15 lasta, jotka sen jaksavat tehdä.
On sekin aika väärin, jos joku kirjoittaa vaikka että on riski saada raskauden aikana ja sen jälkeen veritulppa, niin jotkut vain sanovat, että kyllä se siitä sujuu ja vertaavat vaikka synnytyspelkoon sitä veritulpan pelkoa! Ihan kuin veritulpan tai kuoleman pelko olisi joku pieni pelko ja se pitäisi sysätä syrjään ja synnyttää ja synnyttää vain. oikein ajautua raskaaksi kerta toisensa jälkeen, jotta elimistö olis todella koetuksella. Ihan kuin saisi marttyyrin arvon, kun kuolisi veritulppaan raskauden aikana.
Moni on ymmärtämätön, täysin lapsen asteella ajatellessaan, että ei pidä uskoa lääkärien varoituksia että raskaus tai synnytys voi olla kohtalokas. Onkohan sekään Jumalan mielenmukaista olla kuuntelematta itseään viisaampia ja niitä, joilla on asiasta faktatietoa.
Ei, kyllä se pitää se lapsellinen ajattelu sysätä pois ja alkaa ottamaan vastuuta itsestään, puolisostaan ja aiemmin syntyneistä lapsistaan. Eikä terveytensä uhalla voi vain hankkiutua yhä uudestaan raskaaksi. Ei se ole oikein, sillä siinä koko aika otetaan riski, että henki voi mennä.
Jos ei ole terveysriskejä eikä väsymystä, niin mikäpä estää pyöräyttämästä monta lasta? Ei mikään.
Mutta sen sanon, että se on niin väärin ja loukkaavaa, kun jotkut sanovat että ei pidä uskoa jos lääkäri sanoo että on vaara kuolla raskauteen tai synnytykseen. Jatkuvan pelonko kanssa sitä pitäisi elää ja pilata pelolla koko avioliitto ja lopulta menettää uskonsa ja masentua?
Ja onko se kivaa lapsille jos äiti tai isä vaikka molemmat ovat aina väsyneitä ja vihaisia ja eivät jaksa antaa tarpeeksi huomiota ja rakkautta lapsilleen? Joku kärsii aina.
Lapsen psyykkisen terveyden vahvuus ja tasapaino luodaan jo lapsuudessa. Aikuisiällä ei enää voida yleensä korjata niitä turvattomuuden ja pelon outoja tunteita, joille ei ole mitään syytä. On vain sisäisesti turvaton ja rikkinäinen ihminen, jolla on aika ajoin mielenterveydellisiä ongelmia. Vanhempien pelokkuus, ärtyisyys, voimattomuus, masennus jättävät usein jälkensä lapsiin.
Ja mikä kauheinta sellaisissa perheissä, missä lapsi ei sa tarpeeksi rakkautta ja huomiota. Missä vanhemmat ovat vihaisia ja uupuneita. Sellaisten perheiden lapset kantavat aina huonoa omaatuntoa, pitävät itseään syyllisenä kaikkeen. He luulevat, että vanhempoien väsymys ja kärttyisyys johtuu heistä itsestään, he alkavat kokea olevansa taakkoja ja rasitteita, ihan kuin olisivat syntyneet ilman että vanhemmat olisivat halunneet heidän syntyvän. Pieni lapsihan ei tällaista pysty itselleen selvittämään hyvin, eikä vielä teini-ikäinenkään jaksa tätä ajatella, siksi jää sisäisiä traumoja, jotka vaikuttavat aikuisenakin ja ilmenevät mm.turvattomuutena, pelokkuutena, ahdistuksena.
Kaikilla suurperheillähän ei mene noin huonosti. Monessa on asiat hyvin, ainakin päällisin puolin. Mutta on perheitä joissa vanhemmat eivät yksinkertaisesti jaksa olla vanhempia monelle lapselle. Miksi heidän pitäisi pilata oma ja muiden elämä ihan väkisin?
"Ota aikuisen vastuu elämästäsi
Kirjoittanut: Uskovainen lääk.kand. 15.10.2006 klo 15.50
"Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia."
(1 Kor. 14:20)
Aikuisuuteen sisältyy vastuun kantaminen omasta jaksamisesta että voipitää huolen jo itselle annettujen lasten tasapainoisesta kasvusta.
On vastuutonta ja väärin pilata jo syntyneiden lasten elämä, oma avioliitto ja perhe väsyttämällä itsensä jatkuvasti toistuvilla raskauksilla."
On aivan totta että ei se mitään kunniallista ole synnyttää ja synnyttää yhä lisää lapsia, jos ei jaksa aiemmin syntyneistäkään huolta pitää. Jos alkaa olemaan väsynyt ja kyllästynyt, jne. Ei siinä silloin enää jaksa lapsia kasvattaa.
Älkää heittäytykö lapsen asteelle, että ei pitäisi ottaa vastuuta ja turvata hyvä koti jo aiemmin syntyneille vaan muka vain synnyttää lisää ja lisää. Onko se kivaa, jos äiti ja isä alkaa olemaan hermot kireellä ja keskinäinen rakkaus ja huolenpito on tipotiessään?
Kyllä sellaiset voivat synnyttää vaikka 15 lasta, jotka sen jaksavat tehdä.
On sekin aika väärin, jos joku kirjoittaa vaikka että on riski saada raskauden aikana ja sen jälkeen veritulppa, niin jotkut vain sanovat, että kyllä se siitä sujuu ja vertaavat vaikka synnytyspelkoon sitä veritulpan pelkoa! Ihan kuin veritulpan tai kuoleman pelko olisi joku pieni pelko ja se pitäisi sysätä syrjään ja synnyttää ja synnyttää vain. oikein ajautua raskaaksi kerta toisensa jälkeen, jotta elimistö olis todella koetuksella. Ihan kuin saisi marttyyrin arvon, kun kuolisi veritulppaan raskauden aikana.
Moni on ymmärtämätön, täysin lapsen asteella ajatellessaan, että ei pidä uskoa lääkärien varoituksia että raskaus tai synnytys voi olla kohtalokas. Onkohan sekään Jumalan mielenmukaista olla kuuntelematta itseään viisaampia ja niitä, joilla on asiasta faktatietoa.
Ei, kyllä se pitää se lapsellinen ajattelu sysätä pois ja alkaa ottamaan vastuuta itsestään, puolisostaan ja aiemmin syntyneistä lapsistaan. Eikä terveytensä uhalla voi vain hankkiutua yhä uudestaan raskaaksi. Ei se ole oikein, sillä siinä koko aika otetaan riski, että henki voi mennä.
Jos ei ole terveysriskejä eikä väsymystä, niin mikäpä estää pyöräyttämästä monta lasta? Ei mikään.
Mutta sen sanon, että se on niin väärin ja loukkaavaa, kun jotkut sanovat että ei pidä uskoa jos lääkäri sanoo että on vaara kuolla raskauteen tai synnytykseen. Jatkuvan pelonko kanssa sitä pitäisi elää ja pilata pelolla koko avioliitto ja lopulta menettää uskonsa ja masentua?
Ja onko se kivaa lapsille jos äiti tai isä vaikka molemmat ovat aina väsyneitä ja vihaisia ja eivät jaksa antaa tarpeeksi huomiota ja rakkautta lapsilleen? Joku kärsii aina.
Lapsen psyykkisen terveyden vahvuus ja tasapaino luodaan jo lapsuudessa. Aikuisiällä ei enää voida yleensä korjata niitä turvattomuuden ja pelon outoja tunteita, joille ei ole mitään syytä. On vain sisäisesti turvaton ja rikkinäinen ihminen, jolla on aika ajoin mielenterveydellisiä ongelmia. Vanhempien pelokkuus, ärtyisyys, voimattomuus, masennus jättävät usein jälkensä lapsiin.
Ja mikä kauheinta sellaisissa perheissä, missä lapsi ei sa tarpeeksi rakkautta ja huomiota. Missä vanhemmat ovat vihaisia ja uupuneita. Sellaisten perheiden lapset kantavat aina huonoa omaatuntoa, pitävät itseään syyllisenä kaikkeen. He luulevat, että vanhempoien väsymys ja kärttyisyys johtuu heistä itsestään, he alkavat kokea olevansa taakkoja ja rasitteita, ihan kuin olisivat syntyneet ilman että vanhemmat olisivat halunneet heidän syntyvän. Pieni lapsihan ei tällaista pysty itselleen selvittämään hyvin, eikä vielä teini-ikäinenkään jaksa tätä ajatella, siksi jää sisäisiä traumoja, jotka vaikuttavat aikuisenakin ja ilmenevät mm.turvattomuutena, pelokkuutena, ahdistuksena.
Kaikilla suurperheillähän ei mene noin huonosti. Monessa on asiat hyvin, ainakin päällisin puolin. Mutta on perheitä joissa vanhemmat eivät yksinkertaisesti jaksa olla vanhempia monelle lapselle. Miksi heidän pitäisi pilata oma ja muiden elämä ihan väkisin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoitat todellakin asiaa... Olemme kaikki niin erilaisia ihmisiä, että kaikille ei vaan yksinkertaisesti sovi rooli suurperheen äitinä/isänä. Mielestäni tämä pitäisi hyväksyä tuomitsematta kuitenkaan millään tavalla niitä ihmisiä, joilla on iso perhe. Minusta on hienoa, että Suomessa on vielä nykyään isoja perheitä, vaikka se onkin aika "radikaalia" nykyajan yhteiskunnassa. Tämä on minusta täysin oikein ja hienoa, MIKÄLI vanhemmat todella ovat halunneet suuren perheen ja ovat tilanteessaan onnellisia. Tiedän monia ei-vl-perheitäkin, joissa on paljon lapsia, ihan vaan sen takia että vanhemmat nimeomaan ovat halunneet suuren perheen ilman sen kummempia syitä tai painostusta.
Sen sijaan on väärin ja hirvittävää, että painostamalla suuren perheen synnyttämiseen voidaan viedä naiselta hänen koko ilonsa perheestä, sillä hänelle iso perhe on pelkkä pakko ja velvollisuus, jatkuva raskaanaolo ja synnyttäminen "ahdas portti" joka vie taivaan valtakuntaan. Mikä voisi olla hirveämpää sekä äidin että lapsen kannalta, kuin se, että äiti ei pysty edes nauttimaan raskaudestaan eikä vauvasta, koska näkee sen rangaistuksena omalle sukupuolelleen?? Toivottuna syntynyt lapsi on aina ihaninta mitä ihmiselle voi tapahtua ja elämän kohokohta. Painostamalla nainen jatkuvaan synnyttämiseen häneltä viedään tämä nautinto ja muutetaan se rangaistukseksi ja kärsimykseksi! Raamattu sanoo, että lapsi on Jumalan lahja. Eikö ole silloin hirveää vääryyttä tehdä Jumalan ihanasta lahjasta ihmiselle hirvittävä rangaistus?
Meidän tulisi hyväksyä ihmisten erot, kaikki eivät ole sopivia synnyttämään 15 lasta, vaikka he teoriassa siihen fyysisesti joten kuten pystyisivätkin. Tällaiset ihmiset tulee hyväksyä sellasiena kuin he ovat. Kaikki eivät ole yhtä vahvoja ja kestäviä. Vai onko täällä voimassa viidakon laki, jossa vahvat selviävät ja heikot murtuvat taakan alle ja kuolevat?
Älkää olko niinkuin Raamatun fariseukset...
> Ei, kyllä se pitää se lapsellinen ajattelu
> sysätä pois ja alkaa ottamaan vastuuta
> itsestään, puolisostaan ja aiemmin syntyneistä
> lapsistaan. Eikä terveytensä uhalla voi vain
> hankkiutua yhä uudestaan raskaaksi. Ei se ole
> oikein, sillä siinä koko aika otetaan riski,
> että henki voi mennä.
Eipä ole meitin vaimolle tuki kelvannut vaikka on jo syntyneiden lasten kanssa uupunut ja ärtyisä. Kun yritin viritellä keskustelua asiasta niin seuraukset olivat sellaiset että enpä tuntenut olevani enää hänen lähimmäisensä.
Ihminen voi olla siis niin lapsellisesti uskossa, että kaiken pitää tulla ylhäältä myönnettynä, apukin. Voi kun pitäisi itsellensä saada lupa auttaa itseään eikä niin että otetaan kaikki vaikeimman kautta kädet ristissä.