onko nomaalia että oireet katoavat tai lievenevät? olen nyt 6 5 ja mahassa ei enää tunnu nippailua tms.. etova olo on eikä ruoka oikein maistu.. vielä vajaa pari viikkoa sitten olin jatkuvasti väsynyt mutta nyt pärjään lähes joka päivä ilman päikkäreitä.
esikoista odotan joten on hiukan tyhmä olo ja pää täynnä kysymyksiä.. onko kellekkään muulle käynyt näin? vai onko tämä normaalia, että keho jotenkin sopeutunut?? mitään vuotoja ei ole ollut paitsi runsaasti valkovuotoa.
huolehdinko suotta vai ihan aiheesta?
help me.. Kiitos :)
esikoista odotan joten on hiukan tyhmä olo ja pää täynnä kysymyksiä.. onko kellekkään muulle käynyt näin? vai onko tämä normaalia, että keho jotenkin sopeutunut?? mitään vuotoja ei ole ollut paitsi runsaasti valkovuotoa.
huolehdinko suotta vai ihan aiheesta?
help me.. Kiitos :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
vielä oireiksi lisään että rinnat ovat kipeät.
taas palata entistä voimakkaampina joskus 8 viikon paikkeilla. Ja toisillahan ei juuri mitään oireita edes ole ja noin alussa se on ihan yleistäkin ettei tunnu oikein missään. Jos ei vuotoja ja kipuja ole niin ei hätää!
Minulla vkoja 5 2, tätä aamua ennen olen oksennellut kahtena aamuna peräkkäin ja hirvea väsymys ollut päällä, tänä aamuna heräsin niin kuin ei mitään, ei minkäänlaisia tuntemuksia pahasta olosto, peljättää pahasti onko jokin nyt pielessä 3.11 vasta ultra. Ei mitään vuotoja ole ollut. Vai voiko olla välillä ns. hyviäkin päiviä oireista. Lääkärissä ne kyllä sanoivat että pahantunteen oireista pitää olla iloinen, silloin tietää että kaikki on hyvin. Auttakaa, kuka osaa.
...kun niitä hetkiä tai päiviä tulee.
Mulla on seitsemäs viikko lopuillaan. Pari hiljaisempaa päivää oli tällä viikolla mahavihlontojen ja jomotusten kanssa, mutta nyt taas jatkuu. Ensimmäinen ällötyskohtaus oli eilen, joten sen asian suhteen olen päässyt toistaiseksi helpolla (kopkop puuta!). Neuvolasta tosiaan sanoivat, että jos tulee veristä vuotoa tai on kovia alavatsakipuja, niin sitten pitää huolestua.
Minnuukin pelottaa välillä, jotta entäs jos tää menee kesken, mutta nyt olen yrittänyt ajatella niin, että tämä(kään) asia ei ole lopulta minun käsissäni. Samoin oli raskaaksi tulemisen kanssa. Monena kuukautena sai pettyä, kunnes lopetin "yrittämisen" ja kappas :)))))