miten tähän kuolee?

siis kaliumvaje aiheuttaa rytmihiriöitä. Oireita kaliumvajeesta ovat mm. suonenvedot, silmissä sumenee, tunne että pyörtyy (en löydä oikeaa sanaa)päänsärky jne. KAIKKI BULIMIKOT KUOLEVAT. Toiset ennemmin ja toiset myöhemmin. Eräs kuoli sairastettuaan vain pari kuukautta.

itse en jotenkin tajunnut tota oikeeta riskiä, kun noin puolivuotta sitten tuli ensimmäinen "oksentelu-kausi".. sit oli taukookin, ja luulin et se oli kokonaan ohi, mut sit taas uudestaan. Ja nyt vasta alkaa oikeesti herään siihen, et tähän sairauteen voi oikeesti kuolla, ja se on aika pelottava ajatus :(
Mä itse en ahmi mitään karkkeja ja muita sellasia.. mulle riittää se et syön ns. normaalia ruokaa liian suuren annoksen. Siitä tulee niin paha morkkis et ei jaksa olla sen kans. Sit koittanut sitäkin et on sit yksinkertasesti syömättä paljo mitään, ja hyvät fiilikset kunnes nälkä käy sietämättömäks, sit mä annan itseni syödä sillä ehdolla että lupaan oksentaa kaiken pois heti sen jälkeen. Siinä lähtee nälkä, mut ei oo oikeesti ennen ymmärtänyt et seuraavaks lähteekin ehkä henki.
Oikeesti pelottaa, eikä oikein osaa tehdä mitään. Mä puhuin joskus muutamalle kaverille, enkä sano etteivätkö nuo välittäneet, mut tuntu et ne ei pitänyt asiaa niin vakavana, jotenkin ehkä ajattelivat sen olevat vaan jotain huomionkipeyttä. Ne muisti asian tasan sen yhden päivän jälkeen, jonka jälkeen asiasta ei olla keskusteltu. Nyt ei toisaalta viitsi puhua kenellekkään, koska jotenkin pelkää et avautuessani, jossakin asiassa joka on oikeesti mulle iso ja pelottava juttu, niin porukka vaan kääntää päätään. Ja sit vaikka haluiskin avata suunsa, nii ei vaan osaa. Mä osaan hoitaa tän asian kyllä niin hyvin etten jää kiinnikkään.. toisaalta melkein toivois et jäis. Ja sit jos asia paljastuiskin, niin pelkäisin sitä miten ihmisten suhtautuminen muhun muuttuis. Porukoiden haluisin tietävän kaikkein viimeisimpänä, sitä mä en kestäis.
Mää tiän et tää ei nyt sovi ton alkuperäsen otsikon alle, mut ei voi mitään..
Ja toisaalta tätä on vaikee ees mieltää mikskään sairaudeks, mää itse syön "liikaa", mää itse meen oksentaan, mää itse teen. Mun sisällä ei oo mitään syöpää jonka kulkuun en vois sanaani sanoo, mää itse teen tän.
Mä en oikein tiä miten tää kaikki ees alko.. mä oksensin pahaa oloani pois ja sit se vaan muuttu. Nytkin kun luulin et tää paska olis ollu ohitse, niin esim. mun siskopuoli ja sen jätkäkaveri valitsi muutaman sanansa tietämättään väärin. Sen lisäks koulu stressi, ja aivan käsittämätön väsymys.. Ja sit taas.. Eilen kun söin roskaruokaa silleen etten päässyt mihinkään oksentaan sitä pois, oli ja on viä tänäänkin niin käsittämätön morkkis siitä. Ja sit mahaan sattu ihan uudella tavalla, ihan niiku se ei enää olis tahtonutkaan pitää sitä ruokaa sisällään, ja hitto kun paha olo.
Tää nyt ei varmaan kiinnosta ketään mut jättäkää sit vaa lukematta :D Tiän et aiheet pomppii ihan miten sattuu, mut kirjotan vaan sitä myöten miten ajatukset kulkee, sen kummemmin etukäteen pohtimatta.
Sitten vaikka muutama kysymys.. kaloreista, öö oman tietoni mukaan normaalin terveen (naispuolisen)ihmisen päivän perus kalori määrä on noin 1700 (tietysti kulutuksesta riippuen). Paljonko olis tehokkaan laihduttajan kalorimäärä? Ku sit jos se menee liian pieneks nii ruuansulatus, alkaa toimiin säästölinjalla, ja sehän ei enää ole tekokasta.. niin mikä se määrä sit olis.. semmosta oon pohtinut.
Tsemppiä kaikille tän sairauden kans kamppaileville, koittakaa oikeesti jaksaa! Ja ehkä se on kans yks suurin syy miks on niin vaikee mennä puhuun kavereille, koska kukaan joka ei oo itse tätä sairautta kokenut, ei voi sitä myöskään ymmärtää.. pidetään siis me yhtä ja tuetaan toinen toisiamme. :)

Voi kakka. Juuri noita oireita ollut itselläki, pitäisi kai kehdata mennä lääkäriin...

Luulen, että bulimiaan välttämättä kuole sen fyysisistä vaan henkisistä syistä. Itsemurha-alttius on paha tapa...

Kun elekrtolyyttien tasapaino on menny, sen huomaa siitä että on jo sairaalassa. Olen itse sairastanut ja kun minulle kävi tämä, olin sairastanut noin vuoden.. Heräsin yöllä älyttömään vatsakipuun, huimasi niin etten pysynyt pystyssä, oksetti, kouristi ja olin menettää tajunnan. Sain kyydin sairaalaan jossa sain heti kipupiikin. Otettiin verikokeet ja kalium arvot olivat päin helvettiä. Lääkäri sanoi etten arvojen mukaan pitäisi olla edes siinä kunnossa missä olin vaan pahemmassa, vaikka oloa ei mielestäni enää pahemmaksi voinut saada.. Olin monta päivää sairaalassa tarkkailussa ja tiputuksessa. Viikkojen ajan vielä sairaalareissun jälkeen arvojani seurattiin.
Älkää hyvät ihmiset tarkoituksella hankkiko tätä sairautta. Luulin olevani elämäni kunnossa ennen sitä, koska mitään merkkejä ei kroppa antanu. Ajattelin vielä, että koska oksenatminen oli minulle niin helppoakin, ettei tästä ole haittaa.. Iski kuin salama kirkkaalta taivaalta!
Se ei varoittele vaan vie mennessään, ainakin minun kohdalla.. Nyt elämässä hyvä vaihe, jonka haluan pitää! :) Tsemppiä kaikille!

"Vastatkaa kiitos", miten bulimia vaikuttaa sydämeen kysysit?

Yritän vastata jotain vaikka en asiantuntija ole. Oksentelu häiritsee kehon elektrolyyttitaspainoa, eli siis natrium-kalium tasapainoa. Se taas aiheuttaa kovan rasituksen sydämelle ja rytmihäiriöitä jotka en sinänsä ole vaarallisia mutta voi kehittyä kammiovärinäksi joka on kuolettava. Lisäksi olen kuullut että kallon sisäinen paine lisääntyy, mihin se johtaa en tiedä mutta voit yittää goolettaa varmaan vastaus löytyy?
Tuosta elektrolyyttitasapainon heitosta johtuu myös turvotus jota bulimikoilla esintyy. Nestetasapaino päin p..tä.

kiitos vastauksesta. Kun olen lopettanut oksentamisen nyt 3kk (ennen oksensin monta vuotta monta kertaa päivässä) sitten ni eikö pitäisi olla enää vaaraa sydämelle? Tarkoitan että voiko joku sydänvika vielä ilmaantua? Kiitos jos vastaat.

En kyllä usko että aiheuttaa mitään pysyvää vauriota tai haittaa sydämelle, kun elektrolyyttitasapaino on kunnossa. Hyvä että olet lopettanut oksentamisen, sitä ei vaan usko että se on erittäin vaarallista! Voi mennä hyvin monta vuottakin, kunnes sitten sydän ei enää kestä. Sitä kun ei pysty näkemään tuonne elimistöönsä mitä siellä tapahtuu, voi tuntua että kaikki on ok mutta ei ole!
Tsemppiä sulle, vaikka vaikeaakin voi olla! =D

Kiitos paljon, vastauksesi oli tosi lohdullinen ja antaa voimia taistella tätä vastaan. Kaikkea hyvää sinulle! :)

Ihanaa et täällä oikeasti myös tuetaan toisia!! Mä olen jo pitkään oksennellut 2-5 kertaa päivässä ja kroppa alkaa oireilla.. Pelottaa mennä nukkumaan iltasin. Nyt tuntuu et näistä viesteistä sain voimaa. Mä yritän vielä!!!

KIITOS!!!!!

http://images.google.com/imgres?q=kuollut bulimikko&hl=fi&gl=no&biw=1366&bih=643&tbm=isch&tbnid=zsnXE6VPHjajoM:&imgrefurl=http://huutonauru.vuodatus.net/blog/archive?&y=2011&m=02&

Näin.

Katso: http://huutonauru.vuodatus.net/blog/archive

jos haluat tietää miten bulimiaan voi kuolla, yksi tapa. Ei kovin kaunis...??

http://3.bp.blogspot.com/_10yYjoTIYE0/SMBkHid6f4I/AAAAAAAABZ8/T74JCJBeWqc/s400/bulimia-death-scene-a.jpg

esim. näin.

kauheeta, alko ahdistaa ihan sairaasti toi linkittämänne kuva. toisaalta antaa ehkä tsemppiä paranemiseen, jota on monesti kylläkin jo yritetty. Kai sitä kannattaa aina uudestaankin kokeilla. Saatana kun vaan tietäs mistä ja miten alottaa.. Meni vähän aiheen vierestä, sori. Tsemppiä teille kaikille muillekkin!

mulla on bulimia, mutta en oksenna (enää). Kompensoin liikunnalla ja paastolla..... Oon siis huojentunu että olen päässy oksentelusta eroon, nyt pitäis vielä saada toi ahmiminen kuriin ni AVOT. pitää vaan jaksaa yritää

Mä oon sairastanut Bulimiaa jo yli vuoden, en tunne oloa sairaaks muutakun sinä hetkenä kun oksennan. Nyt vasta on alkanut tulee enemmän fyysisiä oireita esim. mahakivut, huimaus, närästys, turvotus ja rytmihäiriöitä. Ja mua alko ahistaa ihan sairaasti ja pelottaa et kuolen tähän vielä. Anoreksiasta oon parantunu aika hyvin mut bulimia on pahentunu. En ees syö mun mahaa ihan ähkyyn ja oksennan silti jos oon syöny parikin karkkia. Lisäks urheilen paljon. Mut ahistaa ku haluisin parantuu mut en haluu olla läski :( 161/52 haluisin laihtuu pari kiloo :(((

No, mulla alkoi bulimia kun kaveri kertoi että oli keksinyt semmoisen tavan.. Mua oltiin aina haukuttu läskiksi kun olin semmoinen ikäisiäni pyöreämpi ja lihasta löytyi, en ollut mikään tikku niinkuin monet jotka harrastivat oikeasti liikuntalajeja.. no ja myös kun siinä alkoi teini iässä hiukan laihtua ja vanhemmat rupesivat laittamaan suuria ruoka annoksia syötäväksi myös koulun terkkari piti jotain paino päiväkirjaa... Liian suuret annokset jouduin siis väkisin syömään ja salaa oksensin.. olen nyt 28 v ja välissä ollut vajaan vuoden oksentamatta.. eli 18vuotta oksentanut. Mitään oireita muita ei ole kuin hammaskiille vaurioitunut, eikä edes ihan kamalan paljoa, mutta kuitenkin sen verran, että toivoisin että sitä en olisi menettänyt.. syke on välillä aika korkea, mutta liikun säännöllisesti ja treenaan. Usein tuntuu että syön liikaa ja sitten syön lisää ja oksennan. Välillä ollut kausia että ostan kaikkea hyvää ja syön muka hyvällä omalla tunnolla, kun tarkoitus on tietysti oksentaa kaikki. Sen jälkeen syön vielä pienen harkitun määrän jotain aivan terveellistä ja kuitenkin järjellä miettien että se myös ravitsee, joten en laihdu. Välissä olen kaksi tervettä lasta synnyttänyt. Paino on jämähtänyt samaan olen 171cm ja pienimmillään paino oli vielä realistinen 53 kiloa ja nyt se on ollut vuosia 60 kiloa joka saisi olla hiukan vähemmän mutta se ei liiku enää alemmas.. sydäntä tässä olen pelkäillyt, välillä tykyttää muutaman sekunnin aika hurjasti, kuin olisi elohiiri rinnassa, mutta... Vaikea on lopettaa, kun tosiaan itsestä kiinni, kun ei mitään kamalaa ole vieläkään sattunut. Usein jos muutaman päivän olen oksentamatta, lopulta joku stressi sitten sen taas saa vauhtiin... Mutta tosiaan näköjään toiset oireilevat nopeammin.. yritän tässä nyt sopia itseni kanssa että kun tätä kirjoitan niin yritän kaikkeni olla vaikka koko alkavan viikon oksentamatta.. tai jopa kokonaan, jos vaan pystyisin, en oo aiemmin kirjottanut mihkään, niin jos tämä auttais että voin joskus kirjoittaa uudelleen ehkä terveenä ja antaa muillekin toivoa.. tsemppiä kaikille..