Tutustuin erääseen minua vanhempaan poikaan alkuvuodesta ja ihastuin häneen.Meillä oli jotain juttua toistemme kanssa,mutta hän sanoi minulle,ettei halua seurustella vaikka olisin itse halunnut enemmän.Halusin pitää silti hänet elämässäni ystävänä,sillä hän oli minulle läheinen ja uskoin,että hän ymmärtäisi minua.
Liika takertuminen kyseiseen poikaan oli kuitenkin liikaa.Hän alkoi vältellä minua ja pisti toukokuun puolivälissä välit jäähylle.Pari viikkoa olin onneton,pelkäsin,mietin,miten voisin kohdata hänet kasvotusten parhaan ystäväni ylioppilasjuhlissa.Sain sinä iltana tavallaan tehtyä sovinnon hänen kanssaan,pyysin anteeksi typeryyttäni,toivoin,että hän ymmärtäisi.
Mutta samana iltana hän suuteli kaveriani enkä tiennyt,miten olisin reagoinut.Mustasukkaisuus otti vallan ja sen jälkeen olimme ainakin kaksi kuukautta niin,että olimme vain vähän yhteydessä.Toivoin,että kaikki selviäisi,kun aloittaisin kouluni jälleen.
Nyt syksyllä sain tietää,että hänellä on uusi tyttöystävä Amerikassa.Tyttö on häntä nuorempi ja ajattelin,että jos hyväksyn ex-poikaystäväni nykyisen,niin miksen sitten hänenkin uutta tyttöystäväänsä.Hän luulee edelleen,että olen mustasukkainen ja omistushaluinen ja minulla on vieläkin tunteita häntä kohtaan.
Vannoin kuitenkin,että vaikka kaikki muut tunteeni kuolisivat,ystävyyteni ei kuole koskaan.Useiden kuukausien ajan olen odottanut,että saisin häneltä toisen mahdollisuuden yrittää olla VAIN hänen ystävänsä,mutta hän meni sanomaan viime viikonloppuna,ettei häntä kiinnosta enää kaveerata.
Toivoisin hänen tulevan jonain päivänä toisiin ajatuksiin suhteeni.Ystäväni ovat sanoneet minulle monta kertaa,että minun pitäisi unohtaa hänet,mutta en olisi halunnut menettää hänen ystävyyttään.Vaikka hän ei olekaan mikään maailman sosiaalisin ihminen,hän oli silti ystäväni.
Haluaisin tavata jonkun,joka on kokenut saman ja haluaisi jakaa kokemuksensa kanssani.
Liika takertuminen kyseiseen poikaan oli kuitenkin liikaa.Hän alkoi vältellä minua ja pisti toukokuun puolivälissä välit jäähylle.Pari viikkoa olin onneton,pelkäsin,mietin,miten voisin kohdata hänet kasvotusten parhaan ystäväni ylioppilasjuhlissa.Sain sinä iltana tavallaan tehtyä sovinnon hänen kanssaan,pyysin anteeksi typeryyttäni,toivoin,että hän ymmärtäisi.
Mutta samana iltana hän suuteli kaveriani enkä tiennyt,miten olisin reagoinut.Mustasukkaisuus otti vallan ja sen jälkeen olimme ainakin kaksi kuukautta niin,että olimme vain vähän yhteydessä.Toivoin,että kaikki selviäisi,kun aloittaisin kouluni jälleen.
Nyt syksyllä sain tietää,että hänellä on uusi tyttöystävä Amerikassa.Tyttö on häntä nuorempi ja ajattelin,että jos hyväksyn ex-poikaystäväni nykyisen,niin miksen sitten hänenkin uutta tyttöystäväänsä.Hän luulee edelleen,että olen mustasukkainen ja omistushaluinen ja minulla on vieläkin tunteita häntä kohtaan.
Vannoin kuitenkin,että vaikka kaikki muut tunteeni kuolisivat,ystävyyteni ei kuole koskaan.Useiden kuukausien ajan olen odottanut,että saisin häneltä toisen mahdollisuuden yrittää olla VAIN hänen ystävänsä,mutta hän meni sanomaan viime viikonloppuna,ettei häntä kiinnosta enää kaveerata.
Toivoisin hänen tulevan jonain päivänä toisiin ajatuksiin suhteeni.Ystäväni ovat sanoneet minulle monta kertaa,että minun pitäisi unohtaa hänet,mutta en olisi halunnut menettää hänen ystävyyttään.Vaikka hän ei olekaan mikään maailman sosiaalisin ihminen,hän oli silti ystäväni.
Haluaisin tavata jonkun,joka on kokenut saman ja haluaisi jakaa kokemuksensa kanssani.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kirjoittamasi kuulosti tutulta.
Tutustuin erääseen samanikäiseen poikaan kaverini kautta. Ystävystyttiin vuosien varrella ja rakastuin häneen. Luulin että hänkin oli rakastunut minuun. Tavallaan kai olikin.
Toivoin jo että hän on "tulevaisuuteni aviomies". Mutta eipä kauaa, kun hän ilmoitti rakastavansa minua YSTÄVÄNÄ eikä halua muuta. Sitten kaikki romahti, mulla. Uskoni tulevaan, rakkauteen ja ystävään. Sanoin etten tällä hetkellä vaan pysty olemaan ystävä.
Kului hiukan yli 2 vuotta. Ei pidetty mitään yhteyttä. Mulla ei ollu mitään hänen yhteystietojaan. Ikävöin häntä usein. Toivoin saavani mahdollisuuden tavata hänet ja aloittaa ystävyytemme uudestaan, sillä se merkitsee minulle paljon. En ole unohtanut häntä näiden 2 vuoden aikana.
Kuulin jokin aika sitten että "hän" on töissä eräässä kaupungin baarissa. Menin yhtenä iltana moikkaamaan häntä (en ollut kännissä). Olin tosi ilonen hänet nähdessäni. Juteltiin ja kysyin "voitasko olla kavereita", hän suostui.
Tällä hetkellä hän tekee 2 työtä. Enkä tiedä onko hänellä puh. nroani. Tulevaisuus näyttää, millaisen kaveruuden voimme jakaa. Hyviä kavereita/ ystäviä ei musta koskaan ole liikaa.