yksi vai kaksi koiraa?

siis minulla tulee olemaan.
1. niistä on seuraa toisilleen
2. on vaan ihanaa kun on monta turria...

miinuksia sitten...

1. vaikeampaa löytää hoitopaikkaa loman ajaksi
2. kouluttaminen vaikeampaa ellei voi/jaksa käydä yksitellen molempien kanssa

taloudessani oli aiemmin sheltti jolle hankin kaverin sen ollessa juuri vuoden, sillä kaverilla oli virtaa (lue:tuhovimma) laittaa kämppä remonttiin tylsyyksissään. tuhot loppui samantien kun sai kaverin. nyt tuo vanhus on taivaassa ja nuorempi menetti täysin elämänhalunsa ja turkkinsa kiillon ku njäi yksin.. joten nyt kaverina kirmaa kultsun pentu. johan taas turkki kiiltää ja poika nuorenee silmissä!

Meillä on kaksi keskikokoista koiraa.Mietittiin tarkkaan toisen koiran ottamista,kun vanhempi oli ollut niin monta vuotta itsekseen.Hyvin se kuitenkin tottui toiseen koiraan.Ihan alussa se ei halunnut olla edes samassa huoneessa pennun kanssa,mutta kun pentu kasvoi,niistä tuli ihan kaverit.Ja pennun oli helppo ottaa vanhemmasta koirasta mallia ja oppia sitä kautta "koiramaisia" asioita.

Kaksi koiraa menee ainakin meillä siinä missä yksikin.Jos ei jaksa käyttää niitä erikseen lenkillä,voi käyttää ne yhtäaikaa.Niistä on toisilleen seuraa.Selvästi huomaa,että tykkäävät toisistaan,kun nukkuvat yöt usein ihan vierekkäin sohvalla tai lattialla.Meillä molemmilla,miehellä ja minulla,on oma "vauveli",jota rapsutella,vaikka tietenkin molemmat koirat ovat aivan yhtä rakkaita kummallekin.

Ainoa huolenaihe minulle on nyt tullut siitä,että mitäs sitten kun vanhempi koira kuolee?(Se on jo lähes 10-vuotias,nuorempi on parivuotias.)Nuorempi koira ei ole tottunut olemaan yksin.Pitäisikö sitten ottaa taas toinen koira ja miten koirat tottuvat toisiinsa?Toisaalta en haluaisi enää enempää koiria,koska aiomme lapsiakin hankkia jossain vaiheessa.Minulla ei riittäisi aikaa kaikille.

Mutta suosittelen kyllä ehdottomasti kahta koiraa.Miinuspuoliakin tuossa jo tuli,mutta yleisesti ottaen kaksi koiraa ei ole ongelma.Kunhan vaan muistaa huomioida molempia,yhdessä ja erikseen. :)

Meillä oli alussa sekaroituinen koiruli ja noin vuosi sitten hankimme briardin pennun ja nykyään koirat ovat erottamattomat. Toinen saa hepulin jos toinen koira on yli tunnin poissa. :D Muutenkin koirani ovat paljon sosiaalisempia kahdestaan kun yksinään.
Ainakin nyt on tasapuolista tappelua kun ihmisen kanssa joutuu aina vähän varomaan ettei satu. :D tottakai koira vs. koira leikkiäkin pitää vartioida ettei satu pahasti.
Onhan se toki hieman työläämpää, mutta on se sen arvoista. Ihania nuo karvaiset.

Meillä on niitä koiruuksia ollut jo kymmeniä vuosia laumallinen. Kyllä koiralle koirakaveri on se paras kaveri. Ainakin ihmisen jälkeen: ja lisäksi koirakaverissa on se hyvä puoli, että koirakavereilla on toisilleen aikaa 24 tuntia vuorokaudessa, kun me ihmiskaverit joudumme aina välillä poistumaan muihin tehtäviin.

Toki kuluja ja vaivaa on enemmän kuin yhdestä koirasta. Vaan vähän samoin kuin lapsestakin: kyllä se yksi ja ainoa on suhteessa kallein ja aikaavievin vaihtoehto.

Useamman koiran laumassa on vain pidettävä huoli, että ikäerot ja sukupuolijakauma on passeli sekä rodu(i)lle sopiva. Teidän tapauksessanne kuulostaisi, että ikäeroa ainakin tulee olemaan riittävästi. Ja jos se uusi koira on vielä eri sukupuolta kuin entinen, ei pitäisi olla näkyvissä mitään ongelmia.

Paitsi sitten kun juoksuaika koittaa nartulla: vaan kunnollinen kokoero on siihenkin vaivaan hyvä ensiapu. Ei pääse sattumaan vahinkoja :-))

kyllä sen jo järkikin sanoo. Mikäli koira on elellyt ylhäisessä yksinäisyydessä jo pidemmän aikaa, niin toinen tulokas saattaa laittaa aika pahasti pasmat sekaisin. Äidilläni oli juuri tuollainen tilanne: vanhahko narttukoira (vieläpä leikkaamaton) sai "kaverikseen" narttupennun. Nyt vanhempi koira on silmin nähden ahdistunut (tottunut saamaan kaiken huomion itselleen) ja masentuneen oloinen, vaikkei pentua satuta tai mitään.
Itselläni puolestaan on erittäin sosiaalinen urospentu, joka ikäänkuin suutahtaa minulle kun joudumme lähtemään koiran luota, esim. koirapuistosta. Eli toinen koira on ilmeisesti viisainta hankkia jossain vaiheessa.
Riippuu siis todella paljon myös koiran luonteesta.