johtuu ja mikä on se "aines" ihmisessä, joka saa aikaan niin ankean tunteen.
Joskus, kun ihminen säikätää jotakin, saatta koko ruumis reagoida ja saada tuntemuksia aikaan, mutta silloin on kyse eri "aineksesta" kuin se, mitä masennus tuottaa. Onko masennus jollakin tavalla kierre, että kun ensin masentuu, alkaa ruumis tuottaa jotakin, joka madaltaa tunnetasoa ja sen takia masennus jatkuu, vaikka muuten olisi masennuksen aiheuttajasta jo selvinnytkin?
Osaako tähän kukaan vastata?
Joskus, kun ihminen säikätää jotakin, saatta koko ruumis reagoida ja saada tuntemuksia aikaan, mutta silloin on kyse eri "aineksesta" kuin se, mitä masennus tuottaa. Onko masennus jollakin tavalla kierre, että kun ensin masentuu, alkaa ruumis tuottaa jotakin, joka madaltaa tunnetasoa ja sen takia masennus jatkuu, vaikka muuten olisi masennuksen aiheuttajasta jo selvinnytkin?
Osaako tähän kukaan vastata?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen sitä mieltä, että keho ja mieli ovat ehdottomasti kokonaisuus. "Terve mieli terveessä ruumissa - sanotaan".
Depression kanssa eläneenä olen tullut siihen tulokseen, että ensisijaisesti täytyy olla geeneissä/perimässä taipumus depressioon. Tämä liittyy aivokemiaan.
Sitten: jotkin elämäntapahtumat kuten menetykset, erot jne... laukaisevat tämän LUONNOLLISEN tilan. Depressiohan on varsin terve ja luonnollinen reaktio pahoihin elämän tapahtumiin yms. Depressio lamaa ja samalla suojaa omaa psyykeämme.
Kun laukaisevia tekijöitä on riittävästi, alkaa mieliala laskea, ajatukset muuttuvat synkiksi jne.. Tämä puolestaan vaikuttaa kehomme reaktioihin. Aivokemia muuttuu: Serotoniin tuotanto on tässä oleellinen tekijä. Ja tähän vaikuttavat depression hoidossa käytettävät ssri-lääkkeet.
Kyllä, mielestäni depressio on noidankehä. Kun huomaa oman toimintakykynsä laskevan, masentuuhan siitä lisää... Lisäksi depressioon saattaa liittyä myös vahvaa ahdistusta ja fyysisiä muitakin oireita, kuten pahoinvontia ja laihtumista jne.. jne..
Eli depressio on kokonaisvaltainen sairaus!
Mitä mieltä olet, onko ihmisessä kaikkiin sairauksiin parantavasti vaikuttavia tekijöitä, jos ne vain löytäisi.
Itselläni vakava masennus parani, kun aloin uskomaan hyviin asioihin ja luottamaan elämään.
Olen miettinyt sitä, että kun sen opin, on koko ruumiinikin ja psyykkeni tullut terveeksi ja toimintatarmoiseksi, eli liikkuukohan minussa nyt, jokin terveyttä tuova aines, eritavalla, kun ennen, jolloin olin hyvinkin herkkä masentumaan ja keräsin huolia itseeni.
Siis, ihminen elää hyvässä tai pahassa kehässä ja ehkäpä meillä on viisaus päästä pahasta kehästä irti, kun vain löytäisimme sen oikean keinon.
Ennen ihmisillä oli niin paljon tekemistä toimeentulon ja ihmissuhteiden kanssa ja ympärillä oli niin paljon terapeutteja, koko suku ja vieläpä kylän väkikin, että he olivat vähemmän alttiina sairastua masennukseen. Jääkö ihmisellä liikaa nykyään aikaa ajatella itseä ja itseä kohdanneita tapahtumia.
Kyllä tähän nykyiseen masennus tulvaan pitäisi edes jokin selitys löytyä ja meidän tulisi saada samaa viisautta takaisin, mitä oli niillä aikaisemman ajan ukoilla ja akoilla. He vain polskuttelivat menemään, tapahtui mitä tapahtui. He siis kestivät enemmän, kuin meidän aikamme ihmiset.
Niin juuri, ennen ihmisten arkipäivä oli paljon "sosiaalisempaa", jopa kauppareissut. Äitini teki yleensä ne polkupyörällä. Samalla reissulla keskusteltiin kaupassa tuttujen kyläläisten kanssa kaikki asiat. Omat sairaudet, ilot ja surut. Kylässä käytiin myös ihan ohi poiketessa. Elämä oli kiireetöntä, ja ihmiset välittivät toisistaan.
Nykyajan "nopeasti rahat pois" tyyli kaikissa palveluissa on vienyt ihmisten mielenkiinnon, jopa omaa työtänsä kohtaan.
Mitään pikku palveluksia ei enää tehdä pelkästä avuliaisuudesta, josta tulee hyvä mieli molemmille. Rahasta on aina kysymys. Kylään ei sovi mennä, ellei käsketä. Jokainen murehtii asiansa omassa lokerossaan. Tälläista on nykypäivän elämä, siksi kukaan ei enää tunne työn iloa. Verenmaku suussa on painettava, että ulospäin näyttäisi hyvälle. Me voimme kuitenkin paljon pahemmin, kuin ennen. En koskaan kuullut lapsuudessani sanaa depressio, tai masennus. Ikävä kyllä itse olen sen uhri tämän päivän yhteiskunnassa.
Aivan totta, että kylään ei mennä, eikä tulla spontaanisti, vaan ensin on varattava aika, kuin ainakin vaikkapa lääkärille. Aika omituiseksi on elämä mennyt.
Entä todellakin tuo auttaminen. Nyt, kun meillä on rakennettu, olen saanut sen erityisesti huomata, että talkoohenkeä ja auttamisen halua ei ole olemasakaan ja parhaat ystävätkin väistyvät poissa.
Minäkin kävin aikanani syvän masennuksen läpi ja nyt sanon, että olen siitä kiitollinen, vaikka silloin, kun se oli minussa, en olisi sitä millään jaksanut sietää. Se kuitenkin muutti minut ja pani arvoasetelmani aivan erilaiseksi, kuin mitä ne olivat sitä ennen.
Itse olen ollut valmis antamaan apua kaikille, jotka ovat pyytäneet ja myös heille, jotka eivät ole pyytäneet, mutta ovat selkeästi avun tarpeessa.
Muistatko, miten äiti Theressa antoi prinsesa Dianalle ohjeeksi toisten auttamiseen, silloin, kun on itse avuntarpeessa ja masentunut.
Tiedätkö, että se on todellinen lääke, sillä auttaessaan levittää hyvää henkeä ja auttaessaan puhuu hyvää, niin kuin tekeekin. Siitä tulee hiljalleen aivan tapa, olla hyvän kanssa tekemisissä ja hiljalleen ajatusmaailmakin valostuu.
Jos tämän ajan itsekeskeinen ihminen tietäisi, miten hyvän antaminen kertautuu omassa ja toisten elämässä, niin kaikki haluaisivat luopua itsekeskeisyydestä ja alkaa jakaa omastaan ja näin he pääsisivät siitä noidankehästä, jossa on paha olla, hyvään kehään, jossa on tasapaino ja hyvä olla.
Herättipä kauniita ajatuksia tuo, kun kerroit äitisi tehneen kauppareissut pyörällä ja samalla saaneen terapiaa ja antaneen terapiaa. Tuollaista elämän tulisi olla. Nyt jos näkee kauppareissulla jonkun tutun, niin yleensä on niin kiire, joko itsellä tai tutulla, että hyvä jos päivää kerkeää sanoa. Huh, olemme eksyksissä, mutta pyritään poissa eksymyksestä ja otetaan viisaus avuksi ja annetaan itselle armahdusta, samoin kuin lähimmäisillekin ja annetaan kaikkea hyvää.
Sinulle oikein paljon kaikkea hyvää. Varmasti sinäkin saat jonakin päivänä jättää masennuksen taaksesi ja saat huomata, että olet saanut muuttua ja siitä olet oleva kiitollinen.
Ei niin vaikea asia, kuin masennus, voi olla kenenkään kohdalla merkityksetön.
Olikohan se nyt serotoniini se aines, joka vähenee elimistöstä ja ns. aiheuttaa masennuksen. Esim. naisilla odotusaikana tämä hormoonitaso kasvaa ja näin ollen olo parantuu luontaisesti. Samalla tavalla esim. ihastuessamme tai jopa palavasti rakastuessamme koemme hyvän olon tunteen, jonka juuri serotoniinin korkea hormoonitaso elimistössämme aiheuttaa. Vuoden luontaistuotteeksi valittu EP-DHA-valmiste on hyvä apu. Vinkkinä voisin kaikille vähänkin masennuksesta tai sen esiasteesta kärsiville lisäksi suositella puolisonsa kanssa antaumuksellisia seksihetkiä. Tämä parantaa serotoniinin tasoa ja siten vähentää riskiä masennukseen, sekä parantaa sen hetkistä olotilaa.