Olen tässä pohdiskellut omaa elämää pitkin ja poikin. Välillä on vaikeaa hyväksyä ettei ole yhtä tehokas kuin muut ihmiset. Ei hyväksy masista todelliseksi sairaudeksi ja kiusaa itteään kun ei töissä pysty käymään. Fyysisen vamman työkyvyttömyydeksi hyväksyy helposti, mutta kun ulos ei näy mitään vammaa, niin hyväksyminen on vaikeaa. Minä nyt olen tällänen melankolinen ja sillä sipuli. Jos haluan elää, on se vain hyväksyttävä. Joskus jopa tuntuu hyvältä ettei tarvitse puurtaa, koska tein raskasta työtä ja usein vastahakoisesti. Mitä elämää se sellainen on että hampaat irvessä painaa ja voi pahoin? Lääkitys , terapia ja henkiset asiat ovat nyt minulle tärkeitä ja kiitän niistä luojaani. Voi olla ettei se elämä tästä mihinkään muutu, ehkä hyvä niin.... voimia kaikille
Hyväksyminen
j.e.j
1221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
voimia ja kiitos syvästi ajattelevasta itsestäsi. Emme ole kaikki samanlaisia ja siksi on aivan ihana nähdä juuri tuollainen kirjoitus, jossa realiteetit on hyväksytty ja vaikeiden asioiden keskeltäkin loistaa hyväksyntä ja toivo.