Löytyi aiemmasta ketjusta.. vanha teksti.. Kuka lie runoillut..
Nythän on niin että homesairauksien syy on korvien välissä. Vaatikaamme oireenmukaista kunnon hoitoa. Kovat lääkkeet päälle. Parhaiten homeastmaan ja epätyypilliseen astmaan ja astmankaltaiseen tulehdukseen auttaa epilepsilääkkeet ja psykoosipotilaiden lääkkeet. Vähemmästä ei ole apua. Niillä kun homeita hoitaa niin pääsee varmimmin eläkkeelle. Se näkkyy tilastoissa. Se oikein hehkuu tilastoissa. Eläkkeelle lähteneistä on toiseksi eniten psyykelääkepotilaita. Vaan muistankohan ihan oikein. Saattoipa olla peräti eniten. Homepotilaan on lääkehumalan keskellä muistettava aina aika ajoin karjaista sana home varoitukseksi koko seutukunnalle mokomien vihreiden ja mustien läiskien vaaroista ja juostava ja homeita kiinni ja pantava niitä pussiin ja vietävä niitä ulos, missä niiden oikea koti on. Niitä on käsiteltävä hellävaroen koska muuten voivat mennä ihan littuun. Ulkona niitä voi hoivata mutta sisällä niille pitää olla hyvin, hyvin vihainen.
Sitten ei muuta kuin eläkettä odottamaan.
Nythän on niin että homesairauksien syy on korvien välissä. Vaatikaamme oireenmukaista kunnon hoitoa. Kovat lääkkeet päälle. Parhaiten homeastmaan ja epätyypilliseen astmaan ja astmankaltaiseen tulehdukseen auttaa epilepsilääkkeet ja psykoosipotilaiden lääkkeet. Vähemmästä ei ole apua. Niillä kun homeita hoitaa niin pääsee varmimmin eläkkeelle. Se näkkyy tilastoissa. Se oikein hehkuu tilastoissa. Eläkkeelle lähteneistä on toiseksi eniten psyykelääkepotilaita. Vaan muistankohan ihan oikein. Saattoipa olla peräti eniten. Homepotilaan on lääkehumalan keskellä muistettava aina aika ajoin karjaista sana home varoitukseksi koko seutukunnalle mokomien vihreiden ja mustien läiskien vaaroista ja juostava ja homeita kiinni ja pantava niitä pussiin ja vietävä niitä ulos, missä niiden oikea koti on. Niitä on käsiteltävä hellävaroen koska muuten voivat mennä ihan littuun. Ulkona niitä voi hoivata mutta sisällä niille pitää olla hyvin, hyvin vihainen.
Sitten ei muuta kuin eläkettä odottamaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
nyt lähinnä alkaa vain itkettämään.
Jokaisen vakuutuslääkärin pitäisi päästä naimisiin homeista sairastuneen kanssa. Arki tässä on sitä selviytymistä.
TTL:n potilasosastolla istui terveen näköisiä henkilöitä, ei meistä päällepäin näy, että elämä ei enää ihan yksinkertaista olekaan. Siksi ymmärrän kyllä, että joidenkin on vaikea uskoa miten vaikeaa elämä loppuviimein homesairaan kanssa on.
Tosi pitkään en kertonut mistään ongelmista miehelleni, hän inhoaa sairastumista ja sairauksia yli kaiken. Meillä ei kukaan koskaan sairastanut, töissä käytiin jos oli vähän nuhaa tai kipuja, iltasella ehti levätä ja viikonloput parannella itseään jos pahemmin oli kipeänä. Toisaalta ei meillä juuri koskaan mitään sairastumisia ollutkaan. Perusterveitä olimme kaikki.
Pikku hiljaa mieheni alkoi huomauttelemaan tajuttomasta väsymyksestäni, siitä etten enää jaksanut tehdä kotona juuri mitään, nukkua vain. Nyt tilanne on se, että mieheni huolehtii mitä voin ja saan tehdä. Ja se johtuu siitä, että hän on nähnyt ne reaktiot mitkä mistäkin puuhastelusta päälle tulevat. Mieheni oli jopa työpaikallaan kertonut, että vaimo joutuu kohta eläkkeelle. Työkaveri sitten kaupassa tule juttelemaan ja minä sain miltei sydänkohtauksen noista kommenteista. En tosiaankaan ole jäämässä eläkkeelle, mutta siltä tilanteeni näyttää mieheni mielestä. Minulle hän tosin ei asiaa ole ääneen sanonut, koska tietää mitä asiasta itse ajattelen.
Mutta toisaalta, missä minulla on enää oireetonta aikaa, kotona tietokoneen ääressä. Jos käyn ulkona kuumeilen kohta, yskin, väsyn ja voin huonosti. Olen siis täysin terve, enkä kuitenkaan koskaan enää ole terve.
Kehoitan kaikkia naureskelemaan homeista sairastuneille ja homeista sairastuneiden kustannuksella, niin kauan kun vielä ovat itse terveitä. Joskus nämä naurut voi olla naurettu.
Kotona voin hyvin., Sit lähden ain sairasloman jälkeen töihin, olen parantunut. Jipii!
Kirjoitan suomi24 palstalle sormet tutisten... Hei tutut.. MÄ oon terve! (ai taasko)?
Muutama tunti työpaikalla,, taas tutut oireet palaa,, nivelet alkaa särkemään, alkaa viluttaa, ääni menee, yskittää..
Alkaa hymy hyytyyn ja mieli muuttuu alakuloon.
Illal kova väsymys. Viikonloppusin taas terveys palautuu osittain.. Kunnes taas töihin.
Hitonmoinen kierre tässä on !!
Terveydenhuolto on vaan pessyt kätensä..mun osalta.
Joo, laitetaan pari päivää sairista, käsketään "syödä oheinen resepti""
--?(se varmaan auttais enemmän mitä ne toistuvat kuurit)
Niin lähtee homekorva homekarvoineen siitä hengailemasta, ruikuttamasta, ja viemästä kallista aikaa muilta todella sairailta potilailta.
Meilläkään mies ei tykkää sairasteluista, on aina terve, pienes flunssas töihin,, jne,, Näin teimme vuosikausia, Pienistä ei ruikuteltu, SE on heikkoutta.
NYT kaikki muuttui,, mun osalta. Kun oireet palaa AINA VAAN, oon kokeillu vitamiinia,, ilmanputsarit, ym työpiste vaihdettu...
Mutta aina tuodaan niitä homepapereita ja kirjoja toisesta työpaikasta, ja ruletti on taas käynnissä sen viikon osalta.
Pomo kehtas ehdottaa... VOisitko vaan sinnitellä, ajattelet vaan täysillä että oireita ei tuu, niin ne jää pois..
VOI kun se oliskin niin helppoo.. Ei sitä pysty tahdonvoimalla estämään elimistön reaktioita.
Kun homeitiöitä sisältävä esine annetaan käteen, mulla menee ääni, yskin taukoamatta, nenä alkaa tihuumaan ja pari tuntii sen jälkeen alkaa tärinä, huono olo, vilutus yms..
Täs sairiksella taas, ja parin päivän päästä töihin, ihmiskokeilemaan. Josko tahdonvoimalla taas yritän. Kunhan siinä onnistun, meen sirkukseen töihin.
Syysterveisiä tutuille..
-homekorva-
vaikka elämä nyt näyttää sen nurjemman puolen , niin kyllä se vielä joskus edes vähän kirkastuu!
Itse olen jo jollakin tasolla sopeutunut tähän sairasteluuni; joku päivä parempi, joku huonompi.
Toimeentuloni ei ole hääppöinen; päivässä työmarkkinatukea 7,17e. Työkyvyttömyyseläkettä ei myönnetä;terve olet, astma kohtalaisen hyvin hallinnassa lääkkeillä, laaja-alaiset tuki-ja liikuntaelinten kivut; no, nehän hoituu tulehduskipulääkkeillä, lonkan kulumaan sitä samaa, niin ei koske niin kovin kävellessä ja tehdessä näitä kotihommia, eikä se ympärivuotinen nuhakaan niin paha vaiva ole, siihenkin tottuu...Ja jos poskiontelot tulehtuu astma- ja allergialääkityksestä huolimatta niin sitten antibioottia...
Pää pystyyn, kyllä se päivä paistaa vielä joskus risukasaankin, vaikka se ei juuri tällä hetkellä siltä tuntuisikaan!
Terveisin Mammi
En sopeudu, enkä edes yritä sopeutua tähän välinpitämättömien idioottien aiheuttamaan sairasteluuni.
Taloudellisesti minulla ei ole tiukkaa, henkisesti kyllä. On vaikea ajatella kohta taas tapaavansa näitä välinpitämättömyyden mestareita tuolla työpaikalla. Yksikin väärä sana ja minulta tulee tuhat sanaa takaisin.
ensialkuun. Mutta aika on tehnyt tehtävänsä, olen kai jo menettänyt toivoni että tähän joskus tulisi muutos.
Elämä jatkuu, vaikkakin pienemmissä ympyröissä, kun ei pysty missään liikumaan oireilun vuoksi.Pystyn jopa nauramaan jo monille asioille nykyisin, vaikka jälkikäteen ajatellen meni monta vuotta, ettei juuri mikään naurattanut enkä tuntenut iloa mistään.Kyllä vääryydet saavat minut minut edelleen kiukkuiseksi, mutta osaan jo iloitakin monista asioista; kuten siitä, että henki kuitenkin säilyi, vaikkakin vähän raihnaisena.
"Mikä ei tapa, se vahvistaa!"
Yritä jaksaa, olemme kaikki tukenasi ja samassa tilanteessa loppujen lopuksi!!
eikä vihani vähene hevin. Varsinkin kun sairasteluni ei ole vain minun ongelma. Se vaikeuttaa myös mieheni elämää.
Viikonloppuna on 40-vuotispäivät. Tapahtuma pidetään ulkona ja navetan ylisillä. Lehmiä navetassa ei ole ollut pitkään aikaan, tila on siivottu yms., en vain tiedä pystynkö ko. tilassa olemaan. Mieheni sisko pyysi meidän käymään tilassa ja kertomaan pystynkö siellä olemaan. Kävimme ja kerroin että ihan ok olo, vaikka tuskin pystyn siellä olemaan, mutta en ala koko järjestelyitä muuttamaan itseni vuoksi. Yritän ottaa kaikki mahdolliset lääkkeet ja vedän avaavaan niin että naparouskuu. Ja jos ei onnistu ei onnistu.
Ilkeintä on että kaikki katselee ja huolehtii miten minä voin. HITTO miten inhottavaa. Itse olen kirjoitellut lähinnä täällä palstalla, mutta miehelleni on nähtävästi terapiaa kertoa ongelmistani kaikille vastaantulijoille. Siitä olen hänelle hiljaisesti tosi vihainen, mutta en voi sanoa sitä hänelle ääneen. Yritän vain sanoa, että et nyt kertoisi ihan kaikkia ja kaikille. Mutta hän väittää näin suojelevansa minua, että muutkin tietävät auttaa ennenkuin on myöhäistä. Just joo, pahoja, tosi pahoja reaktioita ei ole tullut pitkään aikaan ja jos tulee niin tulee. Pahinta on olla kävelevä sairaskertomus. Asenne homeisiin on tosin muuttunut ystävä- ja tuttavapiirissämme tosi paljon.
Kakspiippunen juttu, tuo miehesi käytös. Toisaalta on erittäin hyvä, että tuttavapiirisi saa laajaltikin tietoa homeiden vaarallisuudesta. Toisaalta taas ymmärrän kiukkusi. Musta ainakin tuntuu, että haluan olla ensisijaisesti minä. Ihminen nimeltä xxx, jolla on se ja tämä ja tuo ominaisuus, ja jolla lisäksi sattuu olemaan homesairaus. En missään nimessä haluaisi tulla "luokitelluksi" ensin homesairaaksi ja vasta sitten kaikeksi muuksi, jota myös olen. Juttele vaan sitkeästi päivän politiikasta, telkkariohjelmista, lukemisisista, harrastuksista jne., kyllä ne tutukin jossain vaiheessa huomaavat, että sinä olet ensisijaisesti edelleen sinä. Jotain ominaisuuksia vaan on tullut lisää.
mitä tarkoitin.
Vaikeaa se vain on. Tänään siivoilin ja eihän se oikein sujunut. Kun ystäväni tuli tuomaan reseptiä uuteen ruokaan hän ihmetteli mikä ääntäni vaivaa ja miksi näytän niin sairaalta. Ja minä vain vähän siivoilin. Tosi hiton hyvä kunto. Ystäväni alkoi sitten kertoilemaan äidistään jolla on alveoliitti, hänkin on kuulemma paremmassa kunnossa kuin minä. Jep. Oli tosi nasta kuulla, että hänen yli 70 v äitinsä jaksaa tehdä sisähommia ihan hyvin, kunhan ei mene navetalle.
Olisit vain nähnyt mieheni ilmeen. Ystäväni jatkoi puhetta vaikka potkin häntä pöydän alta mustelmille. Kertoi vain halunneensa auttaa. Katsos kun mieheni pitäisi tehdä nyt myös kaikki kotihommat ystävieni mielestä. Ei saa rasittaa vaivaista vaimoa ei. Sillähän on taas ääni mennyt ja yskii ...
Ole siinä sitten ensin minä ja sitten vasta sairas. Pystyn peittämään sairauteni jos en tee mitään. Mutta vähäinen rasitus, käveleminen, puhuminen yms. paljastaa olotilani vääjäämättä ystäville nyt ainakin. Että silleen on kiva sairastaa, varsinkin kun on jatkuvasti olo että on kuumetta, mutta sitä ei nyt ole. Ihan normaalit lukemat tulee mittarista.
No huomenna tulee vieraita viikonlopuksi ja paljon on tekemättä. Ja sitten on vielä ne juhlat joissa pitää jaksaa juhlia aamuun nyt vähintäänkin. Ja mitä minä haluaisin nyt tehdä, nukkua nukkua ja nukkua.
Home
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoille ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa,
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
-Eino Leino-