Äitini

masennukseen nuorimman lapsensa synnytyksen yhteydessä. Vaikka siitä on todella kauan aikaa jo kulunu, joskus pohdin, että millä tavalla häntä olisi voinut auttaa.
Hänellä oli kuusi lasta ja kaikki peräjälkeen syntyneitä ja hän kesti sairautensa keskellä vaikka mitä, köyhyyttä, miehen juopottelua ja mitä muita ongelmia ihmisen elämässä voikaan olla. Sairautensa keskelläkin hän oli hyvä ihminen ja ajatteli lähimmäisiään ja pyrki vähilläkin varoillaan auttamaan itseään köyhempiä.

Oli hänellä toki pahoja kausiakin ja usein hän sai itsensä pahantuuliseksi omien ajatustensa pohjaltakin, mutta useimmiten niihin pahantuulen tiloihin oli syynä vaikeat olotilat.

Minä pidän sankarina äitiä, joka jaksoi sairautensa keskelläkin elää niin kauan, että kaikki lapset kasvoivat aikuisiksi.
Äitini on kuollut, mutta vaikka me lapset saimme nähdä monia surullisia asioita äitimme sairauden takia, jäi meille jokaiselle vain rakkaus äitiämme kohtaan. Häntä pidämme todellisena elämänsankarina.
Helppohan terveenä on olla äiti, mutta että kykenee sairaanakin äidin osan loppuun saattamaan, se onkin jo jotakin.
2232
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

käsittää äitinsä sairastumista ja siksi näistä lapsista kasvaakin usein tuntosarvet aktiivisena eläviä. Koska he jo lapsuudesta joutuvat tarkkailemaan läheisen ihmisen mielialoja, kasvaa heistä itsestään usein syvällisesti ajattelevia ihmisiä.

Äänestä

Tosi ihanaa, että osaatte ottaa asian noin, ettekä jää rypemään pahoissa ajatuksissa ja tunteissa =O)! Äitinne on tosiaan varmasti tehnyt kaikkensa teidän eteenne. Masennus on katala sairaus, eikä kukaan sen puhkeamiselle mitään voi. Kaikkea hyvää sinulle!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


sairastui kirjoitti:

masennukseen nuorimman lapsensa synnytyksen yhteydessä. Vaikka siitä on todella kauan aikaa jo kulunu, joskus pohdin, että millä tavalla häntä olisi voinut auttaa.
Hänellä oli kuusi lasta ja kaikki peräjälkeen syntyneitä ja hän kesti sairautensa keskellä vaikka mitä, köyhyyttä, miehen juopottelua ja mitä muita ongelmia ihmisen elämässä voikaan olla. Sairautensa keskelläkin hän oli hyvä ihminen ja ajatteli lähimmäisiään ja pyrki vähilläkin varoillaan auttamaan itseään köyhempiä.

Oli hänellä toki pahoja kausiakin ja usein hän sai itsensä pahantuuliseksi omien ajatustensa pohjaltakin, mutta useimmiten niihin pahantuulen tiloihin oli syynä vaikeat olotilat.

Minä pidän sankarina äitiä, joka jaksoi sairautensa keskelläkin elää niin kauan, että kaikki lapset kasvoivat aikuisiksi.
Äitini on kuollut, mutta vaikka me lapset saimme nähdä monia surullisia asioita äitimme sairauden takia, jäi meille jokaiselle vain rakkaus äitiämme kohtaan. Häntä pidämme todellisena elämänsankarina.
Helppohan terveenä on olla äiti, mutta että kykenee sairaanakin äidin osan loppuun saattamaan, se onkin jo jotakin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu