Kuinka kauan aikaa olette "tapailleet salaa", eli siis ennenkuin vieneet uuden tyttö-/poikaystävänne lapsenne silmien eteen? Itse olen toistaiseksi tapaillut uuttani silloin, kun lapseni ollut etällä, mummulassa, kaverilla yökylässä tms. Eli lapseni ei tiedä uudesta.
Olen kuitenkin alkanut miettimään, milloin lapset alkavat vaistoamaan tällaisia "äidin onnenpäiviä" ja että milloin sitten voisi uuden tuoda kotiin ja yöksikin. Entä miten selittää uuden rakkaan löytyminen lapselle, millä sanoin...? Lapset 8 ja 10v.
Kertokaapa vähän kokemuksia, miten olette toimineet ;-)
Olen kuitenkin alkanut miettimään, milloin lapset alkavat vaistoamaan tällaisia "äidin onnenpäiviä" ja että milloin sitten voisi uuden tuoda kotiin ja yöksikin. Entä miten selittää uuden rakkaan löytyminen lapselle, millä sanoin...? Lapset 8 ja 10v.
Kertokaapa vähän kokemuksia, miten olette toimineet ;-)
Vastaukset 6
Vanhimmat
uutena "ystävänä" joka tulee esim. kahville tai syömään. Tätä toistetaan muutaman kerran ja seurataan reaktiota.. Yöpyminen vaatiikin jo enemmän selittelyä... rehellisyys ennenkaikkea, mutta kaikille osapuolille on annettava aikaa sopeutua...
Olen eronnut 9v sitten, lapseni on 10v. Koko aikana en ole tuonut kuin yhden miehen kotiin lapseni nähtäväksi, mutta siitäkin on aikaa jo vuosia.
Nyt tutustuin uuteen mieheen ja oli sovittu tapaamisesta minun luonani, hän siis asuu kauempana. Mutta kuinkas ollakkaan lapseni viikonloppumeno peruuntui ja hän olikin kotona. Otin pitkään harkitun riskin ja pyysin miesystäväni luoksemme viikonlopuksi kaikesta huolimatta.
Pelkäsin etukäteen kaikenlaisia mustasukkaisuusjuttuja jms. Mutta kaikki menikin loistavasti. Tulivat hyvin toimeen mies ja lapsi.
En tosin suosittele tälläistä ensitapaamista, mutta saattaa sekin onnistua!!
Mies ei tullut kotiimme "miesystävänä" , vain äidin uutena kaverina!
Lopullinen tilanne selviää ajan kanssa lapselle ja toimin täysin tilanteen mukaan....
Samaa touhua olen myös läpikäynyt. Toinen lapsi murkkuikäinen ja toinen vähän alle. Eli ei kovin kauan voinut asiaa "salata", lapset vaistoaa...
Aikani "salaa" tapailtuani, kerroin uudesta ystävästä. Kyselin mitä tykkäävät, jos kutsun kahville, ja ilmoitin etukäteen kun mies sitten oli tulossa. Taisi siinä kaikkia jännittää!
Vähitellen tutustuivat, ja asiat etenivät. Juttelin lasten kanssa ajoissa myös miehen jäämisestä yöksi meille, eikä siitä mitään hälyä noussut.
Kyllä sitä kaikki vähitellen uuteen tilanteeseen sopeutuvat, en kuitenkaan kiirehdi seurustelua pidemmälle, pidetty nyt yhtä puolisen vuotta.
Jotenkin kynnys yhteen muuttoon tuntuu liian suurelta, lapsia tässä tulee ajateltua ja suojeltua...
Lapset kuitenkin ajattelevat myös äidin parasta, ja yrittävät varmasti kovin ymmärtää ja sopeutua uuteen tilanteeseen.
Joskus ihmetyttää ihmisten arvostelu ja "ohjeistus" siitä, että ei liian pian eron jälkeen uutta suhdetta. Itse tapasin nykyisen n. puoli vuotta eron jälkeen. Aiemmin ei ollut edes haluja lähempään tuttavuuteen kenenkään kanssa.
Kait sitä jokainen itse tietää milloin on valmis aloittamaan uuden suhteen. Erosta selviytyminen on yksilöllistä, itse työstin asiaa heti täysillä, ja päätin etten anna sen romahduttaa elämääni, vaikka alku oli yhtä helvettiä, tuli ns. shokkiero.
Eli niin olen tuumaillut, että itse parhaiten tietää, miten on parasta toimia, ja milloin on "oikea aika".
Ainoana ohjeena antaisin rehellisyyden lapsiasi kohtaan, näin lapset voivat edelleenkin luottaa.
Ja tsemppiä ja onnenpäiviä lisää!
aluksi tapailimme joka toinen viikonloppu, kun kummankin lapset olivat silloin toisilla vanhemmillaan, sattui sopivasti juuri samat viikonloput. molemmat siis yh:ta.
muutaman kuukauden kuluttua "törmäsimme vahingossa" lapsinemme kaupungilla kahvilla, jonka jälkeen kävimme kahvilla jne...
olimme n. 2 vuotta yhdessä, ennenkuin muutimme yhteen. nyt siis olemme asuneet n. 2 vuotta kaikki 7 yhdessä.
olihan se alku hieman hankalaa, kun miehen lapset olivat hieman vanhempia ja vanhin silloin juuri 13 vuotias, mutta vaikeuksien kautta voittoon, heti ei pidä luovuttaa...
"Suojelimme" lapsia aikanaan eron aikana ja kerroimme vasta kun kaikki oli sovittu se selvää. Myöhemmin huomasin että lapsia olisi voinut valmistella eroon jotenkin olemalla avoimempi. Niinpä muutaman kuukauden tapailuani yksin huoltajille tutun "joka toinen viikonloppu" kaavan mukaan, kerroin lapsille ttä olen tavannut miehen, johon olen vähän ihastunut. Kerroin myös etten tiedä miten suhde onnistuu kun tutustumme enemmän. Lapset ehdottivat tapaamista, vaikka itse en ollut ajatellut sen vielä olevan ajankohtaista. Tapasimme kahvilassa ja siitä se alkoi. Suhde on jatkunut ja kaikki ok vielä pari vuotta tapahtuneen jälkeenkin.