hei!
mä en enää tiedä mikä mua vaivaa.. oon vajaassa vuodessa muuttunut iloisesta ja pirteästä naisesta (23v) päionvastaiseksi.
mä ärsyynnyn helposti, jonka seurauksena on joko se että olen hiljainen ja masentuneen oloinen, tai sitten alan vittuilemaan (tai piilovittuileen), väittämään vastaan ja lopulta suutun. näin teen monesti kavereilleni.. mua vain alkaa ärsyttämään joku ihan pikkuseikka..
olen myös erittäin herkkä. kritiikkiä en kestä paljoakaan ja minut saa tosi helposti itkemään. pettynykset miesasioissa saa minut itkemään päiväkausia, mutta voin itkeä vaikka jokapäiväisen saippuasarjassa tapahtuneen juonen takia tai kerran aloin itkemään kun sain ylinopeussakot (poliisit vähän ihmettelivät).
en siis kestä paljoakaan pettymyksiä tai vastoinkäymisiä.
silti mulla on tavallaan kaksi roolia. toinen minäni on juuri edeellä mainittu ja toinen on se, jota olen töissä ja jota yritän kovasti esittää kavereilleni.
töissä käyn mielelläni, olen ahkera ja tunnollinen, ehkä hieman liiankin tunnollinen katsoessani ylityölistaani, ja sitten kavereilleni yritän esittää sitä entistä minääni, iloista ja pirteää..
välillä kun nauran, tuntuu kuin itkisin sisältäpäin.
yksi hyvä ystäväni on kysynytkin mikä mulla on kun suutun niin helposti ja välttelen välillä ihmisiä tai olen muuten vai outo (vetäytyvä ja välttelevä). sanon aina ettei mua mikää vaivaa.
tämä alkoi noin vuosi sitten.. silloin paras ystäväni löysi itselleen pitkäaikaisen poikaystävän ja kotona alkoi mennä asiat vanhemmillä huonosti, samoin mun omissa miesasioissani ei ollut silloin kehumista.
välillä oon tosi masentunut ja turhautunut itseeni.. väsyttää koko ajan, unelmoin paremmasta huomisesta.. huomisesta oman kullan vieressä ja siitä että voisin taas olla oma itseni..
kaverini ehdotti että menisin terapiaan, mutta en pysty puhumaan vieraalle ihmiselle.. (olen myös ujo..)
tämä syö mun sisint tosi paljon..
mä en enää tiedä mikä mua vaivaa.. oon vajaassa vuodessa muuttunut iloisesta ja pirteästä naisesta (23v) päionvastaiseksi.
mä ärsyynnyn helposti, jonka seurauksena on joko se että olen hiljainen ja masentuneen oloinen, tai sitten alan vittuilemaan (tai piilovittuileen), väittämään vastaan ja lopulta suutun. näin teen monesti kavereilleni.. mua vain alkaa ärsyttämään joku ihan pikkuseikka..
olen myös erittäin herkkä. kritiikkiä en kestä paljoakaan ja minut saa tosi helposti itkemään. pettynykset miesasioissa saa minut itkemään päiväkausia, mutta voin itkeä vaikka jokapäiväisen saippuasarjassa tapahtuneen juonen takia tai kerran aloin itkemään kun sain ylinopeussakot (poliisit vähän ihmettelivät).
en siis kestä paljoakaan pettymyksiä tai vastoinkäymisiä.
silti mulla on tavallaan kaksi roolia. toinen minäni on juuri edeellä mainittu ja toinen on se, jota olen töissä ja jota yritän kovasti esittää kavereilleni.
töissä käyn mielelläni, olen ahkera ja tunnollinen, ehkä hieman liiankin tunnollinen katsoessani ylityölistaani, ja sitten kavereilleni yritän esittää sitä entistä minääni, iloista ja pirteää..
välillä kun nauran, tuntuu kuin itkisin sisältäpäin.
yksi hyvä ystäväni on kysynytkin mikä mulla on kun suutun niin helposti ja välttelen välillä ihmisiä tai olen muuten vai outo (vetäytyvä ja välttelevä). sanon aina ettei mua mikää vaivaa.
tämä alkoi noin vuosi sitten.. silloin paras ystäväni löysi itselleen pitkäaikaisen poikaystävän ja kotona alkoi mennä asiat vanhemmillä huonosti, samoin mun omissa miesasioissani ei ollut silloin kehumista.
välillä oon tosi masentunut ja turhautunut itseeni.. väsyttää koko ajan, unelmoin paremmasta huomisesta.. huomisesta oman kullan vieressä ja siitä että voisin taas olla oma itseni..
kaverini ehdotti että menisin terapiaan, mutta en pysty puhumaan vieraalle ihmiselle.. (olen myös ujo..)
tämä syö mun sisint tosi paljon..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet aikuistumassa, nuoruus jäämässä taakse. Ihminen kasvaa ja muuttuu. Etsitkö itseäsi??
Mulla on hyvin paljon samanlaisia tuntemuksia, eikä mulla ainakaan liity mihinkään nuoruuden kriisiin koska olen jo kohta 30v. Olen sitä mieltä että kyseessä on sullakin mitä todennäköisimmin masennus tai yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Voi olla toki jotain ihan muutakin, mutta itselläni masennus diagnoosina tuollaisiin oireisiin. Tätä on jatkunut jo vuosikausia, jo sitä asti kun olin alle parikymppinen, eikä apua tunnu löytyvän... Mutta tsemppiä sulle ja aina kannattaa käydä ammatti-ihmisen juttusilla, siinä ei mitään häviäkään.
Jos käytät jotakin sukuhormooneihin vaikuttavaa lääkitystä syy voi olla siinä.
Toisaalta syy voi olla myös elämäntilateen hallitsemattomuudessa. Etenkin jos sattuu olemaan opiskelija ja tavoitteena on tietnkin saada jokin loppututkinto, mutta tuntuu että resurssit ei riitä. Pitäs ahtaa ja omaksua itseensä kokoajan mieletön määrä kaikenlaista tietoo eikä kuitenkaan koskaan ole oikeasti aikaa antaa aivojen sulatella tuota kaikkea.
Lepo ja rentoutus, rentouttavat myös aivoja, mutta vain kohtuulliseti käytettynä.
Hyväksy vain itsesi nyt just sellaisena kuin olet vikoineen päivineen ja mieti mikä on oleellista ja mihin sinun kannattaa energiasi käyttää! Toimi sitten sen mukaan.
niin, masennusta itsekin epäilin tai just jotain ahdistuneisuutta.. haluaisin kovasti mennä ammattiauttajan puheille, mutta en osaa puhua ventovieraalle ihmiselle tuntemuksistani, ujo kun olen. mun elämäs on tapahtunut niin paljon kaikenlaista negatiivista, että olisi saatava purkaa ne kaikki pois niinluulisin että sitten tämä helpottais ainakin vähän.
onkohan olemassa mitään sellaista terapeuttia tms jonka kanssa vois jutella kirjoittamalla (säshköpostitse tms)? kirjottamien luonnistuu multa paremmin kuin se puhuminen..
kiitos avusta..