heippa..tässä oon vuoden verran pyöritellyt ajatusta perheen perustamisesta. Kaikki alkoi siitä kun menkat oli kaksi viikkoa myöhässä, tein raskaustestin ja silloin pelkäsin plussaa..ja kun testi näyttikin miinusta murruin kuitenkin..salaa samalla testiä tehdessä mielessäni ajattelin ja kuvittelin millaiseksi meidän elämä pienokaisen myötä muuttuisi. Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa kohta kolme vuotta, saman katon alla eletty kaksi vuotta ja kihloissa reilu puolivuotta. Itselläni vakituinen työsuhde, poikaystävä koulussa satojen kilometrien päässä kotoa, näemme vain viikonloppuisin. Koulun jälkeen poikaystävä armeijaan, luultavasti vuodeksi. Intti johon menossa on kotipaikkakunnallamme.
Eli vielä olisi odotettava kunnes koulut ja intti olisi käyty. Mutta tuntuu että en malttaisi odottaa. Kuumeiluni on jotain ihan kamalaa. Aina kun lähtee kauppaan katselee ympärillä pyöriviä isoja mahoja ja tuntuu kuin niitä olisi jokapuolella, tai ehkä niihin kiinnittää vain enemmän huomiota kuin koskaan. Olen itsekin huomannut että käytökseni on muuttunut hirveäksi..en poikaystävälle puhu kuin vauvasta ja siitä miten ihanaa kaikki olisi, tiedän toki että ei se helppoa ole.
Käännän joka ikisen asian vauvoihin..niin paljon että poikaystävälläni menee jo hermot..muutamat kunnon riidatkin on aikaan saatu..en ole aivan täysissä järjissäni kun alan tappelemaan moisesta..mutta en vain ymmärrä kuinka kaikki aina lipsahtaa suusta. Joskus tuntuu ehkä jo siltä että tämä riippuvuuteni alkaa pikkuhiljaa hajottamaan suhdettamme..haluan lopettaa kaiken tämän haaveilun mutta en vain pysty..ollaan kuitenkin nuoria 20..joten kyllä tässä nyt aikaa olisi milloin vain myöhemmin..mutta joku mulla on takaraivossa mikä vain ei lähde kulumallakaan pois..yritän olla ajattelematta asiaa mutta jos en ajattele sitä näen siitä unta..olen monesti herännyt unesta jossa olen juuri synnyttänyt..olen täysin neuvoton..:( tappelen kaikesta turhastakin nykyään entistä useammin!!eikä seksi enää kiinnosta eikä siinä ole sitä samaa intoa kuin ennen..niin typerää mutta niin totta!!!!
Eli vielä olisi odotettava kunnes koulut ja intti olisi käyty. Mutta tuntuu että en malttaisi odottaa. Kuumeiluni on jotain ihan kamalaa. Aina kun lähtee kauppaan katselee ympärillä pyöriviä isoja mahoja ja tuntuu kuin niitä olisi jokapuolella, tai ehkä niihin kiinnittää vain enemmän huomiota kuin koskaan. Olen itsekin huomannut että käytökseni on muuttunut hirveäksi..en poikaystävälle puhu kuin vauvasta ja siitä miten ihanaa kaikki olisi, tiedän toki että ei se helppoa ole.
Käännän joka ikisen asian vauvoihin..niin paljon että poikaystävälläni menee jo hermot..muutamat kunnon riidatkin on aikaan saatu..en ole aivan täysissä järjissäni kun alan tappelemaan moisesta..mutta en vain ymmärrä kuinka kaikki aina lipsahtaa suusta. Joskus tuntuu ehkä jo siltä että tämä riippuvuuteni alkaa pikkuhiljaa hajottamaan suhdettamme..haluan lopettaa kaiken tämän haaveilun mutta en vain pysty..ollaan kuitenkin nuoria 20..joten kyllä tässä nyt aikaa olisi milloin vain myöhemmin..mutta joku mulla on takaraivossa mikä vain ei lähde kulumallakaan pois..yritän olla ajattelematta asiaa mutta jos en ajattele sitä näen siitä unta..olen monesti herännyt unesta jossa olen juuri synnyttänyt..olen täysin neuvoton..:( tappelen kaikesta turhastakin nykyään entistä useammin!!eikä seksi enää kiinnosta eikä siinä ole sitä samaa intoa kuin ennen..niin typerää mutta niin totta!!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
ainakin jokseenkin...
Ollaan tosin vanhempia ja oltu jo pari vuotta naimisissa mutta minulla on vielä koulu kesken ja miehellä juuri ura lähtenyt paremmin etenemään...
Olen itse kanssa kuumeillut jo vähän aikaa enemmän mutta mies ei oikein vielä ole innostunut ja itsellä tuntuu vaan kuume nousevan koko ajan!
Ajattele kuitenkin asiaa niin että te todellakin ollette vielä tosi nuoria ja kerkeette vielä moneen kertaan!
Ja miesten kanssa menee helposti niin että mitä enemmän jankuttaa sen vähemmän niitä kiinnostaa! Anna poikaystävällesi aikaa... ja kyllä se varmaan on ihan hyvä ajatus että koulu ja intti olis käyty. Ootko aatellut mistä olis tuloja jos olisit äippälomalla ja poikaystävä intissä???
Usko pois kyllä se vauva tuntuu myöhemminkin yhtä ihanalta... ehkä enemmänkin kun aika on parempi! En ole sitä mieltä että lapsen hankintaa pitäisi pitkittää loputtomiin, mutta ehkä hetki kannattaisi odottaa vielä!
Tsemppiä ja onnea tulevaan =)
Toi oli vähän kun mun kirjottama... Tosin sillä erolla että mentiin kesällä naimisiin. Vauva mielessä koko ajan... Kaupoissa kierrän lasten vaatteet ja lelut, kattelen nukkuvia vauvoja jne.. Joskus aamuisin ajatelen kuinka vaavi nukkuis meidän välissä jne.. Ja ajattelen myös niitä ikäviä asioita, kuten sitä että vauva huutaa koko päivän. Mut silti sellasen haluaa. Ihmeellistä... Meillä ei nyt oo mikään maailman paras rahatilanne, mutta toimeen tullaan ihan hyvin. Mies koulussa, mä pätkätöissä/työttömänä. Ei lainaa tai velkoja. Mies ei haluu lasta vielä, enkä aio painostaa tai valehtele esim. ovulaatioista tullakseni raskaaksi tai puhko kortsuja neulalla... Kuukautisten alkaessa hirvee kiukku, väsymys ja itku. Osittain johtuu kai hormoneista, mutta osittain siitä, että sen vauvan olis suonu kasvavan masussa.. Mut täytyy vaan ajatella, että ehtii myöhemminkin ja säästetään rahaa kun sitten olis varmaan jonkun aikaa aika tiukilla vauvan synnyttyä..