En ole kateellinen koskaan!

Iloitsen ja nautin siitä mitä minulla on, enkä sure sitä mitä minulla ei ole. Jos jollakin on jokin asia paremmin, niin voihan olla ja onkin vastaavasti jokin asia vastaavasti paremmin minulla. Jos jollakin on tolkuttomasti rahaa, niin tuskinpa ne siirtyvät tililleni vaikka olisin kunka kateellinen tahansa!!

Niin, itsekin mietin tuota kirjoitustasi, että onko kukaan todella ei-kateellinen koskaan kenellekään. En ole pitänyt itseänikään kovin kateellisena ihmisenä, vaikka sellaisiin olenkin törmännyt elämäni aikana liikaakin.. olen ollut yleensä vain niin vähään tyytyväinen enkä ole osannut toivoakaan niin paljon itselleni.. varsinkin nykyään, ehkä olin nuorempana kateellisempi mitä nyt.. mutta mä iloitsen pienistä asioista, pienistäkin onnistumisista. Jos olet muuten sinut itsesi kanssa ja osaat käsitellä myös kateuden tunteet katkeroitumatta, olet jo hyvällä tiellä parempaan olotilaan. Ilman kateutta eläminen on muuten paaaljon parempaa kuin kateuden katkeroittamana :).

MinäPä kirjoitti:

Niin, itsekin mietin tuota kirjoitustasi, että onko kukaan todella ei-kateellinen koskaan kenellekään. En ole pitänyt itseänikään kovin kateellisena ihmisenä, vaikka sellaisiin olenkin törmännyt elämäni aikana liikaakin.. olen ollut yleensä vain niin vähään tyytyväinen enkä ole osannut toivoakaan niin paljon itselleni.. varsinkin nykyään, ehkä olin nuorempana kateellisempi mitä nyt.. mutta mä iloitsen pienistä asioista, pienistäkin onnistumisista. Jos olet muuten sinut itsesi kanssa ja osaat käsitellä myös kateuden tunteet katkeroitumatta, olet jo hyvällä tiellä parempaan olotilaan. Ilman kateutta eläminen on muuten paaaljon parempaa kuin kateuden katkeroittamana :).

Lue lisää

En ole minäkään ENÄÄ kateellinen. Nuorempana ja kypsymättömänä olin. Ulkonäöstä, vaatteista, autoista, kodeista, miehistä, lapsista, kavereista, rahoista, materiasta, luonteista ja jopa toisten olemuksista. Kaikki oli niin jotenkin hienompaa muilla kuin itsellä. Mulla ei ollut kavereita, no ei ihme, jos olin niin ärsyttävä valittaja ja jatkuvasti kateellinen muille.

Perin nuo kaikki ajattelumallini äidiltäni. Maailman katkerin ihminen, kateellinen kaikesta.

Enää en ole yhdellekään ihmiselle kateellinen. Minulla ei ole paljoa omaisuutta, ei lukaalia eikä upeita huonekaluja, kuljen halvoissa vaatteissa ja käyn kampaajalla vain pari-kolme kertaa vuodessa. Olen lihonutkin vuosien saatossa todella paljon.

Mutta mitä minulla sitten on?

Enemmän kuin olen koskaan uskaltanut toivoa, enemmän kuin olen pyrkinyt itselleni saavuttamaan.

Minulla on upea aviomies, joka seisoo rinnallani vaikka viimeisessä tuulenpuuskassa, jossa kaikki muut kaatuvat. Hän rakastaa minua tällaisena kuin olen, eikä odota minulta yhtään enempää.

Minulla on 2 tervettä ja suloista lasta. Niin kultaisia ja tärkeitä, taivaan isän paras lahja minulle. Tekisin mitä vain näiden pienten puolesta, taistelisin vaikka hautaan asti, että näillä olisi kaikki hyvin. Ja olen myös saanut kuulla lapsiltani, että olen maailman paras äiti juuri heille, eivätkä he haluaisi minua menettää. Kertovat rakastavansa minua. Keltään muulta en olisi näitä ihmeitä saanut, eikä kenelläkään muulla näitä lapsia ole.

Minulla on koti, jossa on hyvä olla. Ei sellainen, joka oli toiveissani pikkutyttönä, mutta juuri meille sopiva, sopivan kokoinen ja hintainen. Tuntuu kodilta, enkä tätä ikinä myisi pois. Minä ja perheeni viihdytään täällä. Kotiin on aina kiire tulla.

Miksi ihmeessä olisin kenellekään kateellinen, kun ei kukaan tekisi minua onnellisemmaksi? Olen kaikin puolin tyytyväinen tähän tilanteeseen, jossa ruokaa on aina kaapissa ja on meillä jopa kaksi autoa käytössä. Laskut on saatu hoidettua ja lainat maksettua. En ole päässyt ulkomaanmatkoille, mutta onko paikalla mitään väliä, kunhan saa viettää aikaansa rakkaittensa kanssa? Joskus käydään huvittelemassa, ulkona syömässä, elokuvissa, huvipuistossa jne., ne on niitä suuria juhlahetkiä koko perheelle.

Joo, olen kuullut että minulle on joku kateellinen. No, minä en siitä ylpisty. En ole syntynyt kultalusikka kädessä, eikä hopeiseltakaan ole tarjottu. Me ollaan kaikki samanarvoisia kaikesta huolimatta, eikä mitään täältä mukaansa saa. Tärkeintä on elää hetkessä, ja pitää huolta siitä, mikä on meille itsellemme kaikista arvokkainta. Toiselle se on hieno auto, toiselle talo, mutta minulle se on perhe. Vaikka talot sortuisi ja autot romuttuisi, ulkonäkö menisi ja rahat loppuisi, olisi minulla kuitenkin nuo kolme rakkainta.

P.S Minulla on nykyään ystäviäkin, vaan ei yhtään vihamiestä :) Olen oppinut antamaan jokaiselle ihmiselle oikeuden olla sellainen kuin on.