Meidän oli kutsuttu kylään ystävien luo. Paikalle oli myös moni muitakin. Kutsussa oli mainittu, että kyseessä on aikuisten "bileet" ja autot sekä lapset on syytä jättää kotiin.
Näin moni oli toiminutkin. Noin yli puolet oli lapsiperheellisiä pareja. No pari kolme tuntia alusta meni siihen keskusteluun mitä kenenkin muksu tekee ja jne.......
Alkoi olla melko paha olo, teki mieli huutaa, että osallistuisin kyllä mielelläni tuohon keskusteluun , jos meillekin suotaisiin kolmen kilon 36,5 asteinen paketti.
Luulen tietäväni, että paikalla oli ainakin yksi perhe, jonka onnea on autettu, mutta niin nopeasti kaikki unohtuu, kun "onni" on itseään potkaissut.
Tämä siis tapahtui viikonloppuna ja nyt on tiistai ja pystyn vasta nyt kirjoittamaan tästä.
Näin moni oli toiminutkin. Noin yli puolet oli lapsiperheellisiä pareja. No pari kolme tuntia alusta meni siihen keskusteluun mitä kenenkin muksu tekee ja jne.......
Alkoi olla melko paha olo, teki mieli huutaa, että osallistuisin kyllä mielelläni tuohon keskusteluun , jos meillekin suotaisiin kolmen kilon 36,5 asteinen paketti.
Luulen tietäväni, että paikalla oli ainakin yksi perhe, jonka onnea on autettu, mutta niin nopeasti kaikki unohtuu, kun "onni" on itseään potkaissut.
Tämä siis tapahtui viikonloppuna ja nyt on tiistai ja pystyn vasta nyt kirjoittamaan tästä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ovat tosi ajattelemattomia kyllä. Pitäisi aikuisten ihmisten osata käyttäytyä ja tietää, että elämän kaikki tärkeät asiat jäävät muistiin. Tsemppiä!
..normaalia lapsiperheiden jutustelua, jonka SINÄ satuit tilanteestasi johtuen ottamaan liian henkilökohtaisesti. Et voi vaatia että lapsia saaneet lakkaavat puhumasta omasta elämästään ja ikävä kyllä pienten lasten vanhempien elämä pyörii pääosin lasten ympärillä, vain siksi että sinä et voi saada lapsia ja se on sinulle arka paikka?!? Tietävätkö nämä ystävät että käytte hoidoissa? Itse käyn myös lapsettomuushoidoissa, mutta en ikinä voisi olla niin itsekäs, ja vaatia "lapsellisia" ystäviä olemaan puhumatta heille maailman tärkeimmästä asiasta, eli laspesta. Minä ainakin haluan, että kohtalostani huolimatta ystäväni kohtelevat minua tasavertaisena muiden ystävien seurassa, eikä silkkihansikkain, että keskustelunaihetta täytyy vaihtaa kun saavun paikalle. Tai huomaan jonkun ystäväni odottavan lasta, eikä ole uskaltanut minulle sitä kertoa. Miksi valtaosa lapsettomuushoidoissa käyvistä naisista muuttuu matkan varrella itsekkäiksi?? Eikös lapset ole lahja ja etuoikeus, eikä mikään pakko.
Mua on kans, myös itse hoidoissa käyvänä, ihmetyttänyt tämä "yleinen" asenne ainakin täällä kirjoittelevillä, että lapsenteosta on tullut pakkomielle. Lapsi on saatava hinnalla millä hyvänsä ja jos joku muu saa, niin on parempi ymmärtää olla hihkumatta asiasta, eikä saa olla avoimesti iloinen kasvavasta perheestä. Aina pitäisi olla varpaillaan ettei joku myöskin samaa onnea tavoitteleva, vedä hernettä nenään yrittäessään.
Voi itku, taas tämä sama itsekäs-epäitsekäs-vastakkainasettelu...
Kaiken A ja O on mielestäni molemminpuolinen ymmärrys ja tukeminen. Totta kai omasta kasvavasta saa olla riemuissaan, hieno juttu, ja itse ainakin olen tähän mennessä yrittänyt tukea ja olla esim. osallistuva kummitäti jne. Kyllä se kuitenkin sattuu, kun parhaat "ystävät", jotka tietävät jo useita vuosia kestäneestä lapsettomuudestamme, kirjoittavat sivutolkulla viestejä vain pelkästään lapsiasioistaan (muuta elämäähän ei enää ole) kommenttien kera kuten "kyllä tämän lapsiperheen arjen kestää kun tietää, että tärkeintä elämässä ovat kuitenkin nämä lapset". Tärkeintä elämässä niin juuri, jotain mitä ei sitten ehkä itse tule koskaan saamaan.
Eli jos minulta edellytetään ymmärrystä lapsiperheen arjesta, toivoisin välillä myös hieman hienotunteisuutta itseäni kohtaan, vaikkei minua todellakaan silkkihansikkain tarvikaan kohdella eikä kohdellakaan. Omassa lähipiirissäni on tällä hetkellä viisi raskautta ja jo kaksi tänä vuonna syntynyttä vauvaa. Upeita juttuja kaikki, joiden mukana ollaan eletty ja eletään edelleen, mutta sorry vaan, eniten juuri silloin, kun myös minuun suhtaudutaan asiallisesti eikä tyyliin "lapset ovat maailman tärkein asia".
No joo, jatketaan taas ja kaikille plussaonnea, että pääsemme mekin tähän auvoisaan joukkoon, jossa vain lapsilla on merkitystä...
Jumala ei suo lasta sille jolle se ei ole tarkoitettu.
Lapset ovat elämän lahja, vaikka kaikki eivät sitä onnea helpolla pääse kokemaan, ei syy ole että "Jumala ei suo lasta sille jolle se ei ole tarkoitettu" Jos elämä olisi helppoa, ei meillä olisi mitään ongelmia, murheita ym. mutta emme silloin tietäisi onnesta ym:sta iloisesta asiasta.
Missä sinun sympatiasi on? Ei lapsettomuus ole helppo asia, eikä toisten tunteiden loukkaaminen edesauta asiaa, saisit hävetä!!
Voi "herran" tähden sentään!!!
SELITÄ nyt kunnolla ja perustele, MIKSI sitten esimerkiksi narkomaanit ja alkoholistit saavat lapsia!!! TÄH?!
Tai sitten meillä on eri jumala!
Hyvää päivänjatkoa!
taisi olla vain provo meille. ei näitä voi ottaa tosissaan, tänne on helppo anonyyminä kirjoitella kaikenlaista peetä. parasta vain ignoroida, ehkä ne joskus häipyy verenpainetta nostattamasta. vaikka toisaalta, saahan sillä verenkierron liikkeelle ja sekös taas siinä raskautumisessa auttaa...:-)
Niin, kuka näitä suo ja tarkoittaa ja kenelle? Mikä tarkoitus on sillä että kaiken maailman juopoilla, hulluilla ja lapsenhakkaajilla ym. joilla ei ole mitään lähtökohtia pitää lapsistaan huolta ei ole mitään vaikeuksia saada niitä, mutta toiset joista voisi tulla oikein hyviä vanhempia eivät koskaan saa lasta. Onpa siinä hyväntahtoinen Jumala, kun antaa lapsien syntyä turvattomiin perheisiin sen sijaan että antaisi lasten syntyä perheille jotka pitävät heistä huolen.
Ymmärrän hyvin ulkopuolisuuden tunteen joka lapsettomalla tulee "lapsellisten" ihmisten seurassa. Joskus on ihan mielenkiintoista ja ok kuunnella kavereiden kertovan lapsistaan, mutta jos eivät osaa puhua mistän muusta tai jos on iso sakki koolla ja kaikki muut vain puhuvat lapsistaan ei siinä kyllä itsellä ole keskusteluun osaa ja arpaa ja oma tyhjyyden tunne vain korostuu entisestään. Itse olen ratkaissut asian sillä, että en edes mene sellaisiin tilanteisiin joissa olo voisi käydä liian ahdistavaksi. Käytännössä olen aika paljon eristäytynyt kavereista ja jopa sukulaisista joilla on pieniä lapsia. Eristäytyminen ei ehkä ole hyvästä, mutta ei ole sekään että menisin kylään jurottamaan tai pahimmassa tapauksessa raivoamaan omaa turhautuneisuuttani. Mieluummin pysyn kokonaan omissa oloissani.
Monilla ystävilläni on todella ihania lapsia, ja vaikkei minulla omia vielä olekaan (toivottavasti joskus on), keskustelen silti mielelläni heihin liittyvistä asioista.
Meillä on 3 kummilasta, ja heistä kahden perheen kanssa meillä on tosi läheiset välit. Kolmas perhe onkin sitten poikkeus :( Heillä on kaksi lasta kolmesta tullut vahinkona ja lasten saamisen helppous tuntuu aina olevan heillä se tärkein puheenaihe. Joka kerta kun siellä käy, saa kuulla eri version siitä, miten lapset ovat saaneet alkunsa. Ja seuraava kysymys minulle on aina "Mites teillä?".
Olen kertonut kaverilleni lapsettomuudestani heti kun lopetimme ehkäisyn eli 4 vuotta sitten, olen kertonut myös hoidoista. Silti tämä ajattelemattomuus jatkuu. Viimeksikin he taas naurattivat koko lastenkutsu-porukkaa sillä, kuinka helposti esim. nuorimmainen tuli. Ja sitten taas koko 20-päisen porukan kuullen: "Mites teillä?". Olen sanonut kaverilleni että kerron sitten kun on jotain kerrottavaa, nytkin sanoin ettei tämä aihe taida sopia juuri tähän tilanteeseen. Aivan käsittämätöntä. Jos heidän vanhin lapsensa ei olisi kummityttöni, luulen että olisin vieläkin vähemmän heidän kanssaan tekemisissä. Nytkin tuli kutsu nuorempien lasten synttäreille, jätämme ne varmasti väliin.
Lapsettomuus ei ole helppo asia kellekkään, itse olen ajatellut että pystyn sitä käsittelemään, mutta tuolla tulee joka kerta ärsytys tai loukkaantunut olo. Muut "lapselliset" ystäväni ovat käsittäneet asian, ja heidän luonaan on ihana vierailla - lasten kanssa on aina mukava touhuta.
Kysyvätkö kaverisi ihan oikeasti, että "Mites teillä lapsirintamalla?" vai "Mites teillä?" Tuo jälkimmäinenhän tarkoittaa vain sitä, että "Miten teillä yleisesti menee?" Ymmärrän kyllä, että lapsiasia pyörii koko ajan mielessä, kun hoidot ovat päällä - niinhän se pyörii minullakin. Yritän kuitenkin ymmärtää kavereiden kysymykset neutraalisti ja vilpittömästi. Eiväthän he tahallaan halua loukata, eivätkä loukkaakkaan.
... tuo "mitäs teillä?" tarkoittaa tässä tapauksessa juuri tuota lapsiasiaa, koska siihen liittyy välillä myös lisäkysymyksiä liittyen hoitoihin (onko hoidot tepsinyt, missä vaiheessa ootte menossa ym). Kuulumiset kun on vaihdettu jo aiemmin... Näitä asioita en viitsi käydä läpi kaikkien kuullen lasten synttäreillä, missä on mulle täysin vieraita ihmisiä. Eri asia olisi jos kysymys esitettäisiin kahden kesken, silloin vastaisinkin.
että tietävätkö ystäväsi, että te olette tahattomasti lapsettomia? Uteliko joku teiltä lasten hankinnasta? Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että toki perheelliset saavat ja pitääkin puhua lapsistaan, mutta pitäisi osata huomioida keskustelussa myös ne, joilla ei ole lapsia. Esim. minusta pari kolme tuntia lapsista puhumiseen on liikaa. Muistuu mieleen, kun kävimme yhdellä tuttavapariskunnalla, joka odotti esikoistaan. Parin tunnin aikana ei puhuttu mistään muusta kuin raskaudesta. Ei kysytty, mitä meille kuuluu eikä mitenkään muutenkaan osoitettu kiinnostusta meidän elämäämme (olimme mm. ostaneet talon). No, eipä olla siellä pahemmin käyty sen jälkeen. Pointtina on se, että hyvät käytös- ja keskustelutavat tulisi muistaa. Ei saa dominoida keskusteluja omilla asioillaan ja pitää huomioida myös seurueen muut jäsenet.